Hae tästä blogista

27. syyskuuta 2015

Pohdintoja viikonlopun

Miten viikonloput voi mennä aina niin nopeasti?

Aina kun olen hautautunut sohvan syvinpään kohtaan, saanut kaikki langat ja koukut syliini ja avannut TV:n niin joku huutaa "tuletko katsomaan, mihin nämä kuuluu, kun ei ainakaan tänne"

En voi ymmärtää miksi vanhemmat ajavat pyörällä ilman kypärää, kun lapsi istuu kyydissä kypärä päässä? Ketä se hyödyttää? Lapsiko soittaa vanhemmalle ambulanssin onnettomuudessa?

Kuka kehtaa roskata? Vauvat ei ainakaan, eikä vanhemmat ihmiset? Päätelkää itse siitä mitä olen maasta kerännyt tällä viikolla: pikaruokalan juomapahveja, käärepapereita, pillejä, tupakantumppeja, tupakka-askeja, tupakka-askien muovikääreitä, suklaapatukoiden muovikääreitä, nuuskapurkkeja, mehutetroja, energiajuomatölkkejä, isoja mehutölkkejä, kaksi ehjää pantillistä kaljatölkkiä, yksi tutti, yksi hanska, monta kuivunutta purkkaa, kauppakeskuksen uudistuneen parkkipaikan porttitikettejä.... ja lista voisi jatkua.

Miksi hiekkaa kulkeutuu Pitkin kämppää vaikka kengät jätetään eteiseen?

Miksi vähäinenkin teenjuominen lakkauttaa vedenjuomisen kokonaan vaikka erityisesti silloin olisi tärkeää juoda myös vettä?

Kuinka saada stressiinreagoiva maha stressittömäksi mahaksi?

Viikonloppua piristää ehdottomasti keskustelut ystävien kanssa

Kävely ulkona pimeällä piristää -silloin en näe roskia!

Sain uskomattoman nopeaa palvelua tänään pikaruokapaikassa yli viiteen vuoteen. Boikotoin yleensä paikkaa roskaisuuden takia, mutta nyt söin kyllä hyvää salaattia.

Laitoin palautetta.







26. syyskuuta 2015

Lauantai illan huumassa unohtuu perjantai-illan karkelot

On jo lauantai ja eilinen meni niin nopeasti ja pitkään etten kirjoittanut teille mitään. Töissä meni odotetusti, ja hieman jo ensi viikkoa suunnitellen.

Illalla osallistuin sitten Viiniä ja virkkausta iltaan mikä kyllä piristi. Osasin jo ennestään isoäidinneliön jota tein muutama vuosi sitten ihan urakalla. Sain opastaa muita ja juoda viiniä siinä samalla.

 Lopuksi kävelin sitten kotiin ja aktiivisuusranneke tykkäsi. Tosin vuorokausi ehti vaihtua ennenkuin pääsin kotiin, mutta hurjat oli lukemat: 167% aktiivisuusaste. En tiedä miten paljon virkkaus paikallaan siihen vaikutti mutta askeleitakin tuli 27000.. Ehkä en niin paljon kuitenkaan kävellyt..

Tähän päättyy viikko minun kanssani. Tästä on hyvä jatkaa!

Oma Hemmottelupäivä

 

Sain ihanilta ystäviltäni lahjakortin syntymäpäivälahjaksi Helsinki Day Spahan ja olin odottanut jo jonkin aikaa että pääsen käyttämään summaa itseni hemmotteluun. Syyskuun alussa löytyi sitten päivä jolloin kävin puolen päivän aikaan hierojalla. Se oli kyllä tarpeen, selkä oli todella jumissa ja kipeä.

Sitten suuntasin nokkani kohti Helsinkiä ja poikkesin nopeasti Kaapelitehtaalla jossa oli Helsinki Design Week tapahtuma. Siellä oli minun makuuni vähän liian paljon ihmisiä, joten käväisin vaan nopeasti kääntymässä Minna Parikan pöytien luona ja totesin etten löytänyt unelmakenkäparia sieltä. Harmi, sillä ne olivat todella huokean hintaisia. Tosin en ole koskaan jalkaani sellaista kenkää laittanut, joten en yhtään tiedä sopivatko ne minulle.

