Hae tästä blogista

13. elokuuta 2017

Odotus on päättynyt

Pitkään olen etsinyt aikaa kirjoittaa blogitekstejä.

Aikaa on kyllä kaikkeen muuhun. Someiluun.

Tykkään lukea blogeja, selailla facebookia, instagramia, pelata pelejä...

Tykkään tavata ystäviä, olla perheen kanssa, käydä töissä, virkata, käydä kirppiksillä; myymässä ja ostamassa.

Kuljetan jonkin verran nuorisoa harrastuksiinsa ja liikun mahdollisuuksien mukaan itsekin.

Eihän tähän menisi kuin hetki.

Mutta edelleen haluan kirjoittaa kuvien kera ja kännykkä ei ole yhteistyökykyinen tämän tietokoneen kanssa.

Bloginkirjoittamisen tuska ja ihanuus.

Lopun alkua. Sitä se on. Nyt. Pitkään  mietin etten halua lopettaa. Mutta kun en sitten kuitenkaan ehdi, jaksa, halua kirjoittaa, miksi pitkittää lopetuspäätöstä? Ehkä tälle tulee toisenlaisessa elämäntilanteessa se draivi kirjoittaa, joka nyt puuttuu.

Jos tulee kuitenkin ikävä oranssifriikkiä, aina voi kurkistaa kuvaelämää instagramin puolelta käyttäjätilin tatioranssi kuulumisia.

Hellurei elämä!

22. kesäkuuta 2017

#peittoprojektin loppu

Isoäidinneliö-Peittoprojektini oli tauolla jonkin aikaa mutta uusi innostus tuli yhtäkkiä ja tajusin että haluan peiton valmiiksi ennen juhannusta. Ja se tuli valmiiksi. Sain vinkkejä reunuksen tekoon ja se oli sitten parin illan homma.

Peitosta tuli värikäs, iloinen, surullinen, kirjava ja minun näköiseni. Palojen sijoitteluun yritin käyttää järkeä "ei jokaista oranssia vierekkäin". Taisi onnistua aika hyvin. Käytin siihen vain jämälankoja ja aloitettuja keriä. Yhdistelin palat kirjavalla langalla ja reunukseen tein pylväitä murretulla oranssilla seitsemän veljes-langalla.

Pahoitteluni siitä etten saa edelleenkään kuvia tänne ladattua. Emme saaneet sopimaan kännykkää yhteen tämän koneen kanssa. Kuvia löytyy kuitenkin Instagramista tatioranssi- nimen alta. Siellä päivittelen kuvia myös loman aikana kuvia.. Tervetuloa seuraamaan!

6. kesäkuuta 2017

Lakon loppu!

Viikot ja päivät vilisevät silmissä ettei ole aikaa pysähtyä ja kirjoittaa!

Kesäkuun viikonloput ovat täynnä suunniteltua ohjelmaa joten päätin lopettaa lakon suunnitellusti lauantaina 27.5.2017. Lasillisen viiniä nautin hyvässä seurassa kotona ja kyllähän se maistui. Piste.

Kyllä lakko aiheutti niin paljon muutoksia itsessä ja ajatusmaailmassa ettei sitä edelleenkään voi kiteyttää pariin lauseeseen. Tästä olen jo paasannut varmasti kyllästymiseen asti mutta aion tätä vielä puolustella.

Ennen: ajattelin etten voisi juhlia kuivin suin, sehän kuuluu asiaan!
Nyt: Kyllä, on järkevää juhlia ihan mitä tahansa ilman kuplia ja päänsärkyjä

Ennen: Alkoholiton siideri ei maistu millekään ja mitä järkeä siinä on nyt sitten?
Nyt: yllättävän hyviä vaihtoehtoja löytyy ja miksei! Ei päänsärkyjä ja voi vetää seurassa vaikka kuusi! Myös janoon.

(en valitettavasti löydä sitä artikkelia enää uudestaan jossa kerrottiin kahdesta tipattomasta kuukaudesta ja sen hyödyistä. Mutta uskon itse siihen)

Ennen: Paljonkohan alkoholissa on (eri juomissa) on kaloreita? Laihdunko kun tipaton on päällä?
Nyt: Herkut maistuivat saman verran koko lakon aikana. Minun kohdallani alkoholi ei vaikuttanut painoon.

Ennen lakkoa: nukuin kohtalaisesti mutta näin painajaisia lähes joka viikko. Ja aamuisin oli aina hirmuinen jano
Nyt: Olo on virkeä joka ikinen aamu ja nukun todella sikeästi.Kuka sellaisesta haluaisi tieten tahtoen luopua? Painajaiset ovat loppuneet

Ennen: varmasti lakon aikana jaksan lähteä useammin viikonloppuisin salillekin kun ei tartte pitää huilipäiviä
Nyt: en jaksanut lähteä viikonloppuisin salille. Lepoa tarvii kroppa.

Jatko: Käytän viisaammin ja nautin elämästä!


10. toukokuuta 2017

Lakkoni lähenee loppuaan

Ajatuksia tipattomasta kaudesta lyhyesti ja ytimekkäästi:

1.Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo?:

Kyllä, alku oli todella hankala. Puhutaan tipattomasta tammikuusta ja sen aiheuttamasta hyvästä uudesta alusta. Voisin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa että kuukausi ei riitä huomaamaan kaikkia asioita joita liittyy omaan alkoholinkäyttöön. Kyseessä on kuitenkin oma henkinen, psyykkinen ja fyysinen hyväolo. Tammikuun vielä kärvistelee, voi ajatella "kyllä mä tämän kestän, helmikuussa sitten saa taas...". Luin jostain ja pitää kyllä varmasti paikkansa että alkoholi tarvitsee kaksi kuukautta aikaa poistuakseen kokonaan kehosta. Joillakin vierotusoireet vasta alkavat tammikuun jälkeen. Vieroitusoireilla tarkoitan lähinnä sitä ajatusmaailmaa mikä saattaa pyöriä alkoholin ympärillä ja ihan fyysinenkin tutina on sitä. Maaliskuussa keho tottui olemaan vasta kunnolla ilman. En lipsunut lakossa minkään juhlan aikana ja olen ylpeä itsestäni.

