Hae tästä blogista

19. toukokuuta 2014

SiiSti Biitsi-talkoot

Meninpä sitten ja ilmoittauduin ja osallistuin ihan itsekseni talkoisiin, jonka ajankohdan sain valita itse ja paikan jossa kerään roskia. Siisti Biitsi on rannikolle suunnattu roskien keräämistalkoot, jota varmasti kaikki voivat tehdä ilman erityistä syytä.

Otin kotoa mukaani jätesäkkejä ja työhanskat (kaupunki olisi ne tarjonnut, mutten jaksanut lähteä niitä etukäteen mistään hakemaan), juomapullon vettä ja lippiksen ja aurinkolasit koska oli luvattu hyvää säätä, sekä roskapihdit, jotka olen saanut vuosia sitten nimipäivälahjaksi. (ai miten niin olen joskus ennenkin kerännyt roskia vapaaehtoisesti...) ja hilpaisin pyöräni selkään.

Ranta, jossa keräsin roskia oli yllättävän hiljainen niin kuumaksi päiväksi. Roskia oli aika vähän, loppujen lopuksi tuli vain puolikas jätesäkillinen.

Olin vissiin aika virallisen oloisen roskienkerääjän näköinen roskapihteineni. Minulle annettiin hankalasta paikasta roska, mehutetra. Kiitin.

Toisessa paikassa pieni poika sanoi:" mitä sä teet?, mikä sulla on kädessä?" Äitinsä siinä vieressä kertoi mikä on homman nimi johon poika "älä mua poimi!" "Ethän sinä mikään roska ole..."

Sain olla aika rauhassa. Roskia ei ollut paljon. Erittelin vielä paperille jonka palautan järjestäjälle, mitä roskia näin ja keräsin. Muovia, paperia, metallia, lasia, kangasta, tupakantumppeja, jäätelöpapereita, tetramehujen pillinsuojuksia, sipsipusseja, kertakäyttöastioita, patteri, yksi kenkä...

Tässä yksi roska, joka löytyi vedenrajasta, roskiin meni mutta kuva piti ottaa.


Voisin harrastaa tätä useamminkin. Nesteytys oli kunnossa. Kioski harmillisesti meni kiinni ennenkuin ehdin sinne asti. Lippis unohtui laukkuun, aurinkolaseilla ei nähnyt roskia, vesi liplatti vieressä. Nyt on silmät ihan kipeät auringosta, vaikken aurinkoa juuri nähnyt. Tajusin onneksi kotona(ennen reissua) aurinkorasvaa laittaa :)

Suosittelen osallistumaan! Tai liity sinäkin Roska päivässä liikkeeseen! He ovat myös facebookissa!

18. toukokuuta 2014

Lakko herkuille

Vai herkkulakko? Se on vaan nyt kylmästi todettava niin (taas), etten pysty syömään kohtuullisesti karkkia. Se putki jatkuu ja jatkuu eikä loppua näy. Se on katkaistava kerralla ja oltava syömättä sokeria. Piste.

Viime viikon maanantaina päätin, että nyt se loppui! En ostaisi tai söisi karkkia, keksiä, pullaa enkä jäätelöäkään, edes tarjottuna, arkipäivisin, jotta voisin herkutella viikonloppuisin. Jos totta puhutaan, nuukuusvuoden kuittien keräilyä jatkan edelleen, mutta herkkujen ostamista se ei enää ole hillinnyt..Kuitit tallessa, mutta enää en jaksa laskea...

Ensimmäinen päivä: Maanantai oli kyllä pahin päivä vuosiin. Syön aina johonkin tunteeseen herkkuja. Sen tiedostan kyllä, mutten ole halunnut sitä myöntää. Syön suruun, pahaan oloon, iloon, menestykseen, menetykseen, pettymykseen..ihan mihin vaan.

Nyt sanoin töistä lähtiessä itselleni (ohittaessani parikin mahdollista ruokakauppaa): "en tarvitse karkkia, ei ole syytä ostaa, pärjään ilmankin..." Siis eräänlainen tsemppimantra!

Kotiin päästyäni söin ihan oikeaa ruokaa lasten seurana ja nälkä hävisi. Yleensähän söin kotiintullessa leipää, jogurttia, hedelmiä...


