Hae tästä blogista

29. joulukuuta 2016

Vuoden 2016 lupaukset ja miten niiden sitten kävikään

Kaivoin esiin kirjoituksen jonka kirjoitin tammikuussa 2016. Mikä meni niinkuin suunnittelin ja mikä ei? Katsotaanpa:

Minä lupaan itselleni:

LUPAUS: Lupaan hoitaa itseäni paremmin. Ihana ystäväni antoi joululahjaksi lahjakortin kuntosalille ja hän saa seuraa ainakin kuukauden ja minä hyvää mieltä itselleni. Jospa siitä tulisi tapa ja jatkaisin vielä toisenkin kuukauden.

Kyllä. Kävin koko vuoden kuntosalilla. Maksoin kuukausimaksua ja sain itseni ihan hyvään kuntoon kesään mennessä. Sitten alkoi alamäki, kremppoja kädessä, pohkeessa ja flunssakausi tarttui minuunkin. Syksy ei mennyt niinkuin halusin. Hyvä jos kävin kerran kuukaudessa. Tähän tulee muutos ja ajankäyttö tulee olemaan erilaista. Perhe-elämä(kään) ei kärsi kun sen suunnittelee oikein.

LUPAUS: Kuten aikasempinakin vuosina lupaan käydä hierojalla joka kuukausi. 45 minuuttia hyvää oloa selälle joka kuukausi.

Tammikuusta kesäkuuhun kävin noin 5 viikon välein hierojalla ja se todella auttoi. Kesän jälkeen totesin että harvempi tahti riittää, kun käy kuntosalilla, selkä ei kipeytynyt töissä ollenkaan. Lokakuussa jouduin perumaan hieronta-ajan kun pelkäsin että flunssa menee pahemmaksi eikä minulla ollut ääntä. Nyt en ole käynyt kahteen kuukauteen ja ensi vuonna menen kyllä.

LUPAUS: Jatkan harrastuksiani samalla innolla kuin aikaisemmin. Salibandy ja pilates kuuluu ohjelmaan tänäkin vuonna. Ajan pyörällä aina kuin mahdollista ja kävelen usein. Samalla polvet saa kyytiä kun kerään roskia.

Pilates jatkui toukokuuhun asti. Kävin sitkeästi vaikken niin osannut ja ärsytti kun tuntui (mikä on kyllä totta) ettei minulla mitään syviä lihaksia ole. Ihan hyvä olo siitä oli aina jälkeenpäin mutta uudelle kurssille en varannut paikkaa syksyllä. Ajattelin että kuntosali ja salibandyyn pääseminen on jo lottovoitto perheenäidille. Pyöräily töihin loppui marraskuussa kuin seinään lumien tulon jälkeen ja ostin bussikortin. Nopeaa kun löysin uuden reitin ja juosta sai pysäkeille ja töihin kun luuli ehtivänsä pienelläkin "varoitusajalla". Roskia kerään aina kun ehdin, joskus pussillisiakin. Niitä riittää

LUPAUS: Olen herkkulakossa ja kahvilakossa ainakin tammikuun. En osta karkkia enkä herkuttele muualla edes muiden ostamia. Haastoin karkkilakkoon jo kaksi työkaveria. Jokainen saa määritellä herkkunsa itse.

Olin herkkulakossa ja kahvilakossa tammikuun. Vähensin karkkien syömistä ja ajoittain se onnistuikin. Työpaikan kahvihuoneet ovat kirous, en osaa olla syömättä. Mutta ostin harvemmin ja harvemmin karkkipusseja. Juon edelleen kahvia, mutta vähemmän. Kahta lakkoa päällekkäin en suosittele.

LUPAUS: Aloitan joululahjojen tekemisen ajoissa. Teen jälleen kaikki itse ja etsin hyviä vinkkejä blogeista ja kierrätyskeskuksen sivuilta. Pyrin ostamaan kierrätettyä, poikkeuksen teen kutomiseen ja virkkaukseen käytetyt langat.

Joo. Enpä muistanut aloittaa. Ehkä tänä vuonna. Ideoita ja intoa on mutta taidot niiden tekemiseen ei aina riitä. Tiskirättejä: lankaa on, taitoa ei. Mutta uusia virkkausideoita olen jo saanut!

LUPAUS: Aloitan tai oikeastaan jatkan Siivouspäivä-sivuston aloittamaa kampanjaa "Vuosi ilman uusia vaatteita". Olen ollut mukana tietämättäni jo vuosia ja kesällä luin Rinna Saramäen "hyvän mielen vaatekaappi"-kirjan ja se sai minut päättäväisemmäksi vaatevalinnoissani. Jos jotain vaatetta tarvitsen, löydän sen kirpputoreilta. Vuoden 2015 ostokset on koottu yhteen postaukseen ja aion raportoida uusista (käytetyistä) vaatekaappilöydöistä heti blogiin. Vuonna 2015 sain kulumaan vaatteisiin rahaa reilut 100€, pääsisinkö sen alle tänä vuonna? Yksi hankinta luultavasti menee kaiken edelle ja josta olen haaveillut monta vuotta ja niitä on tosiaan harkittu ja mietitty pitkään. Nimittäin Minna Parikan korkokengät. Yritän löytää ne käytettynä mutta loppuvuonna on yksi tilaisuus johon tarvitsen ehjät korkkarit. Lupaan tästäkin raportoida.