2. "Kyllä minä osaan ottaa kohtuudella"

Päätin tehdä lakosta sen verran julkista että minun on pakko pysyä siinä. Facebookissa en ole ajatuksiani vielä jakanut mutta todellisessa elämässä kyllä ja täällä blogissa. Olen keskustellut avoimesti ystävien, sukulaisten ja työkavereiden keskuudessa. Kommentit ovat olleet sekalaisia kun olen kertonut lakossa olemisestani. Osa puolusti heti omaan alkoholinkäyttöään, osa ihmetteli lakkoani, osa ei ymmärtänyt ollenkaan että olen ryhtynyt moiseen lakkoon. Muutama kannusti tekemään omat valintani ja pysymään niissä.

Mutta syy lakkoon oli se että aloin joulukuussa tunnistamaan (juu, kyllä kaikkien näiden aikuisvuosien jälkeen) itsessäni etten hallinnut juomistani. Ja tämähän saattaa kuullostaa siltä että joisin yli 24 annosta viikossa mikä viittaa runsaaseen alkoholinkäyttöön. Ei, kyse ei ole siitä. Join viikonloppuisin sen pari lasillista enkä välttämättä edes humaltumiseen asti. Mutta monta päivää putkeen, niin siis , viikonloppuisin. Sitten oli joululoma ja glögiä tuli juotua kyllä. Ajattelin että voisin valita toisin. Minulle tuli mieleen että maksani kuormittuu ihan turhaan. Miltä mahtaa maksani näyttää? Yhdessä voisimme valita toisin. Tarvitsin toisen tukea tähän asiaan.
Päätös syntyi yhdessä. Saisin tukea läheltä.

3. Entäs kaikki juhlat? Risteily, synttärit, pääsiäinen, vappu, illanistujaiset, talkoot ja saunaillat?

Kun ottaa sen asenteen että alkoholi on kielletty Kaikissa tilanteissa, ongelmaa ei ole. Vissyvettä saa aina ja olen minä punaviiniä ja siideriä juonut mutta alkoholittomina ja ihan on hyvin mennyt alas. Itseasiassa ne ovat nykyään ihan hyviäkin. Ja hauskaa on ollut! Se ongelma on ollut oman pään sisällä, omien ajatusten pitää muuttua ja oman asenteen miten juhlii. Tarvitseeko sitä aina juoda humalaan? Kuinka oppia kohtuukäyttäjäksi? Milloin tulee raja vastaan? Ennenkuin on liian myöhäistä. Ja sitten on tämä mallin antaminen nuorisolle. Se on myös isossa osassa tätänykyä.

4. Mites jatko? Millainen käyttäjä olen lakon loputtua?

Toukokuu on kohta puolessa välissä ja olo on virkeä. 130 päivää lusittu lakkoa ja muutama jäljellä. Rutiini saada viinilasi perjantaina eteeni on karissut pois mielestä. Istun tv:n edessä ja juon vettä ja virkkaan. Lauantaina alkoholiton siideri maistuu jos joku sellaisen on saattanut muistaa ostaa. Huhtikuun lopussa hieman mietin että miten osaan esimerkiksi juoda vain yhden lasin viiniä. Sen on pakko onnistua. Voin poisoppia kun olen kerran oppinutkin. Olen päättänyt onnistua.

5. Mikä onnistui, missä epäonnistuin, millaiseksi luulin tulevani?

Tänään voin jo sanoa että lakkoni oli menestyksekäs. Sain ihan hyviä keskusteluja aikaan ystävien ja tuttavien kanssa ja oli myös pohdintaa miksi, miten, kuinka. Luulin että jaksan joka viikonloppu lähteä kuntosalille ahkeroimaan, kun ei ole alla juomisiltaa, mutta ei. Raskas työviikko tarvitsee vastapainokseen lepoa kotona, joten en ole ollut joka lauantaiaamu salilla rehkimässä. Hieman ehkä laiskaa luonnettakin, mutta siinä suhteessa olen ollut armollinen itselle. Herkkujen syöminen ei myöskään ole ollut tauolla vaikka vähentää olen yrittänytkin. Olo on kyllä virkeämpi. Ainakin tuntuu siltä ajoittain.

6. Kannattiko? Kenelle suosittelisin?

Kannatti! Sain uusia ajatuksia elämästä ja miten elää sitä. Voin suositella ihan kaikille kokeilla tipatonta kahta peräkkäistä kuukautta per vuosi. Sitten vasta huomaa millainen alkoholinkäyttäjä kukin on, Kuten sanottu, yksi kuukausi ei riitä.

Tästä kirjoituksesta ei tarvitse hernettä vetää nenäänsä, toki keskustelu on toivottavaa kommenttikentässä. :)

Mitä ajatuksia kirjoitukseni lakosta herätti sinua, tunsit minua tahi et?


24. huhtikuuta 2017

Loppu "vuosi ilman uusia vaatteita" - projektille?

Olen ollut tietämättäni ja tietoisesti mukana haasteessa "vuosi ilman uusia vaatteita". Haasteen aikana kaupoista ei saa ostaa uusia vaatteita, asusteita eikä kenkiä. Muutaman poikkeuksen jokainen määrittelee itse. Saa ostaa joko alusvaatteita tai sukkia tarpeeseen uutena.

Minulle kehittyi aikaa myöden pihiys uusia vaatteita kohtaan. En vaan voinut ostaa vaatteita kaupoista. En oikeastaan edes löytänyt itselleni sopivia kuteita. En halunnut mennä muodin mukana ja käyttää samanlaisia vaatteita kuin jokainen vastaantuleva. Halusin värikkäitä vaatteita. Kengät olivat ainoita joita ostin uutena. Kirpputoreilla vaatteet olivat halvempia ja jos kyllästytti jonkin ajan päästä, ne laitettiin uudelleen vaan kiertoon.

