Hae tästä blogista

28. helmikuuta 2014

Tyttösen asu

Mä yritän nyt kuvata tänne miltä näytti tämän ikäiseksi haukuttu "tyttönen".

Tyttösellä oli jalassaan talvikengät ja ylipitkät villasukat


Jalassaan hänellä oli oranssinpehmoiset farkut

Hänellä oli toppatakki, joka oli musta

Alta saattoi pilkistää pitkähkö pusero

Päässään hänellä oli pipo, käsissään lapaset

Ja selässä reppu. Se saattoi aiheuttaa tämän tapahtumaketjun.

Oranssifriikki saattaa ottaa tästä opikseen ja hylätä repun seuraavalla Helsingin reissullaan ja käyttää käsilaukkua. Saattaa...

27. helmikuuta 2014

Luomua ja nuukuutta

Tein lapsille iltaruoaksi ruishampurilaiset. Valitsin jauhelihaksi luomunaudanjauhelihaa. Tein niistä jauhelihapihvit ihan tavalliseen tapaan, korppujauhoilla (ah, teollista :( mutta meillä ei jää yli leipiä)) ja kananmunalla (luomu), jotka paistoin uunissa.

Lapset saivat sitten itse täyttää ne, yhdellä ehdolla. Väliin piti laittaa joko tuoretomaattia tai salaatinlehti. Juustoksi kelpasi jääkaapissa leivänpäälle ostettu hollantilainen suhtkermainen juusto ja sit tietysti ketsuppia.

Eka kerta kun tein tällaisen iltaruoan. Aina on tullut tehtyä sitä jauhelihakastiketta...

Itselleni väänsin osasta jauhelihasta pyörykät, löysin yhden yksinäisen rosamunda-perunan vihanneslaatikosta ja pyöräytin lohkoperunat. Maustoin ne valkosipulilla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Molemmat uuniin yhtä aikaan :) Tehokasta energiankäyttöä :)

Good bye, Clark Kent

Aikuiselämääni on kuulunut noin kymmenen vuoden ajan Smallville-tv-sarja, jota olen seurannut vuodesta 2002. Ohjelmaa alettiin näyttää Jenkeissä 2001, joten luulen että se alkoi Suomessa tuohon aikaan. En tiedä miten aloin sitä katsoa, mutta koukussa olin. Jossain vaiheessa sarja tuli ihmisten aikaan ja jossain vaiheessa taisi pari kautta jäädä näkemättäkin, koska mainonta tämän sarjan kohdalla oli olematonta.

Sarjan loppumista ei myöskään erityisesti mainostettu, mutta apuja jaksoista sain ohjelman nettisivuilta, kuin myös sen mitä jaksoissa on tapahtunut, jos jakso jäi syystä tai toisesta näkemättä.

Kun viimeisen jakson aika tuli, se oli kaksiosaisen jakson viimeinen niitti.

Se näytettiin lauantaiyönä, sunnuntaita vasten. Päätin että katson sen. Olen kunnon fani, fanitan sarjaa niin kovaa että mun on pakko katsoa se livenä. Ihan vaan siinä tapauksessa että se ei mene nauhalle, nauhan tila loppuu kesken tai nauhoitusaika on väärä. Nykyäänhän tätä viimeistä kautta ei tullut mistään uusintana, edes netissä.

Katsoohan vannoutuneet urheilufanitkin urheilua pitkin yötä ja aamua.

Kotona minuun suhtauduttiin hieman, noh, oudosti. Laitoin herätyskellon ja kännykän herättämään  klo 1.55. Lähetys alkaisi klo 2.00. Menin nukkumaan normaalisti ja ajattelin heräisinkö?

Yöllä havahduin johonkin outoon ääneen. Räppäsin kännykkää ja herätyskelloa summamutikassa mutta ääni ei hävinnyt. Jotenkin se ääni vain hävisi. Avasin silmäni ja tajusin että olin täysin hereillä ja valmis tihrustamaan pilkkopimeässä huoneessa televisiota yksin.

Kannatti. Kunnon fani katsoi viimeisen jakson Smallvilleä. Ja haikaili mennyttä aikaa.

Yöunen kiinnisaamisessa menikin sitten tovi. 1,5h kaiken kaikkiaan. Mutta oli se sen arvoista.

Nyt sitten olen bongannut sarjan ekoja jaksoja dvd-hyllystä kaupoissa...arvatkaa haluaisinko ostaa?