Minna parikan kengät löysin uutena kaupasta ja niillä köpöttelin rippijuhlissa. En juurikaan ostanut uusia vaatteita. Alkuvuodesta taisin kirpputorilta ostaa jotain ja marraskuussa löysin käytettynä (wst.fi) mustat nilkkurit korkosaappaiden tilalle. Kerään vielä vaateostokset yhteen postaukseen, jotta pääsen johonkin euromäärään vuoden 2016 osalta. Minna Parikan kengät maksoivat 315€, mutta ne ovat ainoat korkokenkäni ja harkitut ostokset. Heräteostoksia taitaa olla muutama...

Liikunta, herkut, vaatteet ja lahjat. Eikös siinä olisi jo lupauksia kerrallaan? 

Mitä sinä toivot tai lupaat tehdä ensi vuonna?

Blogin kirjoittamista on tarkoitus jatkaa ensi vuonnakin. Haussa on uusi ilme, ehkä myös uusi nimikin. Nyt on oma tietokone jolla saa kirjoittaa kun sille tuntuu. Katsotaan mitä uusi vuosi jälleen tuo tullessaan. Ainakin muutama uusi tavoite :)



4. joulukuuta 2016

Joulu tulla jollottaa... ja kuulumisia syksyltä

Niin se syksy vain hurahti nopeasti ohi. Olen halunnut palata kirjoituspuuhiin todella, todella monta kertaa, mutta se ajatus siitä, että kirjoittaisi ajatuksiaan ilmi, on ehkä vähän kauhistuttanut. Aika paljon kaikkea on tapahtunutkin omassa elämässä ja on ollut hankala aloittaa mistään. Kuka muka haluaisi lukea?

Syksy on ollut erikoisten sairaskertomusten aikaa. Olen ollut kohtuullisen paljon pois töistä, mutta en flunssaisena. Kuulkaa, kaikkea muuta on ollut. Siirryin myös takaisin vanhoihin töihin, mikä on ollut mukavaa.

Ja sitten olen käynyt useasti kampaajalla! Uutta ilmettä joka kerta. Mulla on ihan huippu uusi kampaaja! Mulle on mm.tehty Undercut...

Marraskuussa kävimme varmasti kaikki lumimaisemissa, jo toivoen jotta säilyisi jouluun asti. Paskanmarjat. Loppui n. kolmen viikon päästä. Huomasin että en ehtinyt kyllästyä synkkyyteen ja valo tuli ja taas oli niin synkkää ilman lunta. Mutta eipä näytä vaikuttavan minun olotilaani.

Lokakuussa kävin Mikael Gabrielin keikalla The Circuksessa vähän suunnittelematta. Tai toivoin pääseväni, saavani aikaiseksi ostaa lippu keikalle jo kuukausi etukäteen, mutta ostaminen venyi ja venyi. Lopulta perjantai-iltana kysyi siipalta olisko mahdollista mennä ja kun "lupa tuli", ostin lipun ja suuntasin itseni ikärajattomien keikalle. Vanha ei jaksa valvoa puoleenyöhön.

Olihan keikka. Hymyilin sen jälkeen kaksi viikkoa. Otin tavaksi kuunnella musiikkia Spotifystä kuulokksella työmatkoilla ja aion opetella kaikki biisit ulkoa. Sillä ostin itselleni ja kummitytölle synttärilahjaksi liput Himmee-kiertueen Helsingin keikalle. Himmee tyyppi.

Blogin ilmettä olisi tarkoitus myös uudistaa. Luulen saavani uuden kännykän joululahjaksi ja uusi tietokonekin tippuisi taivaasta. Josko sitten olisi intoa? En tiedä. saattepa nähdä!

Saa muuten ehdottaa blogille uutta nimeä! Oranssimaailmani säilyy osoitteena mutta nyt etsitään pelkistettyä nimeä blogille. Mikä kuvastaisi tätä kaikkea pölinää mun pään sisällä... Oranssi on aina pop, nelikymppinen äiti-ihminen tätä kirjoittelee. Kierrätys, secondhand, ekologisuus,kirppikset... vapaaehtoisuus lähellä sydäntä.

Vuodenvaihteessa toivottavasti on jo uusi ilme!



18. elokuuta 2016

Syksyn satoa läheltä ja kaukaa

Karviaisia sukulaisten puskista

Uusia perunoita omasta ämpäristä


Omenoita omasta puusta, ehkä syyskuussa

Mustikoita kerätty 10 litraa talven varalle pakkaseen
Karhunvatukoita äidin pensaasta

Hunajaa äidin mehiläisiltä, tilauksia toimitellaan ja itsekin herkutellaan

Chilejä omista puskista. Ovat muuten tulisia!



Pihlajanmarjat omasta puusta. En ole koskaan vielä näistä tehnyt mitään. Pakkasen pitäisi purra ensin, mutta linnut ehtivät ennen minua.Jos keräisi ja laittaisi pakastimeen. Kuivattuna voisi toimia jogurtissa.

Mitäs teidän puutarhoista löytyy talven varalle?


16. elokuuta 2016

Oman elämän triathlon

Minulla on jostain syystä aina viimeisillä lomaviikoilla pakko kokeilla jotain uutta ja "radikaalia". Yhtenä vuonna kokeilin karppausta, mutta viikon jaksoin sitä. Ei toiminut minulla. Nyt päätin kokeilla kokeilla leivätöntä ruokavaliota. Puputan tosi tummaa reissumiestä aamuisin ja iltaisin ja olo on kuin pullataikinalla. Tykkään tummasta leivästä enkä juuri syö vaaleaa leipää.

Olo helpottui jo muutamassa päivässä. Turvotus laski eikä minun tehnyt mieli juurikaan edes herkkuja. Otin tilalle aamupalaksi maustamatonta jogurttia (jota syön kyllä muutenkin), johon laitan joukkoon mustikoita (pakastimessa 10 litraa itsekerättyjä), ruokalusikallisen kurpitsansiemeniä ja auringonkukansiemeniä. Ja kun haluan herkutella valutin hieman juoksevaa hunajaa. Annos oli yllättävän täyttävä ja kuppi kuumaa teetä kruunasi aterian.

