Hae tästä blogista

25. huhtikuuta 2014

Kenkien etsintää

Etsin jälleen  itselleni kenkiä.

Niiden täytyy olla täydelliset.

Niiden täytyy olla mukavat.

Ne eivät saa olla liian korkeakorkoisia.

Sisäpohja pitää olla jotenkin muotoiltu, ei litteä.

Ne saisivat mielellään olla oranssit, mutta muutkin värit käy.

Niiden tulisi käydä pillifarkkujen, nahkahousujen, hameiden ja mekkojen kanssa.

Niiden kanssa pitäisi jaksaa kävellä kymmeniä kilometrejä, muuten niistä ei ole hyötyä.

Niiden pitäisi olla kohtuuhintaiset, mutta niiden tulisi kestää kulutusta.

Merkillä ei niin väliä, mutta haaveilen alituiseen Minna Parikan kengistä. Ne ovat kuulemma hyvät jalassa.

En ole koskaan kokeillut Minna Parikan kenkiä.

Minulla on yhdet korkokengät. Niissä on remmi edessä ja niillä on hyvä kävellä.

Minulla on maailman parhaat kumisaappaat ja niiden kanssa voi kävellä pitkiäkin matkoja.

Minulla on aika hyvä El Naturalista remmikengät, mutta jostain syystä Tallinnassa toinen jalka kipeytyi suunnattomasti. Käytin kylläkin niitä ensimmäistä kertaa tänä keväänä..

Minulla on yhdet pitkät mustat saappaat, joilla on jonkin matkaa hyvä kävellä, mutta niissä on korko.

Minulla on maailman parhaat roomalaistyyliset kengät, joita kulutin viime kesän matkalla kyllästymiseen asti. Niissä jalat sai aurinkoa, ne eivät hanganneet eikä niissä käytetä sukkia. Kyllä oli jalat niin mustat joka päivä.

Mutta sattumalta kohtalokkaalla Tallinnan reissulla tapasin pikaisesti maailman kevyimmät kengät. Oli jo melkein lähdön aika, kun päätin koettaa SINISIÄ kenkiä.

Ne olivat Niin ihanan Kevyet. Siinä oli se jokin juju, jota etsin aina kengissä.

Ei siis ihan tavalliset.

Mutta. Ei ollut minun kokoa. Oli suurta ja pientä. Mutta ne oli täydelliset. Ainakin pillifarkkujen kanssa. Nyt mietin kuumeisesti mistä nettikaupasta löydän nämä "unelmakengät".

Merkki on Skills.

Etsintä jatkuu.


Kengän sisus..
Psst! Muistinkin että kengät olivat NS Kingin kaupassa Norde Centrumissa. Kenkiä ei löytynyt nettisivuilta, eikä edes miesten puolelta, mikä nousi mieleeni pahaa peläten että olisin ihastunut miesten kenkämalliin. Minulle saa vinkata jos löytää näiden perusteella kenkämallia tai sen serkkua:

Skills, Highly Talented people, style in italy. Koko 38
Ihan mielettömän kevyt kangaskenkä jonka varsi on ohut ja sisäosa värikäs. Ulkopuolella nepparit jotka voi sulkea, tai varren voi kääntää auki jotta hieno sisäosa tulee esille.
 
Nämä Converset ovat kyllä alituisen haaveen kohteena... Näitäkään en ole koskaan kokeillut jalkaani..

24. huhtikuuta 2014

Mahtuu Mahtuu!

Kun sain lahjaksi kahvikapselikoneen, mietin kuumeisesti mistä saisin edullisesti säilytysjärjestelmän kapseleille. Toisaalta niitä olisi halunnut säilöä näyttävästi pöydällä jossain telineessä ja vaivattomasti ottaa yhden tai kaksi ja tehdä vaan juoma.

Tulin ostaneeksi peltirasian kapseleille lokakuussa ja totesin sen heti ensi alkuun hankalaksi, liian pieneksi ja mitättömäksi kauniille kapseleille ja sen lisäksi se on piilossa laatikossa. Mutta siihen oli tyytyminen.

Kävinpä itseäni piristämässä lähi-Fidassa tässä yksi päivä ja huomasinkin että tavaroita oli alennuksessa. Kas, siellä oli kapselitelineitä vielä laatikossa. Ahaa. Dolce Gusto seinätelineitä. No seinälle niitä en halua. Dolce Guston kapseliteline verkkokaupassa maksaa noin viisikymppiä.

Samaisessa laatikossa oli myös pöytäteline ja punnitsin että raaskisinko ostaa sitä sittenkään. Mitä kotiväki sanoisi jos ostaisin sen sinne pöydän täytteeksi. Puhetta on ollut, että mitään ei osteta, eikä hyllyihin ei mahdu ja kuka niitä kapseleita muutenkaan juo. (minä)

Mutta tulin sitten katsoneeksi hintaa. En miettinyt enää. Jos joskus tämä pitää myydä tai antaa eteenpäin, niin ei harmita.

Hinta oli noin 2€ !! Kannattiko? Kannatti.

On se hiano.

Nyt vaan kaappien uudelleen järjestämiselle aikaa. Sitten täytyy keittiöntasot uudelleen organisoida. Pitäisiköhän heittää jotain pois....

Ihan tavallista arkea..

