Hae tästä blogista

31. joulukuuta 2015

Vuoden 2016 lupaukset

Minä lupaan itselleni:

Lupaan hoitaa itseäni paremmin. Ihana ystäväni antoi joululahjaksi lahjakortin kuntosalille ja hän saa seuraa ainakin kuukauden ja minä hyvää mieltä itselleni. Jospa siitä tulisi tapa ja jatkaisin vielä toisenkin kuukauden.

Kuten aikasempinakin vuosina lupaan käydä hierojalla joka kuukausi. 45 minuuttia hyvää oloa selälle joka kuukausi.

Jatkan harrastuksiani samalla innolla kuin aikaisemmin. Salibandy ja pilates kuuluu ohjelmaan tänäkin vuonna. Ajan pyörällä aina kuin mahdollista ja kävelen usein. Samalla polvet saa kyytiä kun kerään roskia.

Olen herkkulakossa ja kahvilakossa ainakin tammikuun. En osta karkkia enkä herkuttele muualla edes muiden ostamia. Haastoin karkkilakkoon jo kaksi työkaveria. Jokainen saa määritellä herkkunsa itse

Aloitan joululahjojen tekemisen ajoissa. Teen jälleen kaikki itse ja etsin hyviä vinkkejä blogeista ja kierrätyskeskuksen sivuilta. Pyrin ostamaan kierrätettyä, poikkeuksen teen kutomiseen ja virkkaukseen käytetyt langat.

Aloitan tai oikeastaan jatkan Siivouspäivä-sivuston aloittamaa kampanjaa "Vuosi ilman uusia vaatteita". Olen ollut mukana tietämättäni jo vuosia ja kesällä luin Rinna Saramäen "hyvän mielen vaatekaappi"-kirjan ja se sai minut päättäväisemmäksi vaatevalinnoissani. Jos jotain vaatetta tarvitsen, löydän sen kirpputoreilta. Vuoden 2015 ostokset on koottu yhteen postaukseen ja aion raportoida uusista (käytetyistä) vaatekaappilöydöistä heti blogiin. Vuonna 2015 sain kulumaan vaatteisiin rahaa reilut 100€, pääsisinkö sen alle tänä vuonna? Yksi hankinta luultavasti menee kaiken edelle ja josta olen haaveillut monta vuotta ja niitä on tosiaan harkittu ja mietitty pitkään. Nimittäin Minna Parikan korkokengät. Yritän löytää ne käytettynä mutta loppuvuonna on yksi tilaisuus johon tarvitsen ehjät korkkarit. Lupaan tästäkin raportoida.

Liikunta, herkut, vaatteet ja lahjat. Eikös siinä olisi jo lupauksia kerrallaan? 

Mitä sinä toivot tai lupaat tehdä ensi vuonna?

Ihanaa Uutta Vuotta 2016 kaikille lukijoilleni! Tästä on hyvä jatkaa!

30. joulukuuta 2015

Lupauksia ja toiveita

En ole muutamaan vuoteen tehnyt minkäänlaisia uuden vuoden lupauksia. Ensinnäkään ne eivät ikinä pidä tai unohtuvat jo viimeistään tammikuun lopussa. En ole yleensä kovin sinnikäs pitämään itsekeksimiä lupauksia, kyllästyn aika nopeasti vaikka herkuttomuuteen tai liikuntaan. Tipattomalla tammikuulla en ole ikinä ollut!

Mutta ainahan sitä voi yrittää. Mutta muutama asia täytyy pitää mielessä, lupauksia tehdessä siis:

Sokeri ja herkut:
1.Jos olet oikea sokerihiiri, älä tee äkkistoppia herkuille. Aloita se vähitellen, salli itsellesi vaikka yksi (tämä on niin yksilöllistä, mitenkään kaikki keinot ei sovi kaikille) herkkuhetki päivässä tai viikossa. Se voi olla pieni pussi karkki tai suklaapatukka. Älä osta 300g:n pussia siinä toivossa että "viet sen töihin että muutkin saavat herkkuja". Tiedät sisimmässäsi kuitenkin että sun on tarkkailtava pussin sisältö, sun on pakko suorittaa laaduntarkkailua etukäteen ja sitten saat pussin siihen pisteeseen ettet kehtaa kaataa loppuja kulhoon töissä. Been there done that!

2.On myös hyvä ilmoittaa mahdollisimman monelle että herkkujen syönti tulee vähentymään etkä kaipaa yllytystä. Haasta työkaverit mukaan! Tai perhe.

3. Määritä itsellesi mitkä ovat kiellettyjä herkkuja. Karkkipussit, suklaalevyt, kahvipullat, mokkapalat, juustokakku, energiapatukat, kuivakakku... You name it.

4. Ota konkreettisesti ja oikeasti töihin mukaan hedelmiä. Yksi hedelmä lounaan jälkeen tai parin tunnin päästä lounaasta pitää herkkujen syömisen pois mielestä. ( ei toki heti, mutta uudet rutiinit tuovat uutta sisältöä). Veden juominen myös auttaa, muutenkin hyvään oloon. Älä ole itsellesi ankara! Kokeile uusia hedelmiä rohkeasti.

Liikunta ja liikkuminen:

 Tunnustele minkälainen liikunnan aloitus sopii sinulle. Joko rytinällä tai hiljakseen. Kunhan siitä tulee pitempiaikaisempi kuin hetken huuma. Jos lenkillä juokseminen kyllästyttää erinäisistä syistä etkä treenaa mihinkään erityiseen, kävele reipasta kyytiä. Ihaile maisemia. Jokapäiväinen pyöräily vaikka töihin, oli sitten 2, 5 tai kymmenen kilometriä, on liikkumista ja säännöllistä. Ja hyväksi.

Ostaminen:
Joka vuosi johonkin ajankohtaan vietetään "älä osta"- päivää. Vietä joka kuukausi ainakin kerran sellainen päivä. Säästät rahaa ja tulee katsottua mitä esimerkiksi vaatekaappi on piilottanut sisälleen tai tulee käytettyä vuoden päivät lojuneet linssinloput perheen ruokaan.

Voit myös kokeeksi aloittaa "Vuosi ilman uusia vaatteita"- projektin...

Lupaa hemmotella itseäsi ainakin kerran vuodessa! Käy kampaajalla, varaa itsellesi aika hierontaan, käy kasvohoidossa tai mene elämäsi ensimmäiseen pedikyyriin.

Valitse näistä nyt pari ja toteuta ne oikeasti.

Minä lupaan.....




24. joulukuuta 2015

Jouluaatto

Riisipuuro

Lastenohjelmat (vaikka lapset ovat jo isoja)

Joulurauhan julistus

Lumiukko

Jouluateria

(kuka mahtaa tuurata aitoa joulupukkia nyt!!)

Jouluateria

Ja lahjatkin.

Ihanaa, rauhallista Joulua kaikille lukijoille!

23. joulukuuta 2015

Yksi yö Jouluaattoon

Tänään on aika jättää työpaikka hetken lepoon.

Tänään ei hötkyillä eikä hösätä.

Tänään otetaan kuppi kuumaa ja pötkötetään sohvalla.

Tänään on yksi yö jouluaattoon.

22. joulukuuta 2015

Kaksi yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen kun näin..

..silmät tonttusen...

Pitää vaan olla tyytyväinen siihen mitä on. Perhe, ystävät, jouluruoka. Ja lumeton joulu.

Ei mulla muuta.

21. joulukuuta 2015

Kolme

Pieni hitunen minussa toivoo että tulisi valkea joulu. Niinkuin silloin kun olimme lapsia. Lunta tuli aina.

Hanget hohtaen pukki saapuisi poroillaan ja pysähtyisi talon taakse piiloon...






