Hae tästä blogista

15. tammikuuta 2017

Parasta juuri nyt - tammikuu 2017

Ystävien tapaaminen. Vaikkakin vain lyhyt aika, miten paljon siitä saa vertaistukea ja voimaa. Ihan parasta.

Liikunta. Elinvoimaa ja hyvää oloa. Eikä tarvitse tehdä mitään hirveää rääkkiä, kun tuntuu itsestä hyvältä se riittää.

Alkoholittomuus. Kaksi viikonloppua takana ja voi sanoa ettei ole helppoa, mutta helpottunee varmasti. Omien ajatusten kanssa ehkä vaikeinta, mutta suht helppoa siitä puhua. Vaikka kuulijakunta ei aina ihan ymmärrä että miksi näin.

Viikon ruokien suunnittelu sunnuntaisin. Mainio keksintö että kaupat on auki sunnuntaisin ja nykyisin siellä on jotakuinkin kaikkea mitä tarvitsee. Kun ruokalistan suunnittelun tekee jo sunnuntaina ja käy kaupassakin niin on stressittömämpi alkuviikko ja pääsee salille helpommin.

Virkkaaminen. Peittoprojekti etenee ja se on edelleen antoisaa ja mukavaa. Ja ihanan rentouttavaa.

Kampaajallakäynti. On niin helppoa ja mukavaa kun näyttää hyvältä ja on osaavissa käsissä.

Aamukahvi. Kotona tai töissä. Sillä aamu lähtee käyntiin.

Isot lapset. Omatoimiset ja pärjäävät lapset. Ei voi olla muuta kuin ylpeä ja iloinen heistä. Äidille omaa aikaa :)

Tämän viikon liikuntasaldo. 3 kertaa kuntosalilla, yksi kerta salibandypallon perässä juostu tunti ja reipas kävelyhetki. Kyllä vaan hyvää oloa!

11. tammikuuta 2017

#peittoprojekti2017

Totesin itselleni vuoden ensimmäisenä päivänä että onneksi vuoden ensimmäinen päivä on vain kerran vuodessa. Silloin yleensä kun suunnitellaan tulevaa, omalla kohdallani se tarkoittaa liikuntaa, käsitöitä, matkoja, askarteluja, käsitöitä ja muutenkin tekemisiä. Suunnittelin monenmonta käsityöprojektia, mutta onneksi päätin toteuttaa vain kaksi, jotka totetutan varmasti. Muille on sitten aikaa, jos on.

Ensimmäinen projekti on tehdä edelleen heijastimia ja lähettää niitä läheisille ja sitten vähän kaukaisillekin tuttaville. Huovutin vahingossa kaulahuivini koneessa ja tuunailin siitä puuvillalangan ja heijastinkankaan kanssa hassuja heijastimia ja avaimenperiä. Pari on jo löytänyt uuden kodin. Ne näyttävät ehkä lapsen tekemisiltä mutta eipä haittaa. Omatekemä on aina omatekemä.

Toinen pääprojekti on peitto. Isoäidinneliöistä virkattu peitto on ollut haaveissa jo kauan. Sukulaiselle virkkasimme kolmeen pekkaan peiton, johon osallistuin seitsemällä neliöllä. Toiset tekivät sata. Aloitimme helmikuussa kun lokakuussa sen piti olla valmis. Juu, kesällä oli lomaa ja kyllähän se into hieman lopahti. Onneksi oli innokkaimmat seuralaiset.

Nyt tammikuun alussa kun aloitan projektia, minulla on täysin valmista neliötä 5. Täysin valmis tarkoittaa tässä tapauksessa 5 kerrosta ja kiinteät päälle. Yhsitän peitot sitten vielä kiinteillä tai piilosilmukoilla, en ole vielä Varma. Neliöitä, joissa on neljä kerrosta valmiina, on 2 ja lopuissa 27.ssä on viisi kerrosta mutta ei kiinteä silmukka-kerrosta. En yhtään osaa sanoa miksi kaikissa on vähän erilailla tehty.. Mutta innostus on kova ja aion saada oman peiton kasaan viimeistään vuoden 2017 loppuun mennessä. Tietysti olisi kiva jos se tulisi aikaisemmin valmiiksi. Joten ei kun virkkaamaan!