26. helmikuuta 2014

"Hei, tyttönen.."

Kummallisia asioita tapahtuu ympäristössä. Ihania, hassuja, odottamattomia. Kohtaamisia, törmäyksiä, kommentteja, kömmähdyksiä.

Minä mielelläni juttelen ihmisten kanssa kaupungilla. Juttelisin varmaan enemmän jos joku pysäyttäisi ja kysyisi vaikka ilmasta. Ihan mistä vaan.

Männä viikolla matkustin "metrolla mummolaan" kuten uudessa lastenlaulussa lauletaan. Metrosta poistuessani ja liukuportaita alasmennessä edessäni käveli miehenkloppi. En kiinnittänyt häneen huomiota, niinkuin en yleensäkään sellaisiin jotka ovat verhonneet itsensä hupuilla tai "muilla hämärillä" asioilla. Ylitin suojatien ja hän mitä ilmeisemmin seurasi perässä, ohitin hänet siis.

Sitten kuulin takaani "Hei, sinä tyttönen..!" Mietin että minuako hän tarkoittaa?? Käännyin tietysti katsomaan vaivihkaa ja mies tuijotti minua, tupakka menossa suuhun jonka aikoi juuri sytyttää. Tietysti mieleeni tuli että hän haluaa ehkä kysyä tulta, minulla vastaus siihen jo valmiina.

Hän katsoi minua kasvoille ja ehkä vähän naurahti, ja katsoi alas, ja uudelleen silmiin. Tokaisi: "Ethän sä kyllä ookaan mikään tyttönen, luulin sua jokski viistoistavuotiaaks".!!! Minäpä hieman tokaisin että niin, taidan olla sua vanhempi, mitä asiaa? "Olisin tarvinnut vähän kolikoita kun pitää mennä apteekkiin lääkkeitä ostamaan". Minä:" Sori, mulla ei oo yhtään kolikoita"(mikä oli täysi tosi).

Siinä matkalla pysäkille(bussi) ehdittiin vielä vaihtaa sana iästä. Hän oli minua vuoden nuorempi ja tokaisi että näytin ensin (vaatteiden perusteella ehkä) nuoremmalta.

Asiasta jäi hassulla tavalla hyvä mieli. Mutta se ilme kun hän näki kasvoni, on unohtumaton. Olen mielestäni nuoren näköinen, mutten ehkä sittenkään kaikkien mielestä :)



Mummini oli kutonut pyynnöstäni lapasia, kun ovat kadonneet mystisesti kaapeista. Ai että ne ovat ihania!!

Vai mitä mieltä olette? Tässä hänen taidonnäytteensä, ainut kirjava malli jonka hän osaa.. <3


25. helmikuuta 2014

Paljon puhetta ruoasta

Netissä ja facebookissa on paljon puhetta lasten ruoan terveellisyydestä. Millaista ruokaa tarjotaan päiväkodeissa ja kouluissa lapsille, mitä kaikkea ruoka sisältääkään.

Itse ruokailen töissä pääsääntöisesti ja välillä kyllä mietityttää omankin ruoan alkuperä.

Tänään lapset söivät toiveestaan lohimedaljonkia ja perunamuussia. Kalaa jäi yli ja loihdin itselleni aterian kaapin aineksista.

Ateriahan ei sinällään ole mikään gourmee-ateria, mutta siitä on nyt sitten käytetty niitä kaapista löytyviä aineksia, nuukuus, katsokaas!

Lautaselleni saan huomenna kirjolohta (hyvää rasvaa), couscousia (vaihtelua makaronille ja pastalle ja riisille) sekä pakastekasviksia (kasviksia). En malta odottaa.

Nyt odotan että joku kuljettaa sen minulle töihin, kun mun on pakko juosta töihin. Unohdin bussikortin takin taskuun töihin ja autoa en raaski käyttää...

Sekoitettu, ei ravistettu ruoka siis odottaa minua huomenna...

"Sun kortti ei oo enää voimassa"

Elokuussa mä sen aloitin. Ystävän innostuksesta osti määräaikaisen kuntosalikortin, jolla pääsisi jumppaan, kuntosalille (kirjoittajan välihuom. jos tekstistä puuttuu n-kirjaimia, syyttäkää äppistä), juoksemaan ja kuntopiiriin. Jipii! Ensi-ihastukseni oli: jee saan lisää lihaksia juoksua tukemaan! Jee, saan kaverin kuntosalille jota inhoan yli kaiken. Siksi inhoan kun en saa painoja ylös, miehet pullistelee siellä ja aisillakin on sixpack. Ja siellä on tugosta. Ja mä en osaa.