Sitten luin Rinna Saramäen "Hyvän mielen vaatekaappi". Kirppisaate ei ollutkaan hyvä. Pitäisi ostaa kestävää ja laadukasta ja mielellään Suomessa tehtyä. Ja missä nykyajan vaatteet on tehty ja millaisissa oloissa, massatuotantona? Hmm. Mutta jos siltikin kyllästyy?

Ostin viime syksynä korkokengät. Minna Parikan korkokenkiin ei kyllästy. Ne ovat hyvät jalassa ja onneksi viiden vuoden sisällä on tulossa monet juhlat joissa niitä voi käyttää. Niistä olen ylpeä että sain ostettua uutena ja mustana, joten ne käyvät monen asun kanssa. Ne ovat ainoat korkokengät jotka omistan mutta ovat sen arvoiset.

Vaatekaappini pursuaa vaatteita. Minulla ei ole erikseen työvaatteita ja vapaa-ajan vaatteita, joten suosin rentoa tyyliä arkisin ja viikonloppuisin. Mutta jos nyt pitäisi lähteä vaateostoksille, niin millaisia vaatteita pitäisi ostaa? Sellaisia jotka sointuvat yhteen, tälle iälle sopivia, ajattomia, värikkäitä, värittömiä... Tulen hulluksi.

Mutta sitten keksin. Minun pitää palkata itselleni tyylikonsultti. Jos olisi varaa sellaiseen. En kyllä raaski. 

Innostuin klikkailemaan Zadaa-sovelluksessa vaatteita jotka näyttävät kivoilta, mutta sovittamaan niitä ei pääse. Ne tulevat kivasti lähelle postitettuna, mutta jos ovat epäsopivia, niin myyntiin vaan? Nyt on etsinnässä musta nahkatakki, mutta ostaisitko sinä nahkatakkia sovittamatta?

Tällaisia mietinnässä tänään..


17. huhtikuuta 2017

Vuoden 2017 projekteja

Alkuvuosi 2017 oli täynnä lupauksia ja odotuksia. Mitä kaikkea ihanaa sitä virkkaisin taas uudella innostuksellani. Ajattelin että tekisin paljon virkkuutöitä, koska siinä saa Arjen keskelle luksusta ja muuta ajateltavaa ja sitten minulla oli ajatus että blogiin kirjoittaminen tulisi aktiivisemmaksi kun olisi aina jokin idea. Postaussarja, jota jatkaa helposti.

Tietysti mutkia tulee aina matkaan eikä elämä ole sitten niin yksinkertaista. Instagramiin on helppo lisätä kuvia. En ole saanut aikaiseksi yhdistää kännykkää ja tietokonetta niin että kuvien lisääminen olisi helppoa kuin heinänteko blogin kirjoittamisen yhteydessä.  Arkisin on lähes mahdotonta löytää virkkausaikaa. Iltaisin yleensä kaadun sänkyyn (tai pelaan silmäni pilalle erästä mobile-peliä, joten silmät eivät taivu enää virkkaamaan). Menoa ja meininkiä on lasten harrastusten, oman liikunnan, työssäkäynnin ja kaupassakäyntien välillä niin paljon että yritän pyhittää viikonloput istumiselle. Aika hyvin on onnistunut.

Mitä projekteja olen sitten aloittanut? Pari-kolme on varmasti aina kesken mutta nämä seuraavat ovat nyt vallalla ja lankakerät täyttävät yhden nurkkauksen olohuoneestamme.

Jämälankapeittoprojekti edistyi alkuvuodesta vauhdilla. Löysin ennestään virkattuja isoäidinneliöitä ja innostuin uudestaan. Aloin tekemään itselleni torkkupeittoa. Värit eivät ole niin tarkkoja ja todella käytän vain toisten jämälankoja; sukulaiset kutovat paljon sukkia joten heiltä olen hamstrannut loppukeriä. Värejä on montaa erilaista ja paloja alkaa olla jo niin paljon että yhdistäminen on ajankohtaista. Maaliskuun lopulla Langat uhkasivat loppua ja väritys tummua jopa synkkyyteen asti. Mietin mistä saisin kätevästi lisää seitsemän veljestä -lankoja. Ystäväni sitten ehdotti että aloittaisin toisen peiton tekemisen joten saisin kuin itsestään jämälankoja. Loistoidea!

Innostuin hieman kun samainen ystävä ilmoitti että nyt saisi lankoja netistä alennuksella joten tilasin sinivalkoisia lankoja Suomi100-peittoon. Jotta peitosta ei tulisi liian yksitoikkoinen minun makuuni, tilasin kerän turkoosia, oranssia ja keltaista joita aion sirotella piristämään. En tiedä vielä kenelle teen sinivalkoisen torkkupeiton, selvinnee kun saan virkattua lisää paloja.

Olen ottanut vaihtelun vuoksi myös pikkuprojekteja. Tyttäreni luopui virkatuista pesulapuista, joita tein ystäväni kanssa hänelle reilu vuosi sitten. Vanulaput kaupassa eivät maksa juuri mitään, mutta nämä itse virkatut ovat ekologisempia kun ne voi pestä ja käyttää uudelleen. Jaoin löytöni instagramissa ja lappusista innostui toinen ystävä. Ryhdyin sitten hommiin ja virkkailin pallosia  Tallinnasta ostamastani Alize Bamboo fine-langasta. Tein kaksinkertaisesta langasta koska lanka on niin ohutta ja lappuset ovat ihanan kirjavia kun voi yhdistää kaksi lankaa. Paljon lappusen virkkaaminen ei vie aikaa mutta ainakin minulla se vaatii aikamoista näppivoimaa että saa pyöräytettyä pallon. Ohje on kotivinkin ja sen löytää täältä klik.

