Hae tästä blogista

9. kesäkuuta 2014

Aurinko paistaa ja vettä sattaa..taitaa tulla....

Kauan odottamani kirppisaamu valkeni vihdoin sunnuntaina ja yllätti. Koko yön oli satanut vettä! En minä tilannut vettä vaan aurinkoa! Saisin samalla mukavasti rusketusta..

Sade taukosi hetkeksi alkaen taas ripsottamaan kovaa kun pakkauduin kaverin kanssa autoon joka oli pakattu täyteen tavaraa. Päätimme silti suunnata kohti Vermoa.

Sade taukosi mukavasti ja pääsimme sisään ja lastasimme tavarat rekille, pikkupöydälle, ja maahan kasseihin. Pari tuntia siinä seisoskeltuamme alkoi satamaan vettä. Meillä ei enää ollut mitään millä peittää tavaroita joten seisoin sateenvarjon kanssa estämässä pahimpia pisaroita pilaamasta kirjoja.

Puolen tunnin sateen jälkeen aurinkokin paistoi kuumasti viimeiset tunnit ja sain haluamani päivetyksen.

Houkutus oli kova lähteä ostamaan kirppisjuttuja ja kävinkin kiertämässä muutamaan otteeseen. Mutta tiedättekö? Mitään ei löytynyt, mitään en ostanut. Tarjontaa oli laidasta laitaan. Ystävämyyjäkin kävi kierrosta heittelemässä ja löysi juttuja.

Lähdin lenkkareissa liikenteeseen, mutta vaihdoin ne aika äkkiä Desigual-saappaisiini, jotka sitten keräsivätkin katseita ja huomiota :) Kyllä, ne pitävät oikeasti vettä ja ovat hyvät jalassa.

Tiliä tuli mukavasti ja luulenpa että lähden syksyllä uudestaan!



6. kesäkuuta 2014

Odotettu Naisten Kymppi

Alussa meitä oli viisi naista...
 
 
Niin saapui odotettu naistenkympin juoksu. Olin odottanut sitä helmikuusta asti, ilmoittautumisesta asti.Olin innostanut mukaani ystäviä, työkavereita ja naapureita. Olin mainostanut että siellä olisi kiva hengailla ennen tapahtumaa, reitin varrella on mukavaa nähtävää eikä reitin pituuskaan tuntunut pitkältä kun ympärillä velloo tuhansia naisia. Yhdessä lenkkeilisimme reitin läpi ja nauttisimme saamamme kassin lounaan jälkeen päin.

 
Helle helli juoksijoita paikan päällä. Irina aloitti soittamaan aikaisemmin kuin oli luvattu ja jumppaohjaajat sen jälkeen aloittivat lämmittelyjumppansa. Hiki tuli jo silloin!

 
Maali. Odotettu maali. Mutta miten minulla voi olla tällainen kuva?
Kuuma ryhmä lähti juoksemaan klo 13

 
Ja ensimmäinen tuli maaliin 40 minuuttia myöhemmin...

Maalisuoraa...

Päivän juontajat nrj:ltä
 
Siinähän kävi sitten niin onnettomasti, että sain ihan kivasti treenattua kevään aikana eri porukoilla ja ihan hyvää aikaa saatiin. Niin minä menin ja sairastuin isoon ja limaiseen flunssaan 4 päivää aikaisemmin! Lämpöä nousi ja olo oli kertakaikkisen kurja 3 päivää! Vielä lauantaina olin varma etten selviä edes kannustamaan joukkiotani Helsinkiin! Juoksu ei tullut kuuloonkaan, eikä sitten kävelykään koska henki eri kulkenut ja hengästytti jopa pikkukävely.
Sunnuntaiaamuna päätin kuitenkin lähteä kannustamaan joukkoni voittoon maaliin. Olo oli jo siedettävä, mutta siinä helteessä olisi ollut tosi vaarallista edes kävellä se 10 km.
 
Sain varustekassin ja herkuttelin lounaalla ja odottelin kavereita maaliin.
 
Harmitti niin vietävästi!

4. kesäkuuta 2014

Huvittelemassa

Sain etuoikeuden päästä Linnanmäelle tänä vuonna jo toukokuussa, satojen muiden luokkaretkeläisten kanssa. Olin ainut huoltaja joka lähti mukaan ja ainut aikuinen joka joutui ottamaan ilmaisen rannekkeen. Paino sanalla "joutui".

Ideanahan (omani) oli että huoltaja kulkee oppilaiden mukana ja antaa mahdollista turvaa lasten sitä halutessaan, on vieressä pitämässä kädestä yms.

Kun opettajat olivat antaneet ohjeet käyttäytymiseen ja kellonajat jolloin tulisi tavata ohjaajat tasaisin väliajoin, porukka katosi. Yksinkertaisesti hävisi väkijoukkoon. Jaahas. Opettaja suunnistivat kahville, minä Kirnun suuntaan.

Välillä vilahti tuttuja naamoja, enemmänkin luimuiluja "tuolla se pakotettu huoltaja menee"..
Retki meni aivan loistavasti, kukaan ei pökrännyt, hukkunut joukosta, kaikki pääsivät kaikkiin haluamiinsa laitteisiin, paitsi Ukkoon, joka lopetti toimintansa kesken...

Minä kävin:

Kirnu 2 kertaa
Kieppi
Kieputin
Vuoristorata
Ukko
Mustekala
Kehrä

Uuteen Kingiin oli niin pitkä jono etten viitsinyt vaivautua, onhan noita vapaapudotuslaitteita maailmalla nähty.

Ilma olisi tietysti voinut olla aurinkoisempi ja kukaan ei sitten edes vinkunut pidempään oloa, kun kaikki olivat niin jäässä sateesta ja viimasta.

Kehrään menin viimeisenä ja nappasin mukaani pienen tyttösen joka käännytettiin lyhyytensä vuoksi hurvittelukoneesta. Olisinpa laitekummi :)

Tässä vielä tunnelmia reissulta:







3. kesäkuuta 2014

Ai joo, mullahan on blogikin...

Se on kuulkaa nyt semmoinen juttu, etten ole ehtinyt kirjoittaa minkäänlaisia postauksia, minkäänlaiseen aikaan ja minkäänlaisessa paikassa tai edes minkäänlaiseen kuntoon tai alkuun. Töissä on haipakkaa, paikallaan ei ehdi pysyä hetkeäkään. On raporttia, palaveria, suunnittelua, uusia ihmisiä, lähteviä ihmisiä, arviointia, halaamista, pohtimista, kirjoittamista ja kahvitunteja. Kotona sitten taas ruoanlaittoa, hoitamista, kaupassakäyntiä, sairastelusta toipumista, sukujuhlia, hellettä, perheen asioiden hoitamista, loman odottamista, harrastuksiin kuskaamista. Tämä äiti-ihminen vain ei ehdi! Sitä paitsi en ole istunut koneella muuten kuin varaillut lääkäriaikoja ja suunnitellut bussimatkoja. Ja kännykällä ei voi kirjoittaa kuvien kera.

Olen kovin pahoillani sillä asiaa olisi. Tapahtumía on tapahtunut. Huono mieli koko ajan kun haluaisi kirjoittaa ja kertoa, mutta kun koneella istumistani katsotaan aina pahalla. Koko perhe. Niin sitten jää kaikenlainen kirjoittaminen.

Mutta ehkä ensi viikolla saatte kuulla oikeasti mitä tänne kuuluu...


Lukijat