Hae tästä blogista

27. tammikuuta 2016

Kituuttajan viimeiset kiusaukset

Karkki- ja herkkulakko lähenee loppuaan. Ihan putkeen ei tämä viimeinen viikko ole mennyt. Sunnuntaina söin jättimokkapalan maitokahvin kera. Ostin myös vähän itsetehtyjä suklaajuttuja, joita vein myös kyllä töihin mutta ne olivat suussa sulavia.

Eniten olen herkkulakon aikana kaivannut salmiakkia. Välillä (aikaisemmin) en kokenut herkuttelevani kun söin sitä mustaa herkkua, mutta kyllähän se on makeaa.

Vielä olisi pari päivää lakkoa jäljella. Viikonloppuna olisi yhdet sukulaissynttärit, joissa saa syödä jotain ainakin ja kuukausi päättyy omiin synttäreihin, jolloin varmaan syön vaikka salmiakkia.

Kaikenkaikkiaan lakkoilu on ollut helppoa ja mukavaa vaihtelua. Jatkossa en aio herkutella kuten aiemmin, mutta sallin itselleni kerran viikkoon herkkuhetken, JOS tekee mieli. Vatsan kesti tottua lakkoiluun aika kauan. Tai ainakin niin mä luulin.

Alkukuusta söin todella paljon omenoita ja purkkaa. Karkkia teki mieli mutta piti keksiä uusi tapa herkutella. Vatsa ei tykännyt jommasta kummasta oikein ollenkaan. Lopetin kummankin käyttämisen ja vaihdoin päärynään. Vessassa ravaaminen vain jatkui ja aloin miettimään voiko se vaan nyt johtua siitä hedelmien syömisen lisäämisestä (kuorineen) vai siitä että onko mussa oikeesti joku vialla.  

Loppukuusta vatsan toiminta on normalisoitunut. Veden juominen on auttanut ja se ettei syö purkkaa, päärynää tai omenaa.. Olen löytänyt tilalle nektariinit, sharon-hedelmät, mandariinit ja keltaiset kiivit.

Kahvinjuonnin aloitan pikkuhiljaa uudelleen, mutta ehdottomasti juon vielä teevarastot tyhjiksi. Sitten voi taas ostaauusia ;)

23. tammikuuta 2016

Epäonninen treeniviikko

Lauantaina hemmottelin itseäni ja kävin kahden tunnin kasvohoidossa. Sitten menin syömään ystäväni kanssa friends&brgrs:ssa ja lopuksi "kahvihammasta" vielä kolotti joten menimme kahvilaan. En halunnut rikkoa kahvilakkoa ja teetä sain juoda joka päivä joten päädyin kaakaoon. Valkosuklaakaakaoon. Iso virhe. Se oli niin makeaa suklaahippuineen ja kermavaahtoineen, joten mua alkoi väsyttämään jo sen uuvuttavan rentouttavan kasvohoidon seurauksena joten sanoimme hyvästi ja lähdin kotiin.
Nukuin kahden tunnin päiväunet ja loppuilta meni zombie-olona... Voi olla että kannatti, mutta eipä tee vähään aikaan mieli kaakaota kermavaahdolla.

Sunnuntaina menin treenaamaan kuntosalille ja sain hieman nostettua painojakin käsiosuuksiin ja olo oli mahtava kun treenin jälkeen jalat ja kädet tärisi.

Maanantaina olo ei ollut kummoinen ja epäilin vahvasti että flunssa oli tuloillaan joten jätin pilateksen väliin. Keskiviikkona olisi ollut aamusalivuoro, mutta oloni oli vieläkin hieman kummallinen, joten jätin menemättä. Menin kuitenkin illalla ystävän kanssa kävelylle. Pakkasta oli 
-20C, mutta pysyimme lämpiminä. Kädet lämpenivät mutta pikkuvarvas paleltui.. joka tokeni kyllä sitten lämpimässä. Tunti reippailua!