Sukulaiseni pyysi minua virkkaamaan kesäpöytäliinaansa painot ja minähän innostuin tekemään pääsiäiseksi sellaiset. Tosin pääsiäisenä oli sitten liian kylmä että olisimme voineet syödä ulkona, mutta odottavatpa sitten kesäilmoja. Pöytäliinojen koristepaino-ohje löytyy niin ikään kotivinkin sivuilta.

Liikuntaprojektit  ovat menneet omalla painollaan. Olen päässyt liikkumaan aina kun olen halunnut ja otinpa vielä lisäksi Heiaheia-sovelluksesta Lankku-haasteen vastaan. Ensimmäiset kaksi viikkoa takana ja edistystä on tullut. Voin suositella :)

Tästä tämä taas jatkuu. Elämä ainakin!

2. huhtikuuta 2017

91. päivä ja still going strong

Kolme kuukautta sitten join edellisen kerran alkoholia. Huimaa miten aika on lentänyt siivillä.

Maaliskuu meni jo aika iisisti. Olin yksissä juhlissa ja kilistin vissyvedellä, eikä oikeastaan haitannut ollenkaan eikä kukaan huomannut enkä joutunut selittelemään valintojani. Huomaan että ei ole enää rutiinia saada se viinilasillinen perjantai-iltana. Ja huomaan, että aiemmin olin ärtynyt jos en saanut sitä. Lauantait menevät kuivin suin. Vesi on paras kaverini. Ja kahvi.

Päätin lopettaa lakon 31.5. Mutta vielä on haasteita. Sukulaisilla syödään pääsiäisateria, mutta ilmoitin jo etukäteen että vissyvettä voi minulle varata. Ja sitten on vappu. Aina on kilistetty vapun kunniaksi kuoharilla.

Kyllä tämä tästä menee helposti!

Palaankohan enää ennalleni tai entisiin tapoihini? Toivottavasti en.

12. maaliskuuta 2017

Lakkoilua

Kyllä se on totta nyt. Minulla on jatkunut nyt alkoholinkäyttölakko 71 päivää ja päivä päivältä on helpompaa. Tipaton tammikuu oli yhtä tuskaa. Herkuton helmikuu ei onnistunut. Herkuista ja karkeista en päässyt eroon. Mauton maaliskuu koskee vain arkipäiviä. On tulossa helppo huhtikuu.
Suosittelen ihan kaikille kahta perättäistä kuukautta ilman alkoholia.
Lakkoilu koskee ilmeisesti myös blogin kirjoittamista.  Haluan kirjoittaa, mutten arjessa ja viikonloppuina vaan pääse koneen ääreen. Roikun somessa puhelimella, virkkaan isoäidinneliöitä, teen ruokaa, käyn kaupassa, kuljetan harrastuksiin, käyn töissä ja harrastan itsekin liikuntaa.
Aloitin somelakon. Mulle iski tänään someähky. Ihan omaa syytä. Lakon kunniaksi poistin puhelimesta facebook-sovelluksen. Instagram vielä jäi. Pahinta ehkä on että ilmoituksia tulee puhelimen näytölle jos joku on tykännyt kuvistani.
Lakko kestää perjantaihin asti tällä erää ja sitten katson pääsisiskö esim. Facebookista kokonaan eroon. Plussat ja miinukset täytyy punnita.

14. helmikuuta 2017

45. päivä

Se olisi sitten 45 päivää takana. Oon ollut juomatta alkoholia 45 päivää. Tipaton tammikuu oli ja meni. Voisi sanoa että ensimmäiset 21 päivää olivat vaikeimmat. Vapaaehtoisesti tässä olen mukana, itse olen päättänyt olla juhannukseen asti juomatta tippaakaan alkoholia. Tietysti lähtökohtana oli oma valaistuminen asiassa. Kukaan ei olisi voinut päättää asiaa puolestani.

Tämä ei nyt mitenkään tavatonta ole. Olenhan ollut juomatta alkoholia esimerkiksi kahden raskauteni aikana.

Sain juuri puhelimessa aivan mahtavat tsempit ystävältä tämän asian tiimoilta. Moni ihminen, jonka kanssa olen asiasta keskustellut, on ihmetellyt valintaani (edelleen). Varmasti monelle alkoholi ei ole ongelma, ei se minullekaan ollut niin iso, mutta ajattelin haastaa itseni. En ollut ollenkaan varma pystynkö tähänkään tammikuun alussa. Mielessä olivat usein ne tavanomaiset tilanteet: sauna-lonkero, punaviinilasillinen perjantaisin tai minttukaakao.

Kuukauden jälkeen eli vaikka sen tammikuun jälkeen pitäisi kyllä enemmän mainostaa tätä tipattomuutta. Ensimmäisen kuukausi on se vaikein. Toinen on jo helpompi. Ainakin omalla kohdalla. Maksa puhdistuu ja olo on mainio! Unenlahjat ovat pysyneet samoina ja oikeastaan en ole nähnyt painajaisia kolmeen viikkoon. Uni on yhtenäistä ja näen todella paljon unia.

Olen kyllä edelleen aika saamaton viikonloppuisin, löhöilen sohvalla ja katselen nauhalta rästiohjelmat. Mutta ehdin virkata! Sainkin aikaiseksi tänä viikonloppuna ainakin 5 ruutua peittoprojektiini. Sen etenemistä voi tiirailla instagramissa

Aloitin helmikuun alussa Herkuttoman helmikuun ja siitäkin piti täällä kirjoitella mutta enpäs saanut aikaiseksi ja se onkin jo ollutta ja mennyttä. Ei pysynyt lakko kurissa. Yritin todella ja lähes kaksi viikkoa se sitten kesti se. Mutta vähemmän on tullut syötyä kyllä. Karkkia siis

Onkos siellä ruudun takana tultu lakkoiltua nyt tai edes joskus? Miten ne päättyivät?