Tavallinen arki. Millaista se on? Se on tällä ruudun toisella puolella melko tavallista.

Juuri kun olen päättänyt kirjoittaa muutaman rivin blogiin, mieheni saapuu kotiin. Juuri kun olen päättänyt syödä vähän päivällistä ja istuutua alas, lapseni pyytää kauniisti maitolasin ja maitoa ruokansa kanssa. Juuri kun olen päättänyt istahtaa hetkeksi sohvalle kirjoittelemaan vihkosia, ovikello soi. Kun kukaan muu ei ole kotona, joten minä nousen ylös ja avaan oven. Juuri kun aamulla päätin, että tänä iltana menen lenkille, koska se on melkein ainut päivä tällä viikolla kun on omaa aikaa, syön liikaa välipalaa ja siihen päälle todella hyvää päivällistä ja vatsa on aika täynnä, voi olla etten ehkä jaksakaan.

Lapsi on kello 17.00 asti kavereiden kanssa, syö ruokansa, valittaa kun ei ole saanut pelata, soittaa sovitusta kymmenestä minuutista 5 minuuttia soitintaan, riitelee kun en ole reilu, pyydän omaa aikaa tietokoneella, kiukuttelen myös. Lopputulos: tyttö ei pelaa ollenkaan ja marssitetaan huoneeseensa.

Olen laittanut sovitusti kasvatetut taimet ulkoilemaan parvekkeelle ja viime hetkessä muistan ne ottaa pois paahtumasta kahden tunnin jälkeen. Laitan astianpesukoneen päälle, haen kirpputorikamoja alhaalta ylös, vien roskat, kun kukaan muu ei niitä yleensä vie. Pesen pyykkiä, koska viikonloppu on niin kiireinen etten ehdi. Lisään facebookin arkikuvahaasteeseen kuvia ensimmäistä kertaa tietokoneella. Kännykällä ei saa kuin yhden per päivitys niin nyt juhlin kuvilla.

Luultavasti en muista kirjoittaa tätä postausta valmiiksi ja se ilmestyy keskeneräisenä. Kun mies tuli just kotiin...

EDIT: kirjoitus joka JÄI kesken ja tuli julkaistuksi niinkuin ajattelin pelkäsinkin.



Voimaa mustikasta

Kyllä on tässä arjessa tullut noin kuukauden ajan välteltyä vaikka mitä pöpöjä. Minuun ei ole tarttunut mikään tauti ja aina "syytän" siitä esimerkiksi ruokavaliotani. Ja sitä että liikun edes vähän. Ja pesen käsiäni. Enkä nuole sormiani :)

Mutta mustikka näkyy muutenkin voimavarana elämässäni muutenkin kuin sisäisesti nautittuna, ihan tässä huomaamattani huomasin asian.

En malta odottaa ensi kesää että pääsen taas poimimaan omat mustikkani mökillä...


Tallinnasta ostin sitten myös vihdoin sitä mustikkamuffiniteetä, kun mainos soi jossain vaiheessa radiossa jatkuvalla syötöllä..

Minulla on väriäsuojaava shampoo, hoitoaine ja väri naamio ostettu Oriflamelta. Mustikkaa ja auringonkukkaa..


Kasvojen puhdistusgeeli ja kasvovoide ovat mustikan voimaan perustuvia ja minun iholleni sopivia.



Syön aamuisin jogurtin kanssa mysliä ja mustikoita. Sukulaisellani on ehtymätön varasto pakastin josta pyydän apuja mustikanhimooni.

Pitäisikin taas jossain vaiheessa tehdä mustikkakukkoa, tuota ruistaikinaan leivottua herkkua...

23. huhtikuuta 2014

Kirja ja Ruusun päivä

(tekstilähde wikipedia)

Kirjan ja ruusun päivä on kirjaa juhlistava vuosipäivä, jota on useimmiten vietetty 23. huhtikuuta. Ajankohta valittiin kirjallisen historiansa ansiosta: 23. huhtikuuta 1616 kaksi maailmankirjallisuuden klassikkokirjailijaa, Miguel de Cervantes sekä William Shakespeare kuolivat.

Ajatuksen keksi valencialainen kirjailija Vicente Clavel Andrés, joka ehdotti virallisen kirjaston Barcelonan osastolle (Cámara Oficial del Libro de Barcelona) 2. maaliskuuta 1925, että juhlapäivä pitäisi järjestää vuosittain 7. lokakuuta, joka hänen käsityksensä mukaan oli Miguel de Cervantesin syntymäpäivä 1547. Ehdotus hyväksyttiin saman kuukauden aikana.
Asetuksen Espanjan kirjan päivästä allekirjoitti seuraavana vuonna Espanjan kuningas Alfonso XIII 6. helmikuuta 1926. Samana vuonna järjestettiin 7. lokakuuta Espanjan kirjallisuuden päivä Argentiinan Buenos Airesissa. Vuodesta 1930 on kirjallisuuden päivä järjestetty 23. huhtikuuta, joka on myös Miguel de Cervantesin kuolinpäivä. Juhlan vietto levisi varsinkin yliopistokaupunkeihin ja Barcelonasta Kataloniaan. Päivä liitettiin myöhemmin myös Pyhään Yrjöön, joka Cervantesin tapaan kuoli 23. huhtikuuta.