Oranssimetro vei minut keskustaan ja minulla oli vielä hyvä tovi aikaa "fiilistellä" keskustan tunnelmia. Päätinpä sitten suunnata Aleksanterinkadulle ja uskalsin poiketa Parikan liikkeessä.ÄÄK, miten ihania kaikki korkokengät ja puputennarit olivatkaan! Halusin koittaa kenkäparia...

Olin myyty! Kokeiltuani totesin että oikea koko on 37 korkokengissä ja ne-ovat-pehmeät-jalassa. Unelmakenkäni! Huokea hinta jätti ne vielä kauppaan, mutta minulla on unelma. Kesällä 2016 tarvitsen uudet korkokengät joten nyt alkoi säästäminen.

 
Pääsin jalkahoitoon hyvissä ajoin ja nautin suunnattomasti kun jalat pehmenivät kuumassa vedessä, niitä rapsuteltiin, hierottiin, ja rasvattiin. Ne saivat myös vihreän lakan kynsiin. Ah.
 


Tämän jälkeen jäin vielä keskustaan syömään siippani kanssa. Ihan parasta laatuaikaa itselle ja parisuhteelle :)
 
 
 

24. syyskuuta 2015

Torstain tunnelmat

Se tunne, kun

--- tajuat aamulla töihin tullessa, että puhelin jäi kotiin etkä muistanut / ehtinyt meikata. Onneksi meikkiä on töissä varalla ja pystyin töistä soittamaan kotiin että ei kannata tänään mua tavoitella omasta kännykästä. Aamupalan söin ja polkaisin pyörällä.

---tajuat että surina joka jatkui koko keskiviikon päässäsi iltaan asti, johtuukin töissä olevasta hurinasta.

--- hiffaat että olit sekoittanut torstain ja perjantain ja saanut työkaverit raivon ja suuttumuksen partaalle kun yx palaveri piti olla (tai parikin) mutta ehdotin väärää päivää.

Olin toisaalta töissä iltapäivällä ja työpuhelimeen oli tullut soitto perheeltä. EI IKINÄ kukaan tavoittele mua työpuhelimesta. Huoli poistui vasta kun pääsin kotiin. Episodi sekin. Juuri tänään.

Se tunne,kun oot lähdössä töistä ja satut katsomaan laukkusi sivutaskuun... Kännykkä onkin mukana.

...Voisin vajota maan alle...

Kävelin vielä iltapäivällä vapaaehtoisesti kolme kilometriä ja keräsin roskia. takastullessa istuin pyörän päällä, josta rikoin jarrut ettei tarvinnut sitä kantaa. Ilman kypärää. Erittäin esimerkillistä.

Kohta lähden vielä maalitauluksi salibandyn maalille. Ei oo entisetkään mustelmat vielä parantuneet.

Onneksi huomenna on jo perjantai!

Aktiivisuusranneke: TIME 18.42: STEP 21000, ACTV 127% CALS 1780



23. syyskuuta 2015

Jos tiistai oli rankka niin keksiviikko oli...

Vielä rankempi. En tainnut muistaa käydä vessassa koko päivänä. Onneksi kirjoitin pari riviä ajoissa eilisestä, kun tämä päivä oli huisa töissä.

Sain nukkua niin pitkään kuin halusin. Perhe antoi mun nukkua arkipäivänä.

Päätin pukea päälleni mustaa. Siitä syystä että tänään on isäni syntymäpäivä, mutta juhlimaan sitä ei päästä. Synkeä päivä oli mutta yritän ajatella silti positiivisesti vaikka mysteerinä tämä pysyneekin nyt. Tänään ei satanut läheskään niin paljon kuin eilen.

Tullessani kotiin aloin heti tekemään ruokaa, jota kukaan ei heti tullut vinkumaan. Ihanaa! Nakkikeitto maistui molemmille, vaikka unohdin ostaa perunoita. Ihmeellistä!

Tiedossa itsellä koti-ilta. Ehkä valitsen perjantaita varten muutaman villalangan ja virkkuukoukun. Ehkä katson pari jaksoa Netflixistä Frendejä (kolmas kausi menossa, hauskaa kun joukossa on jaksoja joita ei ole ikinä nähnyt) ja sitten vähän leppoisia kotitöitä.

Aurinkoista iltaa kaikille!