3. helmikuuta 2017

Tipaton Tallinnassa

Olimme tyttöporukan kanssa suunnitelleet kuukausia reissua Tallinnaan. Vähän ostoksia, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Jokainen varasi oman matkansa ja niin yhtenä lauantaina kokoonnuimme Länsisatamaan, kukin omalla tavallaan kirjautuen sisään ja lippunsa lunastaneena.

Ensimmäisenä suuntasin ystävän kanssa Karnaluksiin, tietysti. Olin käynyt joulun välipäivinä jo hamstraamassa tiskirättilankoja ja nyt etsin vain muutaman välttämättömän koukun ja seitsemän veljeslankaa mummille. Se kierros oli sillä kertaa nopeasti tehty ja suuntasimme ennaltasovittuun tapaamispaikkaan. Pohdimme hyvää ruokapaikkaa ja "matkaoppaamme" Tiesi hyvän paikan joka olisi n. 4 kilometrin päässä. Ajattelimme josko taksilla pääsis kivasti, voisi sitten kävellä vaikka takaisin. Probleema oli vain siinä että meitä oli sekalainen seurakunta eli pariton määrä eikä taksit ottaneet ylilastia kyytiinsä.

Pohdittuamme hiukan, päätimme ottaa reilusti kaksi taksia ja hurauttaa komeasti paikalle. Törkeen halpaa, voin vaan suositella, alle 8€ maksoi se lysti!

Paikka oli tupaten täynnä, se F-hoone. Paikallisia, turisteja ja jouduimme odottamaan pöydän vapautumista baaritiskillä. Ystävät menivät tilaamaan juomiaan ja minä istuin baarijakkaralle ja mietin.

Baarin takaseinällä pullorivistöt komeilivat peilin edessä. Tutun näköisiä pulloja. Liitutaulu seinällä huusi kuumia juomia, glögiä olisi tarjolla ja irish coffeeta ja muita lämpöisiä juomia tammikuun tuiskuihin. Puheensorina täytti korvat huumaavasti. Ystävät saivat juomansa ja minä. En tilannut mitään. Itse asiassa siinä iskostui hyvin tämä karu tammikuun todellisuus. Istun baarissa enkä tilaa mitään. Minua ei häirinnyt kaverien juomat, minulta ei kysytty mitään onneksi ja jätin alkudrinkin tilaamatta. Päätin olla kuivin suin ennenkuin on ruoan tilaamisen aika.

Ahdisti. Ihan hieman ahdisti se tilanne jossa olin. Totesin sen ystävälle ääneen ja samaan aikaan sanoin ettei haittaa vaikka muut juo. Onpahan toisenlainen perspektiivi elämään. Erilainen mihin olen tottunut.

Kymmenen minuutin päästä saimme pöydän ja tilasimme ruokaa jotka eivät olleet hinnalla pilattuja nekään. Tilasin juomaksi sitruunalimua, joka osoittautui todella hyväksi valinnaksi. Meille luvattiin ruoka puolen tunnin odotusajalla, mutta loppujen lopuksi ruoka tuli 1h 10 min myöhässä. Luulen että siitä hyvästä saimme myös alennusta ruoan hinnasta.

Tilasimme taksin koska ilta venähti pitkäksi ja saimme tilataksin. Voi sitä riemua! Minä ja muutama muu pikkuhiprakkainen ystäväni. <3

Loppuilta kuluikin sitten ostoksia tehdessä ja laivalle päästyämme olimme hieman poikki.

Että sellainen Tallinnan reissu. Suosittelen taksilla ajoa (halpa), ravintolaa F-hoone (viihtyisä ja todella hyvä ruoka), joka ei ole niin keskustassa (osoite Telliskivi 60A) ja Karnaluksia tietysti (osoite K.A.Hermanni 1) lankahulluille.

1. helmikuuta 2017

Tammikuun ruokaohjeita

Viikon ruokalistan suunnittelut ovat pitäneet kutinsa ja kaikenlaista on ollut tarjolla. Yhdelle viikolle sattui osumaan parikin kasvisruokaa jota lapset (miksi mä kirjoitan lapsista, ne on nuoria jo!) eivät sitten oikein syöneet. En ole kyllä Varma tai en muista enää mitä he söivät päivälliseksi loppujen lopuksi mutta mulle nämä maistuivat,

Jos satutte etsimään täältä ateriavinkkejä niin tässä olisi pari ehdotusta.

Linssi-pastavuoka (nuorten mielestä ei-jatkoon vaikka olisi helppo ja halpa)

300g pasta
(1 sipuli, meillä ei käytetä ollenkaan)
2 valkosipulinkynttä
2 dl punaisia linssejä
(4 öljyyn säilöttyä artisokan sydäntä) (kirj. huom: en ole eläissäni näitä syönyt tai ostanut, en vaivautunut kaupasta edes etsimään kun tiedän etteivät olisi maistuneet lapsi nuorille kuitenkaan)
500g tomaattimurskaa
kasvisliemikuutio
1 tl basilikaa
mustapippuria
juustoraastetta (mozzarella esim.)

Pilko sipulit, kuullota ne rasvassa. Lisää tomaattimurska ja huuhdotut linssit, liemikuutio, artisokka ja basilika.
Lisää 2-3 dl vettä, keitä kunnes haihtunut ja linssit pehmenneet. Lisää pippuri.
Keitä pasta.
Voitele uunivuoka, lado siihen pasta ja kastike ja ripottele juustoraaste päälle.

15 min / 200C

Punajuurikiusaus

(tätä ei nuoriso edes maistanut, mina lopulta söin KOKO vuoallisen parissa päivässä. Oli vaan niin hyvää.)