Toinen päivä: Tiistaina koitti toinen koetinkiveni: ruokakaupassakäynti yksin. Teen yleensä viikon ruokaostokset maanantaisin, mutta tällä viikolla pystyin siirtämään sen tiistaille. Mantra soi päässäni, en voisi mitenkään antaa itselleni anteeksi jos toisena päivänä sortuisin.. Ei edes pientä suklaapalaa, pientä rasiallista nameja ja uutuusjäätelöaltaalle menoa on vältettävä kaikin keinoin.
Ehkä pahin/paras asia on tässä se etten ole yrittänytkään korvata herkkuja hedelmillä niinkuin yleensä kehoitetaan tekemään. En ole ostanut hedelmiä enkä juuri siis syönytkään. Mutta vedenjuontia olen lisännyt. Ja kahvin...

Olenkin kovasti pohtinut voisiko herkku olla toisinaan pähkinät? Pystyn niitä syömään toistaiseksi. Ne sisältävät terveellisiä rasvoja ja proteiineja...ja nehän ovat suorastaan terveellisiä!


Kolmas päivä: Keskiviikko meni sitten jo melkein omalla painollaan ja vettä juoden. Syön kuitenkin ihan kunnollisen lounaan töissä ja on siellä kahvitunnilla aina välillä jotain terveellistäkin tarjolla, joita tulee sitten popsittua..



Neljäs päivä: Torstaina sainkin punnita omaatuntoani tosissani ja päättää syödäkö porkkanamuffinssi, jota tarjottiin töissä. Vihdoin uusi työkaveri leipaisi herkkuja, niin en kehdannut ollasyömättä. Sellainen minä olen...Söin yhden ja se oli kyllä hyvää, joskin ei onneksi niin makea, että olisi jäänyt himo päälle.

Viides päivä: Perjantaina söin toisen (muffinssin, kun olis mennyt roskiin), mutta se oli ihan harkittu juttu. Olin jo voitolla!!

Kuudes päivä: Lauantaina herkuttelin kotona leffaa katsellessa irtokarkeilla, joita olikin tosi vaikea valita laatikoista, kun ei tehnyt mieli!!?? Ennenkuulumatonta.

Seitsemäs päivä: Sunnuntaina olikin sitten äitienpäivä eli ihan oikea lupa syödä mitä vaan. Vaan se maanantai oli taas edessä, otettava niskasta kiinni ja sanottava itselleen " en tarvitse herkkuja, en tarvitse karkkia, iho ja keho voivat paremmin kun et mässytä sokeria, olet terveempi ja voit paremmin kun juot paljon vettä..."

Herkutteluvetohan itse asiassa lähti siitä ajatuksesta että "jos syöt herkkuja, samana päivänä menet lenkille". Helpompi oli sitten jättää herkut pois kokonaan...ja lenkille menen joka tapauksessa :)

Loppukuusta "joutuu" taas kiskomaan herkkuja juhlissa, joissa pääsen ulkoiluttamaan ensi kertaa Miun-mekkoa, jonka ostin Fidasta jokin aika sitten .Olisikohan ehkä näitä tarjolla siellä myös tänä vuonna...

17. toukokuuta 2014

Talkoot-päivä

Tänään on valtakunnallinen talkoo-päivä. Varmaan useimmissa taloyhtiöissä tehdään pihahommia yhdessä, siivotaan ympäristöä ja vietetään aikaa yhdessä.

Niin mekin.
Www.talkoot.fi

16. toukokuuta 2014

Créme Brülée kokeilu


Mieheni sai joululahjaksi créme brülée- setin ja odottelimme sopivaa ajankohtaa kokeilla sitä. Settiin kuuluu 4 kippoa vanukasta varten ja poltin jolla sokeri käristetään pinnalle kovaksi kuoreksi.

Käytimme valmisaineksia, joita saa taas kaupoista. Pannacottaaineksetkin olivat hetken pois myynnistä, mutta iloksenivoin todeta että taas niitä saa!

 
Ja tässä lopputulos:
 
Kyllä oli ihanaa :)
 

14. toukokuuta 2014

Tervetuloa kotiin!

Emme suinkaan ole ilmoittautuneet otsikon nimiseen tv-ohjelmaan.
Kauan, kauan olen halunnut ja harkinnut uutta ovikranssia ovenpieleen. Pitäisi, voisi tehdä itse, tarvikkeita on ja ei ole. Ideoita on ja ei ole.
Tuo ihanainen Fida-liike tarjoaa monia mahdollisuuksia ja ihmiset, jotka eivät tarvitse tavaroitaan, lahjoittavat ne Fidaan.
 