Juhlapäivän ajatus on, että miehet antaisivat naisille ruusuja ja naiset miehille kirjoja.

Vuonna 1995 UNESCO julisti katalonialaisen Kirjan ja ruusun päivän kansainväliseksi kirjan ja tekijänoikeuden päiväksi. "Kirjat ansaitsevat erityisen päivänsä, jolloin niitä juhlitaan vapauden, yhteenkuuluvuuden ja rauhan symboleina", järjestön julistus kuului.

Kirjan ja ruusun päivää vietetään eri maissa eri päivinä, Suomessa yleensä toukokuussa, koska silloin sää on usein parempi kuin huhtikuussa. Vaihtoehtoina ovat päivät 23.4., 3.5. ja 24.5., joita on vietetty Suomessa.

Suomessa on valittu Kirjan ja ruusun päivän kirjailija jo vuodesta 2012. Suuri osa suomalaisista kirjakaupoista on mukana tempauksessa, jossa ostaessa 10 eurolla kirjoja saa kaupan päälle tämän kyseisen kirjailijan teoksen, joka on kirjoitettu nimenomaan tätä päivää varten. Kirja on jaossa tämän yhden päivän ajan, eikä sitä voi ostaa itsekseen. Se on pelkästään kaupanpäälinen.

2012 - Tuomas Kyrö: Miniä

2013 - Jari Tervo: Jarrusukka

2014 - Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito

Kirjakaupat jotka ovat mukana kampanjassa, löytyvät linkin kautta

21. huhtikuuta 2014

Jos haluat sä säästää hiusväreissä, matkusta etelään...

Ennen Tallinnan reissua tuli mieleeni, että kun Virossa kaikki on muutenkin niin halpaa, niin mahtaisiko siellä olla myös halpoja hiusvärejä?

Marketeissa on tullut ravattua aivan muista syistä vieraalla maaperällä, mutta nyt silmäni etsivät vain hiusvärejä. Poikkesin takastulomatkalla askartelukaupasta Maxima-marketissa ja siellähän oli hiusvärejä. Pilkkahintaan! Mies laittoi minulle tekstaria, että löytyy myös sieltä keskustastakin ja hintatietoja. Omassa paikassani toinen purtilo maksoi 1,99€ ja toinen 4,95€. Eipä juuri ollut hinnalla pilattuja.

Vaikka tyvikasvua näkee jo aika paljon tällä hetkellä, ajattelin antaa hiusten levätä jonkun aikaa. Toukokuun lopulla on uusi sessio kotivärjäystä. Nyt vaan pitäisi päättää kumpaa väriä laittaa; oranssia vai kuparia.

Tällä kertaa onneksi on jo ajatusta mitä värjäyksessä tapahtuu, mutta etuna olisi jos lukisin sujuvasti joko kreikkaa, venäjää tai hepreaa.
Ai miksikö? Väriaineiden ohjeet eivät ole suomeksi, englanniksi, ruotsiksi eivätkä viroksi. Suomessa tämä ei kyllä onnistuisi.. No olivatpa ainakin halpoja...

Tulipa ostettua :)

20. huhtikuuta 2014

Pyhien aterioita kuvina


 Aivan ihanan rentouttava pääsiäinen on kohta takanapäin. En edelleenkään ole superhyperkuvaaja, joka napsisi kuvia arjesta tai juhlasta koko ajan, mutta aina vaan paranee. Tarkoituksenani oli kuvata kaikki mitä syön pääsiäisen aikana, mutta idea hyvä, toteutus surkea.
Tässä siis osa aterioistani. Osalla on tarinansa, osalla ei. Ja muutamasta en muistanut ottaa kuvaa, mutta kerron niistä silti.


Pitkänäperjantaina mieheni teki meille salaattia. Söimme sitä kahdessa erässä. Lounaan jälkeen illalla menin juoksulenkille, joten illalla herkuttelimme samaisella salaatilla uudelleen, nyt vastavarten valitun punaviinin kera.
Salaatissa oli siis kanaa, salaattia, sitruunaverbenaa, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, paistettua paprikaa ja fetajuustoa (kreikkalaista).




 Lankalauantaina käväisimme Tallinnassa. Meille on niin perinteiseksi muodostunut ateriointi Silk-sushiravintolassa, ettei sitä voinut tälläkään kertaa jättää väliin. Cavan kera tietysti. Ostoksia kertyi vain Karnaluks-kaupasta mutta niistä myöhemmin. Huom! Minulta kysyttiin tänä nuukuus-vuonna TARVITSENKO mitään askartelukaupasta, jotta saisimme syyn lähteä Tallinnaan. No tottahan toki voin lähteä seuraksi..









Pääsiäisateriasta en saanut kuvia. Kännykkä oli laukussa ja sukua oli sen verran paikalla etten kehdannut. Maukasta oli. Mämmikin kermalla.



 Kahvin kanssa oli sitten montaa sorttia. Ostettu mangojuustokakku ei ollut liian makea ja aivan täydellinen palanpainike. Puolet kakusta tuli mukaan kotiin...
 Jaffakeksit tekivät kauppansa, tarjotin tyhjeni aika äkkiä. Myös paksut kaurakeksit maistuivat, minä keskityin siihen kakkuun..
Perinteiseksi muodostuneen metallisen pääsiäismunan sisään oli kätketty Kinderin muna sekä kaksi muuta suklaamunaa.

















