Hae tästä blogista

29. joulukuuta 2016

Vuoden 2016 lupaukset ja miten niiden sitten kävikään

Kaivoin esiin kirjoituksen jonka kirjoitin tammikuussa 2016. Mikä meni niinkuin suunnittelin ja mikä ei? Katsotaanpa:

Minä lupaan itselleni:

LUPAUS: Lupaan hoitaa itseäni paremmin. Ihana ystäväni antoi joululahjaksi lahjakortin kuntosalille ja hän saa seuraa ainakin kuukauden ja minä hyvää mieltä itselleni. Jospa siitä tulisi tapa ja jatkaisin vielä toisenkin kuukauden.

Kyllä. Kävin koko vuoden kuntosalilla. Maksoin kuukausimaksua ja sain itseni ihan hyvään kuntoon kesään mennessä. Sitten alkoi alamäki, kremppoja kädessä, pohkeessa ja flunssakausi tarttui minuunkin. Syksy ei mennyt niinkuin halusin. Hyvä jos kävin kerran kuukaudessa. Tähän tulee muutos ja ajankäyttö tulee olemaan erilaista. Perhe-elämä(kään) ei kärsi kun sen suunnittelee oikein.

LUPAUS: Kuten aikasempinakin vuosina lupaan käydä hierojalla joka kuukausi. 45 minuuttia hyvää oloa selälle joka kuukausi.

Tammikuusta kesäkuuhun kävin noin 5 viikon välein hierojalla ja se todella auttoi. Kesän jälkeen totesin että harvempi tahti riittää, kun käy kuntosalilla, selkä ei kipeytynyt töissä ollenkaan. Lokakuussa jouduin perumaan hieronta-ajan kun pelkäsin että flunssa menee pahemmaksi eikä minulla ollut ääntä. Nyt en ole käynyt kahteen kuukauteen ja ensi vuonna menen kyllä.

LUPAUS: Jatkan harrastuksiani samalla innolla kuin aikaisemmin. Salibandy ja pilates kuuluu ohjelmaan tänäkin vuonna. Ajan pyörällä aina kuin mahdollista ja kävelen usein. Samalla polvet saa kyytiä kun kerään roskia.

Pilates jatkui toukokuuhun asti. Kävin sitkeästi vaikken niin osannut ja ärsytti kun tuntui (mikä on kyllä totta) ettei minulla mitään syviä lihaksia ole. Ihan hyvä olo siitä oli aina jälkeenpäin mutta uudelle kurssille en varannut paikkaa syksyllä. Ajattelin että kuntosali ja salibandyyn pääseminen on jo lottovoitto perheenäidille. Pyöräily töihin loppui marraskuussa kuin seinään lumien tulon jälkeen ja ostin bussikortin. Nopeaa kun löysin uuden reitin ja juosta sai pysäkeille ja töihin kun luuli ehtivänsä pienelläkin "varoitusajalla". Roskia kerään aina kun ehdin, joskus pussillisiakin. Niitä riittää

LUPAUS: Olen herkkulakossa ja kahvilakossa ainakin tammikuun. En osta karkkia enkä herkuttele muualla edes muiden ostamia. Haastoin karkkilakkoon jo kaksi työkaveria. Jokainen saa määritellä herkkunsa itse.

Olin herkkulakossa ja kahvilakossa tammikuun. Vähensin karkkien syömistä ja ajoittain se onnistuikin. Työpaikan kahvihuoneet ovat kirous, en osaa olla syömättä. Mutta ostin harvemmin ja harvemmin karkkipusseja. Juon edelleen kahvia, mutta vähemmän. Kahta lakkoa päällekkäin en suosittele.

LUPAUS: Aloitan joululahjojen tekemisen ajoissa. Teen jälleen kaikki itse ja etsin hyviä vinkkejä blogeista ja kierrätyskeskuksen sivuilta. Pyrin ostamaan kierrätettyä, poikkeuksen teen kutomiseen ja virkkaukseen käytetyt langat.

Joo. Enpä muistanut aloittaa. Ehkä tänä vuonna. Ideoita ja intoa on mutta taidot niiden tekemiseen ei aina riitä. Tiskirättejä: lankaa on, taitoa ei. Mutta uusia virkkausideoita olen jo saanut!