Sitten innostuin itse valtavasti mahdollisuudesta juosta porukassa. Kun en siis ole juossut kahteen ja puoleen vuoteen oikein ollenkaan. Vuonna 2013 juoksun naistenkympin toukokuussa ja syyskuussa hurautin Espoossa rantakympin. Sitten juoksuinnostus lopahti.
Esko E2O-blogista "kutsui" mukaan lukijoitaan lenkkikerhoon ja innostuin ihan valtavasti. Porukassa juokseminen on niin kivaa ja siihen jo melkein totuin noissa tapahtumissakin. Yksin juokseminen on niin tylsää vaikka olisi musiikkia ja kaikkea.

Päätin ottaa oikein kunnolla liikunnan kannalta ja polkaista pyörällä Munkkiniemeen. Kun reittisuunnitelmat oli tehty, sovin vielä tapaamisen sukulaisen kanssa samaan paikkaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ei vaan kolme. Liikunta, sukulaiset, ja reippailu!

Poljin kymmenisen kilometriä suhteellisen kevyesti ja aikaakin meni vain n. 40 minuuttia. Tietysti sain sateen niskaani, mutta se ei erityisemmin haitannut. Piristi kyllä hieman. Oikein sujuva reitti oli. Ehdin hengähtää sukuloimassa pari tuntia ja söinpä hieman mustikkapiirakkaakin. Ehkä virhe...

Sitten lenkkeilimme iloisessa seurassa n. 7 kilometrin matkan aikaan 50 minuuttia ja minäkin pysyin joukossa eikä ollut yhtään raskasta! Porukassa kaikki sujuu ja vauhti oli leppoisaa. Mieletön kokemus juosta ihan ventovieraiden seurassa. Niin luonnollista ja vesisade loppui sopivasti juoksun ajaksi.

Kun pääsin lopuksi vielä huoltopisteeseeni niin söin pienen palan vielä piirakkaa ja poljin iloisessa vesisaateessa jälleen kotiin.

Ihme kyllä, en ollut yhtään niin poikki kuin olisin luullut kotiin tullessani. Aion mennä uudestaankin.




13. elokuuta 2016

Iso haave toteutunut

Kauan olen täälläkin haaveillut, voivotellut ja ihastellut. Olen säästänyt rahaa joulu- ja syntymäpäivälahjoista, pistänyt sukan varteen kahisevaa kun olen myynyt kirpputoreilla omaisuutta. Olen kolunnut nettikirpputoreja, bongaillut alennusmyyntejä ja kiertänyt kirpputoreja.

Ei ole auttanut yhtään asiaa. Tulin siihen tulokseen että saan ostettua haluamani mailman ainoat mukavat korkokengät suoraan kivijalkaliikkeestä Helsingistä. Yksi uusi ostos sallittakoon minulle, joka on ollut mukana "Vuosi ilman uusia vaatteita" kolmisen vuotta. Käytössä olleita nykyisiä korkokenkiä olen käyttänyt kuutisen vuotta ja nyt pinta alkaa halkeilemaan, ne ovat siis kangasta osin. Ja kyllä. Omistan tällä hetkellä yhdet (1) korkokengät. Olen vähän kranttu enkä ole löytänyt toisia sopivia enkä oikeastaan ole tarvinnutkaan.

Mitä minä sitten löysin? Mistä kengistä olen sitten haaveillut monta vuotta?


Minna Parikan mustat Jodie korkokengät. Kuvat on otettu liikkeessä. Kokoni on 37 puolipohjallisella. Täydelliset.

Nyt voi juhliin kuin juhliin laittaa jalkaan kengät, jotka on hyvät jalassa ja ovat näyttävät.

:)

11. elokuuta 2016

X - Särkänniemi 2016



Teimme heinäkuussa yhden päivän reissun Tampereen Särkänniemen huvipuistoon. Tapasimme miehen sukulaisia samalla. Päivä oli oikein onnistunut.

Olin päättänyt etukäteen että uutuuslaite X:ssä oli käytävä. Emme käy joka vuosi Linnanmäellä ja Särkänniemessä, joten tämä oli nyt vaihtoehtona. Katsoin vahingossa youtubesta videon laitteesta ja se oli suuri virhe. Laite näytti suorastaan hirveältä.

Mutta paikan päällä rohkaistuin ja kysyn porukalta että kukas lähtee messiin! Yhden aikuisen sain liikahtamaan mutta hän perääntyi pitkän jonon hännillä. Seurakseni jäivät kaksi alle 13 vuotiasta lasta ja mietin että kukas tässä nyt uhkarohkea hullu on. En tiedä ketä pelotti eniten. Olen ollut elämäni aikana monissa hurjissa laitteissa ihan vapaaehtoisesti ja olen neljänkympin korvilla jo ajatellut josko olisin liian vanha tähän touhuun. Tuleekohan mulla paha olo?

Laite oli ovela. Vaikka se keinui ja pyöri samaan aikaan, ei tullut paha olo. Korkeuskaan ei pelottanut. Kylmiä väreitä ei tullut siitäkään että laite pysähtyi vähän väliä liki vaakatasoon tai pää alaspäin. Ympärimenokaan ei pelottanut, vatsassa ei tuntunut millekään eikä päässä pyörinyt.

(jos olet menossa laitteeseen jatkossa, ei kannata ehkä lukea. Tämä on oma kokemukseni eikä sitä kannata ajatella!)


