Hae tästä blogista

24. huhtikuuta 2017

Loppu "vuosi ilman uusia vaatteita" - projektille?

Olen ollut tietämättäni ja tietoisesti mukana haasteessa "vuosi ilman uusia vaatteita". Haasteen aikana kaupoista ei saa ostaa uusia vaatteita, asusteita eikä kenkiä. Muutaman poikkeuksen jokainen määrittelee itse. Saa ostaa joko alusvaatteita tai sukkia tarpeeseen uutena.

Minulle kehittyi aikaa myöden pihiys uusia vaatteita kohtaan. En vaan voinut ostaa vaatteita kaupoista. En oikeastaan edes löytänyt itselleni sopivia kuteita. En halunnut mennä muodin mukana ja käyttää samanlaisia vaatteita kuin jokainen vastaantuleva. Halusin värikkäitä vaatteita. Kengät olivat ainoita joita ostin uutena. Kirpputoreilla vaatteet olivat halvempia ja jos kyllästytti jonkin ajan päästä, ne laitettiin uudelleen vaan kiertoon.

Sitten luin Rinna Saramäen "Hyvän mielen vaatekaappi". Kirppisaate ei ollutkaan hyvä. Pitäisi ostaa kestävää ja laadukasta ja mielellään Suomessa tehtyä. Ja missä nykyajan vaatteet on tehty ja millaisissa oloissa, massatuotantona? Hmm. Mutta jos siltikin kyllästyy?

Ostin viime syksynä korkokengät. Minna Parikan korkokenkiin ei kyllästy. Ne ovat hyvät jalassa ja onneksi viiden vuoden sisällä on tulossa monet juhlat joissa niitä voi käyttää. Niistä olen ylpeä että sain ostettua uutena ja mustana, joten ne käyvät monen asun kanssa. Ne ovat ainoat korkokengät jotka omistan mutta ovat sen arvoiset.

Vaatekaappini pursuaa vaatteita. Minulla ei ole erikseen työvaatteita ja vapaa-ajan vaatteita, joten suosin rentoa tyyliä arkisin ja viikonloppuisin. Mutta jos nyt pitäisi lähteä vaateostoksille, niin millaisia vaatteita pitäisi ostaa? Sellaisia jotka sointuvat yhteen, tälle iälle sopivia, ajattomia, värikkäitä, värittömiä... Tulen hulluksi.

Mutta sitten keksin. Minun pitää palkata itselleni tyylikonsultti. Jos olisi varaa sellaiseen. En kyllä raaski. 

Innostuin klikkailemaan Zadaa-sovelluksessa vaatteita jotka näyttävät kivoilta, mutta sovittamaan niitä ei pääse. Ne tulevat kivasti lähelle postitettuna, mutta jos ovat epäsopivia, niin myyntiin vaan? Nyt on etsinnässä musta nahkatakki, mutta ostaisitko sinä nahkatakkia sovittamatta?

Tällaisia mietinnässä tänään..


17. huhtikuuta 2017

Vuoden 2017 projekteja

Alkuvuosi 2017 oli täynnä lupauksia ja odotuksia. Mitä kaikkea ihanaa sitä virkkaisin taas uudella innostuksellani. Ajattelin että tekisin paljon virkkuutöitä, koska siinä saa Arjen keskelle luksusta ja muuta ajateltavaa ja sitten minulla oli ajatus että blogiin kirjoittaminen tulisi aktiivisemmaksi kun olisi aina jokin idea. Postaussarja, jota jatkaa helposti.

Tietysti mutkia tulee aina matkaan eikä elämä ole sitten niin yksinkertaista. Instagramiin on helppo lisätä kuvia. En ole saanut aikaiseksi yhdistää kännykkää ja tietokonetta niin että kuvien lisääminen olisi helppoa kuin heinänteko blogin kirjoittamisen yhteydessä.  Arkisin on lähes mahdotonta löytää virkkausaikaa. Iltaisin yleensä kaadun sänkyyn (tai pelaan silmäni pilalle erästä mobile-peliä, joten silmät eivät taivu enää virkkaamaan). Menoa ja meininkiä on lasten harrastusten, oman liikunnan, työssäkäynnin ja kaupassakäyntien välillä niin paljon että yritän pyhittää viikonloput istumiselle. Aika hyvin on onnistunut.