Oikeasti minun lapsuudessani pukki saapui aina helikopterilla tien päähän, jonne ei nähnyt ikkunasta. Harmitti vietävästi, kun paikka oli niin kaukana ja vaikka painoin nenäni kiinni kylmään, pakkasen jäädyttämään ikkunaan, pukin lentoväline pysyi piilossa.

20. joulukuuta 2015

Neljä

Kolme päivää töitä ja sitten lomalle lompsis.

Ota rennosti äläkä tänään mieti töitä. Nauti vaikka lautasellinen kuumaa ihanan mausteista inkivääri-broilerikeittoa!


19. joulukuuta 2015

Viiiisi päivää jouluun!

Paniikki. Stressi. Ahdistus!

Ei vaan. Me vietetään ainakin joulu kaapeissa, joten tänään on juuri oikea aika pestä ne sisältä!

18. joulukuuta 2015

Kuusi(puu)

Tänään on aika vetristää polvia etteivät jäykisty istumisesta pyhinä. Tänään on aika jumpata Fröbelin Palikoiden Tonttulan Aamujumpan tahtiin (myös aikuiset), joka löytyy youtube.comista! Haasta kaverisikin!

Juu, työpaikalla!

17. joulukuuta 2015

Vielä ehtii tehdä joululahjoja...

...Kun jouluun on 7 päivää!

Tänä vuonna teen itse mahdollisimman paljon. Pieniä, persoonallisia yllätyksiä aikuisille ja lapsille.

Valitettavasti en voi laittaa kuvia vielä tähän hätään etteivät paljastuisi, mutta joulun jälkeen kyllä :)

Mutta tässä muutama pala mitä oon aikaisemmin tehnyt ja antanut jo eteenpäin...


 

16. joulukuuta 2015

Tänään on kahdeksan päivää jouluun

ja työpaikallani tarjotaan jouluateria. Silloin tulee ähky, kun haluaa syödä kaikkea ja paljon ja nopeasti.

15. joulukuuta 2015

9 päivää jouluaattoon

Mietimme kuumeisesti mitä tänä vuonna joulupöydässä tarjotaan. Vietämme jouluaattoa perinteisesti perheen kesken joten muunneltavuus on mahdollista.

Tietysti olen perinteisten laatikoiden ja kinkun ystävä, mutta muita tarjolle laitettavia muutamme lähes joka vuosi.



14. joulukuuta 2015

Kun on kymmenen päivää jouluun...

..on aika istahtaa hetkeksi alas kiireisenä arkena ja neuloa tai virkata hyvän ystävän kanssa kesken jäänyttä neulomusta. Samalla voimme kuunnella kun joku lukee novelleja läheisessä kirjastossa...



13. joulukuuta 2015

11 päivää jouluun...

On aikaa sytyttää kynttilöitä Lucian päivän kunniaksi.

Lisävalo ei ole pahitteeksi tähän synkkään pimeyteen ilman lunta ja se luo ihanaa joulun tunnelmaa...

12. joulukuuta 2015

12 päivää jouluun...

On viimeistään aika täyttää olohuone ja muu huusholli joulutontuilla, jouluvaloilla ja koristeilla.



Meillä roikkuu katossa äitini tekemä himmeli ympäri vuoden, koska meillä ei ole muuta paikkaa missä säilyttää sitä.

Toinen lapsista peittää olohuoneen kalusteet ja hyllyt mielellään tonttulaatikon antimilla ja ripustaa huoneeseensa tähtijouluvalot.

Omansa tunnelmaan tuovat pöytäliinat ja verhokin!

11. joulukuuta 2015

13 päivää jouluun...

Marraskuun puolessavälissä avattu glögikausi jatkuu kuumana. Olemme ehtineet maistaa jo muutamaa kiehuvan kuumaa juomaa. Minun ehdoton suosikkini on aito glühwein, mutta myös Blossan vuosikertaGlögiä on joka vuosi saatava ainakin kerran.

Pullotkin ovat niin kauniita ja niitä on säästetty hyllyn reunalle.

10. joulukuuta 2015

14 päivää vielä jouluun..

Silloin ehtii vaikka mitä juttuja tekemään!

Kuten esimerkiksi ostaa kierrätyskeskuksesta joulun värisen pöytäliinan. En ole aikaisemmin omistanut joulupöytäliinaa ja nyt perheen painostuksesta lähdin sellaista ostamaan.

En löytänyt mieleistäni isoa liinaa, mutta ostin yhden tonttukaitaliinan ja joulukappaverhon! Hyvin edullisesti löytyi.



7. joulukuuta 2015

Kolmannen kerran cannellonnit

Heippa! Tällä kertaa pukkaa ruokaohjetta teille kaikille kuvien kera!

Tein isänpäivänä ensimmäistä kertaa perheelle ruoaksi jauhelihatäytteisiä cannellonneja ja ohjeen löysin k-kaupan nettisivuilta. Ihan perussetti ja hieman kyllä mietytti että miten ne lasagnelevyputkilot oikein täytetään, mutta harjoitus tässäkin lajissa tekee mestarin, eikä se niin vaikeaa ollutkaan.

Ensimmäisestä kerrasta en tajunnut kuvia ottaa kun ruoka katosi vuoasta salamannopeudella. Toisella kerralla ehdin pötkylöistä ottaa kuvia täytettynä ja valmiista ruoasta en.

Kolmas kerta toden sanoo, otin kuvia, lisäsin jauhelihan määrää ja ruokaa jäi vielä iltaruoaksi, tosin vain toiselle lapselle. Well, yhtäkaikki, tässä reseptini (hieman muunneltuna kun emme harrasta paria ruoka-ainetta liiemmin):

Jauhelihatäytteiset cannellonnit

Ainekset:
1 pkt cannellonneja (mulla meni alle paketti vaikka lihan määrää lisäsinkin)
3-4 valkosipulin kynttä (maun mukaan)
700g naudan jauhelihaa
200 g bonjour yrttitarha-tuorejuustoa
suolaa
mustapippuria
timjamia
1/2 ps mozzarellajuustoa
1/2 ps emmentaljuustoa

Kastike:
1 tlk (500g) paseerattua tomaattia
3,3 dl ruokakermaa
suolaa
mustapippuria
timjamia

Pinnalle:
loput juustoraasteet

1. Hienonna valkosipulinkynnet (tai purista puristimen läpi suoraan kuumalle pannulle). Kuullota valkosipulia hetki paistinpannussa öljyssä. Lisää pannulle jauheliha ja ruskista. Lisää tuorejuusto ja mausteet. Sekoita tasaiseksi. Anna täytteen jäähtyä hetki ja lisää joukkoon juustoraaste.
  • 2. Voitele uunivuoka öljyllä. Täytä cannelloniputket jauhelihatäytteellä ja asettele riviin vuoan pohjalle. (opit pian mikä on tehokkain tapa täyttää, itse käytin teelusikkaa ja täytin vain toisesta päästä)   
                             
  • 3. Sekoita paseerattu tomaatti ja ruokakerma keskenään ja mausta seos suolalla, pippurilla ja timjamilla. Kaada tomaattikastike cannellonien pinnalle. Levitä kastike tasaisesti niin, että sitä menee myös pastaputkien väleihin. Ripottele pinnalle juustoraaste.
  • 4. Kypsennä 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Tarjoa cannellonit vihreän salaatin kanssa.
  • NAM!
     



    18. marraskuuta 2015

    Vuoden 2015 vaatteidenvaihtobileet

    Olen aivan unohtanut kertoa teille minun ensimmäisistä järjestämistäni bileistä, joissa vaatteet vaihtavat omistajaa ilman rahaa! En ole edes itse sellaisissa koskaan ollut, joten otin hieman vinkkejä täältä.