Millaisia käsityöprojekteja sinä aloitit / aloitat tänä vuonna tai haaveilet aloittavasi?

8. tammikuuta 2017

1. viikko ilman

Miten helppoa on olla juomatta alkoholia suomalaisessa yhteiskunnassa? Nyt kun itse on ollut juomatta 6 päivää, huomaan asioita jo tässä ihan kotioloissa ja omissa mietteissäni.

HUOM. Nämä kirjoitukset ovat minun mielipiteitäni ja minun elämästäni, Tämä ei ole mikään ohjenuora tai opas kenellekään. Ei tarvitse vetää hernettä nenään mutta kommentoida toki saa ja esittää omia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämä ei varmasti ole kovin yleistä että blogeissa kirjoitetaan aiheesta. En ole itse ainakaan törmännyt aihetta käsitteleviin blogeihin, en ole kyllä etsinytkään. Blogiani pystyy kuitenkin kuka vaan lukemaan joten pyydän että asiat pysyy asioina.

Ensimmäisenä varmasti tulee mieleen ihmisille, kun kieltäydyn (naiset) viinilasillisesta, että oletko raskaana? Sitten varmaankin kysytään että yritätkö tulla raskaaksi. En ja en. Lapsiluku täynnä.

Sitten on näitä tilaisuuksia joissa "kuuluu" juoda. Yksi lasillinen juhla-aterian kanssa, kuoharit uutena vuotena, vappukuoharit vapun kunniaksi, Synttärihumalat, menen "yhdelle" (kahdelle, kolmelle..), Jouluglögit, juhannuskaljat, saunakaljat tai -siiderit. Illanvietot, risteilyt ja vuosipäivät. Tilaisuuksia on todella monia. Ja jos olet aina ollut se joka juo, on monen vaikea ymmärtää, mikset nyt voi ottaa vaikka vain yhtä?

Yhden jälkeen tulee luonnollisesti kaksi ja kolme ja niin edelleen. Yhdestä ei tule mitään oloa. Tai tarvitseeko edes? Kyllä sanoisin ihan kenelle vaan että harvoin se jää vain yhteen. Miksi sitten ylipäätään juoda? Humalahakuisuus on se mihin on totuttu. Ei kukaan juo vain yhtä. (tietysti löytyy heitäkin, en sitä sano)

Olen lukenut että alkoholi poistuu elimistöstä kokonaan kolmessa (3) kuukaudessa. Kolmessa. Se on hurjan pitkä aika. Maksa alkaa polttamaan alkoholia ja se ei polta sitten mitään muuta. Aika tehokas aine. Tässä pieni maininta maksan toiminnasta. Parissa kuukaudessa saa lähes terveen maksan. En ole ollut mikään suurkuluttaja tähän asti, mutta jos itse huomaa että nyt on liikaa koukussa, niin silloin kannattaa miettiä mikä on järkevää.

Eilen oli ensimmäinen perjantai pitkään aikaan kun en juonut lasillistakaan alkoholia. Yleensä on tulee juotua yksi kaksi. Itsellä huomaan että sitten ei jaksa tehdä oikein mitään järkevää koko viikonloppuna koska haluaa rentoutua myös lauantaina. Yöuniin alkoholin juominen vaikuttaa omalla kohdalla kahdella tavalla. Toisaalta se auttaa nukahtamaan helpommin, mutta toisinaan unet ovat katkonaisia, Uni on aika levotonta ja painajaisia näen useammin. Olen myös aika harhainen, herään ja kuvittelen olevani jossain muualla, seinät kaatuu päälle tai sängyssä on esimerkiksi jotain vikaa.

Viikon aikana olen nukkunut tavallista paremmin. Nukahdan ihan tavalliseen tapaani. Jaksan touhuta kotona ja eritoten jaksan lähteä kuntosalille, myös viikonloppuisin.

Raportoin lakostani aika ajoin joten pysykää kuulolla. Omia ajatuksia saa jakaa kommenttiboksin puolella :)

(Pahoittelen edelleen kuvatonta blogia)

5. tammikuuta 2017

Kuka olen?