Ainoa ajatus, mitä minulla oli laitteessa pää alaspäin, oli että tipun. Se kauhun tunne että kuolo korjaa pois jos tipun. Siksi pidin kynsin hampain kiinni laitteen turvakaarista. Siinä samassa minulla tuli mieleen vieressä istuvat pikkuiset! Heillä oli väljempää ja mietin miltä heistä tuntuu. Minusta alkoi tuntua että oli virhe houkutella heidät mukaan. En uskaltanut jälkeenpäinkään todeta mitä todella ajattelin laitteesta, koska lasten ilmeet laitteen pysähtyessä kalmankalpeat. Heitä oli varmasti pelottanut, mutta he eivät sitä ääneen sanoneet.

Kannattaa kuitenkin kokea vauhdin hurma! Hurjin laite pitkään aikaan vaikka olen mm. käynyt Orlandossa Amerikassa vuoristoradoissa ja Port of Aventurassa Espanjassa.. Laitteesta poistumisen jälkeen olin sitä mieltä ettei koskaan enää uudestaan, mutta kyllähän aika kultaa muistot myös tässä tapauksessa.

8. elokuuta 2016

King´s Cross platform 9 3/4


Lontoosta löytyy myös Harry Potter - faneille King´s Cross - rautatieasema, josta Harry Potter lähti useimmiten noitakouluunsa. Asema ei ole vaikea löytää, mutta vaatii vähän kekseliäisyyttä löytää valokuvauskohde.

 Seinä, josta mennään läpi noitamaailmaan, oli veikeä. Sait kuvatuttaa itsesi kaulaliina liehuen matkalla kouluun. Tässä kuvassa avustaja heiluttaa liinaa ja päästää sopivalla hetkellä irti joten valmiissa kuvassa näyttää siltä että lentää. Kuvan sai sitten ostaa liikkeestä. Seinän vieressä oli Harry Potter kauppa.

Kuvan ihmiset eivät ole meille tuttuja. Jos halusi kuvattavaksi, olisi pitänyt jonottaa. N. kolmekymmentä innokasta fania olisi ollut edellämme. Meille riitti nähtävyys itsessään.



6. elokuuta 2016

Ja Lontoossa me söimme..


Fish´n´chips. Voiko olla klassisempaa ruokaa to do -listalla kuin kalaa ja ranskalaisia? Mun mielestä se juttu, mikä pitää maistaa kun Lontooseen matkustaa. Meidän kalat ja ranskalaiset olivat hintavia, me ostimme ne Tower of London-nähtävyyden vierestä. Lisäksi jäi mieleen paikasta että pulut kakkasivat meidän päälle, istuimmehan puun alla syömässä. Ohi menivät päistä, mutta reput saivat osumia..






 Chipotle -tuo amerikkalaisten pikaruokaketju, johon ihastuimme Amerikassa pari vuotta sitten, löytyy myös Lontoosta! Iso maissilettu, joka täytetään toiveestasi. Valkoista vai ruskeaa riisiä? Mustia papuja vai valkoisia papuja kastikkeessa? Kanaa (joka oli meillä aina se oikea vaihtoehto) ja sitten chilikastiketta (kolme tulisuus astetta), kermaviiliä ja pakettiin. Tuhti on käärö, mutta niin kevyttä syötävää että ähkyä ei saa ellei ole tosi pieniruokainen.Että jos on ihastunut ruokaan kaukomaissa, sitä saa myös lähempää eli Lontoosta. Suosittelen kokeilemaan! Hinta-laatusuhde: kohtuullinen




Isoja mansikoita dipattuna maitosuklaaseen? Kuulostaa herkulliselta ja toteutimme toisen jälkeläisen toiveen. Hyvää oli. Ostospaikka: Harrods. Hinta-laatusuhde: hyvä. Oliko kallista? Oli. 5 Isoa mansikkaa 10£. Oliko sen arvoista? Oli.

Viikon ainut hampurilaisateria! Paikka: ShakeShack. Mistä tuttu? Amerikasta jossa keksitty. Oliko hyvää? Täydellistä. Maistui uuri siltä miltä piti. Hinta: kallis, kalliimpi kuin Amerikassa. Oliko sen arvoista? Oli.





5. elokuuta 2016

Dianan muistomerkkipuro -Lontoo-





Prinsessa Dianan muistoksi oli tehty valtavan hieno puistoalue jossa vesi virtasi ikäänkuin lähteissä. Ympyrän muotoinen vesiallas oli tehty hänen muistolleen ja ilmensi hänen kaikkia puoliaan. Minulle tuli rauhaisa olo, vaikka paikalliset lapset juoksivatkin ja pelleilivät vedessä ja huusivat ja tietysti leikkivät. Kannattaa käydä katsastamassa, jos ilmaantuu mahdollisuus.






3. elokuuta 2016

Ihan ihana Lontoon reissu - nähtävyydet

Tässäpä teille ensimmäinen kuvapläjäys meidän lähes viikon kestävältä Lontoo-reissulta. Ilma oli mitä parhain; paistoi aurinko (Lontoossako?), ei satanut vettä kertaakaan (Lontoossako muka?) ja sateenvarjot olivat turhia. Kaikkialla puhuttiin englantia (yleensä reissuillamme ei kukaan puhu äidinkielenään englantia) ja meitä ymmärrettiin. Näimme paljon ja juuri sopivasti kaikkea.


Puhelinkopit on klassikoita. Niitä ilmeisesti käytetään edelleen!

kaksikerroksinen bussi. Harva oli enää se vanha malli. Tuli matkustettua yläkerrassa.

BigBen

Linna

London Bridge

The Monument

British museum

Faaraot

1. elokuuta 2016

Kesäloma tuli ja kesäloma meni

Heippa vaan kaikille!