    Perusideahan on saada itselle sopimattomat, kaapissa lojuneet vaatteet ja asusteet kiertoon ja saada itselle uusia vaatteita. Aloitin sillä, että lähetin kymmeniä viestejä ystäville, tuttaville ja kavereille ja kysyin heidän kiinnostustaan ylipäätään tähän konseptiin. Osa vastasi suoraan ettei ole heidän juttunsa, osa pisti idean korvan taakse.

    Porukaksi valikoitui pieni joukko naisia, jotka olivat suunnilleen samankokoisia. Jokainen toi haluamansa määrän vaatteita, toiset kassillisia ja toiset vain muutamia vaatteita ja asettelivat ne pöydälle tai rekkiin näytille. Kun meitä oli niin vähän niin sitten vain suunnistimme vaatteiden kimppuun!



    Ja voin sanoa että jokaiselle löytyi jotakin! Kun tuossa aiemmin kertoilin mitä vaatteita olen ostanut tänä vuonna, niin kyllä olen saanut itselleni uusia vaatteita ihan ilmaiseksi ja se kyllä piristää mieltä kummasti.

    No mitä löysin? Löysin viidet stretch-farkut. Osa tuli käyttöön nyt "syysmallistooni", osan pakkasin kesää varten. Löysin mekkoja tulevia juhlia varten. Löysin paitoja, jotka tulivat heti käyttöön.








    Löysin pikkujoulukultalegginssit!

    Valikoima oli runsas ja paljouden haluaminen valtasi haluta kaikki. Mutta. Lupaus oli tehty. Ne vaatteet joita kukaan ei halua ja ne jotka olet lahjoittanut valittaviksi, lahjoitetaan edelleen SPR:n Konttiin.

    Lopuksi herkuttelimme :)






    Kymmenen muovikassillista lähti hyvään tarkoitukseen! Vähän kirpaisi laittaa Miun mekko pois, mutta lupaus mikä lupaus.

    16. marraskuuta 2015

    Vuoden 2015 vaateostokset

    Kolmistaan-blogin Karoliina oli saanut RositaAngatalta haasteen jossa pitää listata vuoden 2015 aikana ostamat vaatteet. Minähän innostuin tästä aivan valtavasti ja päätin tehdä oman listaukseni omaan bloginpahaseeni, vaikka vuosi ei ole lopuillaan vielä.

    Kaikista ostoksista ei varmana ole kuvaa ja osa on unohtunut tai laitettu jo kierrätykseen (krhm) mutta sekin että ottaisi aina kuvan ostoksesta selkeyttäisi ensi  tulevan vuoden ostosbuumia. Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi- kirja tuli luettua kesällä ja se selkeästi ohjaa minua kun oon vaatteidenostoaikeissa, oli se sitten vaateliikkeessä tai kirppiksellä.

    Nämä eivät ole missään aikajärjestyksessä ja perässä on selitys miksi vaate on ostettu. Ja merkki (K) tarkoittaa että vaate, kengät tai laukku on ostettu käytettynä, kirppikseltä tms.
    EDIT: Yritän myös muistella hintoja saada jonkinlaista käsitystä kulutetuista euroista

    *65€ mustat pilli Levikset - ostettu kesällä ulkomailta outletistä uutena, viime kesänä ostin kolmet farkut USAsta mutta mustat jäi kaivelemaan..

    * 10€ Harmaat varrelliset Converset (K) - tarvitsin yksinkertaisesti toiset

    * 10€ Pitkähihainen Desigual-mekko (K) -myin toisen epäsopivamman mekon kirpputorilla about samaan hintaan
    Desigual-mekko













    * 6€ oranssit Ed Hardy tennarit (K) - kesällä ei niin kuumat ja oon haaveillut edhardyn tuotteista pitkään

    * 2€ Oranssi puolipitkähihainen trikoopusero (K) - oranssi. ja edelleen käytössä

    * 3€ oranssi neulemekko (K) - pakkosaadajotain-kun-kerran-kirppikselle-pääsen. Ei istunut päälle ollenkaan ja vein kierrätykseen puolen vuoden päästä


    
     * 5€ Oranssi hellemekko (K) -piti ottaa mukaan risteilylle etelän maille. Ei sopinutkaan tyyliin ja lahjoitin pois



    * 2€ Ed hardy valkoinen toppi (K) ja 2€ musta Ed Hardy teeppari (K) - selkeesti puuttui kokoelmista




    * 4€ Retro liiviessu-mekko - nämä ovat vaan niin ihania kun kestävät pesua ja on sitä aitoa vanhaa mitälielukua (K)

    EDIT: juuri tämän kirjoitettuani muistin vielä kasan vaatteita joita ostin naapurista könttähinnalla: Punainen pitkä trikoopaita, valkoinen urheiluteeppari, siniset stretch-farkut yht. 10€

    No tulihan listaan nyt edes jotain.Voi olla että kaikki eivät tässä vielä ole. Laukkuja en ole ostanut ollenkaan ja kengissä olen päätynyt selkeään käytä-ensin-loppuun-osta-sitten-vasta-uudet. En tiedä kannattaako tätä nyt edes mainostaa mutta minun ei ole tarvinnut alusvaatteita eikä sukkia ostaa tänä vuonna ollenkaan.

    119€ tuli loppusummaksi. Ylivoimaisesti nuo levikset jotka ostin uutena oli kalleimmat, mutta tiedän että ne kestävät ajan ja kulutuksenkin. Olen löytänyt leviksiä (joku pinttymä että ne täytyy olla juuri tuon merkkiset) myös kirpputoreilta, mutta nyt niihin on kaikkiin tullut polviin reiät. Ja niin haperoa ovat että shortseina käytin loppuun ja nakkasin pois.


    Millaisen listan sinä saat aikaiseksi?

    


    

    8. marraskuuta 2015

    Vältä joulustressi ja osta lahjat jo nyt!

    Tätä toitotetaan. "Osta sitä ja osta tätä." "Nyt on edullista. Mistään et saa näin halvalla." "Joululahjat puoleen hintaan!"

    Kaupat ja varastot ovat joutuneet miettimään jo 8 kuukautta sitten mitä ensi jouluna lapsille ostetaan joululahjaksi. Se on aika paljon se. Ennustajanlahjoja melkein pitäisi olla.

    Miten olisi lahjakortti yhdessäolemiseen? Ollaan yhdessä ilman hilavitkuttimia ja älypuhelimia ja kannettavia. Pelataan lautapelejä ja vaikka herkutellaan.

    No joo, olen hieman radikaali mutta oikeesti. Mihin ne lapset (Kyllä, kyllä meidänkin lapsille ostettiin sitä ja tätä ja on jo myyty eteenpäin jne.) tarvitsevat kaikkea sitä krääsää? Ihan ahdistaa heidän puolestaan. Vuokrataan varasto että lelut mahdutaan säilyttämään!

    Minä aion tänä vuonna keskittyä ajan antamiseen ja itsetehtyihin lahjoihin. Ne eivät ehkä aina ole se paras ratkaisu jos luulee osaavansa ja sitten ei osaakaan, heh, mutta luulen että saan aikaiseksi sellaisia, mistä pidetään.

    Aion myös lapsille välittää sen että antaminen on kultaakin kalliimpaa kuin saaminen. Monta vuotta meni niin etteivät lapset edes toisilleen ostaneet mitään. Nyt sitten eri porukoissa mietitään, mistä joku pitäisi. Esimerkiksi sain toissa vuonna lapsiltani lahjaksi kynttilänsytyttimen, mikä on hyvin ajateltu lahja.

    Tahtoisin auttaa vähävaraisia ja apua tarvitsevia omalta osaltani. Vapaaehtoistyönä pystyykin tekemään paljon. Netti on ideoita pullollaan.

    Miten sinä vietät joulusi ja mitä ideoita sinulla on aineettomaan jouluun?