Suklaapiirakka, emännän pravuuri jota kaikki aina odottaa. Sitä oli tänä vuonna pashan sijaan, jota emme tänä vuonna saaneet...tämä on siis vaalea versio mokkapaloista.(vähemmän kahvia )



 
 

18. huhtikuuta 2014

Liitutaulutarraa

Esittelin teille salaperäisesti vähän aikaa sitten täydellisen löytöni. Sehän oli siis kauan kaivatun liitutaulumaalin sisko, rullallinen liitutaulutarraa!



Ihan prismasta ostin, löysin sen muistaakseni jostain maaliosastolta tai vastaavalta. Haaveilin liitutaulun tekemisestä lahjaksi eräälle henkilölle, mutta vähän meni uusiksi suunnitelma. Piti siis kehys päällystää hienosti decoupage-lakkailulla ja postimerkeillä mutta kehys oli liian suuri kirjekuoreen, joten löysin yhden vanhan tekeleen ja liimasin siihen tarraa. Lisäsin pakettiin liidun ja syntymäpäiväkortin, jonka vähän hätäisesti väsäsin palapelikortista.

Mutta ihan kelpo lahja siitä sitten tulikin.. Mitähän lahjansaaja siitä tuumasi..?

17. huhtikuuta 2014

Itsetehty pääsiäisliina

Sukulaiselta tuli ihana idea. Hän tarvitsisi kaitaliinan joka sopisi pääsiäiseen ja hänen uuteen vaaleanpunaiseen, kuviolliseen pöytäliinaansa. Oli tulossa pääsiäisateria pienelle porukalle. Sovittiin, että hän hankkii valkoisen pöytä kaitaliinan jonka minä ja lapseni koristelemme pääsiäisen henkeen kangasväreillä. Mutta sopivaa liinaa hän ei löytänyt joten luovuimme ajatuksesta. Vähän harmitti.



Ikeassa käydessäni tulin kohdanneeksi valkoisen kertakäyttöisen liinan. Ajattelin, että tästähän tulisi mainio kaitaliina ja ihan yllätyksenä. Lapseni oli heti ideassa mukana ja tänään toteutimme suunnitelman, joka tuli inspiraationa pääsiäisen tipuista, pajunoksista ja pääsiäismunista.

Tällaista jälkeä saimme yhdessä aikaan.



Ei paha, sanoisin. Vähän sormivärejä ja inspiraatiota ja aikaa. Oli hauskaa tehdä. Muna, oksa, tipu-periaatteella. Lapsen idea vuorotellen. Varmasti joka mummo ilahtuu pääsiäispöydän koristeesta.

"Äiti, tuleex mun kädet kuvaan?"

Tästä syntyi uusi kategoria: lasten kanssa tehty. Ideoita tulee varmasti lisää :)

Hyvää pääsiäistä!

Pääsiäisloma!

Kohta varmasti aika moni pääsee viettämään ihanan pitkää keväistä lomaa. Se tulee kyllä ihan tarpeeseen. Kevät on jo pitkällä ja ilmat lämpenevät.

Päivän postaus tulee syystä hieman myöhässä tänään. En halua että eräs sukulainen, joka myöskin lukee tätä välillä, näkee yllätystä etukäteen. Malttakaa tekin hieman vielä.

Rauhallista ja suklaamunarikasta pääsiäistä kaikille. Aion askarrella muovikuorista jotain, joten laittakaa säästöön niitä!

15. huhtikuuta 2014

"Kanteleen kutsu"



 Oranssia oranssiblogissa? No onhan sitä ajoittain. Välillä on varmaan kuvien taustallakin vilahtanut oranssinen pöytäliina, keltaisella pohjalla näyttäisi olevat oranssisia kuvioita.

Olen saanut tämän pöytäliinan lahjaksi sukulaiselta, joka osti tämän ystävältään,kun oli kierrätykseen tämä ihanuus menossa.
Tänään mietittyäni vilkaisin helman alle ja löysin tietoa jota en ole ennen tarvinnut, eikä se ole liiemmin minua kiinnostanut. Kuosin on suunnitellut Marimekolle Sanna Annukka ja vuosiluku 2008 viittaa myös johonkin. Netistä löytyi nopealla vilkaisulla vain sinistä "kanteleen kutsu"- materiaaleja: mukeja, tyynyliinoja ja verhoja. Mitenköhän erikoinen tämä oranssi sitten on?

Meillä sitä käytetään ihan arkipöytäliinana. Olen haaveillut siihen päälle jotain läpinäkyvää suojaa, mutta sellaista ei ole löytynyt vielä. Hyvin on kestänyt käyttöä, meillä tosin lapset on jo niin isoja ettei se juurikaan kastu, ja pesuunkin se pääsee aika ajoin. Pöytäliinoja pitäisi ostaa lisää, mutta kaikkea en ihan kelpuutakaan :) Muoviset kestäisivät kulutusta, mutta ovat mielestäni aika rumia.






14. huhtikuuta 2014

The mekko



Once in a lifetime experience. Kun kohtalo puuttuu peliin.