Käväisin tuossa blogiarkistossani ja huomasin että aloitin bloggaamisen vuonna 2012! Viisi vuotta sitten aloitti blogiosoite nimeltään "orangekillerkitty". Huh. Ihmettelette varmaan nimeä. Niin minäkin juuri nyt. Orange on nyt aika selkeä mutta Killer kitty ei niinkään. Nimi juontaa t-paidasta jonka omistin (omistan? en ole varma). Siinä luki killer kitty ja kuva oli musta kissa (juu, todella johdonmukaista), joten siksi kun en muuta keksinyt, oli blogin nimi keksitty! (huoh). Ja blogin nimihän oli Oranssifriikin elämää.

Sittemmin vaihdoin osoitteen nykyiseen ja on houkutellut ehkä vähemmän vieraskielisiä katselijoita. Nimi on vaihtanut muotoaan ja ajatustaan useammin, en oikein ole tyytyväinen mihinkään. Mutta nyt.

Minua on kutsuttu tätioranssiksi jo tovi, varmaan johtuu siitä että tykkään niin paljon yhdestä tietystä väristä, pukeudun mielelläni oranssiin ja oransseja tavaroita hakeutuu luokseni. Ihanat ystävät virkkaavat oransseja kaulaliinoja, järjestävät oranssisynttäribileitä ja kiikuttavat oranssinvärisiä hukkavaatteitaan minulle. Joku sanoi joskus että kyllä sä varmaan kohta kyllästyt. Noh, minun varhaisimmat muistoni oranssista juurtavat lapsuudenkodista jossa oli Sarviksen kylpyamme. Oranssi. Etta kyllä se taitaa olla koko elämän juttu :) Eikä kyllästytä. Onneksi on myös eri värisiä oransseja.

Olen neljänkympin ohittanut mutta omasta mielestäni aika nuorenmielinen vielä. Ikäkriisin podin ja se on nyt mennyttä. Olen sinut itseni kanssa, ainakin suuren osan ajan päivästä. Perheeseen kuuluu mies, ja kaksi jälkeläistä, jotka eivät ole enää sieltä pienimmästä päästä, joten äidillä on aina välillä aikaa itselle...

Tykkään tehdä jonkin verran käsitöitä. Virkkaan aina jotain yksinkertaista ja kudon ainakin tiskirättejä. Etsin välillä ideoita internetin ihmeellisestä maailmasta ja sitten ihan omasta päästä. Jos materiaali on kierrätettyä, aina parempi. Olen ahkera kierrätyskeskuksessa kävijä ja suosin myös kirpputoreja ja Fida-lähetystoreja. Askartelen mielelläni kortteja ja teen lahjoja itse.

 Olen ollut "vuosi ilman uusia vaatteita"- aatteen mukana jo vuosia; en löydä juuri mitään vaatteita kaupoista kun ovat kaikki niin samanlaisia. Pyrin käyttämään vaatteen loppuun asti.

Pyrin pitämään itseni kunnossa liikunnan ja terveellisen ruokavalion avulla. Lajini ovat salibandy, kuntosali ja pyöräily. Kerään roskia aina kun liikun kävellen. Olen harrastanut vähän aikaa uintia ihan kuntoilumielessä ja kuntonyrkkeilyä parisen vuotta. Juoksin parisen vuotta sitten lenkkejä,mutta ne ovat jääneet. Vuonna 2013 juoksin kaksi kympin lenkkiä, naistenkympin ja rantakympin. Kaikkea kannattaa kokeilla!

Tervetuloa uudet lukijat ja vanhat (aikaisemmat siis) seuraamaan :)




2. tammikuuta 2017

Toivoa ja lupauksia vuodelle 2017

Nuorempana sitä tuli lupailtua vaikka mitä vuoden vaihteessa: vähennän karkinsyömistä, lopetan karkinsyönnin kuukaudeksi, liikun paljon enemmän, aloitan uuden harrastuksen, syön terveellisemmin jne jne.

Viime vuonna olin tosiaan tammikuun ilman karkkia ja kahvia. No karkittomuus ei ihan toteutunut, loppumetreillä taisin sortua mutta tauko teki hyvää. Sen jälkeen osasi jotenkin tunnistaa, miksi söi herkkuja ja milloin. Töiden jälkeen; kun oli paha mieli, onnistumisista, epäonnesta, työuupumuksesta, työniloista, ennen kotiin menoa, kaupassakäynnin jälkeen, arkisin, viikonloppuisin ja "mä oon niin ansainnut tämän!" Kyllä, syitä on monenmonta. Toteakseni vain että jokaisella kauppareissulla ei tarvitse ostaa uutuussuklaapatukkaa tai jäätelöä. Kun kävelee vaan ohi. Ottaa itseään niskasta kiinni ja kävelee. Voittajaolo!