    6. marraskuuta 2015

    Hyvän mielen viikko

    Facebookissa kiertää jos jonkinmoista kampanjaa. Liity tähän ja liity tuohon. Sano hyviä asioita ihmisistä ja kierrätä ja lahjoita. Mä luen vissiin liikaa facebookia ja yritän olla hyvä ihminen kaikille tapaamilleni ja tuntemattomillekin.

    Siksi innostunkin ilahduttamaan myös tuntemattomia. Välillä niinkin paljon että lähellä olevat saavat vain rippeet. Yritän ryhdistäytyä!

    Jo muutaman vuoden ajan olen ilahduttanut minua inspiroivia bloggaajia. Tässä maassa heitä on muutamia ja hekin ovat minua innoittaneet jutuillaan, kirjoituksillaan ja olemalla tutunoloisia, vaikkemme mitään sydänystäviä olekaan. Todellakaan siis. Se ovat aitoja ihmisiä jotka kirjoittavat elämästään ja joiden jutut ovat vaan kolahtaneet tavalla tai toisella.

    Suomessahan on satoja blogeja, joita luetaan ja satoja joita ei lueta. Minä kirjoitan omasta ilosta ja kiva vaan jos joku muukin lukee :)

    Millaisen hyvän mielen teon sinä teit tällä viikolla? Tai viime viikolla?

    Minä tuunaan heijastimia. Hamstraan tarvikkeita ympäri vuoden lähetystoriFidoista, kierrätyskeskuksista ja kirppiksiltäkin. Kaikki halpa ja hyvä käy. Heijastin on äärimmäisen tärkeä väline tänä vuodenaikana kun on pimeää ja liikuskelet ulkona. Autoilijat näkevät sinut paljon paremmin kun sulla on heijastin. Hän ei näe sinua jos kuljet katulampun valossa. Hän ei näe sinua takaa jos sinulla on etupuolella takissa heijastimet. Hän näkee heijastinliivin ja heiluvan heijastimen.

    Rohkaisin mieleni ja tuunasin pari heijastinta ja annoin ne lahjaksi parille hyvälle tyypille. Toivottavasti niistä on iloa :)



    4. marraskuuta 2015

    Kirppisten toinen ulottuvuus

    Mä olen monesti pohtinut kirppisten syvintä olemusta. Toisaalta sä haluut tavarasta eroon ja haluat myydä sen halvalla pois toisten iloksi ja toisaalta sitä kamaa on niin paljon että sä haluat siitä vaan eroon etkä halua viedä kotiin.

    Toisaalta sä voit myös löytää omasta myyntikasoista vielä päällepantavaa itsellesi kun pidät niitä tarpeeksi kauan näkymättömissä. Toisaalta jos osaat tuunata vaatteita, voisit puunata niistä ihan uusia. Mutta kyllä se päällimmäinen on varmaan se että sä kyllästyt niihin samoihin rytkyihin. Varsinkin jos et omista tai osaa käyttää ompelukonetta...

    Toisaalta tarjonta on niin suurta jossain yksittäisissä tapahtumissa että tulee ostamisähky jo ihan kiertelystä. Sä haluaisit ostaa jotain uutta ja piristävää ja siis vanhaa jollekin toiselle, mutta toisaalta et osaa päättää. Sullahan on jo kaikkea ja kaikkea ei tarvitse olla kahta ja eriväristä ja...Ne vaatteet on kuitenkin myynnissä vain siinä tapahtumassa ja jos et sä osta sitä sieltä, kadut loppuelämäs sitä jaet enää löydä sitä muualta.

    Mulla on tällä hetkellä kaksi vaatesettiä. On kevät-kesävaatesetti ja sitten syksy-talvivaatesetti. Syyskuussa laitoin kesävaatteet pestyinä ylähyllylle yhteen laatikkoon (huom. YHTEEN) ja otin laatikosta talvivaatteet: pitkähihaiset, tummat ja lämpimät vaatteet. Kesävaatteisiin kuuluu hameet, capreja ja t-paitoja, joita taas ihastelen keväällä kun en yleensä muista mitä siellä edes on. Housuja olen vähän jakanut koska vaatteidenvaihtobileistä (jotka pidin ensimmäistä kertaa elokuussa ja josta en olekaan kirjoittanut mitään) sain kasan stretch-pillifarkkuja ja niitä löytyy mukavasti.

    Mä tein päätöksen tämän kesän vikan myyntisession jälkeen että heitän loput kierrätyskeskukseen. En tuo niitä enää muhimaan vaatehuoneen hyllyille, joista mä sitten vien ne taas seuraavana kesänä myyntiin. Kannatti, sillä nyt hylly on tyhjä. Edelleen. Ja aina sitä tavaraa kertyy itselle tai sukulaisille mitä voi myydä eteenpäin. Aina.

    Mikä noissa kirppiksissä sitten kiehtoo? Ne on pitkään olleet trendejä ja tosi suosittuja,. On viikonloppukirppiksiä, yhden päivän kirppiksiä, arkipäivisin voit myydä vaikka torilla ja sitten on näitä itsepalvelukirpputoreja joissa hinnoitellaan ja toivotaan että ihmiset käy ja ostavat hinnalla minkä olet määrittänyt. Samalla toivot ettei mitään varasteta ja että saat edes pöytävuokran viikossa takaisin.

    Olen kolunnut kaikenlaisia kirppiksiä läpi. Vaatehulluusvuosia kaivelin kaikki ikeakassilliset läpi saadakseni halvalla vaatetta kuin vaatetta. Jos vaate on päätynyt kirpputorille asti, se on joko tosi hyvälaatuinen joka on kestänyt pesuja tai sitten sitä on kerran pidetty ja kyllästytty. Monia on vaihtoehtoja. Mutta eniten tykkään kyllä koluta myyjäkirppiksiä läpi kun samalla voi jutella ihmisten kanssa ja tinkiäkin hinnoista.

    Ja olen tullut tulokseen etten tarvitse mitään. No, okei, voi olla että oransseja vaatteita nähdessäni saatan harkita parikin kertaa ostanko vai en, mutta noin niinku periaatteessa. Musta nahkatakki on ollut hakusessa jo pitkään mutta sopivaa mallia ei ole vielä löytynyt. Luulen että se saisi olla kuitenkin lyhyt ja vetoketjullinen. Ja käytetty ehdottomasti. Merkillä ei niin väliä. Voi olla ettei se löydy koskaan, mutta koskaan ei voi olla liian varma. Hintahaarukkaa en osaa sanoa mitä olisin valmis maksamaan.

    Mutta sisustusjutut ja retro kolahtaa aina. Tässä tämänkertaisen reissun aatelia siis kattilahallin kirppikseltä:

     Pöytäliina. Ihan mahtava piristys ja oranssia! Maksoi huikeat 3€ ja on juuri passeli meidän pöytään.
    Retro liivimekko. Oikeastaan väri on tummansininen eikä niin hirveesti mun väri mutta saanen parilla yksityiskohdalla (oranssia) mun näköiseksi. Tai. Kyllähän toi vaan on niin magee ilmankin.4€










    Lisäksi erivärisiä kengännauhoja, Beatles-kangas, heijastin ja koru ihan extempore. Se lähtee varmaan purkuun ja tuunaan helmistä jotain ihan muuta :)





    2. marraskuuta 2015

    Unten mailla on ihmeellistä

    
    Tiedättekö sellaista vekotinta joka ripustetaan sängyn yläpuolelle ja nappaa pahat unet pois ja antaa tilaa hyville unille. En usko että olen koskaan sanonut tätä asiaa ääneen, olen vain ihaillut näitä matkamuistokaupoissa ja elokuvissa. Tahtoisin unisiepparin.
     