500g punajuurta
500g perunaa (esim. rosamunda)
1 sipuli (en käyttänyt)
1 omena (jäi käyttämättä)
2 rkl öljyä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
1 tl timjamia
2 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
2 rkl margariinia
2 rkl korppujauhoa

Kuori ja suikaloi punajuuret ja perunat (käytin ihan vaan kuorimaveistä ja veistä). Kuori ja suikaloi sipuli ja omena. Kuullota sipulit ja omena öljyssä. Lisää pannulle punajuuri- ja perunasuikaleet. Ana kasvisten hetken aikaa paistua (en muuten enää osta pakasteperunaa). Mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla (vaikka pakasteperunasuikaleita saa ILMAN sipulia)
Nostakasvisuikaleet voideltuihin pieniin uunivuokiin tai yhteen isompaan uunivuokaan (mulla iso). Sekoita kerma ja maito ja kaada seos kasvisten päälle.
Asettele pinnalle muutama nokare margariinia ja ripottele päälle korppujauhoja.

Paista kiusausta 175C uunissa n. 45 minuutista tuntiin vuokien koosta riippuen.

Ja sitten aivan huippu kaalilaatikonohje löytyy Valion sivuilta. Toki, siinä on kermaa ja maitoa, mutta niin hyvää...




15. tammikuuta 2017

Parasta juuri nyt - tammikuu 2017

Ystävien tapaaminen. Vaikkakin vain lyhyt aika, miten paljon siitä saa vertaistukea ja voimaa. Ihan parasta.

Liikunta. Elinvoimaa ja hyvää oloa. Eikä tarvitse tehdä mitään hirveää rääkkiä, kun tuntuu itsestä hyvältä se riittää.

Alkoholittomuus. Kaksi viikonloppua takana ja voi sanoa ettei ole helppoa, mutta helpottunee varmasti. Omien ajatusten kanssa ehkä vaikeinta, mutta suht helppoa siitä puhua. Vaikka kuulijakunta ei aina ihan ymmärrä että miksi näin.

Viikon ruokien suunnittelu sunnuntaisin. Mainio keksintö että kaupat on auki sunnuntaisin ja nykyisin siellä on jotakuinkin kaikkea mitä tarvitsee. Kun ruokalistan suunnittelun tekee jo sunnuntaina ja käy kaupassakin niin on stressittömämpi alkuviikko ja pääsee salille helpommin.

Virkkaaminen. Peittoprojekti etenee ja se on edelleen antoisaa ja mukavaa. Ja ihanan rentouttavaa.

Kampaajallakäynti. On niin helppoa ja mukavaa kun näyttää hyvältä ja on osaavissa käsissä.

Aamukahvi. Kotona tai töissä. Sillä aamu lähtee käyntiin.

Isot lapset. Omatoimiset ja pärjäävät lapset. Ei voi olla muuta kuin ylpeä ja iloinen heistä. Äidille omaa aikaa :)

Tämän viikon liikuntasaldo. 3 kertaa kuntosalilla, yksi kerta salibandypallon perässä juostu tunti ja reipas kävelyhetki. Kyllä vaan hyvää oloa!

11. tammikuuta 2017

#peittoprojekti2017

Totesin itselleni vuoden ensimmäisenä päivänä että onneksi vuoden ensimmäinen päivä on vain kerran vuodessa. Silloin yleensä kun suunnitellaan tulevaa, omalla kohdallani se tarkoittaa liikuntaa, käsitöitä, matkoja, askarteluja, käsitöitä ja muutenkin tekemisiä. Suunnittelin monenmonta käsityöprojektia, mutta onneksi päätin toteuttaa vain kaksi, jotka totetutan varmasti. Muille on sitten aikaa, jos on.

Ensimmäinen projekti on tehdä edelleen heijastimia ja lähettää niitä läheisille ja sitten vähän kaukaisillekin tuttaville. Huovutin vahingossa kaulahuivini koneessa ja tuunailin siitä puuvillalangan ja heijastinkankaan kanssa hassuja heijastimia ja avaimenperiä. Pari on jo löytänyt uuden kodin. Ne näyttävät ehkä lapsen tekemisiltä mutta eipä haittaa. Omatekemä on aina omatekemä.

Toinen pääprojekti on peitto. Isoäidinneliöistä virkattu peitto on ollut haaveissa jo kauan. Sukulaiselle virkkasimme kolmeen pekkaan peiton, johon osallistuin seitsemällä neliöllä. Toiset tekivät sata. Aloitimme helmikuussa kun lokakuussa sen piti olla valmis. Juu, kesällä oli lomaa ja kyllähän se into hieman lopahti. Onneksi oli innokkaimmat seuralaiset.

Nyt tammikuun alussa kun aloitan projektia, minulla on täysin valmista neliötä 5. Täysin valmis tarkoittaa tässä tapauksessa 5 kerrosta ja kiinteät päälle. Yhsitän peitot sitten vielä kiinteillä tai piilosilmukoilla, en ole vielä Varma. Neliöitä, joissa on neljä kerrosta valmiina, on 2 ja lopuissa 27.ssä on viisi kerrosta mutta ei kiinteä silmukka-kerrosta. En yhtään osaa sanoa miksi kaikissa on vähän erilailla tehty.. Mutta innostus on kova ja aion saada oman peiton kasaan viimeistään vuoden 2017 loppuun mennessä. Tietysti olisi kiva jos se tulisi aikaisemmin valmiiksi. Joten ei kun virkkaamaan!

Millaisia käsityöprojekteja sinä aloitit / aloitat tänä vuonna tai haaveilet aloittavasi?

8. tammikuuta 2017

1. viikko ilman

Miten helppoa on olla juomatta alkoholia suomalaisessa yhteiskunnassa? Nyt kun itse on ollut juomatta 6 päivää, huomaan asioita jo tässä ihan kotioloissa ja omissa mietteissäni.

HUOM. Nämä kirjoitukset ovat minun mielipiteitäni ja minun elämästäni, Tämä ei ole mikään ohjenuora tai opas kenellekään. Ei tarvitse vetää hernettä nenään mutta kommentoida toki saa ja esittää omia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämä ei varmasti ole kovin yleistä että blogeissa kirjoitetaan aiheesta. En ole itse ainakaan törmännyt aihetta käsitteleviin blogeihin, en ole kyllä etsinytkään. Blogiani pystyy kuitenkin kuka vaan lukemaan joten pyydän että asiat pysyy asioina.