Nuukuus-vuosi tuottaa haasteita. Mitään ei saisi ostaa. Ellei tarvitse ihan varmasti. Tarpeitahan on. Esimerkiksi sellainen, että viime vuonna olin ylioppilasjuhlissa Desigual-mekossa. Tänä vuonna samassa perheessä on taas juhlat enkä kyllä halua pukeutua samaan. Se ei vaan käy. Mutta en ostele mekkoja kun ne ei oikein sovi mulle.

Tässä eräänä keskiviikkona kun pääsin töistä vähän aikaisemmin, eikä ketään tarvinnut viedä harrastuksiinsa, käväisin hetken mielijohteesta (lue=odottanut koko päivän) Fida lähetystorilla.
Kiertelin vaaterekkejä ihan vaan katsellen ja silmiini osui mekko, jonka vaatemerkki oli Miun. Olen tämän suomalaisen vaatemerkin fani facebookissa ja Moumou-Iinahan on töissä Uudenmaankadun liikkeessä Helsingissä. Epäilin heti että se on joku väärennös ja tarkistin netistä millainenko se aito logo on.


Aitohan se oli! Olin ihan äimänä ja nappasin henkarista mekon ja ajattelin että miten tämmöinen on tänne joutunut. Tärisin onnesta enkä ollut edes varma mahtuuko mekko mulle tai onko malli edes sopiva mulle.  En vaan voinut jättää sitä toisten armoille.

Vilkaisin hintalappua. Olin varma että siitä puuttuu numeroita.. Hinta oli 9.80€. Yhdeksän euroa kahdeksankymmentä senttiä. Nuukuusvuotta kärsivä shoppailija kiittää eikä kommentoi eikä valita hintaa. Voin sanoa että Miun-merkkiset maksavat uutena yli 100€ joten pikkanen lottovoitto osui kohdalle.

Sitten piti kyllä sovittaakin mekkoa. Nappasin itsestäni päättömän selfien pukukopissa. Se sopi kuin valettu. Uskomatonta tuuria! Valitettavasti se kuva ei päädy tänne. Sensuuri iski.

Mekko ylioppilasjuhliin hankittu.

Usko tähän fida liikkeeseen palautui hetkessä ja aion jatkossakin käydä tasaisin väliajoin.

Olen kerran vieraillut myös Miun-liikkeessä ja kun tämä nuukuus-vuosi päättyy, sijoitan yhteen uuteen suomalaiseen mekkoon tai muuhun vaatekappaleeseen tästä liikkeestä ostettuna. <3

13. huhtikuuta 2014

Palmusunnuntai



Lapsuuden kodistani lähtöisin olevaa perinnettä olen jatkanut omassa kodissani: virpomiskarkit ja -rakeet pussitetaan pieniin lautasliinapussukoihin ja sidotaan kiinni langoilla.

Ne ovat helposti annettavissa pikkuisille noidille ja kissoille eivätkä leviä pitkin maita ja mantuja. Lisäksi yllätyskin säilyy vähän pidempään. Käytän ihan tavallisia rakeita mitä myydään kaupoissa.

Hyvää palmusunnuntaita kaikille!




Lihapiirakkaa


Sillä välin kun etsin vielä inspiraatiota voisilmäpulliin, joita himoitsen MouMoun sivuilla, halusin yllättää lapset. Heitä kun kyllästyttää jo einekset (:)) ja aina samat välipalat, tarjoan lapsille jotain omatekoista. Tekaisin tämän ihanan helpon lihapiirakan. Tästä saa varmasti muuntamalla täytteitä myös makoisan kasvispiirakan tai vaihtamalla naudan jauhelihan vaikka kalkkunaan, saa kevyempää versiota. Ja taikina on niin helppo tehdä!

Itse sain reseptin ystävältä joskus parikymmentä vuotta sitten. Hän teki tätä aina kotonaan ja tekotapa on myös hänen enkä ole sitä muuttanut miksikään. Miksi muuttaisin kun se on toimiva?
 

Jauheliha-riisiseos

 
Kansi piirakalle yhtenä kappaleena




















Lissun lihapiirakka

Taikina:
300 g margariiniä
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 prk (n. 500g) maitorahkaa

Sekoita taikinan ainekset käsin.

Täyte:
600 - 700 g jauhelihaa
3 dl keitettyä riisiä (n. 1,5 dl keittämätöntä)
2 raakaa kananmunaa
1 muna voiteluun.

Paista jauheliha ja mausta kunnolla. Keitä riisi ja valuta ylimääräinen vesi pois.
Sekoita täyteainekset keskenään ja lisää raa'at kananmunat joukkoon sekoittaen.
Kauli taikinasta kaksi samankokoista levyä, no, toinen ehkä vähän suurempi. Levitä pienempi pellille kaulimella jauhojen kanssa. Kaada täyte sen päälle ja levitä esim. puuhaarukalla se tasaiseksi. Jätä reunoille tilaa n. 1/2 cm, jotta saat kannen kiinni.

Sommittele kansi päälle joko kokonaisena (vaatii harjoitusta, kärsivällisyyttä, leivinpaperia, kaulinta ja kärsiällisyyttä) tai osissa. Painele reunat kiinni esimerkiksi haarukalla. Voitele munalla pinta ja pistele haarukalla ilmareikiä pintaan.

Paista alatasolla 200 C n. 30 minuuttia.

Nauti!