Tiistait on toivoa täynnä

Tiistaina oli ehkä haikein päivä pitkään aikaan. Jouduimme luopumaan yhdestä pitkäaikaisesta yhteistyökumppanista. En todella tiedä miten pärjäämme ilman häntä. Hän oli kuin ajatus. Hän toimi niin itsenäisesti mistä pystyi vain uneksimaan. Toivon hänelle kaikkea hyvää jatkossa!

Myös yksi käännekohta töissä. Uusi piti ajaa sisään ja se on kyllä välillä rankkaa. Ei siitä enempää. Voi sanoa että päivän päätteeksi olin hyvin väsynyt. Autoton päivä innosti minut pyöräilemään töihin, mutta auton otan kyllä käyttöön iltamenoihin. Toisella lapsella on harrastus jonne pääsemme joka toinen torstai bussilla ja nyt pääsisi vielä halvallakin, mutta nyt tarvitsen vähän enemmän helppoa elämää.

Satoi vettä, paistoi aurinko. Hyviä asiakaskohtaamisia sain kokea tämän päivän aikana.

22. syyskuuta 2015

Maanantain must!

Maanantaiaamuna sai nukkua vihdoin pitkään. Tai No. Olin sopinut vieväni lahjoitukseen vietäviä vaatteita kirjastoon aamukahdeksalta, joten herättävä oli aiemmin kuin kuvittelin. Aamutoimiini kuuluu tietty herääminen ja wc-toiminnot. (kun vessa on vihdoin vapaa, raauahudun sinne) Kasvot on pestävä vedellä ja meikatakin ehdin melkein joka päivä (soRi kaikki, jos en jonain aamuna ole näppyjäni peittänyt!)

Syön aamupalaa joka aamu. Se on joko jogurttia, marjoja pakkasesta ja tyrnimuruja ja ehdottomasti juoksevaa hunajaa Tai ruisleipää ja teetä. Ja ison lasin vettä. Se kun saattaa olla ainut vesiannos ennen iltaa, joskus on niin kiire töissä.

Kahvinkeitin sanoi itsensä irti vuosi sitten, enkä uutta ole ostanut. Aiemmin en edes kotona juonut kahvia (paitsi juhlissa ja silloinkin pyysin että joku tuo mukanaan keittimen.. hmm), nyt kun tekisi mieli, ei ole millä keittää. Kapselikahvinkeitin on olemassa, mutta on hyvää tuuria että arkisin on kapseleita jäljellä esimerkiksi joidenkin juhlien jälkeen. Tee käy tässä tapauksessa ihan hyvin.

Hurautin sitten säkkien ja pussien kanssa kirjastolle ja se sujuikin näpsäkästi, joten käväisin apteekissa ennenkuin hurautin töihin. Yritän polkea aina kun mahdollista niin pyörällä töihin. Maanantaina pitää kuitenkin mennä ruokakauppaan, joten kotiintullessa on helppo hurauttaa sitten kauppaankin.

Jotenkin kiireinen päivä oli töissä ja nuutuneen kaupankäynnin jälkeen kun kotiin pääsin niin tajusin että olin ostanut vain kaksi valmisruokaa ja keittoainekset. Päätin etten lähde enää minnekään illalla.

Mutta sitten muistin että Pilates on illalla ja kun viesti tuli ystävältä, jonka kyydissä menen sinne, ettei hän pääse, valtasi minut vetämättömyys!

Päätin kuitenkin raahautua vaikka väkisin itseäni venyttämään ja hyppäsin kotiintuloajastani 40 minuutin päästä pyörän selkään. Viidessä minuutissa hurautin pihaan ja olin jo mattoni levittänyt kun ei enää kaduttanut.

Aivan ihanan tunnin jälkeen polvin pikkusateessa pimeässä kotiin ja arvatkaapa mitä Olisin Halunnut Tehdä Seuraavaksi? Mennä kuumaan suihkuun, kuumaan saunaan, laittaa piristävää punaista väriä hiuksiin, hoitaa ihoa, helliä.. hmm. Juu-u.

Tämän sijaan odotin hikisissä vaatteissani että mies saa itsensä valmiiksi jotta voin viedä änet harrastukseensa jotta voin puoli tuntia myöhemmin hakea toisen lapsen harrastuksestaan. Istun puoli tuntia autossa kuunnellen musiikkia ja kuuntelen kun sade ropisee peltilehmää vasten.