Torstaina vuorossa oli salibandy jonne menin koska olo oli suht normaali ja hikoilin vain maalivahtina. Harjoitusta tarvitaan sillä olemme ilmoittautuneet pariinkin harjoitusmatsiin enkä ole aiemmin virallisesti ollut maalissa tuollaisissa peleissä. Tämän kertainen sessio meni paljon paremmin kuin edellinen, olihan minulla uudet maalivahdin hanskat.

Perjantaina pidin taas lepopäivän.

Viikolla kävelin aika paljon vähemmän kuin aikaisempina viikkoina, mutta bussikortti on aina varuiksi. Aina ei mene niitä busseja kuten haluaisin, joten kävely on hyvä vaihtoehto ja hankinkin talvilenkkarit joissa on ihan mahtava pohja. En ole liukastunut kertaakaan ja niihin mahtuu villasukka.

Mitähän seuraavalla viikolla tapahtuu...

Hyvää viikonloppua!

20. tammikuuta 2016

Kaatissäkki

Tämä ei ole varsinainen viikkokatsaus vaan vain välihuomautusjutustelupostaus.

Olen ollut tasan 20 päivää ilman herkkuja. En ole ostanut kaupasta karkkipusseja, suklaapatukoita enkä uutuusherkkuja joita tulee varmasti jatkossakin silmille isoilla mainoksilla. Olen herkutellut toisinaan pähkinöillä ja vedellä, litkinyt kuppikaupalla teetä, jota olen makeuttanut hunajalla.

Lauantaina join valkosuklaakaakaon etukäteen synttärien kunniaksi. Olin kahvilassa ystävän kanssa ja tiesin etten halua juoda vain teetä ja kahvi on myös kielletty, joten maistoin uutta. Olikin hieman makea! Mutta sen arvoista. Todella harvoin käyn kahviloissa...

Tällä viikolla yhdellä työkaverilla oli synttärit ja hän tarjosi irtokarkkeja ja suklaakonvehteja. Ne olivat kahvihuoneen pöydällä ja mitä kartoin minkä pystyin. En voinut olla niin herkkä että sortuisin syömään herkkuja kun näinkin pitkälle ollaan päästy. Eilen sitten nappasin pari valittua karkkia ja laitoin ne pukukaappiini odottamaan helmikuuta. Mikä loistoajatus! Ja itsensäylittäminen! Siellä ne ovat edelleen. Kiellettyjen listalla. Hyllyllä.

No päivä meni pitemmälle tänään ja kahvitunnilla nuuskin karkkeja. Ei en ota. Joku ihmetteli että ketkäs kaikki täällä nyt on lakossa kun karkit ei katoa. Minä nostin käteni pystyyn.. Niin normaalisti ne häviäisivät alta aikayksikön. Valitettavasti.

Pitkin päivää tuntui että joku kaatoi niskaani mitä työ juttuja. Valituksia, ininöitä, mutinoita mitä ihmeellisimmistä asioista. En ollut niistä sen enempää vastuussa vaan ne vain velloivat ja saivat ylitsepääsemättömiä mittoja.

Loppupäivästä yleensä menisin syömään kupit tyhjiksi kun ketuttaa kaikki se valitus.

Tänään otin tasan kolme hedelmäkarkkia.

Sorruin, mutta annoin itselleni jo anteeksi. Aika sitkeä olen ollut.

Lakko ei loppunut mutta ei tee kyllä mieli enempää.

Hyvä minä!

19. tammikuuta 2016

Mitä ajattelin tänään: tammikuu 2016

Juuri kun olet päässyt liikunnan makuun, olo tuntuu flunssaiselta etkä uskalla etkä pääsekään kuntosalille.

Pyykinpesukone päättää sitten olla linkoamatta vaatteita paitsi käsiohjauksella.

Liikunnan riemu tapetaan tehokkaasti sillä kun kävellessä ei saa henkeä.

Uudet talvilenkkarit on parhaat!

Vaihtelu virkistää työssä aina!

Katso aina kassakuitti ettei kassaneiti ole veloittanut liikaa tililtäsi. Varsinkaan kun ostit vain yhdet toppahousut kaksien sijaan. Vaikka ne olisi olleet huimassa alennuksessa.