Joku voisi ajatella että höh, mitä nyt pienistä. Mutta kun omalla kohdalla kohtuutta ei oikein ole. Ei sitä enää muista miten paha olo tuli kun veti irtiksiä pussillisen. Mutta kun taas olet syönyt pussikaupalla, niin riittää nykyään jo 100g. Ja sitten tulee ajatelleeksi kaikkia lisäaineita ja kaikkea turhaa ( pitää muistaa ensi kerralla), niin yök. Kohtuus kaikessa sanotaan. Mulle se vaan on itsekuri, kävele ohi, et tarvitse tänään. Mutta tänä vuonna en aloittanut karkkilakkoa.

Enkä kahvilakkoa. Join tammikuussa 2016 teetä kylläkin, mutta teepussin dippaaminen töissä kun on kiire vs. kaadat suodatettua kahvia suoraan kuppiin sekunnissa, niin on vissi ero. Maidon kanssa mä sitä juon, tosin loppua vuoden kohti maito tökki ja opettelin juomaan mustana. Se taas ei ole hyvä hampaille, vaikka värjäytyy ne muustakin kuin kahvista.

Olen vuoden käynyt kuntosalilla. Omalla kuntosalillani saa kehonkoostumusmittauksen ja treeniohjauksen kaksi kertaa vuodessa ja aloitin kevyesti tammikuussa 2016. Seuraavan kerran kävin tsekkauksessa toukokuussa. Paino oli pysynyt samana mutta lihasta oli tullut lisää ja rasvaa hävinnyt. Vedenjuonti ok, diabetes-riski olematon jne. Kesän treenasin ihan ok ja syksyllä sitten tuli takapakkia. Oli kaikenlaista kremppaa, jännetupintulehdusta, selkä meni kramppiin, pohje meni kramppiin ja kärsin äänen käheydestä ja pienistä flunssista. Treenaapa siinä sitten. Puihin meni, aivan ,metsikköön. Hyvä jos tuli käytyä kerran viikossa ja kun toukokuussa oli aloitettu hieman kovemmalla ohjelmalla, eihän sitä jaksanut. Löysäily alkoi. Lunta tuli marraskuussa ja pyöräily loppui siihen. salibandytreeneissä ahkeroin maalissa, hiki tuli sopivasti mutta eipä se kuntoa nostanut.
Bussilla hurautin töihin kaksi kuukautta, kaksi pysäkin väliä, mutta ainakin olin aina ajoissa töissä.

Nyt kävin tänään mittauksissa uudestaan. Juu, varasin ajan ennen joulua vaikka tiesin että hullua on mennä heti joulumässäilyjen jälkeen, todella viisasta, Susanna! Tulihan sitä syötyä suklaata paljon ja ruokaa muutenkin ja liikuttua: ei ollenkaan. Säät eivät suosineet. Mittaukset näyttivät vähän mitä uumoilinkin. Paino oli noussut kolmisen kiloa ja lihasta kadonnut, se mikä oli tullutkin viime alkuvuodesta. Mutta muut arvot olivat kohillaan ja muutettiin rennommaksi mutta tiukaksi treeniksi takaisin. Vedenjuonti jatkuu samaan malliin kuin aikaisemminkin ja aion liikkua myös töissä enemmän, vapaaehtoisesti. Jos se tästä!

Alkoholi jää pois "ruokavaliosta" juhannukseen asti. Haluan testata mitä se tekee iholle, elimistölle, virkeydelle, mielialalle ja olemiselle.

Käsitöistä haluan olla innostunut koko vuoden. Virkkausta, vähän kutomista, näpertämistä, askartelua, luovuutta ja innostusta.

Parempi kun ei lupaile liikoja ja mahdottomuuksia ja näyttii elämästä. Nämä 5 asiaa toivon että näkyy vuodessani 2017.

Liikunta

Hyvä olo itsellä

Käsityöt

Ystävien tapaaminen

Perhe-elämä

:)


Lukijat