No kävi sitten niin että ystävän kortti olikin erilainen, hä kävi eri jumpissa eri aikaan. Työvuorot eivät osuneet yksiin ja ja yksinmenemiseksi se sitten meni. Harmi. Mutta.

Kävin juoksemassa ihan kivasti, yksin, yhdessä toisen ystävän kanssa. Kävin kuntosalilla parikin kertaa (HUH!) ja ihastuin kuntopiiriin eli trimmi-circuittiin! Kävin siellä 17 kertaa vuonna 2013 syksyllä ja 2014 2 kertaa :).

Tuloksena voisi sanoa että jaksan käsilläni ja hartioilla paremmin kuin ikinä. Jalat eivät väsy niin nopeasti ja oppia tuli mukavasti. Kuntosali olisi vaatinut maksetun (kalliin) personal trainer opastuksen, mutta tämmöisenä nuukuus-vuonna en todellakaan käyttänyt rahaa sellaiseen...

Niin, minun oli tarkoitus vielä tämä viikko treenata armottomasti ja käyttää kortti kunnolla puhki, niin tänään kassalla kassaneiti sanoi "ei oo korttisi enää voimassa". Jaahas! Ei sitten. Mutta kun sinne asti olin tullut, niin maksoin kuntopiirin sporttipassilla ja saldo hupeni hieman taas... Pyh.

Mutta kohta on kevät, pääsee juoksemaan ulkona! Jipii!

Salikengät(retroa), juomapullo ja oranssipyyhe odottamassa viimeistä koitostaan


24. helmikuuta 2014

Peltipurkkien tarina jatkuu

Sain lahjaksi ystävänpäivänä ystävältä peltipurkin. Olin innoissani! Lisää purkkeja kaappiin.

Vaan purkkipa ei ollut tyhjä. Täynnä ihania voisokerikeksejä. Nam!



Purkkien metsästys siis jatkuu. Olen onnistunut tyhjentämään kuiva-ainekaapista aika monta muovista säilytysrasiaa. Ne odottavat vielä ostajaa.

Ostin vielä samaisesta Tigeristä toisen tyhjän purkin. Se oli jotenkin niin retro etten juuri ajatellut.

15. helmikuuta 2014

Oranssia oranssia

Onpas taas venähtanyt tahaton tauko. Kaikenlaisia juttuja on käyty läpi ja tänään maailmani muuttuu vieläkin oranssisemmaksi. Sain idean jostain värjätä hiuksiini raitoja, joita ei tullutkaan purkista toisesta. Täytyy sitten turvautua ihan oikeisiin värjäysaineisiin.

48 tuntia sitten laitoin ohjeen mukaan väriainetta korvan taakse, kokeillakseni olenko allerginen. Allergista reaktiota ei tullut joten tänään käyn aineen kimppuun. Aikaisemminhan olen peittänyt harm valkoiset hiukseni sävyteshampoilla, elokuussa tummanruskeiksi ja joulukuussa mahongin väriseksi. Nyt niitä valkoisia hiuksia taas näkyy.

Useaan kertaan kävin kaupoissa vertailemassa valikoimia. Vaihtoehtoja kun on kymmenittäin. Oikean sävyn hakeminen oli myös haasteellista, tarjolla olisi ollut violettiakin, punaista ja tietysti ruskean eri sävyjä ja vaaleaa. Mutta jotenkin tuo oranssi vetää vaan nyt puoleensa että sitä on kokeiltava.

Tämä löytämäni ja ostamani sävyte on "hoitava kestävämpi kevytväri, ilman ammoniakkia ja kestää 6-8 viikkoa". Vähän karsastan sellaisia värejä, tai enhän ole sellaisia edes koskaan käyttänyt, jotka lähtee kasvamalla pois. Sävyte kestää jonkin aikaa ja sitten se häviää. Sopii mulle. Harmi vaan että koko pullo ei mene kerralla kun en värjää koko päätä ja loppu pitää heittää pois. Mutta on se silti halvempi kuin kampaajalla käynti.