Pakkasella kävely on parasta mitä tiedän.

Minna parikka mainostaa -50% alennuksilla, miksei mun haluamat korkkarit kuulu alennusten piiriin?

Miksi en ole aiemmin tajunnut säästää rahaa hyvinvointiini?

Miksi joku täyttää vuosia ja tarjoaa karkkia kahvihuoneessa kun olen karkkilakossa?

Ylitin itseni ja otin kourallisen karkkia ja piilotin ne pukukaappiini odottamaan helmikuuta.

Tuskin maltan odottaa että pääsen kokeilemaan uusia maalivahdin hanskoja.

Olenkohan jo ihan terve viikonloppuna? Ei olisi aikaa sairastaa.

Pitäisi lukea "Eat Pray Love" loppuun jotta voisin aloittaa uuden kirjan lukemisen.

Ilokseni huomasin että "Grey" onkin jo suomennettu.

Tiskirättien kutominen ei jatkunut odotetusti. Haukkasin liian ison palan.

Ystävien näkeminen piristää aina.

Huumoria täytyy olla joka päivä.

Huomenna on jo keskiviikko.


17. tammikuuta 2016

Voidepurkkien paha inventaario

Onko siellä ruudun toisella puolella ketään joka säilöö kaappeihinsa voidepurkkeja? Tuleeko ostettua "varmuuden vuoksi" jos vaikka edellinen loppuu kesken lomamatkan tai "kun se oli vielä alennuksessakin"? Tai sitten et vaan muista mitä kaappeihin on piilotettu ja tulee ostettua ylimääräisiä huonomuistisuuden vuoksi.

Tai työpaikan kahvipöydässä kutsuu katsomaan katalogi, jossa kaikki näyttää paremmalta ja työkaveri kehuu tuotteita maasta taivaisiin ja haluat olla mukana unelmassa ja tukea jotain tuntematonta?


Täällä yksi! Mulla on useampia purnukoita Kaikkea!




Shampoota löytyy erilaisiin hiuksiin, erilaisiin elämäntilanteisiin ja eri ihmisille tietysti. Kaikki aloitettuja, kaikki puolillaan. Tuo iso oranssi ei varmasti ole edes puolillaan kun on niin riittoisaa.











Sitten löytyy kasvojen puhdistusemulsioita, geelejä ja voiteita. Suosikkia on tullut ostettua useampi, kun sitä ei sitten saa enää. Kaikkia ei toki ole avattu, etteivät pilaannu... Mutta molemmissa kerroksissa täytyy olla omat kun ei koskaan voi tietää missä sitä pesee kasvonsa...



Käsirasvoja, jalkarasvoja ja vartalovoita.. Huhhhuh, niitä onkin aika kasa. Käsivoiteita en ole juuri ostanut itse, mutta lahjaksi niitä tippuu ainakin keväisin. Ne ovatkin tarpeen ainakin näin talvisin, kun käsiä tulee pestyä joka päivä ainakin 50 kertaa ja kädet ovat kuin hiekkapaperia. Ja pakkanen kuivattaa myös. Juuri kun olet rasvannut kädet, joudut ne pesemään uudestaan ja rasva on tipotiessään. Ja kaikkia uusia on kyllä heti kokeiltava, että jos olisi parempi kuin edellinen. Kun vielä kehittäisi rutiinin että oikeasti rasvaa kädet nukkumaanmennessä... Toinen aqualan on avaamaton, ostin sen, kun en ollut varma onko toinen jo loppunut.. No ei ollut..


Kasvorasvat. Niitäkin on tullut hamstrattua useampi. Muutama tuntuu vaan pyörivän iholla eikä imeydy, mutta ostettu mikä ostettu, joten saatan käyttää ne sitten vaikka polviin tai kyynerpäihin..



Hiusten hoitoaineet: Näitäkin löytyy joka hiuslaadulle ja värille.

Projekti alkaa tästä: Yhtään uutta purkkia ei saa ostaa ennenkuin vanhat on käytetty loppuun. En nyt edes ottanut näihin kuviin mukaan huulirasvoja... en vaan kehtaa :)

Etta sellainen paljastus. Hyvää viikkoa kaikille!