Löysin ihanan ovikyltin jossa pyydetään hiljaisuutta ruotsiksi ja sain mainion ajatuksen. En teekään kranssia vaan tervetuloa-kyltin!
 
 Puinen kyltti oli valkoinen kauttaaltaan ja siinä oli valmiina ripustusnaru. Päällystin kyltin liitutaulutarralla, laitoin reunoille ostamaani pitsitarraa ja kirjoitin liidulla Tervetuloa! Tämän helpompaa askartelua ei olekaan! Liitutaulutarrarullan löysin Prismasta.

Ja sitten kun kyllästyttää, tarra lähtee helposti pois tai tekstiä voi muuttaa...

Tervetuloa meille!

13. toukokuuta 2014

Mitä en tekisi ympäristöni hyväksi?

Vapaaehtoistyö on verissä. Tai no en tiedä. En muista että vanhempani olisivat tehneet "vapaaehtoisesti" mitään työn ja kodin ohella. Eräs työkaveri kysyi vähän aikaa sitten että mistä kumpuaa tuo halu tehdä toisten hyväksi ja puolesta, kotoako? Tekivätkö vanhempasi samalla lailla?

Olenkin tätä miettinyt välillä mistä se oikein johtuu? Nuorempana olin hiljainen ja ujo, joka säikähti pienintäkin kohtaamista ison ryhmän kanssa. Ryhmätyöt tai luokan edessä esiintyminen sai pakokauhun valtaan vaikka niistä selvisin yleensä ihan hyvin. En muista änkyttäneeni edes, mutta hiki valui, vatsa meni sekaisin ja tahdoin vain äkkiä pois tilanteesta. Mutta selvisin. Iän myötä on tullut vähän tyhmää rohkeuttakin, sinkoilua paikasta paikkaan ja toisaalta osaan sanoa myös ei. Ja sitten niitä tilanteita kun tullut heittäydyttyä hommiin.

Jos elämässäni oli "tyhjää", niinkuin vaikka olisin vaikka vuorotteluvapaalla tai kymmenen vuotta vanhempi (niinkuin lapsenikin), tekisin varmasti enemmän. Kaikenlaisia vapaaehtoistyöntekijöiden kursseja olen harkinnut käyväni, voisin jutella, lukea, ulkoiluttaa vanhuksia, olla tukiperheenä lapsiperheille, ottaa vaihtoppilaita kotiin asumaan, toimia enemmän yhdistyksissä ja tapahtumissa... tarjolla olisi vaikka mitä!

Mutta nyt ilmaantui yhden päivän homma. Vaikka liityinkin Roska päivässä-liikkeeseen jo aikoja sitten, päätin tehdä enemmän. Menen keräämään yhdeksi hetkeksi roskia rannalle. Keräämäni roskat tullaan hakemaan puolestani. Tarvitsen vain jätesäkkejä ja hanskat. Ja joskus sain roskapihdit nimipäivälahjaksi sukulaiseltani joten otan nekin käyttöön! Mitä vain ympäristön hyväksi...

11. toukokuuta 2014

Äitienpäivää

Vietin ties monettako kertaa äitienpäivää ja on se kyllä joka kerta yhtä ihanaa.
Minun annetaan nukkua pitkään, lapset tuovat itsetehdyt kortit sänkyyn herätyksen kera ja mies tarjoilee tarjottimella aamiaista. Hellyyttäviä joka kerta ovat kortit. Mies vuorollaan tekee lounaan ja tänä vuonna saimme hieman teemaan sopivaa purtavaa. Megahampurilaiset ja ranskalaisia. Juomaksi banaanipirtelöä ja limua.. Tämä uumoilee jo tulevaa matkamaata. En saata vielä paljastaa sitä enkä ajankohtaa, mutta tuleeko arvauksia?





Kahvin kanssa (jälkiruokaa ei ollut erikseen koska jokaisella jäi puolikas hampurilainen syömättä, ei siksi etteikö olisi ollut hyvää, mutta sen koon vuoksi) oli sitten Fazerina-juustokakku, joka maistuu joka kerta yhtä hyvältä.
"Etkös sä otakaan tästä kuvaa?" Ehdimme ottaa jo palat kun muistin ottaa kuvan...Niin herkullisen näköinen oli ja maistuikin !!
 
 

 

 

 

 

 

 

5. toukokuuta 2014

Kevätsiivousta ja decoupagelakkailua

Mies puuhasi pihalla terassia pesten ja minä siivosin sisällä. Päätin myös siivota ja laittaa ajantasalle askartelutarvikkeet. Ne eivät enää mahtumeet kaappiin joten oli aika karsia jotain pois.