Väri nimi on Tummanvaalea punakupari "love apple" ja se on L'Orealin casting créme gloss. Jotenkin omaan korvaan kuulostaa hyvältä kun voi värjätä hiukset ilman ammoniakkia. Mitä se ikiä tarkoittaakaan :)

Toivottakaa onnea! Voi olla että laittelen kuviakin..

Ystävänpäivän sydämen sain Tanjalta

6. helmikuuta 2014

Suunnitelma B, jota ei kutsuilla tarvittukaan

Mulla on aina sata ideaa, mitä tarjoan kutsujen vieraille. Juustokakkuja, prinsessakakkuja, mustikkapiirakkaa, mutakakkua, valmiskakkuja, pakastekakkuja, itsetehtyjä kakkuja, käärötorttuja (en olekaan aikoihin tehnyt!)...Ja sitten iskee sairaus tai jokin muu ylitsepääsemätön este etten pääse suunnitelmaa pidemmälle ja pitää keksiä jotain ja nopeasti.

Nyt siis kutsuilla tarjosin ihan ensimmäistä itsetekemää mutakakkua, joka ihmeekseni maistui myös mutakakulle vaikka siinä oli vaalea pinta. Ostamani sitruunapakastekakku oli lievä pettymys, maistui liikaa mantelille ja oli, no, pieni. Tai pienen näköinen, vaikka suupaloja riitti.



Mutta sitten satuin vaan ohimennen ostamaan iki-ihanaa Valion valkosuklaa-lime rahkaa. Ihan vaan ajattelin että jos sitä tarvitsee johonkin. Mutta koska valkosuklaa-limekakun ohje ei ole takaraivossa ja ohjeen saa vaan ostamalla tuotteen (on kääräisty purkin ympärille ovelasta) ( ovela olisi Etukäteen katsonut vaikka netistä ohjetta)( Ja, kyllä, tämä oli heräteostos!), jäi kakku tekemättä!

Sunnuntaina kotona sitten  mietin mihin käyttäisin rahkat, joita ei jää jos ne kerran avaan ihan muuten vaan..Pahvin sisällähän on muitakin ohjeita tälle maustetulle rahkalle: Herkkujuoma, Hedelmävartaat ja valkosuklaa-limedippi ja muita ideoita mihin sitä voi käyttää.

Päätinpä sitten leipaista kakun! Ostin edellispäivän kauppareissulla loput tarvikkeet ja leivoin kakun, jota ei jää. Lapset kinusivat palaa ja taidankin jättää välipalaksi pari.

Tässä ohje niille painettavaksi takaraivoon, joilla ei se siellä vielä ole:
(Valiolla on muuten muitakin ihania rahkoja joita voisi kokeilla ihan vahingossa..)

Valkosuklaa-lime kakku 12 annosta

Pohja:
150g keksejä (digestive, itse käytin kaurakeksejä kun olivat halvempia)
75g voita

Täyte:
4 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa ( kauppalistassa oli virhe, ostin 4 dl kermaa...taas pitää keksiä kuohukermalle käyttöä...lettuja...?)
2 prk (á 200g) valio maustettua rahkaa valkosuklaa-lime
2 rkl sokeria
1-2 rkl vettä
(koristeluun: valkosuklaata ja sitruunamelissan lehtiä tai mintun lehtiä) ( itse säästin enkä lähtenyt näitä erikseen ostamaan)

Leikkaa leivinpaperista irtopohjavuokaan (22-24cm) pohjan kokoinen pala.
Sekoita pieneksi rouheeksi murennetut keksit ja voisula.
Painele muruseos lusikalla kevyesti vuoan pohjalle leivinpaperin päälle.
Liota liivatelehtiä runsaassa kylmässä vedessä 5-10min. Vaahdota kerma. Mausta sokerilla ja lisää rahka.
Liota puristetut liivatteet kiehuvaan veteen.
Kaada seos täytteeseen ohuena nauhana hyvin sekoittaen.
Kaada täyte muruseuoksen päälle. Tasoita.
Hyydytä kakku jääkaapissa vähintään 5 tuntia.
Irrota kakku tarjolle. Koristele.

Nauti hyvässä seurassa!

Minä vein kakun töihin...

Mä oon jääkaapissa...

5. helmikuuta 2014

Kuittien hallinnoima tammikuu

Tammikuussa varmasti meistä jokaiselle tyrkytettiin yrittäjien ja myyjien osalta kuitteja. Se tuli pakolliseksi ojentaa asiakkaalle, ihan missä vaan. Mulle ne kelpasivat. Lupasin itselleni vuoden ensimmäisenä päivänä, että kerään kaikki kuitit talteen, myös ne jotka yleensä sitten heitän ensimmäisenä roskiin, jotta kukaan ei näe mitä ole ostanut.