Hupsista. Tulikin sitten tahaton blogiloma muun loman ohessa. Tarkoituksena oli kirjoittaa jokaisesta lomaviikosta oma postauksensa jokaisen viikon jälkeen, mutta jotenkin tämä tietokone oli käytössä muulla perheellä koko ajan. Nyt siihen tulle parannus.

Valitettavasti edelleenkään en saa kuvia laitettua koneelle kännykästä ja se kyllä harmittaa. Teksti ilman kuvia on kuin yrittäis syödä halkoa lusikalla.

Kesäloma oli ansaittu ja hyvin vietetty. Viisi viikko juhannuksesta ja tänään oli ensimmäinen työpäivä.

Ensimmäisellä lomaviikolla olin lasteni kanssa kolmisin (voiko heitä nyt enää lapsiksi kutsua kun eivät enää alakoulua käy?) Enimmäkseen kävin läpi töistä tuotuja tavaroita läpi ja mietittiin yhdessä seuraavan viikon reissue. Mitä ottaa mukaan, mitä ei ainakaan tarvitse, onko jotain ostoslistalla ja mitä vielä voisi miettiä että haluaisi nähdä.

Voi olla että siivosinkin koko talon, mutta voi myös olla että se jäi tekemättä.

Sen muistan että oikein ahmin kahden kolmen viikon ajan Vampyyripäiväkirjojen 5 kautta Netflixistä. Sitten kuulin että kuudes kausi on jo alkanut Suomen televisiossa. Äkkiä nauhalle!

Varasin kirjastosta kuudennen kauden kokonaan ja kolme dvd:stä katsoin kahdessa päivässä. Nyt on seitsemäs kausi avattu ja turvallisesti menee talteen jonnekin pilveen.

Innostuin myös katsomaan youtubesta America´s got talent- ohjelmaa. Huikeita esityksiä, joita katsoo uudelleen ja uudelleen. Pientä fanitusta siis ilmassa.

Siinä se ensimmäinen lomaviikko manikin kivasti.

22. kesäkuuta 2016

"Makea ja Rapea"

Viimeinen työpäivä lähestyy ja tapana on ollut tarjota jotain hyvää työkavereille. Tänä vuonna "leipasin" todella helpon omenapiiraan. Pakkasessa lojui vielä muutama saatu omenasoselaatikko, joten päätin tehdä

"makean ja rapean".

1/2 kg omenoita kuorineen tai omenasosetta niin että piirakkavuoan pohja peittyy ja sitä on runsaasti.
          sokeria, kanelia
100g margariinia tai voita (minä käytin voita kun sitä oli jääkaapissa)
1 dl sokeria
4 dl kaurahiutaleita

Voitele vuoka. Kumoa lohkotut omenanviipaleet tai omenasose pohjalle. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria.
 Sulata voi (mikro/liedellä) ja sekoita sokeri, hiutaleet ja voi keskenään. Levitä omenoiden päälle.

Paista 200 C 15-30 minuuttia. Nauti lämpimänä vaniljakastikkeen kera!


20. kesäkuuta 2016

Rasvapurkkilaihis

Kirjoittelin teille tammikuussa voidepurkkien inventaariosta. Nyt olemme puolessa välissä vuotta joten on aika hieman kertoa kuinka tähän asti on asia edennyt.

Kasvovoiteet: Kaikkia on vielä tallella, vaikka käytän joka päivä. Ostin vielä yhden tammikuussa lahjakortin jämillä ja se sopii kaikkein parhaiten omasta mielestäni iholleni. Huom. Siis omaa rahaa ei mennyt. Pitäisi kaikki käyttää vuoden loppuun mennessä tyhjäksi. Ihan sen koostumuksienkin takia.

Shampoo-osasto: Iso värjätyille hiuksille ostettu pullo ei sitten lopu millään. Tosin en ole puoleen vuoteen väriä päähäni laittanut, mutta pullon shampoo tuoksuu jumalaiselle joten sitä käyttää jo ihan senkin takia. Kaksi pienempää käytetty, tosin näihin talkoisiin osallistuvat myös muut perheenjäsenet ja shampoo on ihan käyttötavaraa. Kun loppuu, ostetaan uusi.

Jalkavoiteet ja ihorasvat: En ole mikään ihoni ja jalkojeni himorasvaaja, mutta kun tein jaloilleni kuorintasukkatestin, sain jalkavoiteet hyvin kulumaan loppuun. Kantapäille sain joululahjaksi tuon keltaisen rasvan, joka on paksua ja vähän hassua voidetta. 3 käsirasva purtiloa on tuhottu talven kylmillä ilmoilla. Siihen kun lisää sen että töissä joutuu pesemään käsiä jatkuvasti, niin rasvaa kuluu tuhottomasti kun yrittää pitää ihon kimmoisena. Kierre, joka onneksi loppuu näin kesäisin. Ei se käsienpesu vaan kuiva sisäilma ja kylmä ulkoilma. Ostin Tallinnasta maaliskuussa ison purkin suositeltua jalkarasvaa ihan tarpeeseen. Nyt kun muistaisi sitä laittaa joka ilta

Hoitoaineet: En hirveästi käytä hoitoaineita, mutta toinen lapsista hoitaa tämän puolen. Näitä on jäljellä mutta sopivat parhaiten värjätylle hiuksille. Ehkä tulevat taas käyttöön kun kuontalo tummui purkista lauantaina

Kasvojenpuhdistusemulsiot: Kun pumppupullo tyhjeni suihkussa,täytin sen vihreällä puhdistusgeelillä. Yksi noista on yläkerran peilikaapissa ja toivon että kumpikaan jäljelläolevista ei tyhjene ikinä. Mustikanhajuista ei enää saa (?) Oriflamelta ja se on kyllä parasta.