    Äitini palasi matkoilta tässä vähän aikaa sitten ja toi mukanaan unisieppareita. Ei voi olla totta! Hän oli löytänyt minulle oman, oranssisen! Se on kaunein näkemäni ja tiesin heti mihin sen laittaisin. Englanninkielinen teksti kuuluu näin: "As a Native American legend is told, by hanging a dream catcher over your sleeping area the bad dreams will be deterred by the bead in the feathers will attract and allow the good dreams to pass throught".

    Ensimmäisenä ja toisena yönä näin oikein tosi hyviä unia. Kolmantena yönä näin niin pahaa painajaista että olin puhunut jotain ääneen ja neljäntenä testiyönä näin taas pitkän syvän unen. Kyllä siinä on tehoa, edes jonkinlaista.


    Muutama vuosi sitten työkaverini antoi minulle lahjaksi huolinuket. Niissä oli lappu mukana: "Kun laitat nuket tyynysi alle, ne huolehtivat huolesi puolestasi. (Guatemalalainen kansanuskomus). Rasiassa on kuusi pikkuruista huolinukkea - yksi jokaiselle arkipäivälle. Sunnuntaille nukkea ei tarvita: silloin levätään eikä huolehdita muutenkaan". Nuket on ostettu Ruohonjuuresta ja ne kyllä toimivat. Tehokkaita pikku-ukkeleita. Sunnuntaisin kyllä minä ainakin murehdin tulevan viikon asioita niin paljon että tarvitaan yhteisvoimaa ja laitan kaikki nuket yhtäaikaa tyynyn alle.


    Millaisia ihania ja hassuja uskomuksia sinulla on unista ja unensaannista?

    1. marraskuuta 2015

    Palautteilla on voimaa vai onko?

    Kyllä mä vielä löydän tälle blogille oikean suunnan, tarkoituksen ja aihealueen. Sillä välin kirjoittelen teille mitä mieleen juolahtaa, jotta oma mieleni ei pamahda mielensyövereiden mullistuksista.

    Kirjoittelin viimeksi teille roskista ja niiden keräämisestä. Suivaannuin niin paljon niistä parkkitikettilipuista että laitoin palautetta lähikauppakeskukselle. Sain hyvän ja mukavan vastauksenkin ja positiivista keskustelua syntyi, pitäisikö ja auttaisiko esim. roskapönttö automaatin läheisyydessä.

    Kävin autolla toisessa kauppakeskuksessa ja heillä oli samainen lippusysteemi. Kun ajat ulos parkkihallista, sujautat lipun puomikoneeseen, puomi aukeaa ja automaatti sylkäisee lipun ulos. Siinä vaiheessa laittanet jalan valmiiksi kaasulle, otat lipun ja kaasutat puomin ali ettei se ehdi mennä kiinni. Tässä vaiheessa heitätkin lipun ulos ikkunasta? Tämän porttisysteemin vieressä olikin roskis mutta kuten arvata saattaa, maassa oli lippuja, jotka eivät koskaan osuneet roskikseen. Se on joko liian kaukana, sitä ei heti huomaa ja kun huomaa, pitää ajaa jo pois..  Mieleeni ei tulisi viskoa lippusta maahan vaan viedä se kotiin roskiin. Entä sinun? Laitoin viestiä tästäkin ja eivät kyllä aio siirtää roskista lähemmäksi / kauemmaksi koska osa kuitenkin osuu pönttöön..

    Nyt pitää käydä vielä ensimmäisessä keskuksessa katsomassa mitä asialle on tehty. En ole ehtinyt sillä suunnalla roskia kerätä kuin kerran päivässä. Mutta eikö tämä olekin uskomatonta miten välinpitämätöntä porukka on autoillessaan? Tai muutenkin kun miettii mitä roskia tienvarsilta löytyy.

    Ja eihän roskaaminen ole kauppakeskusten vika vaan ihmisten asenteen. Ajatellaan varmaankin että jokuhan ne korjaa kuitenkin. Voitko ajatella niin että se joka kerää roskia, ei ehkä saakaan palkkaa ympäristön siisteyden pitämisestä vaan sen tekee joku yksityishenkilö? Ei kaupungin työntekijä eikä kauppakeskuksen siivousihminen. Vaan sinä itse voit vaikuttaa yleisviihtyvyyteen joko olla roskaamatta tai kerätä roskan päivässä. Tai jopa kaksi.

    18. lokakuuta 2015

    Rauhallisuutta ja roskia

    Ihana viikonloppu on takana. Rauhallinen sellainen, jossa omaa aikaa on ollut riittämiin. Eilen kävin isoäidilläni Helsingissä ja reissasin bussilla ja metrolla. Uskomatonta että ensi vuonna pääsee metrolla Helsinkiin...

    Tänään olin aamulla jo päättänyt että lähden tekemään roskakävelyn Ison kauppakeskuksen viereen. En laajentaisi aluetta sen kummemmin koska aiemmat kävelyretket ovat osoittaneet painajaiseni todeksi. Roskia joka puolella.

    Lähdin kotoa roskapihteineni ja ison muovikassin kera ja kun pääsin kauppakeskuksen nurkille roskapussini oli täynnä tupakka-askeja, pikaruokaketjun mukeja, pahvikahvimukeja, lasinsiruja, pullonkorkkeja ja nuuskarasioita. Tyhjensin pussiani viereiseen roskikseen, joskin tosi hankalalla tavalla. Aukko on niin matala, että pahvimuki pitää ensin survoa littanaksi. Käytin pussin tyhjentämiseen apuna pihtejäni.

    Matka jatkui uuden ulkoparkkiksen viereen, autotien viereen. Lisää pahvimukeja (tupakantumppejahan on joka paikassa, niitä ei tarvitse erikseen mainita, enkä aina jaksa kaikkia niitä kerätä), tupakka-askeja, litistyneitä alumiinitölkkejä, kolmioleipämuoveja, maitotölkki... lista jatkuu loputtomiin. Löysin jopa yhden ehjän tölkin ja päätin kääntyä takaisin.Vein pienen pussin äskeisen roskiksen viereen ja noukin roskiksesta yhden pussin, sen hyvän, joka äsken oli käytössä.

    Yllättäin olin kävellyt ohi roskien. Tai näin ne vasta takastullessa. Tai ihmiset ovat aatelleet, että tuo mielellään korjaa roskia niin heittävät lisää kerättävää. Whatever..

    Vien kauppaan tyhjän tölkin ja annan sen miehelle joka lataa pullojaan automaattiin, saan kiitokseksi muminaa. "Ole hyvä!" 0,15€ hänelle lisää. Tajuan että yksi pussi jäi roskiksen viereen mutta päätän jättää sen sinne.

    Lisää kerättävää löytyy kotimatkalla. Kaupan pihasta vien kaksi ostoskärryä takaisin sisälle ja vien tyhjän pullon palautukseen ja ojennan pullokuitin (0,20€) toiselle miehelle joka latoo koneeseen kassinsa sisältöä. "Ai, mitä, en mä tarvitse". Tyrkytän lippusta silti ja hän hymyilee ja sanoo kiitos :)

    Kotimatkalta kerään vielä noin muovikassillisen roskaa (mm. kaksi muovihenkaria, tyhjän skyrpurkin ja lisää patukkapapereita) ja saan yhdeltä lenkkeilevältä äidiltä rattaineen kommentin "Loistavaa että keräät roskia!" "Kiitos, kiitos"
    Eräs mummeli juttelee mukavia ja kehuu työtäni. Eräs vanha pariskunta kävelee ohi ja mies kiittelee että joku jaksaa. Hänkin keräsin 10 vuotta jossain päin Espoota roskia. "keräätkö jonkun yhdistyksen parissa?" Vastaan että ihan yksityisesti mutta Roskapäivässä  - liikkeen innoittamana.

