Hae tästä blogista

27. joulukuuta 2014

Kriisejä, Alkuja, Loppuja ja Elämää...

Reilu kaksi kuukautta on nyt  blogin kirjoittamistaukoa takana. Se on toisaalta mennyt ihan hyvin ja toisaalta katastrofaalisen kamalasti. Kirjoittaminen on ollut mielessäni koko ajan ja juttua kirjoittamisen jättämisestä riittänyt. Haikeaa on ollut. Toisaalta on ollut aikaa, aikaa itselle ja perheelle, sitä ylimääräistä aikaa mutta omaa tietokoneaikaa ei liiemmin ole muutenkaan ollut. Ensimmäinen viikko oli se pahin. Kädet syyhysi, aivot toimi kierroksilla. Mietin kävellessä, autolla ajaessa, pyöräillessä jutun aiheita. Tajusin aina sunnuntaisin että nyt on kirjoittamisen aika, mutta koneelle en istahtanut. Pidin pääni. Päätetty mikä päätetty.

Aloitin kokeilun myös facebookin käyttämisen suhteen. Ensimmäiset kaksi päivää olin täysin ilman facebookia ja voisin kuvailla tilaa sanoilla tärinä, krapula. Koin tärinää ja tarvetta tehdä jotakin mitä tein aina joka päivä: tarkistin oliko joku päivittänyt jotain, mitä jäin paitsi kun en roikkunut naamakirjassa. Elämäni pahimpia päiviä. Osa ihmisistä (facebookissa, IRL) eivät ymmärtäneet sitä. Olin kirjautunut ulos, mutta olin sisällä silti. Messenger-sovellus piti minut silti kiinni facessa, halusin tai en ja siksi vaikka olin poissa, ihmisten mielestä en ollut. Moni ihmetteli, miksi halusin pois. Minä tiesin miksi. Osasin selittää miksi halusin pois. Tiesin sen jo olevan minulle pahasta. Onneksi.

Nyt olen palannut naamakirjan maailmaan, mutta eri tavalla. Voin sanoa itselleni: en tarvitse sitä elääkseni, voin käydä kerran päivässä katsomassa onko joku päivittänyt jotain tai linkittänyt. Toisaalta minut on sitten muutama ihminen sillä välin poistanut ystävistä, mutta heitä alkaa kaipaamaan vasta kun he ovat heittäneet sinut pihalle. Mitä enemmän klikkailet "like", sitä paremmin pysyt heidän elämässään mukana.

Tämä hetki, mikä sai minut tänään tarttumaan "kynään" on yksinäisyys. Tai voisiko ehkä sanoa oma rauha. Oma aika. Väki on poissa kotoa ja oon saanut tehdä asioita oman pään mukaan. Kävin filmipurkkikierroksella, kiertelin kauppoja ostamatta mitään ja kävin yksin leffassa. Kerrassaan nautinnollista. vaikka tosin olisihan se ollut mukavaakin jonkun ystävän kanssa, mutta ehkä sitten toisen kerran. Ja nyt kahlattuani läpi tvkanavat, ennenkuin aion hautautua johonkin Tom Cruisen leffan pauloihin, ajattelin kirjoitella teille pari sanaa.

Uusi blogi on ollut mielessä jo jonkin aikaa mutta mietinnässä on että millainen? Ja miten. Mulle oikeastaan on tärkeää tällä hetkellä se että saan kirjoittaa. Ei se kuka tätä lukee, onko katsojia tai ei. Kommentointi tuo elävyyttä ja huomion että joku lukee, mutta tällä hetkellä en odota sitä. Kaikkein mieluiten kirjoittaisin omalla nimelläni, mutta siitä jää jälki nettiin, toki tästäkin ja tutut tietää kuka täällä kirjoittelee. Sain lahjaksi kirjan, jonka luen ennenkuin uusia tuulia puhaltaa uuden kirjoittamisen kohdalla. Hommasin myös uuden vanhan kirjeystävänkin, jonka avulla toivottavasti orastaa uusi into kirjeenkirjoittamisen saralla.

Aion myös ensi vuonna jatkaa syntymäpäiväkorttien lähettämistä. Se lähti hyvin alulle lokakuussa, mutta kun facebookin käyttö loppui, kaikki tärkeä tieto sen kautta katosi, katosi osa tärkeistä päivistäkin.. Olen kuullut niin hyvää palautetta korteistani, joten aion pitää postimiehet jatkossakin kiireisenä!

Kriisejä. No niitähän riittää ensi vuonna! Se iänikuinen vanhenemisen kriisi. (mä olen kirjoittanut tämän kohdan nyt jo viisi kertaa enkä osaa laittaa ajatuksiani sanoiksi. Anteeksi tämä). Parissa joulukortissa luki Onnea Uudelle Vuodelle 2015... Sitä todella tarvitaan!

Luulen että olen sinut itseni kanssa. Olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Toivottavasti kaikki myös ympärilläni ovat. Olen muuttunut 20 vuodessa todella paljon. Kuka nyt pysyisi samanlaisena? Se on normaalia että ihmiset muuttuvat. Olenko muuttunut sitten hyvään vai pahaan suuntaan, en osaa sanoa? Olen omasta mielestäni itsenäisempi, osaan sanoa mielipiteeni ja toisaalta olla sitten vaan hiljaa. Olen oppinut paljon asioita kantapään kautta, mutta yrittänyt olla onnellinen siitä hetkestä mitä minulle on luotu. Yritän tästä päivästä lähtien (dramaattista!) olla onnellinen siitä mitä minulla on jo ja olla miettimättä sitä mitä minulla ei ole. Haaveilla saa ja unelmia saa toteuttaa...

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Toivottavasti! Kirjoittelu jatkuu tavalla tai toisella. Oranssimaailma hiljenee taas toistaiseksi. Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta Kaikille!



Lukijat