Kun pääsen kotiin, ryntään pikasuihkuun ja päätän mennä ajoissa nukkumaan.

Päätänkin aloittaa uuden kirjoitusharrastuksen ja sen innoittamana kirjoitan 1,5 tuntia. Jo väsymys painaa silmiä ja uni tulee silmänräpäyksessä kun kaadun sänkyyn.

Jos seuraavana aamuna saisi nukkua....

Kierrätyksen huumassa vaan, ainakin sunnuntaisin

Jos ei nyt oo käynyt vielä ilmi niin rakastan kirpputoreja. Rakastan niillä kiertelyä. Tykkään myydä kamat kaapeista ja varastoista pois ja vintage ja retro on vaan osa mua. Retro ei kyllä näy kodissani, kun olen ainut joka siitä tykkää, mutta haaveilen vaikka mistä.

Sunnuntaina olin ulkoilmakirppiksellä myymässä ja tavaraa meni kaupaksi. Ehkä eniten ärsyttää tässä paikassa missä käyn pari kertaa vuodessa että ostajat ei anna myyjien tuoda rauhassa tavaroitansa esille.Periaatteessahan myynti   alkaa vasta klo 10 mutta "haahkat" (kauniisti sanottuna) ryntäävät heti kimppuun kun oot saanut ensimmäisen laatikon ulos autosta. Että  parhaat päältä  vaan  ettei kukaan muu saa niitä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä (mistä lie moinen sanonta) sanon että kovaa hintaa täytyy pitää mahdollisia trokareita varten. He ostaa iittalatmarimekotjaarabiat sikahalvalla ja myyvät sitten eteenpäin. Toisaaltahan olen haluamassa tavarasta eroon, mutta paikkamaksu on saatava ainakin takaisin.

Sanoinkin siinä alussa että "saisinko laittaa tavarat rauhassa?" ja väki uskoi aika hyvin. En edes ehtinyt ottaa pohjakassaa esille ja olin tienannut jo 20€ ja kello oli 8.30!

Ystävällishenkisen vanhan rouvan sain seurakseni oikealle puolelle ja vasemmalle puolelle parkkeerasi pariskunta kirjoineen.

Tavara kävi kauppansa. N. klo 12 ripsautti taivas pienet pisarat vaikkei sunnuntaiksi mitään luvattu. Kamat peittoon liikenevillä kasseilla ja pusseilla.

Söin eväät ennen yhtätoista- Kahvia rouvashenkilö toi minulle pyynnöstä ja vuoroin vahdimme toistemme myytäviä aarteita kun kävimme vessassa.

Yhden aikaan alkoi jo olla aika kuollutta eli hiljaista ja aloimme pakkaamaan tavaroita. Sain suurimman osan tavaroista autoon. 4 pussia lahjoitukseen meneviä vaatteita olin pakannut muovipussiin ja aioin nakata ne Fidan laatikkoon. Pöytä oli kasaamatta ja vanha rouva kurvannut omille teilleen kun.

Alkoi sataa yhtäkkiä aivan avian kaatamalla! Mulla päällä villapusero, conssit  ja farkut. Sateenvarjo autossa kaiken Kaman alla. Nappaan sen mukaani (tässä vaiheessa hiuksista tippuu jo vesi), nakkaan pussit lahjoituslaatikkoon, puran pöydän osiin ja pistän kasaan. Saan pöydän viskottua kamojen päälle autoon, hilaan viimeisen myymättömän itemen autoon ja istahdan likomärkä villapaita päälläni auton rattiin.

Sade loppui.

Huruttelin kierrätyskeskukseen ohjeen soidessa päässä "mitään et enää tuo kotiin". Nappasin muutamat jutut töihin vietäväksi ja kaikki muu päätyi kierrätyskeskukseen. Helpotus. Varasto on nyt tyhjä. Muutaman vuoden kierrossa olleet tavarat päätyivät hyviin käsiin. Kaikesta huolimatta.

Hyvä mieli.

Väsymys painaa aina kirppispäivän jälkeen mutta nyt heti sen jälkeen vähemmän.

En silti saanut yöllä heti unta ja väsymys painoi aamulla.....

21. syyskuuta 2015

Mistä mä nyt oikein aloittaisin...kun viime viikolla...