15. tammikuuta 2016

Treeneissä on voimaa

On jälleen viikkokatsauksen aika. Herkkulakko on ollut helppo. Loppuviikosta työpaikan kahvipöytä notkui ulkomailta tuoduista herkuista ja sivuutin ne kerta toisensa jälkeen urhoollisesti. Mantra " en tarvitse ylimääräistä sokeria, en tarvitse irtokarkkia, en tarvitse keksejä, en tarvitse suklaata" on toiminut kun olen käynyt kaupassa. Olen ostanut cashew-pähkinöitä, joita olen popsinut kourallisen päivässä.

Lauantaina menin kuntosalille ja tein sarjan kahteen kertaan. Tuntui hyvältä. Yritän totuttaa kehoni muutokseen joka tulee näistä liikkeistä. Hirveästi ei ole vielä painoa, mutta enköhän saa niitäkin vielä lisättyä.

Sunnuntaina huristin bussilla taas salille ja tein samat sarjat. Melkein tunsin miten kunto nousee kohisten. Kävin myös infrapunasaunassa mikä oli miellyttävä kokemus.

Maanantaina oli pilates, jossa jotenkin tuntui siltä että pysyn asennoissa paremmin kuin ennen. Ei ollut niin tuskaa kuin ennen kuntosaliharjoittelua. Olenhan käynyt siellä jo kaksi kertaa ;)

Tiistaina oli lepopäivä kuntoilusta mutta lumisade yllätti. Lunta tuli ainakin 20 cm ja aura ei ehtinyt joka paikkaan joten kahlasin toppahousuissani ja harpoin kengissäni yli lumivallien. Kotiin tullessa aurasimme parkkipaikkaa lumilapioin, me neljä naista taloyhtiön. Se siitä lepopäivästä.


Keskiviikkona otin spurtin ja menin salille ennen seitsemää. Se kannatti ja olo oli mahtava koko päivän.

Torstaina oli vuorossa salibandy ja oikean jalan marssimurtuma pakotti menemään maaliin koko tunniksi. Olin surkea. Aivan kuin olisin unohtanut miten siellä ollaan. Mutta ensi kerralla paremmin.

Perjantaina raskaan työviikon jälkeen menin vielä salille ja olo koheni huomattavasti. Nyt voin aloittaa rentouttavan viikonlopun vieton.

Hyvää viikonloppua! Miten teidän viikkonne on mennyt?

8. tammikuuta 2016

Projekti: tammikuu herkkulakko

Ajattelin tänään teitä siellä ruudun toisella puolen. Voisin joka perjantai vähän summata miten lakkoilut ovat sujuneet jotta itsellekin jää jälkiä siitä miten on itsekuri pitänyt ja millaisia juttuja oon viikon aikana tehnyt ja mitä olen havainnut.

Tämä viikko 1.1-8.1. On mennyt aika vähäisen liikunnan merkeissä. Menin bussilla alkuviikosta töihin kun matka oli vähän pidempi kuin yleensä mutta en sitten jaksanut odotella bussia vaan kävelin kotiin molempina päivinä n. 2x5km. Keskiviikkona kävin kuntosaliohjauksessa ja lihaksey ilmoittelivat hieman omasta olemassaolostaan, which is nice. Torstaina kävin pelaamassa ekat salibandyt sekä kävelin yhteensä 5 km yli 22 asteen pakkasessa ja perjantaina kävelin töihin ja takas.

Kahvilakko on pitänyt. Tiistaina "vieraan" työkaverin yllytyksestä join puoli desiä kahvia maidolla, mutta toista kertaa ei tehnyt mieli! Tähän pohjaksi tieto että aloitin kahvinjuonnin kymmenen vuotta sitten ja juon töissä ja juhlissa kahvia. Tällä hetkellä mulla ei ole oikeaa kahvinkeitintä kotona, mutta kapselikeitin on. Koneeseen sain juuri sukulaiselta ylijääneet kapsulit, mutten nyt sitten ole niitäkään käyttänyt. Teetä olen nauttinut parikin kuppia päivässä ja todella paljon vettä!