12. huhtikuuta 2014

Unohdusten top 5

Mistä lie johtuu, mutta alan olemaan unohdusten maailmanmestari. Mulla on varmaan oikeasti varhainen dementia tai ainakin todella huono lähimuisti kun unohdan tehdä asioita (nämä eivät kyllä naurata, ihan oikeesti). Näillä krediiteillä ei juhlita, mutta päätinpä nyt teillekin kertoa. Onko unohtaminen on inhimillistä, jos:

1. Tekee pizzaa kotiuunissa ja kellon soidessa se ei olekaan kypsää ja laittaa lisäaikaa 2 minuuttia. Ei pizza ole sittenkään vielä syömäkelpoista ja jättää hetkeksi vielä. Ah, tulee mieleen keittiön pöydällä oleva askarrus ja päätän tehdä sen valmiiksi. Ai joo täytyy varmaan laittaa uunikin pois päältä kun otin... Pizza uunissa vielä!!! Pikkasen kuivahti... Maistui onneksi perheelle...

2. Kaupoille lähtiessä unohtaa meikata. Sori kaikki kanssaolijat ja vastaan tulevat!!

3. Juttelee pomon kanssa intensiivisesti ja sovin, että teen tiedonannon molempiin palaverihuoneisiin yhdestä asiasta. Keskustelu päättyy ja kotona illalla hampaita pestessä tulee mieleen että juu! Joku lappu piti tehdä mutta mistäs aiheesta se olikaan. Ei mitään hajua!
Nukkumaan mennessä muistan aiheenkin. Muisti palailee pätkittäin...(3 1/2 Tein laput aamusella ja unohdin ekalla kerralla viedä yläkertaan sen toisen..)

Piti ostaa puikkoliima. Hain sen ostoskoriin ensimmäisenä ja täytin korin muilla ostoksilla. Kassalla tyhjensin korin hihnalle, maksoin ostokset ja pakkasin kauppakasseihin. Kotona välähti, että en nostanut sitä purtiloa hihnalle, en maksanut sitä ja se on oikeasti lopussa, joten seuraavaa kauppareissua odotellessa...

Eilen ihan unohdin ostaa jäätelöä kauppareissulla, mutta muistinhan senkin tehdä pari päivää sitten!

Että näin o-friikillä.

Millaisia unohteluja teillä on sattunut?

11. huhtikuuta 2014

Ne niin pienet pöpöt...

Luin tossa pari päivää sitten jostain blogista tai sivustolta, (Itse asiassa löysin linkinkin, ekojalanjäljillä blogissa) siitä kuinka kauppojen kassoja on ohjeistettu niin että heidän täytyy tarjota asiakkailleen pientä (hedelmä)muovipussia pakasteiden suojaksi. Sivustolla käytiin keskustelua siitä, miksi nämä kassaihmiset  näin tekevät jne.

Itse koen ne hedelmäpussit yleensäkin haastaviksi. Ensinnäkin minulla ON kestohedelmäpusseja kotona, jotka järjestäen jätän kotiin kun lähden kauppaan. Suoraan sanottuna unohdan sen asian että mahdollisesti ostan kauppareissulla (jopa) heräteostoksena hedelmiä ja sitten on pakko ottaa muovipussi.

Kun otat kärryn tai korinkin, johon sadat ihmiset ovat tarttuneet käsillään, et millään välttäisi laittaa kauppareissun aikana sormiasi suuhun. Miksi pitäisikään?

Mutta. Kun pakkanen kuivattaa kädet ja vaikka kuinka rasvaat niitä, aina ne ovat kuivat kopperot kun menet kauppaan ja pitäisi saada auki se muovinen hedelmäpussi!  Niinpä epähuomiossa kerran jos muutaman kastat sormesi suuhun saadaksesi pussin auki sulloakseni sen täyteen hedelmiä. Että se siinä sitten. Yäk. Avot, pöpöjä miljoona suussa.

Tietysti vois kuljettaa pientä desipyyhettä mukana ja pyyhkiä sillä kahvat ensin niin säästyisi pöpöiltä.

Kuka on keksinyt keinon avaamiselle?

Tai sit vaan tilaan lisää niitä kestopusseja. Ei ole , ihme kyllä, tullut kommentteja valoverhoihin käärityistä hedelmistä :)

10. huhtikuuta 2014

Pikkureissu IKEAan..

Se oli sateinen päivä kun päätin lähteä ihan Ikeassa käymään. Pitkään aikaan en ole siellä käynyt ja idean sain työpaikaltani. Sinne tarvittiin kipeästi erästä juttua.

Kuvailin siellä hieman tunnelmia, joskin jotenkin muilta salassa. Siellä ihmiset ihan avoimesti kuvailivat tuotelappusia kännykällä mikä onkin tosi kätevää, ei tarvitse lyijykynällä niitä ostoslistoja enää käyttää.

Hankkisinko kaikkea tuota samaan huoneeseen mikä näkyy kuvassa? Oli niin sykähdyttävä tunnelma että kuvattava oli..

 

Löytyi pöllötyynyliina...tuli mieleen yksi blogi  jota seuraan, siellä oli pari pöllöfania tässä blogissa. Tämä tyynyliina oli kyllä hurmaava yksilö. Aioin jo ostaa uudet tyynynpäälliset, mutta peruin ajatukseni. Nuukuuteen vedoten.
Mikä mahtava idea laittaa valokuvia seinille!
Löytyi oranssia! Pehmeä iso porkkana! Toimisikohan se sohvatyynynä... Lapsettaa... Lasten osastolta tämä ihanuus...