    Summa summarum. Vika ei ole siinä että roskiksia ei ole joka paikassa. Vika ei ole siinä, että roskiksia on liiankin useassa väärässä paikassa. Ei vika ole siinä että roskikset olisivat vääränvärisiä, kuviollisia, isoja tai pieniä. Vika on ihmisissä!

    "Hups, nyt se roska lensi taskusta tuulen mukana. Äh en jaksa nyt sitä poimia kun on kiire".

    "Phyi, kun purkka ei enää maistu millekään. Ja äh, ei nyt oo mitään paperia mihin sen laittaa. Sylkäisen sen vaan tohon."

    "Pitää niillä kaupungin siivoustyöntekijöilläkin olla jotain hommaa ja kun roskista ei nyt Tässä näy niin laitan roskani tähän ojaan"

    "Noh, en mä tällä parkkilipulla enää mitään tee, viskaampa sen auton ikkunasta ulos, roskahan se on enkä tarvitse sitä enää enkä jaksa kotiin asti ajaa sen kanssa"

    Välinpitämättömyyttä. Joo, no okei, banaaninkuoret on biojätettä ja maatuvat (Edit: 1-3 vuodessa, luki jossain), mutta silti ne ovat roskia, rumia, ruskeita roskia.

    Olisi kiva jos ihmiset huomaisivat miten siistiä tuli kun keräsin ne kaikki roskat. Tai no en kaikkia, tupakantumpeille en mitään mahda. Pitäisi olla rikkakihveli ja lapio niitä varten. Yhtään tupakoitsijaa en saanut rysän päältä kiinni että olisin voinut ojentaa tuunaamani miniroskiksen. Vielä mä kohtaan ja uskallan! Aion palata viikon päästä Ison Omenan liepeille ja nähdä miltä siellä silloin näyttää.

    Enää en häpeä kerätä roskia muiden nähden, enää en ehkä näytä niin vihaiselta kun minua uskalletaan lähestyä, mutta ärsyttää kyllä roskaisuus ihan mielettömästi.

    Parantakaa tapanne! Kerätkää itse YKSI roska päivässä. Roskikseen! Joo, kehtaa vaan! :)

    Roskatonta ympäristöä toivoen ja iloista viikkoa!







    27. syyskuuta 2015

    Pohdintoja viikonlopun

    Miten viikonloput voi mennä aina niin nopeasti?

    Aina kun olen hautautunut sohvan syvinpään kohtaan, saanut kaikki langat ja koukut syliini ja avannut TV:n niin joku huutaa "tuletko katsomaan, mihin nämä kuuluu, kun ei ainakaan tänne"

    En voi ymmärtää miksi vanhemmat ajavat pyörällä ilman kypärää, kun lapsi istuu kyydissä kypärä päässä? Ketä se hyödyttää? Lapsiko soittaa vanhemmalle ambulanssin onnettomuudessa?

    Kuka kehtaa roskata? Vauvat ei ainakaan, eikä vanhemmat ihmiset? Päätelkää itse siitä mitä olen maasta kerännyt tällä viikolla: pikaruokalan juomapahveja, käärepapereita, pillejä, tupakantumppeja, tupakka-askeja, tupakka-askien muovikääreitä, suklaapatukoiden muovikääreitä, nuuskapurkkeja, mehutetroja, energiajuomatölkkejä, isoja mehutölkkejä, kaksi ehjää pantillistä kaljatölkkiä, yksi tutti, yksi hanska, monta kuivunutta purkkaa, kauppakeskuksen uudistuneen parkkipaikan porttitikettejä.... ja lista voisi jatkua.

    Miksi hiekkaa kulkeutuu Pitkin kämppää vaikka kengät jätetään eteiseen?

    Miksi vähäinenkin teenjuominen lakkauttaa vedenjuomisen kokonaan vaikka erityisesti silloin olisi tärkeää juoda myös vettä?

    Kuinka saada stressiinreagoiva maha stressittömäksi mahaksi?

    Viikonloppua piristää ehdottomasti keskustelut ystävien kanssa

    Kävely ulkona pimeällä piristää -silloin en näe roskia!

    Sain uskomattoman nopeaa palvelua tänään pikaruokapaikassa yli viiteen vuoteen. Boikotoin yleensä paikkaa roskaisuuden takia, mutta nyt söin kyllä hyvää salaattia.

    Laitoin palautetta.







    26. syyskuuta 2015

    Lauantai illan huumassa unohtuu perjantai-illan karkelot

    On jo lauantai ja eilinen meni niin nopeasti ja pitkään etten kirjoittanut teille mitään. Töissä meni odotetusti, ja hieman jo ensi viikkoa suunnitellen.

    Illalla osallistuin sitten Viiniä ja virkkausta iltaan mikä kyllä piristi. Osasin jo ennestään isoäidinneliön jota tein muutama vuosi sitten ihan urakalla. Sain opastaa muita ja juoda viiniä siinä samalla.

     Lopuksi kävelin sitten kotiin ja aktiivisuusranneke tykkäsi. Tosin vuorokausi ehti vaihtua ennenkuin pääsin kotiin, mutta hurjat oli lukemat: 167% aktiivisuusaste. En tiedä miten paljon virkkaus paikallaan siihen vaikutti mutta askeleitakin tuli 27000.. Ehkä en niin paljon kuitenkaan kävellyt..

    Tähän päättyy viikko minun kanssani. Tästä on hyvä jatkaa!

    Oma Hemmottelupäivä

     

    Sain ihanilta ystäviltäni lahjakortin syntymäpäivälahjaksi Helsinki Day Spahan ja olin odottanut jo jonkin aikaa että pääsen käyttämään summaa itseni hemmotteluun. Syyskuun alussa löytyi sitten päivä jolloin kävin puolen päivän aikaan hierojalla. Se oli kyllä tarpeen, selkä oli todella jumissa ja kipeä.

    Sitten suuntasin nokkani kohti Helsinkiä ja poikkesin nopeasti Kaapelitehtaalla jossa oli Helsinki Design Week tapahtuma. Siellä oli minun makuuni vähän liian paljon ihmisiä, joten käväisin vaan nopeasti kääntymässä Minna Parikan pöytien luona ja totesin etten löytänyt unelmakenkäparia sieltä. Harmi, sillä ne olivat todella huokean hintaisia. Tosin en ole koskaan jalkaani sellaista kenkää laittanut, joten en yhtään tiedä sopivatko ne minulle.

    Oranssimetro vei minut keskustaan ja minulla oli vielä hyvä tovi aikaa "fiilistellä" keskustan tunnelmia. Päätinpä sitten suunnata Aleksanterinkadulle ja uskalsin poiketa Parikan liikkeessä.ÄÄK, miten ihania kaikki korkokengät ja puputennarit olivatkaan! Halusin koittaa kenkäparia...

    Olin myyty! Kokeiltuani totesin että oikea koko on 37 korkokengissä ja ne-ovat-pehmeät-jalassa. Unelmakenkäni! Huokea hinta jätti ne vielä kauppaan, mutta minulla on unelma. Kesällä 2016 tarvitsen uudet korkokengät joten nyt alkoi säästäminen.

     
    Pääsin jalkahoitoon hyvissä ajoin ja nautin suunnattomasti kun jalat pehmenivät kuumassa vedessä, niitä rapsuteltiin, hierottiin, ja rasvattiin. Ne saivat myös vihreän lakan kynsiin. Ah.
     


    Tämän jälkeen jäin vielä keskustaan syömään siippani kanssa. Ihan parasta laatuaikaa itselle ja parisuhteelle :)
     
     
     

    24. syyskuuta 2015

    Torstain tunnelmat

    Se tunne, kun

    --- tajuat aamulla töihin tullessa, että puhelin jäi kotiin etkä muistanut / ehtinyt meikata. Onneksi meikkiä on töissä varalla ja pystyin töistä soittamaan kotiin että ei kannata tänään mua tavoitella omasta kännykästä. Aamupalan söin ja polkaisin pyörällä.