Meidänhän pitäisi juoda enemmän vettä kun juomme kahvia. Minun vaan ei tee mieli vettä kun litkin kahvia, joten kun kahvinjuonti loppui, vedenjuomisesta tuli kivaa! Outoa...?

Herkut: herkkulakko on pitänyt. Viikko sitten söin hieman fudgea, mutta vain pari palaa (ylijäämä joululta). Loppiaisena oli jälkiruoaksi creme brülee ja tänään maistoin jonkun tuomia tuliaisia kanelilla kuorrutettuja manteleita. Voi olla että siinä oli suklaata päällä, mutta siltä se ei ainakaan maistunut.. En ole ostanut kaupasta yhtään karkkia. Tänään kävin punnitse&säästä herkkukaupassa ja ostin "mysliä" jogurttiin. Ehkä vähän sokerisiä mutta kivaa vaihtelua. Kuivattu inkivääri oli hauska tapaus, samoin tuo sekoitus mitä lykkäsin jogurtin joukkoon. Jogurttina muuten maustamaton A jogurtti, ollut jo parisen vuotta. Sokeriset on liian makeita mulle.

Tällaista tänne. Mites lupauksien pitäminen siellä etenee?

6. tammikuuta 2016

Aikuisten naisten kuntoilua

Kuvittele kuntosali jolla olet käynyt. Millainen mielikuva sinulle tulee?

Mulle sana kuntosali, punttisali on kauhistus. Ylitreenattuja miehiä, fitnessnaisia, painojen ja laitteiden kalina kun ne lysähtää nollatilaan, musiikki kovalla niin että saa huutaa kaverille, tunkkainen lemu yhdistettynä hikeen ja erilaisiin tuoksuihin. Tuijotuksia, häpeäntunnetta, ilotonta treenaamista, olen-niin-väärässä-paikassa.

Tuntuuko tutulta?

Sain joululahjaksi ihanalta ystävältä lahjakortin kuntosalille. Aikuisten naisten kuntosalille. NAISTEN. Se jos mikä kyllä innostaa. Mutta tokihan sielläkin voisi olla niitä ylitreenattuja naisia jotka pullistelee Lihaksiaan ja katsoo tarkkaan minkä painon laitat itsellesi ja hän parantaa kymmenellä kilolla ja tekee sen kuin vettä vaan... Mun mielikuvat on vähän outoja ja ne on mun mielikuvituksen tuotetta. 

Sovin tapaamisen laitteiden ohjaukseen ja kehon koostumusmittaukseen. Mukava naishenkilö laittoi tiedot ylös ja sitten  itselleni älykortin johon tallentuisi ohjelma. Siis mitä?

Kävimme laite laitteelta läpi, miten ne toimii, kuinka saa painoja lisättyä, montako kertaa niitä tehdään jne. Helppoa!

Laitteita oli alle 20 ja Joka laitteessa oli näyttöruutu josta näit esim. Miten laite toimii jos sattui unohtamaan. Se laskee kerrat ja kertoo paljonko painoa laitteessa on sillä hetkellä jne. Kukaan Ei Näe Millä Painoilla Teet. Miten helpottavaa! 

Tunnin tapaamisella sain selville kaikki salat. Treenin pystyy periaatteessa tekemään puolessa tunnissa. Salilla oli nuoria ja vähän iäkkäämpiä tavallisia ihmisiä. Tunnelma oli hiljainen ja rauhallinen, pystyi keskittymään omaan hommaan hyvin. Lämmittely onnistuu crosstrainerilla ja pyöräillen. Tästä tuli mun juttu. Jipii!

Saleja löytyy Espoossa Mankkaalta ja Haukilahdesta ja Helsingistä Pitäjänmäeltä. Hinta ei päätä huimaa ja mä uskon että jatkan vielä helmikuussa, ei siis ole yhden kuukauden juttu. Liity mukaan ja pidä itsestäsi huolta. 