Mitä projekteja olen sitten aloittanut? Pari-kolme on varmasti aina kesken mutta nämä seuraavat ovat nyt vallalla ja lankakerät täyttävät yhden nurkkauksen olohuoneestamme.

Jämälankapeittoprojekti edistyi alkuvuodesta vauhdilla. Löysin ennestään virkattuja isoäidinneliöitä ja innostuin uudestaan. Aloin tekemään itselleni torkkupeittoa. Värit eivät ole niin tarkkoja ja todella käytän vain toisten jämälankoja; sukulaiset kutovat paljon sukkia joten heiltä olen hamstrannut loppukeriä. Värejä on montaa erilaista ja paloja alkaa olla jo niin paljon että yhdistäminen on ajankohtaista. Maaliskuun lopulla Langat uhkasivat loppua ja väritys tummua jopa synkkyyteen asti. Mietin mistä saisin kätevästi lisää seitsemän veljestä -lankoja. Ystäväni sitten ehdotti että aloittaisin toisen peiton tekemisen joten saisin kuin itsestään jämälankoja. Loistoidea!

Innostuin hieman kun samainen ystävä ilmoitti että nyt saisi lankoja netistä alennuksella joten tilasin sinivalkoisia lankoja Suomi100-peittoon. Jotta peitosta ei tulisi liian yksitoikkoinen minun makuuni, tilasin kerän turkoosia, oranssia ja keltaista joita aion sirotella piristämään. En tiedä vielä kenelle teen sinivalkoisen torkkupeiton, selvinnee kun saan virkattua lisää paloja.

Olen ottanut vaihtelun vuoksi myös pikkuprojekteja. Tyttäreni luopui virkatuista pesulapuista, joita tein ystäväni kanssa hänelle reilu vuosi sitten. Vanulaput kaupassa eivät maksa juuri mitään, mutta nämä itse virkatut ovat ekologisempia kun ne voi pestä ja käyttää uudelleen. Jaoin löytöni instagramissa ja lappusista innostui toinen ystävä. Ryhdyin sitten hommiin ja virkkailin pallosia  Tallinnasta ostamastani Alize Bamboo fine-langasta. Tein kaksinkertaisesta langasta koska lanka on niin ohutta ja lappuset ovat ihanan kirjavia kun voi yhdistää kaksi lankaa. Paljon lappusen virkkaaminen ei vie aikaa mutta ainakin minulla se vaatii aikamoista näppivoimaa että saa pyöräytettyä pallon. Ohje on kotivinkin ja sen löytää täältä klik.

Sukulaiseni pyysi minua virkkaamaan kesäpöytäliinaansa painot ja minähän innostuin tekemään pääsiäiseksi sellaiset. Tosin pääsiäisenä oli sitten liian kylmä että olisimme voineet syödä ulkona, mutta odottavatpa sitten kesäilmoja. Pöytäliinojen koristepaino-ohje löytyy niin ikään kotivinkin sivuilta.

Liikuntaprojektit  ovat menneet omalla painollaan. Olen päässyt liikkumaan aina kun olen halunnut ja otinpa vielä lisäksi Heiaheia-sovelluksesta Lankku-haasteen vastaan. Ensimmäiset kaksi viikkoa takana ja edistystä on tullut. Voin suositella :)

Tästä tämä taas jatkuu. Elämä ainakin!

2. huhtikuuta 2017

91. päivä ja still going strong

Kolme kuukautta sitten join edellisen kerran alkoholia. Huimaa miten aika on lentänyt siivillä.

Maaliskuu meni jo aika iisisti. Olin yksissä juhlissa ja kilistin vissyvedellä, eikä oikeastaan haitannut ollenkaan eikä kukaan huomannut enkä joutunut selittelemään valintojani. Huomaan että ei ole enää rutiinia saada se viinilasillinen perjantai-iltana. Ja huomaan, että aiemmin olin ärtynyt jos en saanut sitä. Lauantait menevät kuivin suin. Vesi on paras kaverini. Ja kahvi.

Päätin lopettaa lakon 31.5. Mutta vielä on haasteita. Sukulaisilla syödään pääsiäisateria, mutta ilmoitin jo etukäteen että vissyvettä voi minulle varata. Ja sitten on vappu. Aina on kilistetty vapun kunniaksi kuoharilla.

Kyllä tämä tästä menee helposti!

Palaankohan enää ennalleni tai entisiin tapoihini? Toivottavasti en.

Lukijat