Oranssia oranssia! Oli samaa sarjaa kulhojakin, hitsiläinen, siellä olis voinut pistää astiaston uusiksi.


Lähdin käyttämään sellaista taktiikkaa että sen minkä saan käsissäni kuljetettua ulos kaupasta, ostan. Keltainen kassi jäi sitten ottamatta alussa. (onneksi niitä sai vielä kierrellessäkin)

Mukaan tarttui roskapussirulla, kankainen valkoinen pöytäliina, yllättäin peltipurkki, jossa kaksi pienempää sisällä, sekä oranssi kassi!

Työpaikalle ostamani juttu tarvitsikin sitten isompaa kassia, joten hain keltaisen, johon pakkasin muutkin tavarat. Ostin sinisen kassin kassalta ja kävelin ulos. Just.

Tarvitseeko sanoa enempää, miksi ostin nämä? Pienin purkki oli oranssivalkoraitainen, mutta sen lahjoitin lapselle...

9. huhtikuuta 2014

Nuukuutta maaliskuussa?

Täytyy kyllä sanoa, että nuukuus vuosi ei ihan ylettynyt maaliskuuhun. Tieto siitä, että maaliskuussa on 31 pitkää päivää, ahdisti. Miten voin säästää rahaa jos kuukauden pituus ahdistaa jo valmiiksi.

Pari päivää sitten muistin tämän kuittien pyytämis- ja säilyttämispakon ja nyt täytyy tunnustaa etten ole niin hanakasti pyytänyt kuitteja. Laiskuuttani kai ja vähän huolimattomuuttani. Kuitteja kuitenkin kaivoin lompakosta, minne niitä olen edelleenkin tunkenut. En löytänyt kuin pari kuittia, tai siis muutaman. Osa niistä oli jo huhtikuussa saatuja joten niitä en ottanut lukuun.

En muka ole käynyt kirppiksellä ollenkaan?! No en vissiin sitten. Tai no, olinhan mä, mutta se oli se jäähallin kirppis, josta kuittia ei saanut, 15€ muistaakseni siellä meni.

10 euroa meni herkkuihin, hetken mielijohteesta ostoksiin kun oli tullut himo. Yritän hillitä makeanhimoani sillä ajatuksella että sokeri ei tee hyvää iholle eikä sisäelin-maksalle. Siitä ei saa mitään ravintoarvoja eikä hyötyä, paitsi hetkellisesti. Ja siitä tulee finnejä.

Juu, ei noi vakuuttelut ei auta mitään! Yhtenä päivänä työpäivän jälkeen söin 3 omenaa ja sekään ei auttanut. On vaan aina välillä se aika että herkkuja on saatava. On taas päiviä kun raahaan itseni pois karkkihyllyiltä ja yritän suuntautua hedelmähyllyille. Makeanhimo kyllä taittuu pähkinöitä syödessä mutta halvempaa on vaikka ostaa se 0,59€ maksava suklaapatukka jossa on toffeesalmiakkia sisällä!

Millä te taltutatte makeanhimon ja kuinka usein se onnistuu ilman karkkia? Mikä on salaisuutesi?

(vaikka tarkistan kaikki kommentit etukäteen, toivoisin keskustelua, vaikka vanhoistakin aiheista :)


(Teksti ilman kuvaa on mun mielestä tylsää, joten lisään tähän in random kuvan :))

Nämä eivät sovi herkutteluun, mutta tuoksuvat hyvältä)

8. huhtikuuta 2014

Koukussa

Taidan olla koukussa yhteen näistä väreistä. Värjäsin kuukausi sitten hiukseni punaisemmaksi ja tuo mandariini on auttanut hiuksia pysymään värissään. Sitä pitää kyllä käyttää useammin kuin purkin kyljessä lukee ja kohta se loppuu, joten jotain sävyä pitää keksiä kohta tilalle. Miten olisi tuon liila..? Hiukset eivät minun nähdäkseni ole kärsineet värjäyksestä yhtään ja olen piilotellut hiuksiani myös kampaajaltani...Tunnustan että olen saksinut kaksihaaraisia ihan itse

Erään aamupalan herkkuja. Yritän lisätä vieläkin kasvisten syömistä, se onnistuu vain ruisleivän päällä.

Luulen että näille bikineille tulee käyttöä kesällä, Suomessa mua ei näihin saa eikä näitä ole ostettu Suomesta. Rakastuin tuohon kuosiin. En melkein malta odottaa kesää!

Tässä tää värjäysaine mikä on päässä. Kuusi viikkoa kiiltävät hiukset, lupaa purkin teksti. Sitten tulee elottomat kiillottomat hiukset. Vai? Hah! Kts. yllä olevat aineet, ne auttaa!!

Olen täysin koukussa näihin juomiin. Nyt on varastot tyhjänä ja join juuri viimeisen herkun.. Uusia juhlia odotellessa niin voi taas satsata...

Kuva taas väärinpäin. Mutta mun uusin herkku leivänpäällä, kypsää avokadoa! Kokeilkaa vaikka! EILA lohkeavat ovat myös herkkua


Löysin tämän eurolla kirpputorilta. Hihaton toppi toimii pitkähihaisen päällä vallan mainiosti. Vähän kulunut mutta olen niin ihastunut Ed Hardyn kuoseihin etten voinut olla ostamatta.
Muuten...