Www.liviaclub.fi

4. tammikuuta 2016

Kun päivä menee ihan putkeen tai sitten ei?

Oli ensimmäinen työpäivä pitkään aikaan. Olin niin hermostunut illalla, kun piti mennä vieraaseen paikkaan vieraaseen aikaan pitkästä aikaa että menin nukkumaan klo 22 ja heräsin klo 3.00 aivan virkeänä! Yritin tehdä tovin unta siinä onnistumatta. Kävin juomassa, pyörin sängyssä, nenäkin meni tukkoon. Otin villasukat jalasta kun oli liian kuuma.

Bling! Jaahas, kello soi 5.30. Taidanpa nousta kun ei edelleenkään väsytä. Johan sitä tuli nukuttua jotain 6 tuntia. (Sunnuntaina nousin sängystä klo 10. Tiesin että se tietää ongelmia seuraavana aamuna mutta että millaisia ongelmia!) Söin aamiaisen ihan rauhassa, tein aamurutiinit ja ehdin jopa rustata mummille pienen kirjeen valokuvan mukaan. Jotain ihmeääntä kuului ulkoa. Jaahas, siellä on satanut reippaasti lunta! Lumiaura! Ei kun menoksi että jos bussi on vaikka myöhässä.

Bussi tuli ajoissa, kyydissä pari ihmistä. Hyppäsin pois oikealla pysäkillä ja sitten hyppäisin kohta seuraavaan...hmm. Mitäs se kello on? 6.35!!! Työvuoro alkaisi 7.15 joten päätin talsia 2 kilometriä, enkä odottaa bussia. Sää oli mitä mainioin, mulla oli tarpeeksi päällä ja lämmin ja melkein ei tarvinnut kahlata lumessa. Hyötyliikuntaa!

Saavuin pihaan 6.45. Jaahas. Pulju aukeaakin vasta 7.00. joten kiertelin kyliä.

Töissä oli sitten jos jonkinmoista sähellystä. Hukkuneiden etsintää, vaikkei ne olleetkaan hukassa, Verta, hikeä ja kyyneleitä ja järjestelyitä. Selvisin tilanteista huumorilla, voivottelulla ja hymistelyllä. Ja silmien pyörityksellä. Huoh. Join teetä ja mietin kehtaisinko kahvihuoneessa virkata.

Kotiin päätin sitten kävellä. 7 km tuli talsittua kun jälkeen päin katsoin. Viihdytin itseäni matkalla käymällä Fidassa, asiamiespostissa ja kaupassa. En ostanut herkkuja. Vain ruokaa itselleni ja avokadon huomiselle.

Kotona odotti virkkuutyöt, askarteluun ryhtyminen ja lapselle piti käydä ostamassa kengät. Talvikengät. Menimme kävellen!

Nyt alkaa silmät luppaamaan ja mun piti vaan nopeasti tehdä joku. Ettei ruutu valvottaisi.

No ainakin en ole roikkunut kännykän netissä mitenkään hirveen kauan tänään.

That's my life....

2. tammikuuta 2016

Lankalaihiksella

Muutamasta  käsityöblogista olen lukenut ns. Lankalaihiksista. Eli lankoja on niin paljon varastossa että uusia ei saa ostaa ennenkuin vanhat on käytetty. Oman mielikuvani mukaan näillä ihmisillä on varasto täynnä lankoja, joka hyllyllä laatikoita joissa on erilaisia ja eri värisiä lankoja. Aika ihanaa jos on niin paljon lankoja.

Minä olen ostanut elämäni aikana ehkä 2-3 villalankakerää. Loput pikkukerät ja langat olen saanut äidiltäni ja mummilta. He kun kutovat ja virkkaavat valtavasti ja sukista ja lapasista jää aina pikkukerä ja olen niitä sitten pyytänyt ja saanut osani.

Ostin joulukuun lopulla Tallinnasta bambulankaa ja innostuin virkkaamaan tiskirätin. Hieman huteraa oli kun koukku oli liian iso. Päätin kokeilla kutomista. Sujuu paremmin joskin täytyy tehdä useampi kerros ennenkuin tulee valmista.