    ---tajuat että surina joka jatkui koko keskiviikon päässäsi iltaan asti, johtuukin töissä olevasta hurinasta.

    --- hiffaat että olit sekoittanut torstain ja perjantain ja saanut työkaverit raivon ja suuttumuksen partaalle kun yx palaveri piti olla (tai parikin) mutta ehdotin väärää päivää.

    Olin toisaalta töissä iltapäivällä ja työpuhelimeen oli tullut soitto perheeltä. EI IKINÄ kukaan tavoittele mua työpuhelimesta. Huoli poistui vasta kun pääsin kotiin. Episodi sekin. Juuri tänään.

    Se tunne,kun oot lähdössä töistä ja satut katsomaan laukkusi sivutaskuun... Kännykkä onkin mukana.

    ...Voisin vajota maan alle...

    Kävelin vielä iltapäivällä vapaaehtoisesti kolme kilometriä ja keräsin roskia. takastullessa istuin pyörän päällä, josta rikoin jarrut ettei tarvinnut sitä kantaa. Ilman kypärää. Erittäin esimerkillistä.

    Kohta lähden vielä maalitauluksi salibandyn maalille. Ei oo entisetkään mustelmat vielä parantuneet.

    Onneksi huomenna on jo perjantai!

    Aktiivisuusranneke: TIME 18.42: STEP 21000, ACTV 127% CALS 1780



    23. syyskuuta 2015

    Jos tiistai oli rankka niin keksiviikko oli...

    Vielä rankempi. En tainnut muistaa käydä vessassa koko päivänä. Onneksi kirjoitin pari riviä ajoissa eilisestä, kun tämä päivä oli huisa töissä.

    Sain nukkua niin pitkään kuin halusin. Perhe antoi mun nukkua arkipäivänä.

    Päätin pukea päälleni mustaa. Siitä syystä että tänään on isäni syntymäpäivä, mutta juhlimaan sitä ei päästä. Synkeä päivä oli mutta yritän ajatella silti positiivisesti vaikka mysteerinä tämä pysyneekin nyt. Tänään ei satanut läheskään niin paljon kuin eilen.

    Tullessani kotiin aloin heti tekemään ruokaa, jota kukaan ei heti tullut vinkumaan. Ihanaa! Nakkikeitto maistui molemmille, vaikka unohdin ostaa perunoita. Ihmeellistä!

    Tiedossa itsellä koti-ilta. Ehkä valitsen perjantaita varten muutaman villalangan ja virkkuukoukun. Ehkä katson pari jaksoa Netflixistä Frendejä (kolmas kausi menossa, hauskaa kun joukossa on jaksoja joita ei ole ikinä nähnyt) ja sitten vähän leppoisia kotitöitä.

    Aurinkoista iltaa kaikille!

    Tiistait on toivoa täynnä

    Tiistaina oli ehkä haikein päivä pitkään aikaan. Jouduimme luopumaan yhdestä pitkäaikaisesta yhteistyökumppanista. En todella tiedä miten pärjäämme ilman häntä. Hän oli kuin ajatus. Hän toimi niin itsenäisesti mistä pystyi vain uneksimaan. Toivon hänelle kaikkea hyvää jatkossa!

    Myös yksi käännekohta töissä. Uusi piti ajaa sisään ja se on kyllä välillä rankkaa. Ei siitä enempää. Voi sanoa että päivän päätteeksi olin hyvin väsynyt. Autoton päivä innosti minut pyöräilemään töihin, mutta auton otan kyllä käyttöön iltamenoihin. Toisella lapsella on harrastus jonne pääsemme joka toinen torstai bussilla ja nyt pääsisi vielä halvallakin, mutta nyt tarvitsen vähän enemmän helppoa elämää.

    Satoi vettä, paistoi aurinko. Hyviä asiakaskohtaamisia sain kokea tämän päivän aikana.

    22. syyskuuta 2015

    Maanantain must!

    Maanantaiaamuna sai nukkua vihdoin pitkään. Tai No. Olin sopinut vieväni lahjoitukseen vietäviä vaatteita kirjastoon aamukahdeksalta, joten herättävä oli aiemmin kuin kuvittelin. Aamutoimiini kuuluu tietty herääminen ja wc-toiminnot. (kun vessa on vihdoin vapaa, raauahudun sinne) Kasvot on pestävä vedellä ja meikatakin ehdin melkein joka päivä (soRi kaikki, jos en jonain aamuna ole näppyjäni peittänyt!)

    Syön aamupalaa joka aamu. Se on joko jogurttia, marjoja pakkasesta ja tyrnimuruja ja ehdottomasti juoksevaa hunajaa Tai ruisleipää ja teetä. Ja ison lasin vettä. Se kun saattaa olla ainut vesiannos ennen iltaa, joskus on niin kiire töissä.

    Kahvinkeitin sanoi itsensä irti vuosi sitten, enkä uutta ole ostanut. Aiemmin en edes kotona juonut kahvia (paitsi juhlissa ja silloinkin pyysin että joku tuo mukanaan keittimen.. hmm), nyt kun tekisi mieli, ei ole millä keittää. Kapselikahvinkeitin on olemassa, mutta on hyvää tuuria että arkisin on kapseleita jäljellä esimerkiksi joidenkin juhlien jälkeen. Tee käy tässä tapauksessa ihan hyvin.

    Hurautin sitten säkkien ja pussien kanssa kirjastolle ja se sujuikin näpsäkästi, joten käväisin apteekissa ennenkuin hurautin töihin. Yritän polkea aina kun mahdollista niin pyörällä töihin. Maanantaina pitää kuitenkin mennä ruokakauppaan, joten kotiintullessa on helppo hurauttaa sitten kauppaankin.

    Jotenkin kiireinen päivä oli töissä ja nuutuneen kaupankäynnin jälkeen kun kotiin pääsin niin tajusin että olin ostanut vain kaksi valmisruokaa ja keittoainekset. Päätin etten lähde enää minnekään illalla.

    Mutta sitten muistin että Pilates on illalla ja kun viesti tuli ystävältä, jonka kyydissä menen sinne, ettei hän pääse, valtasi minut vetämättömyys!

    Päätin kuitenkin raahautua vaikka väkisin itseäni venyttämään ja hyppäsin kotiintuloajastani 40 minuutin päästä pyörän selkään. Viidessä minuutissa hurautin pihaan ja olin jo mattoni levittänyt kun ei enää kaduttanut.

    Aivan ihanan tunnin jälkeen polvin pikkusateessa pimeässä kotiin ja arvatkaapa mitä Olisin Halunnut Tehdä Seuraavaksi? Mennä kuumaan suihkuun, kuumaan saunaan, laittaa piristävää punaista väriä hiuksiin, hoitaa ihoa, helliä.. hmm. Juu-u.

    Tämän sijaan odotin hikisissä vaatteissani että mies saa itsensä valmiiksi jotta voin viedä änet harrastukseensa jotta voin puoli tuntia myöhemmin hakea toisen lapsen harrastuksestaan. Istun puoli tuntia autossa kuunnellen musiikkia ja kuuntelen kun sade ropisee peltilehmää vasten.

    Kun pääsen kotiin, ryntään pikasuihkuun ja päätän mennä ajoissa nukkumaan.

    Päätänkin aloittaa uuden kirjoitusharrastuksen ja sen innoittamana kirjoitan 1,5 tuntia. Jo väsymys painaa silmiä ja uni tulee silmänräpäyksessä kun kaadun sänkyyn.

