Hae tästä blogista

10. toukokuuta 2017

Lakkoni lähenee loppuaan

Ajatuksia tipattomasta kaudesta lyhyesti ja ytimekkäästi:

1.Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo?:

Kyllä, alku oli todella hankala. Puhutaan tipattomasta tammikuusta ja sen aiheuttamasta hyvästä uudesta alusta. Voisin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa että kuukausi ei riitä huomaamaan kaikkia asioita joita liittyy omaan alkoholinkäyttöön. Kyseessä on kuitenkin oma henkinen, psyykkinen ja fyysinen hyväolo. Tammikuun vielä kärvistelee, voi ajatella "kyllä mä tämän kestän, helmikuussa sitten saa taas...". Luin jostain ja pitää kyllä varmasti paikkansa että alkoholi tarvitsee kaksi kuukautta aikaa poistuakseen kokonaan kehosta. Joillakin vierotusoireet vasta alkavat tammikuun jälkeen. Vieroitusoireilla tarkoitan lähinnä sitä ajatusmaailmaa mikä saattaa pyöriä alkoholin ympärillä ja ihan fyysinenkin tutina on sitä. Maaliskuussa keho tottui olemaan vasta kunnolla ilman. En lipsunut lakossa minkään juhlan aikana ja olen ylpeä itsestäni.

2. "Kyllä minä osaan ottaa kohtuudella"

Päätin tehdä lakosta sen verran julkista että minun on pakko pysyä siinä. Facebookissa en ole ajatuksiani vielä jakanut mutta todellisessa elämässä kyllä ja täällä blogissa. Olen keskustellut avoimesti ystävien, sukulaisten ja työkavereiden keskuudessa. Kommentit ovat olleet sekalaisia kun olen kertonut lakossa olemisestani. Osa puolusti heti omaan alkoholinkäyttöään, osa ihmetteli lakkoani, osa ei ymmärtänyt ollenkaan että olen ryhtynyt moiseen lakkoon. Muutama kannusti tekemään omat valintani ja pysymään niissä.

Mutta syy lakkoon oli se että aloin joulukuussa tunnistamaan (juu, kyllä kaikkien näiden aikuisvuosien jälkeen) itsessäni etten hallinnut juomistani. Ja tämähän saattaa kuullostaa siltä että joisin yli 24 annosta viikossa mikä viittaa runsaaseen alkoholinkäyttöön. Ei, kyse ei ole siitä. Join viikonloppuisin sen pari lasillista enkä välttämättä edes humaltumiseen asti. Mutta monta päivää putkeen, niin siis , viikonloppuisin. Sitten oli joululoma ja glögiä tuli juotua kyllä. Ajattelin että voisin valita toisin. Minulle tuli mieleen että maksani kuormittuu ihan turhaan. Miltä mahtaa maksani näyttää? Yhdessä voisimme valita toisin. Tarvitsin toisen tukea tähän asiaan.
Päätös syntyi yhdessä. Saisin tukea läheltä.

3. Entäs kaikki juhlat? Risteily, synttärit, pääsiäinen, vappu, illanistujaiset, talkoot ja saunaillat?

Kun ottaa sen asenteen että alkoholi on kielletty Kaikissa tilanteissa, ongelmaa ei ole. Vissyvettä saa aina ja olen minä punaviiniä ja siideriä juonut mutta alkoholittomina ja ihan on hyvin mennyt alas. Itseasiassa ne ovat nykyään ihan hyviäkin. Ja hauskaa on ollut! Se ongelma on ollut oman pään sisällä, omien ajatusten pitää muuttua ja oman asenteen miten juhlii. Tarvitseeko sitä aina juoda humalaan? Kuinka oppia kohtuukäyttäjäksi? Milloin tulee raja vastaan? Ennenkuin on liian myöhäistä. Ja sitten on tämä mallin antaminen nuorisolle. Se on myös isossa osassa tätänykyä.

4. Mites jatko? Millainen käyttäjä olen lakon loputtua?

Toukokuu on kohta puolessa välissä ja olo on virkeä. 130 päivää lusittu lakkoa ja muutama jäljellä. Rutiini saada viinilasi perjantaina eteeni on karissut pois mielestä. Istun tv:n edessä ja juon vettä ja virkkaan. Lauantaina alkoholiton siideri maistuu jos joku sellaisen on saattanut muistaa ostaa. Huhtikuun lopussa hieman mietin että miten osaan esimerkiksi juoda vain yhden lasin viiniä. Sen on pakko onnistua. Voin poisoppia kun olen kerran oppinutkin. Olen päättänyt onnistua.

5. Mikä onnistui, missä epäonnistuin, millaiseksi luulin tulevani?

Tänään voin jo sanoa että lakkoni oli menestyksekäs. Sain ihan hyviä keskusteluja aikaan ystävien ja tuttavien kanssa ja oli myös pohdintaa miksi, miten, kuinka. Luulin että jaksan joka viikonloppu lähteä kuntosalille ahkeroimaan, kun ei ole alla juomisiltaa, mutta ei. Raskas työviikko tarvitsee vastapainokseen lepoa kotona, joten en ole ollut joka lauantaiaamu salilla rehkimässä. Hieman ehkä laiskaa luonnettakin, mutta siinä suhteessa olen ollut armollinen itselle. Herkkujen syöminen ei myöskään ole ollut tauolla vaikka vähentää olen yrittänytkin. Olo on kyllä virkeämpi. Ainakin tuntuu siltä ajoittain.

6. Kannattiko? Kenelle suosittelisin?

Kannatti! Sain uusia ajatuksia elämästä ja miten elää sitä. Voin suositella ihan kaikille kokeilla tipatonta kahta peräkkäistä kuukautta per vuosi. Sitten vasta huomaa millainen alkoholinkäyttäjä kukin on, Kuten sanottu, yksi kuukausi ei riitä.

Tästä kirjoituksesta ei tarvitse hernettä vetää nenäänsä, toki keskustelu on toivottavaa kommenttikentässä. :)

Mitä ajatuksia kirjoitukseni lakosta herätti sinua, tunsit minua tahi et?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit :)

Lukijat