Ensimmäisenä varmasti tulee mieleen ihmisille, kun kieltäydyn (naiset) viinilasillisesta, että oletko raskaana? Sitten varmaankin kysytään että yritätkö tulla raskaaksi. En ja en. Lapsiluku täynnä.

Sitten on näitä tilaisuuksia joissa "kuuluu" juoda. Yksi lasillinen juhla-aterian kanssa, kuoharit uutena vuotena, vappukuoharit vapun kunniaksi, Synttärihumalat, menen "yhdelle" (kahdelle, kolmelle..), Jouluglögit, juhannuskaljat, saunakaljat tai -siiderit. Illanvietot, risteilyt ja vuosipäivät. Tilaisuuksia on todella monia. Ja jos olet aina ollut se joka juo, on monen vaikea ymmärtää, mikset nyt voi ottaa vaikka vain yhtä?

Yhden jälkeen tulee luonnollisesti kaksi ja kolme ja niin edelleen. Yhdestä ei tule mitään oloa. Tai tarvitseeko edes? Kyllä sanoisin ihan kenelle vaan että harvoin se jää vain yhteen. Miksi sitten ylipäätään juoda? Humalahakuisuus on se mihin on totuttu. Ei kukaan juo vain yhtä. (tietysti löytyy heitäkin, en sitä sano)

Olen lukenut että alkoholi poistuu elimistöstä kokonaan kolmessa (3) kuukaudessa. Kolmessa. Se on hurjan pitkä aika. Maksa alkaa polttamaan alkoholia ja se ei polta sitten mitään muuta. Aika tehokas aine. Tässä pieni maininta maksan toiminnasta. Parissa kuukaudessa saa lähes terveen maksan. En ole ollut mikään suurkuluttaja tähän asti, mutta jos itse huomaa että nyt on liikaa koukussa, niin silloin kannattaa miettiä mikä on järkevää.

Eilen oli ensimmäinen perjantai pitkään aikaan kun en juonut lasillistakaan alkoholia. Yleensä on tulee juotua yksi kaksi. Itsellä huomaan että sitten ei jaksa tehdä oikein mitään järkevää koko viikonloppuna koska haluaa rentoutua myös lauantaina. Yöuniin alkoholin juominen vaikuttaa omalla kohdalla kahdella tavalla. Toisaalta se auttaa nukahtamaan helpommin, mutta toisinaan unet ovat katkonaisia, Uni on aika levotonta ja painajaisia näen useammin. Olen myös aika harhainen, herään ja kuvittelen olevani jossain muualla, seinät kaatuu päälle tai sängyssä on esimerkiksi jotain vikaa.

Viikon aikana olen nukkunut tavallista paremmin. Nukahdan ihan tavalliseen tapaani. Jaksan touhuta kotona ja eritoten jaksan lähteä kuntosalille, myös viikonloppuisin.

Raportoin lakostani aika ajoin joten pysykää kuulolla. Omia ajatuksia saa jakaa kommenttiboksin puolella :)

(Pahoittelen edelleen kuvatonta blogia)

5. tammikuuta 2017

Kuka olen?

Käväisin tuossa blogiarkistossani ja huomasin että aloitin bloggaamisen vuonna 2012! Viisi vuotta sitten aloitti blogiosoite nimeltään "orangekillerkitty". Huh. Ihmettelette varmaan nimeä. Niin minäkin juuri nyt. Orange on nyt aika selkeä mutta Killer kitty ei niinkään. Nimi juontaa t-paidasta jonka omistin (omistan? en ole varma). Siinä luki killer kitty ja kuva oli musta kissa (juu, todella johdonmukaista), joten siksi kun en muuta keksinyt, oli blogin nimi keksitty! (huoh). Ja blogin nimihän oli Oranssifriikin elämää.

Sittemmin vaihdoin osoitteen nykyiseen ja on houkutellut ehkä vähemmän vieraskielisiä katselijoita. Nimi on vaihtanut muotoaan ja ajatustaan useammin, en oikein ole tyytyväinen mihinkään. Mutta nyt.

Minua on kutsuttu tätioranssiksi jo tovi, varmaan johtuu siitä että tykkään niin paljon yhdestä tietystä väristä, pukeudun mielelläni oranssiin ja oransseja tavaroita hakeutuu luokseni. Ihanat ystävät virkkaavat oransseja kaulaliinoja, järjestävät oranssisynttäribileitä ja kiikuttavat oranssinvärisiä hukkavaatteitaan minulle. Joku sanoi joskus että kyllä sä varmaan kohta kyllästyt. Noh, minun varhaisimmat muistoni oranssista juurtavat lapsuudenkodista jossa oli Sarviksen kylpyamme. Oranssi. Etta kyllä se taitaa olla koko elämän juttu :) Eikä kyllästytä. Onneksi on myös eri värisiä oransseja.

Olen neljänkympin ohittanut mutta omasta mielestäni aika nuorenmielinen vielä. Ikäkriisin podin ja se on nyt mennyttä. Olen sinut itseni kanssa, ainakin suuren osan ajan päivästä. Perheeseen kuuluu mies, ja kaksi jälkeläistä, jotka eivät ole enää sieltä pienimmästä päästä, joten äidillä on aina välillä aikaa itselle...

Tykkään tehdä jonkin verran käsitöitä. Virkkaan aina jotain yksinkertaista ja kudon ainakin tiskirättejä. Etsin välillä ideoita internetin ihmeellisestä maailmasta ja sitten ihan omasta päästä. Jos materiaali on kierrätettyä, aina parempi. Olen ahkera kierrätyskeskuksessa kävijä ja suosin myös kirpputoreja ja Fida-lähetystoreja. Askartelen mielelläni kortteja ja teen lahjoja itse.