Sanoisin että olen hienosti välttynyt ostamasta uusia purkkeja muuten kuin tarpeeseen. Taitaa edes jokin onnistua!

18. kesäkuuta 2016

Rahanmenoa

Raha on kyllä kummallinen juttu. Sanotaan että se on tie onneen, mutta kuitenkin siitä voi olla myös harmia. Jos sitä on liikaa. Minusta on tullut aika pihi juuri tämän "Vuosi ilman uusia vaatteita"-kampanjan myötä. En osta uutta, mutta osaan minä törsätäkin. Mutta minusta alkaa tuntua että tämä menee hieman jo yli, sillä pelkään laittaa rahaa jo vaikka mihin ja vaikka säästän isoissa jutuissa, rahat "on aina loppu". Okei,saatan tuhlata kymppejä vaikka kierrätyskeskuksissa ja fida-lähetystoreilla eikä se minusta ole tuhlaamista. Samalla autan ja kannatan kierrätystä. Mutta ei niistä paikoista kaikkea saa.

Juuri puhuin ystävän kanssa rahasta. Siitä kun sitä ei ole. Ei ole ehkä järkevää kertoa siitä näin avoimesti, rahattomuus kun koskee ihmisiä eri tavalla. Jotkut ovat oikeasti rahattomia. Ei ole omaa kotia tai ei ole työtä mistä rahaa tulee, Minä en tarkoita mitään pahaa tällä kirjoituksella, Tämä on vain minun tapani purkaa asioita.

Perheellisenä ajattelen tietysti aina niitä pakollisia kuluja, mihin rahaa käytän. Ruoka, harrastukset, vakuutukset, pakolliset lääkärikäynnit yms. Mutta jos näitä ei oteta nyt huomioon niin mihin tarvitsisin nyt rahaa, jotta voisi elää edes hetken ilman huolia? En osaa kyllä laittaa näitä edes tärkeysjärjestykseen, mutta nämä asiat ovat pyörineet mielessä:

* Polkupyörä: omasta polkupyörästäni ilmeisesti hajosi toukokuun alussa jokin vapaa aksel ja se ei toimi. Sillä ei voi polkea. Poljin muutaman päivän lapsen (aikuisten koko) pyörällä ja kun jälkeläinen halusi kävellä kouluun toukokuun, otin hänen pyörän käyttöön ja ajattelin korjauttaa pyörän kun on rahaa siihen. Sitä paitsi korvaava pyörä toimii loistavasti. Lopputulos: On kesäkuun loppu, ajan edelleen lainapyörällä.

* Hiukset: Kampaajani jäi pitkälle lomalle jouluna eikä ole palannut töihin. En ole käynyt muilla leikkauttamassa. Ainahan kuontalon saa kiinni, ja niin se on todella useasti. Alkaa kyllä tökkimään jo harmaat ja tänään aionkin värjätä hiukset. Silti, haluisin pitää hiuksia aukikin, mutta en halua näyttää niitä kenellekään. Oikea harakanpesä. Paitsi jos saan päähäni laittaa niihin hieman muotovaahtoa ja antaa kuivua rauhassa.

* Hampaat: Suun kuntoa pidän yllä hammaslääkärikäynneillä ja edellisestä on kaksi vuotta aikaa. Olis aika käydä, vaikkei mitään järisyttävää ole tapahtunut. Vielä.

* Sade: ulkoilen paljon töissä ja työmatkoilla pyörälläajo ärsyttää sateessa sen verran että lupasin itselleni että ostan sadeasun, joka oikeesti kestää vettä. Myös kaksi vuotta sitten saamani Desigual-kumisaappaat päästävät vettä läpi. Niissä on reikä joka ei talttunut edes ilmastointiteipillä.

* Korkokengät: Raha on säästössä kenkiä varten. Välillä iskee epätoivo että miksi säästäisin rahat yli 300€:n kenkiin kun oikeasti tarvitsen rahaa ainakin ylläoleviin?

* Hieronta, kasvohoito, jalkahoito: näitä ylellisyyksiä osaa arvostaa lahjakorttien muodossa. Hieronnassa käyn 1,5 kuukauden välein, koska käyn nyt kuntosalilla ja se oikeasti auttaa selkälihaksien kunnossapidossa. Tammikuussa kävin lahjaksi saamallani lahjakortilla ylellisessä kasvohoidossa ja siellä sanottiin että tekisin hyvää mennä keväällä uudestaan. Kyllä, mutta millä rahalla? Jalkahoidon tein kotona mikä oli luksusta, ja olenkin yrittänyt muistaa rasvata jalkoja sen jälkeen.
-----
Olen yrittänyt vähentää kuluni minimiin. Olen jättänyt (okei, tulee repsahduksia mutta ei niin usein enää) karkkien oston ihan minimiin. Viikonloppuisin yritän herkutella jotta töissä tai töiden jälkeen ei tarvisisi. En osta uusia vaatteita, en kenkiä, lupaan olla käymättä fidassa ja kierrätyskeskuksissa kuukauteen (heräteostoshelvetti) ja ostaa säästeliäästi ruokatarvikkeita ja käyttää kaapista pois kaikki mahdollinen. Jääkö minulle silti enemmän rahaa säästöön? Onko minulla sitten mahdollisuus toteuttaa jokin noista tämän vuoden aikana?

Joku voisi sanoa, että menet vaan hankit ne korkokengät. Tai käyt hammaslääkärissä! Tai korjautat pyöräsi. Mutta jos tuleekin tiukkaa ja lapsen pitää päästä lääkäriin jne. Ei tietenkään aina voi noin miettiä, mutta Nuo voi odottaa.