Innostuin nyt niin paljon lankojen lajittelusta että aion virkata ja kutoa paljon tänä vuonna. Käytän kaikki sohvalla istumisajat käsillätekemiseen ja josko saisin lankojakin hupenemaan.

Otin myös kuvan langoistani. Varmaan nauratte siellä ruudun toisella puolella... Ne mahtuvat tavalliseen muovipussiin mutta jos saan ne käytettyä tänä vuonna niin jippii! Tiedän että into laantuu viimeistään kesän korvilla mutta yritän kovasti saada aina jotain pientä tehtyä. Kutominen ja virkkaustaito kulkevat suvussa ja harjoittelu tekee mestarin.



Kävin myös lainaamassa pari kirjaa kirjastosta vaikka netti on pullollaan ohjeita. Hypistelin kaupassa uutta ihanasti koukussa kirjaa enkä hinnan takia raaskinut ostaa. Kirjastossa oli 12 kirjaa tarjolla, kaikki varattuina ja 30 varausta päällä... En tähän hätään nyt edes varannut sitä itselleni.

Nyt kun olen järjestänyt itselleni paljon tekemistä, nin vähän harmittaa lopettaa loma ja mennä töihin. Mutta kun järjestää aikansa hyvin, ehtii enemmän.

1. tammikuuta 2016

Mitä oranssifriikille tapahtui vuonna 2015? Osa 2/2

Aika hyvät muistiinpanot sain aikaiseksi tähän vuosikatsaukseen kännykän valokuvamaailmasta. Se jatkukoon.

Heinäkuu: Lähdin reissuun perheeni kera ja näimme taas monta eri maata: Italia, Kroatia, Kreikka ja Turkki. Matkan jälkeen innostuin netistä löytämistäni ohjeista kuoria luonnonmukaisilla tavoilla vartaloa ja jalkoja. Kävin useasti musikassa mökillä ja täytin pakastinta myös mansikoilla. Voitin insta-arvonnassa ensi vuoden aurinkorasvat. Luin ahmien Rinna Saramäen "Hyvän mielen vaatekaappi" -kirjan.


Elokuu: Herkuttelin tuoreilla marjoilla kyllästymiseen asti ja silti, kävin terveyskeskuksessa hakemassa sairaslomaa, kun sain ärhäkän flunssan heti töihin palattuani. Ahmin Netflixixstä 4400-tv-sarjan kokonaisuudessaan. Kävin huikealla kuumailmapallolennolla ja surin kun chilintaimenet tekivät kuolemaa hyvästä alusta huolimatta. Pidin vaatteidenvaihtobileet ja löysin itselleni helposti uusia, käytettyjä vaatteita. Loput lahjoitin SPR:n konttiin.


Syyskuu: aloitin katsomaan Frendit  Netflixisitä. Hemmottelin itseäni käymällä jalkahoidossa Helsinki Day Spassa ystävien ostamalla synttärilahjakortilla. Söin myös ensimmäistä kertaa Friends&brgrs:ssa. Osallistuin ystävän järjestämään "Viiniä ja virkkuuta" -iltaan ja innostuin uudelleen isoäidinneliöiden tekemisestä. Luovuin "vallasta" lapseni koulun vanhempainyhdistyksessä. Tuunailin koristeita ikkunaan skyr-purkkien kansista.

Lokakuu: Suunnittelin ja törsäsin rahaa miehen synttäreihin, yllätyksenä vieraat. Käytin osan korkokenkiin varatuista rahoista hienoihin koristeisiin kakun päälle.. Unien laatu parani saatuani lahjaksi unisiepparin ja tein ja tuunasin lahjaksi heijastimia. Tutustuin läheiseen uurnalehtoon pyhäinpäivänä auringon laskettua.


Marraskuu: Kävin kattilahallin kirppiksellä tekemässä pari löytöä ja jutustelemassa Kolmistaan-blogin Eskon ja Karoliinan kanssa. Käytin consseja vielä pitkien villasukkien kanssa ja surin pariisilaisten kohtaloa. Virkkasin itselleni kaulahuivin ja vietin kahdet mukavat pikkujoulut. Sain päätökseen katsottuani 10 kautta Frendejä ja olo oli tyhjä.