 Olen ollut "vuosi ilman uusia vaatteita"- aatteen mukana jo vuosia; en löydä juuri mitään vaatteita kaupoista kun ovat kaikki niin samanlaisia. Pyrin käyttämään vaatteen loppuun asti.

Pyrin pitämään itseni kunnossa liikunnan ja terveellisen ruokavalion avulla. Lajini ovat salibandy, kuntosali ja pyöräily. Kerään roskia aina kun liikun kävellen. Olen harrastanut vähän aikaa uintia ihan kuntoilumielessä ja kuntonyrkkeilyä parisen vuotta. Juoksin parisen vuotta sitten lenkkejä,mutta ne ovat jääneet. Vuonna 2013 juoksin kaksi kympin lenkkiä, naistenkympin ja rantakympin. Kaikkea kannattaa kokeilla!

Tervetuloa uudet lukijat ja vanhat (aikaisemmat siis) seuraamaan :)




2. tammikuuta 2017

Toivoa ja lupauksia vuodelle 2017

Nuorempana sitä tuli lupailtua vaikka mitä vuoden vaihteessa: vähennän karkinsyömistä, lopetan karkinsyönnin kuukaudeksi, liikun paljon enemmän, aloitan uuden harrastuksen, syön terveellisemmin jne jne.

Viime vuonna olin tosiaan tammikuun ilman karkkia ja kahvia. No karkittomuus ei ihan toteutunut, loppumetreillä taisin sortua mutta tauko teki hyvää. Sen jälkeen osasi jotenkin tunnistaa, miksi söi herkkuja ja milloin. Töiden jälkeen; kun oli paha mieli, onnistumisista, epäonnesta, työuupumuksesta, työniloista, ennen kotiin menoa, kaupassakäynnin jälkeen, arkisin, viikonloppuisin ja "mä oon niin ansainnut tämän!" Kyllä, syitä on monenmonta. Toteakseni vain että jokaisella kauppareissulla ei tarvitse ostaa uutuussuklaapatukkaa tai jäätelöä. Kun kävelee vaan ohi. Ottaa itseään niskasta kiinni ja kävelee. Voittajaolo!

Joku voisi ajatella että höh, mitä nyt pienistä. Mutta kun omalla kohdalla kohtuutta ei oikein ole. Ei sitä enää muista miten paha olo tuli kun veti irtiksiä pussillisen. Mutta kun taas olet syönyt pussikaupalla, niin riittää nykyään jo 100g. Ja sitten tulee ajatelleeksi kaikkia lisäaineita ja kaikkea turhaa ( pitää muistaa ensi kerralla), niin yök. Kohtuus kaikessa sanotaan. Mulle se vaan on itsekuri, kävele ohi, et tarvitse tänään. Mutta tänä vuonna en aloittanut karkkilakkoa.

Enkä kahvilakkoa. Join tammikuussa 2016 teetä kylläkin, mutta teepussin dippaaminen töissä kun on kiire vs. kaadat suodatettua kahvia suoraan kuppiin sekunnissa, niin on vissi ero. Maidon kanssa mä sitä juon, tosin loppua vuoden kohti maito tökki ja opettelin juomaan mustana. Se taas ei ole hyvä hampaille, vaikka värjäytyy ne muustakin kuin kahvista.

Olen vuoden käynyt kuntosalilla. Omalla kuntosalillani saa kehonkoostumusmittauksen ja treeniohjauksen kaksi kertaa vuodessa ja aloitin kevyesti tammikuussa 2016. Seuraavan kerran kävin tsekkauksessa toukokuussa. Paino oli pysynyt samana mutta lihasta oli tullut lisää ja rasvaa hävinnyt. Vedenjuonti ok, diabetes-riski olematon jne. Kesän treenasin ihan ok ja syksyllä sitten tuli takapakkia. Oli kaikenlaista kremppaa, jännetupintulehdusta, selkä meni kramppiin, pohje meni kramppiin ja kärsin äänen käheydestä ja pienistä flunssista. Treenaapa siinä sitten. Puihin meni, aivan ,metsikköön. Hyvä jos tuli käytyä kerran viikossa ja kun toukokuussa oli aloitettu hieman kovemmalla ohjelmalla, eihän sitä jaksanut. Löysäily alkoi. Lunta tuli marraskuussa ja pyöräily loppui siihen. salibandytreeneissä ahkeroin maalissa, hiki tuli sopivasti mutta eipä se kuntoa nostanut.
Bussilla hurautin töihin kaksi kuukautta, kaksi pysäkin väliä, mutta ainakin olin aina ajoissa töissä.

Nyt kävin tänään mittauksissa uudestaan. Juu, varasin ajan ennen joulua vaikka tiesin että hullua on mennä heti joulumässäilyjen jälkeen, todella viisasta, Susanna! Tulihan sitä syötyä suklaata paljon ja ruokaa muutenkin ja liikuttua: ei ollenkaan. Säät eivät suosineet. Mittaukset näyttivät vähän mitä uumoilinkin. Paino oli noussut kolmisen kiloa ja lihasta kadonnut, se mikä oli tullutkin viime alkuvuodesta. Mutta muut arvot olivat kohillaan ja muutettiin rennommaksi mutta tiukaksi treeniksi takaisin. Vedenjuonti jatkuu samaan malliin kuin aikaisemminkin ja aion liikkua myös töissä enemmän, vapaaehtoisesti. Jos se tästä!

Alkoholi jää pois "ruokavaliosta" juhannukseen asti. Haluan testata mitä se tekee iholle, elimistölle, virkeydelle, mielialalle ja olemiselle.

Käsitöistä haluan olla innostunut koko vuoden. Virkkausta, vähän kutomista, näpertämistä, askartelua, luovuutta ja innostusta.

Parempi kun ei lupaile liikoja ja mahdottomuuksia ja näyttii elämästä. Nämä 5 asiaa toivon että näkyy vuodessani 2017.

Liikunta

Hyvä olo itsellä

Käsityöt

Ystävien tapaaminen

Perhe-elämä

:)


Lukijat