    Jos seuraavana aamuna saisi nukkua....

    Kierrätyksen huumassa vaan, ainakin sunnuntaisin

    Jos ei nyt oo käynyt vielä ilmi niin rakastan kirpputoreja. Rakastan niillä kiertelyä. Tykkään myydä kamat kaapeista ja varastoista pois ja vintage ja retro on vaan osa mua. Retro ei kyllä näy kodissani, kun olen ainut joka siitä tykkää, mutta haaveilen vaikka mistä.

    Sunnuntaina olin ulkoilmakirppiksellä myymässä ja tavaraa meni kaupaksi. Ehkä eniten ärsyttää tässä paikassa missä käyn pari kertaa vuodessa että ostajat ei anna myyjien tuoda rauhassa tavaroitansa esille.Periaatteessahan myynti   alkaa vasta klo 10 mutta "haahkat" (kauniisti sanottuna) ryntäävät heti kimppuun kun oot saanut ensimmäisen laatikon ulos autosta. Että  parhaat päältä  vaan  ettei kukaan muu saa niitä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä (mistä lie moinen sanonta) sanon että kovaa hintaa täytyy pitää mahdollisia trokareita varten. He ostaa iittalatmarimekotjaarabiat sikahalvalla ja myyvät sitten eteenpäin. Toisaaltahan olen haluamassa tavarasta eroon, mutta paikkamaksu on saatava ainakin takaisin.

    Sanoinkin siinä alussa että "saisinko laittaa tavarat rauhassa?" ja väki uskoi aika hyvin. En edes ehtinyt ottaa pohjakassaa esille ja olin tienannut jo 20€ ja kello oli 8.30!

    Ystävällishenkisen vanhan rouvan sain seurakseni oikealle puolelle ja vasemmalle puolelle parkkeerasi pariskunta kirjoineen.

    Tavara kävi kauppansa. N. klo 12 ripsautti taivas pienet pisarat vaikkei sunnuntaiksi mitään luvattu. Kamat peittoon liikenevillä kasseilla ja pusseilla.

    Söin eväät ennen yhtätoista- Kahvia rouvashenkilö toi minulle pyynnöstä ja vuoroin vahdimme toistemme myytäviä aarteita kun kävimme vessassa.

    Yhden aikaan alkoi jo olla aika kuollutta eli hiljaista ja aloimme pakkaamaan tavaroita. Sain suurimman osan tavaroista autoon. 4 pussia lahjoitukseen meneviä vaatteita olin pakannut muovipussiin ja aioin nakata ne Fidan laatikkoon. Pöytä oli kasaamatta ja vanha rouva kurvannut omille teilleen kun.

    Alkoi sataa yhtäkkiä aivan avian kaatamalla! Mulla päällä villapusero, conssit  ja farkut. Sateenvarjo autossa kaiken Kaman alla. Nappaan sen mukaani (tässä vaiheessa hiuksista tippuu jo vesi), nakkaan pussit lahjoituslaatikkoon, puran pöydän osiin ja pistän kasaan. Saan pöydän viskottua kamojen päälle autoon, hilaan viimeisen myymättömän itemen autoon ja istahdan likomärkä villapaita päälläni auton rattiin.

    Sade loppui.

    Huruttelin kierrätyskeskukseen ohjeen soidessa päässä "mitään et enää tuo kotiin". Nappasin muutamat jutut töihin vietäväksi ja kaikki muu päätyi kierrätyskeskukseen. Helpotus. Varasto on nyt tyhjä. Muutaman vuoden kierrossa olleet tavarat päätyivät hyviin käsiin. Kaikesta huolimatta.

    Hyvä mieli.

    Väsymys painaa aina kirppispäivän jälkeen mutta nyt heti sen jälkeen vähemmän.

    En silti saanut yöllä heti unta ja väsymys painoi aamulla.....

    21. syyskuuta 2015

    Mistä mä nyt oikein aloittaisin...kun viime viikolla...

    Mä ajattelin kokeilla jotain uutta. Nimittäin blogini päivittämistä viikon ajan joka päivä. Mä välillä ajattelen että se on mahdotonta, ei mulla ole aikaa, mutta mihinkäs muuhun sen ajan voisi käyttää kuin johonkin järkevään? Ajatusten purkua! Facebookissa roikkuminen, päivitysten päivittäminen jne. on aika turhaa. Kun sen(kin) ajan voisi käyttää muuhun. Ajattelin kirjoittaa nyt teille "viikko minun kanssani" postauspläjäyksen.

    Välillä ajattelen että arkeni on jotenkin ainutlaatuista. Kenelläkään muulla ei varmasti ole tällaista. Mutta sitten taas toisaalta kaikilla muillakin on kiireensä, omat arkiaskareensa: lasten harrastusviemiset, omat harrastukset, kotityöt, perhe-elämä,vapaaehtoistyö... Mä ihan hengästyin viime viikolla mitä kaikkea sitä sainkaan tehtyä viikon aikana. Ja sitten taas.. toisina viikkoina ei tapahdu mitään.

    Toisaalta aloitan tämän jo viime perjantaista koska tein jotain sellaista mitä en oo aikaisemmin tehnyt. Tai oikeastaan tää alkaa jo paljon aiemmin..Facebook-ryhmästä jossa.... Tai mistä mä nyt oikeastaan aloittaisin...

    No. Viime viikon tiistaina kävin viemässä keräämiäni lahjoitusvaatteita lahjoituksiavastaanottavalle taholle ihan tässä lähellä. Vein auton parkkiin paikkaan johon en tykkää parkkeerata ollenkaan (ahdas paikka, maksaa rahaa, peruutuspoisajo ahdistaa vaan ihan sikana). Heitin ekan satsin kellarikerrokseen asti kävellen (harmitti kun ei ollut aktiivisuusranneke sillä kertaa ranteessa!!) ja kun tulin uudelleen ulko-ovelle huomasin kyltin jossa neuvottiin käyttämään hissiä... Noo, otin liikunnan kannalta ja hyvä mieli tuli. Ja näytin esimerkkiä. Huomasin rappusissa myös yhden naishenkilön mutten vieläkään osaa yhdistää häntä mihinkään "ihmisryhmään" jossa käyn/tapaanusein/whatever.

    Torstaina kävin pelaamassa naisporukassa salibandyä yhdellä koululla ja päädyin olemaan maalivahtina koko tunnin. Hyvää vaihtelua ja opettelua, jos vaikka pääsis pelaamaan oikeita matseja muita jengejä vastaan. Tänään huomasin pilateksessa että oikeassa kädessä on mojova pallonkuva = mustelma.. Torjuttu on!

    Perjantaina sovin hakevani autolla lahjoitusvaatteita eräältä hallilta. Sitä varten ajoin kotiin pyörällä, nappasin auton ja yllätyin kun olinkin perillä ihan ajoissa (bussit eivät ajaneet). Sain tavaraa todella paljon ja koko viikonloppu meni niitä lajitellessa ja pussittaessa.

    Lauantaina järkkäilin tavaroita ja raahasin kirpputorille menevät itemit yläkertaan. Tavaraa olikin yllättävän paljon.

    Tästä alkaa mun viikko!

    13. syyskuuta 2015

    Romeo & Giulietta, Verona

     Verona. Kuuluisa Romeon ja Julian tarinasta.



     Oletteko yllättyneitä, jos sanoisin että kävimme tornissa ihailemassa näkymiä? Portaita pitkin, aina parempija parhain tunnelma!










     Rakkauskirjoituksia


     The parveke
     The balcony of Juliet

     Juliet












    Gelato! Herkullista


    Katsoin elokuussa elokuvan Letters to Juliet. Hyvin pääsin Veronan tunnelmaan kiinni. Kannattaa katsoa muutenkin :)

    Lukijat