LUPAUS: Aloitan tai oikeastaan jatkan Siivouspäivä-sivuston aloittamaa kampanjaa "Vuosi ilman uusia vaatteita". Olen ollut mukana tietämättäni jo vuosia ja kesällä luin Rinna Saramäen "hyvän mielen vaatekaappi"-kirjan ja se sai minut päättäväisemmäksi vaatevalinnoissani. Jos jotain vaatetta tarvitsen, löydän sen kirpputoreilta. Vuoden 2015 ostokset on koottu yhteen postaukseen ja aion raportoida uusista (käytetyistä) vaatekaappilöydöistä heti blogiin. Vuonna 2015 sain kulumaan vaatteisiin rahaa reilut 100€, pääsisinkö sen alle tänä vuonna? Yksi hankinta luultavasti menee kaiken edelle ja josta olen haaveillut monta vuotta ja niitä on tosiaan harkittu ja mietitty pitkään. Nimittäin Minna Parikan korkokengät. Yritän löytää ne käytettynä mutta loppuvuonna on yksi tilaisuus johon tarvitsen ehjät korkkarit. Lupaan tästäkin raportoida.

Minna parikan kengät löysin uutena kaupasta ja niillä köpöttelin rippijuhlissa. En juurikaan ostanut uusia vaatteita. Alkuvuodesta taisin kirpputorilta ostaa jotain ja marraskuussa löysin käytettynä (wst.fi) mustat nilkkurit korkosaappaiden tilalle. Kerään vielä vaateostokset yhteen postaukseen, jotta pääsen johonkin euromäärään vuoden 2016 osalta. Minna Parikan kengät maksoivat 315€, mutta ne ovat ainoat korkokenkäni ja harkitut ostokset. Heräteostoksia taitaa olla muutama...

Liikunta, herkut, vaatteet ja lahjat. Eikös siinä olisi jo lupauksia kerrallaan? 

Mitä sinä toivot tai lupaat tehdä ensi vuonna?

Blogin kirjoittamista on tarkoitus jatkaa ensi vuonnakin. Haussa on uusi ilme, ehkä myös uusi nimikin. Nyt on oma tietokone jolla saa kirjoittaa kun sille tuntuu. Katsotaan mitä uusi vuosi jälleen tuo tullessaan. Ainakin muutama uusi tavoite :)



4. joulukuuta 2016

Joulu tulla jollottaa... ja kuulumisia syksyltä

Niin se syksy vain hurahti nopeasti ohi. Olen halunnut palata kirjoituspuuhiin todella, todella monta kertaa, mutta se ajatus siitä, että kirjoittaisi ajatuksiaan ilmi, on ehkä vähän kauhistuttanut. Aika paljon kaikkea on tapahtunutkin omassa elämässä ja on ollut hankala aloittaa mistään. Kuka muka haluaisi lukea?

Syksy on ollut erikoisten sairaskertomusten aikaa. Olen ollut kohtuullisen paljon pois töistä, mutta en flunssaisena. Kuulkaa, kaikkea muuta on ollut. Siirryin myös takaisin vanhoihin töihin, mikä on ollut mukavaa.

Ja sitten olen käynyt useasti kampaajalla! Uutta ilmettä joka kerta. Mulla on ihan huippu uusi kampaaja! Mulle on mm.tehty Undercut...

Marraskuussa kävimme varmasti kaikki lumimaisemissa, jo toivoen jotta säilyisi jouluun asti. Paskanmarjat. Loppui n. kolmen viikon päästä. Huomasin että en ehtinyt kyllästyä synkkyyteen ja valo tuli ja taas oli niin synkkää ilman lunta. Mutta eipä näytä vaikuttavan minun olotilaani.

Lokakuussa kävin Mikael Gabrielin keikalla The Circuksessa vähän suunnittelematta. Tai toivoin pääseväni, saavani aikaiseksi ostaa lippu keikalle jo kuukausi etukäteen, mutta ostaminen venyi ja venyi. Lopulta perjantai-iltana kysyi siipalta olisko mahdollista mennä ja kun "lupa tuli", ostin lipun ja suuntasin itseni ikärajattomien keikalle. Vanha ei jaksa valvoa puoleenyöhön.

Olihan keikka. Hymyilin sen jälkeen kaksi viikkoa. Otin tavaksi kuunnella musiikkia Spotifystä kuulokksella työmatkoilla ja aion opetella kaikki biisit ulkoa. Sillä ostin itselleni ja kummitytölle synttärilahjaksi liput Himmee-kiertueen Helsingin keikalle. Himmee tyyppi.

Blogin ilmettä olisi tarkoitus myös uudistaa. Luulen saavani uuden kännykän joululahjaksi ja uusi tietokonekin tippuisi taivaasta. Josko sitten olisi intoa? En tiedä. saattepa nähdä!

Saa muuten ehdottaa blogille uutta nimeä! Oranssimaailmani säilyy osoitteena mutta nyt etsitään pelkistettyä nimeä blogille. Mikä kuvastaisi tätä kaikkea pölinää mun pään sisällä... Oranssi on aina pop, nelikymppinen äiti-ihminen tätä kirjoittelee. Kierrätys, secondhand, ekologisuus,kirppikset... vapaaehtoisuus lähellä sydäntä.

Vuodenvaihteessa toivottavasti on jo uusi ilme!



Lukijat