Joulukuu: söin viimeiset mustikat ja mansikat pakkasesta ja valmistin joululahjaksi tuunattuja pyyheripustimia. Piparikakkutaloksi ilmentyi Big Ben, joka hävisin muihin suihin jouluaaton jälkeen. En lähettänyt yhtään joulukorttia, poltin kynttilöitä, pelasin lautapelejä ja vietin ihanan kotijoulun perheen kera. Uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä ilman raketteja kuohuviiniä siemaillen.


Idearikasta Vuotta 2016 kaikille vanhoille ja uusille lukijoille!

Mitä oranssifriikki teki vuonna 2015? Osa 1/2

Muistaakseni minun piti tällainen kirjoittaa jo toissa vuodesta mutta se jäi.. Kun lopetin bloggauksenkin. No tässäpä oranssimaailman vuosi 2015.

Tammikuu: Ensimmäistä kertaa otimme vuoden vaihteen vastaan ilman raketteja. Söin lahjakortin voimin Farang-ravintolassa mieheni kanssa. Jännitin tulevia syntymäpäiväjuhliani niin paljon että olin stressaantunut, innoissani ja ihan varma siitä että maailmanloppu tulee. Juhlat olivat mahtavat, mulla on parhaat ystävät ja kyllä ihan parhaat lahjat. Niin paljon oranssia! Löysin laatikon kätköistä myös syntymäpäivänäni ilmestyneen Helsingin Sanomat-lehden..


Helmikuu: otin käyttöön synttärilahjaksi saamani polar loop-rannekkeen, löysin maasta kuitin, jonka välissä oli 5€ seteli ja ihastelin edelleen synttärilahjojani, mm. Michael jackson-paperinukkeja, kaulahuivia ja kaikkia oransseja juttuja. Hiihdin yhden ainoan kerran ja juhlin ekaa kertaa ystävän baby showereita. Kokosin lapsen kanssa kaikki legot myyntiin.


Maaliskuu: odotin innolla millaisen satokauden saisimme tänä vuonna hyvässä kasvussa olleista chilin taimenista. Kävelin paljon samalla keräten ahkerasti roskapihdeillä roskia. Kokeilin mukimuffineita ensimmäistä kertaa ja ystävälleni syntyi kauan toivottu prinsessa. Ahmin pääsiäismunia jotta aikuistuva synttäreitä viettävä kummityttöni saisi rähinä-avaimenperiä.


Huhtikuu: kävin ostoksilla kaapelikirppiksellä ja "törmäsin" moumou-Iinaan juttelujen merkeissä. Olin todella kipeä lähes koko kuukauden ja töissä vain muutaman päivän koko kuukautena. Lopputuloksena keuhkokuume. Tapasin Roska päivässä-liikkeen perustajan Tuula-Marian Ahosen ja innostuin tuunaamaan tyhjistä filmipurkeista miniroskiksia. Virkkasin 40 kukkaa villalangoista alle viikossa.

Toukokuu: vietin ystävän nelikymppisiä, kävin katsomassa Mikael Gabrieliä livenä ja tein lahjoja synttärisankareita varten. Juhlistin enoni tasavuosia, söin ravintolapäivässä herkkuja ja vietin 15. Äitienpäivääni. Siivouspäivänä innostin mukaan naapurin leidejä myymään tavaroitaan pihalle, myyden niitä sitten toisillemme ostajien puutteessa.



Kesäkuu: sain postia Japanista sisältäen avaimenperiä ja kirjepaperia. Juhlistimme yhtä hääparia aitiopaikalta Helsingissä. Ihastuin kookos-Eilaan, järjestin ja juhlin työkaverin kuuskymppisiä sekä ystävän tasavuosia. Tein roskakävelyretken Helsingin keskustaan ja annoin ensimmäisen miniroskiksen tuntemattomalle. Kuvasin kaikki mekkoni ja mietin kuumeisesti mitä pakata matkalle mukaan...


Lukijat