Mä ajattelin kokeilla jotain uutta. Nimittäin blogini päivittämistä viikon ajan joka päivä. Mä välillä ajattelen että se on mahdotonta, ei mulla ole aikaa, mutta mihinkäs muuhun sen ajan voisi käyttää kuin johonkin järkevään? Ajatusten purkua! Facebookissa roikkuminen, päivitysten päivittäminen jne. on aika turhaa. Kun sen(kin) ajan voisi käyttää muuhun. Ajattelin kirjoittaa nyt teille "viikko minun kanssani" postauspläjäyksen.

Välillä ajattelen että arkeni on jotenkin ainutlaatuista. Kenelläkään muulla ei varmasti ole tällaista. Mutta sitten taas toisaalta kaikilla muillakin on kiireensä, omat arkiaskareensa: lasten harrastusviemiset, omat harrastukset, kotityöt, perhe-elämä,vapaaehtoistyö... Mä ihan hengästyin viime viikolla mitä kaikkea sitä sainkaan tehtyä viikon aikana. Ja sitten taas.. toisina viikkoina ei tapahdu mitään.

Toisaalta aloitan tämän jo viime perjantaista koska tein jotain sellaista mitä en oo aikaisemmin tehnyt. Tai oikeastaan tää alkaa jo paljon aiemmin..Facebook-ryhmästä jossa.... Tai mistä mä nyt oikeastaan aloittaisin...

No. Viime viikon tiistaina kävin viemässä keräämiäni lahjoitusvaatteita lahjoituksiavastaanottavalle taholle ihan tässä lähellä. Vein auton parkkiin paikkaan johon en tykkää parkkeerata ollenkaan (ahdas paikka, maksaa rahaa, peruutuspoisajo ahdistaa vaan ihan sikana). Heitin ekan satsin kellarikerrokseen asti kävellen (harmitti kun ei ollut aktiivisuusranneke sillä kertaa ranteessa!!) ja kun tulin uudelleen ulko-ovelle huomasin kyltin jossa neuvottiin käyttämään hissiä... Noo, otin liikunnan kannalta ja hyvä mieli tuli. Ja näytin esimerkkiä. Huomasin rappusissa myös yhden naishenkilön mutten vieläkään osaa yhdistää häntä mihinkään "ihmisryhmään" jossa käyn/tapaanusein/whatever.

Torstaina kävin pelaamassa naisporukassa salibandyä yhdellä koululla ja päädyin olemaan maalivahtina koko tunnin. Hyvää vaihtelua ja opettelua, jos vaikka pääsis pelaamaan oikeita matseja muita jengejä vastaan. Tänään huomasin pilateksessa että oikeassa kädessä on mojova pallonkuva = mustelma.. Torjuttu on!

Perjantaina sovin hakevani autolla lahjoitusvaatteita eräältä hallilta. Sitä varten ajoin kotiin pyörällä, nappasin auton ja yllätyin kun olinkin perillä ihan ajoissa (bussit eivät ajaneet). Sain tavaraa todella paljon ja koko viikonloppu meni niitä lajitellessa ja pussittaessa.

Lauantaina järkkäilin tavaroita ja raahasin kirpputorille menevät itemit yläkertaan. Tavaraa olikin yllättävän paljon.

Tästä alkaa mun viikko!

13. syyskuuta 2015

Romeo & Giulietta, Verona

 Verona. Kuuluisa Romeon ja Julian tarinasta.



 Oletteko yllättyneitä, jos sanoisin että kävimme tornissa ihailemassa näkymiä? Portaita pitkin, aina parempija parhain tunnelma!










 Rakkauskirjoituksia


 The parveke
 The balcony of Juliet

 Juliet












Gelato! Herkullista


Katsoin elokuussa elokuvan Letters to Juliet. Hyvin pääsin Veronan tunnelmaan kiinni. Kannattaa katsoa muutenkin :)

10. syyskuuta 2015

Gardalandissa 14.7.2015

























Huvipuistot ovat meidän perheen juttu näillä matkoilla. Ja vuoristoradat. Saimme houkuteltua nuorimmaisenkin kaikkiin ratoihin mukaan ja se oli sen arvoista. Myös hänen mielestään. Perinne jatkuu. Pystyn edelleen menemään hurjiin laitteisiin, pelkään että kohta ei pää kestä vaikka vatsa kestäisi.. Tai toisin päin. Ihan huippu reissu. Vai mitä mieltä olette?

Lukijat