Raha ei valitettavasti kasva puissa. Sitä ei voi kylvää. Pitää toivoa vaikka lottovoittoa.

Kyllä. Raha tekisi toisinaan onnelliseksi.

Tällaisin miettein tänään.






26. toukokuuta 2016

Ethän sinä koskaan kaadu?

Pyöräilykypärä. Sellaisia ei ollut vielä oman tietämyksen mukaan 1980-luvulla käytössä tavallisilla ihmisillä. (pitäis varmaan googlata) (tai jotain pottamallisia!) En muista käyttäneeni semmoista kultaisella 1990-luvullakaan kun pyöräilin kouluun ja takaisin 3,5 km matkoja pikkukunnassa. Ja hengissä on selvitty. Tosin en joutunut onnettomuuksiinkaan enkä pahemmin kaatunut. Ja noudatin aina liikennesääntöjä. Kuuliaisena lapsena.

Muistan isäni kertoneen minulle kun olin n. kymmenen vuotias tarinaa, jossa nuori/lapsi otti karkkipussista karkkia pyörällä ajon aikana ja kaatuneen auton alle sen seurauksena. Ajotien vieressä ajoi. En muista miten pyörälläajajan kävi (huonosti kumminkin), mutta tämän opetuksen muistan aina, joten kun ajan, ajan. En tee muuta. En edes kuuntele musiikkia. Tai jos kuuntelen, niin pienellä volyymilla.

Tämän opetuksen painotan myös lapsilleni. Liikenteen äänet pitää kuulla ja ympäristö pitää havannoida vaikka kuulokkeet on päässä. Suojatiellä ei katsella kännykkää, vaan autoja ja liikennettä.

Nykyään näkee ihmisiä (nuoria ja nuoria aikuisia) ajamassa pyörällä ja näpyttämässä kännykkää tai ajamassa pyörällä ja samalla puhuu mobilepuhelimeensa. Ilman handfreetä. No, ei ole turvallista. Vaikka ajaa ihan suoralla, pyörällä ajoon tarvitaan kaksi kättä. Toki on sitten apuvälineitä käytössä esim. hands-free ym. Mutta havainnointi pitää olla kunnossa!!

Mutta kun näkee äitejä ja isiä ajamassa pyörällä jälkikasvunsa kanssa. Lapsella on oma pyörä tai potkupyörä ja kypärä. Aikuisella ei. Niitä näkee paljon. Miten vanhempi perustelee sen lapselle? "Sitten sun ei käy kuinkaan kun kaadut kun on kypärä päässä?" Mites aikuisen pää? Kuka auttaa lasta kun aikuinen kaatuu eikä voi auttaa lasta? Tai soittaa apua.

Jos lapsi istuu pyörän takana istuimessa kypärä päässä mutta aikuisella ei ole. Mitä se auttaa? Ja ketä? Jos kaadutte? Kuka soittaa apua?

Somessa leviää kuva jossa lukee "Äiti? Ethän sinä koskaan kaadu?" Nii-iin. Aikuiset ovat muita taitavampia. Ne ei kaadu. Mutta jos joku ajaa päälle etkä voi sille mitään? Lapsiko soittaa ambulanssin? Pahassa tilanteessa kypärä ei pelasta mutta pienessä tilanteessa pelastaa hengen.

Käytä kypärää esimerkiksi nuorille ja lapsille.

Käytä kypärää että selviät hengissä pienistä onnettomuuksista. Ja voit auttaa muita.

Ne toiset ei osaa. Ei ole siitä kiinni ettetkö sinä osaa.

Pidetään äidit ja isät hengissä. Kypärät päähän.

Ne on cool.

Ne ei oo noloja enää!

Minä käytän kypärää AINA kun pyöräilen. Olo tuntuu oudolta ja yksinäiseltä jos lähden huomaamatta pyöräilemään ilman kypärää. Pakko palata takaisin ja vaikka myöhästyä sen takia.

Laadi turvalliset säännöt.Pidä niistä kiinni.

Jos kypärä pilaa hiukset, voiko ne suoristaa/kihartaa uudelleen.

Fiksu pitää kypärää!



Lapseni sai uuden pyörän. Minun kypäräni sopii hänen päänmuotoonsa parhaiten. Hän lähti yksi päivä kaverille pyörällä. Sain viestin että pyörällä on lähdetty. Kyselin perään onkos kypärä mukana?? On, veljen hyvä kypärä, Viesti on mennyt perille. Ainakin vielä. <3

25. toukokuuta 2016

Liikunnasta vaan iloa!

Mulla on pieni valikoitu joukkio seuranani yksityisellä facebook-puolella. Voi olla että kohta heitä on vähemmän koska heiaheia-päivittyy myös uutisfeediin. Merkkaan itselleni muistiin aina kun vaan ehdin ja muistan, jotta näen että liikuttu on. Yksi päivä siellä näytti tältä:


Pyöräily: Töihin 10 min 3km

Pyöräily: Kotiin, vastatuuleen 12min 3km

Pyöräily: ripari-infoon kirkolle. 9 min 3 km

Pyöräily: kirkolta salibandyhallille 35min 5 km, kiertoreitti, suorin reitti täynnä kuoppia (tietyötä koko matka)

Salibandy: 1h peli kentällä pelaten hyökkääjänä. Pistivät juoksemaan. En pystynyt maalivahdin kamoja roudaan polkupyörällä :( (3 x 15min, vaihdossa pääsi lepäämään puoleksi minuutiksi kerrallaan)
Hävittiin 12-2. Mutta toinen joukkue olikin hieman eri kaliiberia. Ei me huonoja oltu!