Askartelu onkin ollut jo jonkin aikaa tauolla talvisen virkkaus/kutomisharrastuksen takia, mutta tiedän itseni, kun kuumuus alkaa, heitän virkkuukoukut nurkkaan ja aloitan askartelunäpertämisen. Taas on monet juhlat tulossa kesällä ja lahjoja ja kortteja tarvitaan.Ylioppilasjuhlat, syntymäpäivät ja rippijuhlat ainakin.

Kirppiskasaan lensi aika paljon servettejä joita olen käyttänyt decoupage-lakkailuun. Osa lensi nyt pois, joita en ole tarvinnut kolmeen vuoteen, ja osasta säästin osan ja loput laitoin kiertoon. Siinä samalla huomasin että pahvirasiat ovat loppumassa. Ne pitääkin laittaa listalle, koska peltipurkkeja en tähän hätään nyt tarvitse. Tietysti jos kohdalle osuu jokin sivuuttamaton... Lasinalusia on vielä runsaasti jäljellä, kun olen niitä haalinut Fidasta.

Pahvirasioita käytän lahjojen paketoimiseen. Niitä voi sitten lahjansaaja käyttää uudelleen, vaikka korurasiana. Tai niissä voi säilöä nappeja, lankoja, mosaiikkeja, ompelutarvikkeita ja pieniä kuvia.

Mosaiikkipaloilla koristan yleensä peilikehyksiä ja niitä teen lahjaksi. Harmikseni yhtään ei ole valmiina jotta saisin kuvan tänne, mutta niitä on tosi kiva tehdä. Peilikehyksiä on valmiina iso kasa ja niitä on löytynyt kirppiksiltä ja löytyy vielä monessa eri värissä Ikeassa (Malma-kehys, 1,99€ kpl).

Tässä muutama otos tänään tehdyistä innostuksenpuuskista:

 








Pahvirasia Tigeristä
Servetti Me&I
Decoupage-lakkaa
toinen servetti on ostettu netistä

Lahjarasia Ikeasta, joka jo valmiiksi leopardin kuvio pinnassa. Servetti netistä
 






4. toukokuuta 2014

Haussa porkkanapää

Viime elokuusta lähtien olen värjännyt päätäni itse. Ensin siitä tuli tummempi sävyteshampoolla jonka väri kesti jopa kolme kuukautta ja sain harmaat piiloon. Olin tyytyväinen. Tänä keväänä olen etsinyt sopivaa, ei ammoniakkia sisältävää hiusväriä, punaisempaa. Oli kevytväriä ja sitten punaisempaa... Leikkasin itse latvoja kun en kehdannut mennä pääni kanssa kampaajani näkyville häpeillen.. Jossain vaiheessa sitten hylkäsin ammoniakkikammon...

Tässä eräänä päivänä oli sitten pakko mennä näyttämään kuontaloa yhdestä toisesta syystä kampaajalle ja sanoin etten viitsi vielä rasittaa hiuksia ja värjätä taas. Edellisestä kerrastahan oli vasta kuusi viikkoa aikaa. Kampaaja sanoi että miksen!? Ah, höö, no ok. Värjään sitten.

Ostin edelliseltä Tallinnan reissulta kaksi hiusväripakkausta. Olivat reilusti halvempia kuin Suomessa. Toinen maksoi 2€ ja se oli tarjouksessa, toinen maksoi 4,95€. Kotona sitten huomasin että kummankaan ohjeissa ei ollut suomea eikä englantia. Viroa, kreikkaa ja venäjää, jei! Onneksi google translate on keksitty ja yksi kaveri joka osaa hiukan viroa. Hän tulkkasi minulle osan tekstiä ja translate loput.

Laitoin oranssia päähän. Ajattelin taas ettei se kuitenkaan tartu, kun on jotain ihme harmaan ja punaisenharmaan sävyä päässä, eikä tietenkään koko päähän tartu. Latvaosa on vieläkin aika tummaa, joten se tarttis vaalennuksen, johon en ala.

Tadaa! Hiukset ovat oranssiin vahvasti värjäytyneet! Olen niin tyytyväinen nyt, että mietin löydänkö tätä samaa väriä sitten Suomesta, kahden euron hintaan...

Hiukset samalla kihartuu myös kivasti, eipä ole tarvinnut suoristusrautaakaan pitkään aikaan. Varsinkin kun kasvatin etuhiukset pois.

Lukijat