 
... Nämä keräilypullot ovat myös Christina Audigierin käsialaa. Hauska yhteensattuma!

7. huhtikuuta 2014

Täydellinen löytö

Se on taas se aika vuodesta kun villalangat lentää nurkkaan ja aloitan askarteluideoitten penkomisen. Kesä on yleensä täynnä syntymäpäiviä ja juhlia jonne väkerrän ja väsään pieniä ja suuriakin paketteja.

Peilikehykset, valokuvakehykset, pannunaluset ja lasinaluset saavat uuden päällisen tai koristuksen ja nyt mä löysin sen ihan parhaan, mitä olen salaa toivonut, hiljaa itsekseni miettinyt, ja avoimesti huhuillut. Taikaesine joka muuttaa kaikki monimutkaiset askartelut helpoimmaksi ikinä. Tämä on tarkoitettu myös aloittelijoille ja vaatii kai vain vähän sorminäppäryyttä...

Perästä kuuluu, kun taidonnäytteet saan tehtyä ja kuvattua.

Mä oon niin innoissani! Ihan paras päätös hyvälle päivälle!

Tapahtumia viikon varrelta

Yritin aprillata teitä oikein kunnolla menneellä viikolla, mutta päätin poistaa kirjoituksen. Kirjoitin sen hätäpäissäni eikä siitä tullut mieleistäni. Se on siis kadonnut jäljettömiin.

Maanantaina päätin aloittaa pyöräilykauden. Siippani kunnosti ajokkini talven jäljiltä edellisenä päivänä ja niin se odotti minua oven edessä sitä että hilpaisisin sillä töihin.
Aamulla oli kuitenkin pakkasta. Kaikki valmiina, kypärät ja kaikki. Yritin sitten avata lukkoa, avain ei hievahtanutkaan. Varmaan viisi minuuttia yritin mutta jäässä oli eikä auennut. Autolla en voinut mennä ja ainut vaihtoehto oli hypätä bussiin. Ainut miinuspuoli oli, että olin edellisenä päivänä hukannut jonnekin bussikorttini, jossa olisi ollut vielä rahaa, joten maksoin matkani rahalla. Viimeisillä kolikoillani. Bussimatka maksoi kokonaiset 3€! Hirveetä kiskontaa! Ja tuosta matkasta hmpf. Mutta töihin oli päästävä.
Bussista päästyäni soitin yhteen paikkaan, jossa vierailin sunnuntaina josko se olisi sinne pudonnut vahingossa. Ei, siellä oli vain vääränvärisiä korttikoteloita. Olin surkea :(
Töissä surkuttelin huonoa tuuriani ja katsoin kaikki mahdolliset taskut ja lompakon ja kaikki. Kortti löytyi. Se oli vaan joutunut jostain syystä lompakon sivutaskuun.

Tiistaina oli uusi yritys pyörän kanssa. Mutta taisikin olla taas pakkasta tai maailma on kääntynyt minua vastaan, joten vaikka lukko avautuikin, vaihteet eivät toimineet. Polkimet polkivat vaan ihan tyhjää. Ketjut oli oikeilla paikoillaan, mutta vaihteista ei saanut minkäänlaista otetta. Hitto!
Palasin kotiin ja kiroillen otin auton parkista koska alkoi olla jo kiire. Työpaikan vieressä en saanutkaan autoa parkkiin, koska on se aika päivästä että kaikki on jo varattu. Jätin auton hetkeksi "sakkopaikalle" ja juoksin töihin. Tuostahan olis vetänyt hyvät aprillivitsit, mutta mua ei oikein naurattanut. Myöhästyin töistä.
Iltapäivällä lähdin jotenkin kiireellä töistä ja kotiin palattuani totesin, että jätin sitten puhelimen töihin! Näppärää!! Tein lapsille ruoan ja syöksyin uudestaan työpaikalle. Autolla. Todella ekologista.
Illalla luovuin yhdestä vaativasta hommasta, jota olen tehnyt jo jonkin aikaa. Ette arvaa miten helpottava tunne siitä tuli. Vaikkakin hieman haikea. Musta tuntuu että musta pidettiin siellä, mutta aikansa kutakin. Vastuuhommat ovat vaativia. Ja jäihän mulle vielä muuta pari hommaa :)

Keskiviikko oli aika tavallinen työpäivä. Tuurasin toisessa paikassa hetken muutamaa ihmistä ja loppupäivän olinkin aika pihalla omassa paikassani.

Torstaina mies lähti käymään työmatkalla joten minulla oli suorastaan kaksi iltaa ihan itselleni. Ne illat olisi pitänyt käyttää blogia kirjoittaessa, mutta enpä saanut päähäni yhtään mitään. Tein siis kaikkea muuta. Laiska.


Yhtenä päivänä päätin että herkkua on saatava ja ostinkin. Näitä olisi ollut tarjolla työpaikallakin, jos olisin niitä sinne laittanut...Ne sitten jäivät laukkuni pohjalle. Mutta näiden on pakko olla vaan terveellisiä, koska niissä ei ollut kuin neljää ainesosaa!

Hyviähän olivat...

Lukijat