Pyöräily kotiin hallilta: 38 minuuttia 9,5 km. hieman tuli taas tietöitä vastaan. palauttava ajo kotiin. Hyvä ilma oli eikä palellut.

Saisiko vanha tällaisen päivän jälkeen pitää välipäivän treenauksessa? Ajojen aikana olisin halunnut pitää sport trackeria päällä, mutta pirulainen ei tietenkään suostunut käynnistymään. Siksi ajokilometrit on laskettu jälkeenpäin karttaohjelmalla.

Seuraavina päivinä ihmeekseni en ollut mitenkään ihmejumissa, mitä nyt pohkeet ja takareidet..

Mutta facebook-kaverit ehkä miettivät kohta uudestaan.... Sorry!

23. toukokuuta 2016

Tyhjä

Takki on aika tyhjä. Olo on kuin kaikkensa antanut. Vaikka en oikeastaan tiedä annoinko kaikkeni? Olisinko vielä voinut petrata lisää?


Helmikuussa väläyttelin teille, että jotain päätöksiä on tullut tehtyä. Lähipiirissä vaahtosinkin aika lailla asiasta enkä osannut olla hiljaa myöskään työpaikallani.

Tein päätöksen hakea uudelleen kouluun. Halusin opiskella alaa, jota rakastan. Uudelleenkouluttautuminen ei ole aikaisemmin ollut listalla. Nyt se velloi päässäni niin voimakkaasti että näin siitä uniakin.

Hain yhteishaussa ammattikorkeakouluun. Jo sana Korkeakoulu kuulostaa korvissani jotenkin utopistiselta. Minäkö? Opiskelijaksi? Kaikkea sitä. Mutta jos haluaisi tehdä sitä mitä oikeastaan vähän jo tekeekin töissä ja sitten siitä voisi vähän maksaa palkkaakin lisää, niin mikä ettei. Yrittänyttä ei laiteta! (vanhahko sananlasku jota käytän paljon mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? :) )

Monien vaiheiden jälkeen olen nyt tässä. En päässyt valintakokeeseen. Kumpaakaan kouluun. Rajat olivat pilvien yläpuolella. Todella kaukana. Mutta haave jäi. Teen töitä entistä lujemmin syksyllä. Opin muuten koko ajan uusia asioita. Se on rikkaus.

Haen uudestaan. Se ei maksa mitään. Opiskelen tarkemmin ennakkomateriaalit. Paneudun kunnolla ja nyt en ehkä panikoi niin helposti. Se että kokeen lopussa tietokoneesta loppui akku, aiheutti ylimääräisiä tykytyksiä. Sain kuitenkin lähetettyä kokeen, jonka jälkeen olin aivan poikki koko päivän. Stressivatsa väläytti taas olemassaolostaan.

Olimme jo suunnitelleet "sitten kun opiskelen"-elämää. Matkailu jäisi vähemmälle. Opiskelisin kyllä työn ohessa, mutta opiskelurauha olisi pitänyt jotenkin järjestää. Opintovapaa, aikuiskoulutustuki, lyhennetty työviikko ja muut raha-asiat pyörivät mielessä. Nyt nämä jää ainakin hetkeksi tauolle.

Elämä jatkuu. Blogin kirjoittaminen jatkuu entiseen, hitaaseen tahtiin. Yritän päivittää tätä hieman useammin. Aiheita on vaikka kuinka paljon.

Esimerkiksi se että kohta voin ostaa itselleni The Korkokengät. Ihan itse. Rahalla. Ja uudet.

Miten on käynyt voidepurkki-shampoo-laihikseni? Onko tullut ostettua uusia vaikka vanhoja löytyy kaapit pullollaan.?

Mikä pusero vilahtikaan instagramissa? Miksi?

Miten monta tiskirättiä aion oikein virkata?

Mihin matkaamme tänä kesänä? Matkaraportti tulossa varmasti.

Näillä mennään eikä meinata!

3. toukokuuta 2016

Tiskirättien vallankumous

Mä oon aina ostanut tiskirätit eli siivousliinat kaupasta. Oon aikani niitä käyttänyt ja sitten heittänyt roskiin. Sitten olen ostanut niitä mitä voi pestä koneessa. Mutta niistä tulee sellaisia ällöttäviä ruipeloita. Yäk.

Ostinpa ystävältä kerran bambulangasta kudotun rätin. Tavallaan ihastuin siihen heti, mutta unohdin pestä sitä usein, koska minulla oli vain yksi ja sellaista tarvittiin joka päivä pöytien pyyhkimiseen.

Tänä päivänä minulla on useampi rätti. Itsetehtyjä! Olen virkannut niitä Tallinnan Karnaluksista ostamillani langoilla ja on ne kyllä ihania. Värikkäitä löytyi ensin. Sitten seuraavalla ostoskeikalla löysin Novitan lankoja ja kyllä nyt kelpaa.

Aikaisemmin tein lahjoiksi pannunalusia, lasinalusia ja peilikehyksiä. Sitten ison kasan heijastimia, joita annoin joululahjoiksi, nimipäivälahjoiksi ja lähetin ja annoin niitä myös pitämilleni bloggaajille.


En osaa oikein vieläkään vielä kukkia tuliaisiksi, joten nyt tuttavat saavat tiskirättejä. Käytännöllisiä ja ekologisia. Pienet silmukanhäviämiset ei varmaan haittaa. Ne kestää kulutusta, 60C pesua ja ne ovat erittäin tehokkaita tahranpoistoon. Ja malleja on useita mitä voi tehdä. Pyöreä pitäisi opetella seuraavaksi.

Tahtoisitko sinäkin lahjaksi tiskirätin? :) Mikä väri olisi sinulle mieluinen?






Lukijat