Ostaminen ei ole minulle pakkomielle. Mutta kun yrittää säästää rahaa nuukuusvuonna, pitää tietää ja todistaa itselleen mihin se raha oikeasti menee.

Nyt on kuitit jaettu kolmeen eri pinoon. Yhdessä on kaikki ruokaostokset joissa ei ole mitään herkkuja sisällä ja niitä ei lasketa omaan kulutukseen, koska lasten ruoista ei pihistellä. Niitä ostetaan mitä tarvitaan. Toki teen aina ostoslistan, joten en osta mitään turhaa (paitsi joskus).
Toisessa on ruokalaskut, jotka sisältävät herkkuhetkiin valittuja tuotteita ja kolmas pino sisältää kaikki henkilökohtaiset ostokset, jotka on valittu joko tarkoin harkitusti tai herkkua tehden mieli tai aivan extempore-ostokset. Menoihin ei ole myöskään laskettu puhelinlaskua.

En osaa yhtään sanoa paljonko minulla yleensä menee rahaa kuukaudessa kun en ole aikaisemmin sitä laskenut. Enkä tiedä paljonko keskimäärin ihminen kuluttaa rahaa itseensä kuukaudessa. Sekin varmasti vaihtelee, siis kuukausittain ja ihmisten tarpeiden mukaan.

Hyvänä esimerkkinä voisin sanoa että katseltuani muutaman kerran "Kirsi ja himoshoppaajat"- ohjelmaa, olen kaukana siitä todellisuudesta missä he ovat, mutta mun mielestä on vaan hyvä herätellä rahankäyttöään...

Käyttämäni rahasumma, jonka käytin vain itseeni tammikuussa on 174€. Siis ihan kauheasti!

Voin vähän eritellä mihin raha meni:
Herkut kauppareissun yhteydessä: 9,50
ravintolassa herkuttelu, 2 kertaa kuussa (kaksia synttäreitä juhlittu): 56€
kirppisostokset: 56€
elokuviin, filmtown, megazone:  33€
pari kymppiä upposi sitten johonkin...

Pitäisköhän vähän karsia menoja helmikuussa? No ainakin yritän. Kerään kuitteja jo vanhasta tottumuksesta ja kun on mahdollisuus mennä vaikka kirppikselle, jätän kylmästi väliin. Uusi kierrätyskeskus on kyllä vielä korkkaamatta...

4. helmikuuta 2014

Viikonlopun herkuttelut

Nyt on sitten käynyt niin ikävästi että herkuttelin koko viikonlopun suklaalla eikä mulla ole kuvia niistä! Rocky Roadin valmistusvaiheesta joo vähän mutta ne kaikki meni niin kuumille kiville että kuvausta unohtui... :(

Mulla oli siis Me&i- vaatekutsut sunnuntaina ja kylään tuli ihania naapureita ja työkaveri. Paniikissa ostin jonkun pakastemoussekakun, siltä varalta että mutakakku menee pieleen tai joku muu ei vaan tykkää suklaasta. Pakastekakku olikin niin onnettoman pienen näköinen suurella lautasellaan että oli heitettävä mutakakku samaan aikaan esille. Se lössähti keskeltä, oli vaalea enkä yhtään osannut sanoa että onko se oikean makuinen. Ensimmäinen mutakakkuni!

Rocky Roadia tein kahta versiota, yksi vieraista oli allerginen pähkinöille.
"Oikeaan" tuli suolapähkinöitä, minivaahtokarkkeja, keksejä (laitoin murokeksejä), fazerinsinistä ja sulatettua voita. Jätin m&m suklaarakeet pois.
Toiseen tuli vain vaahtokarkkeja jotka kuorrutin sulalla fazerinsinisellä.

Mutakakun ohje löytyy täältä. Pitää ehkä vielä kokeilla Tanjan mutakakkua :).

Sitten oli pari pussia karkkia tarjolla ja Doris-keksejä, joita ostan liian harvoin. Tai no, olihan minulla syntymäpäivätkin hiljattain niin sain tarjota mitä halusin.

Suklaa sulamassa kulhossa. Mmm...

Rocky road valmistumassa, sekaan heitetty ainekset

Lahjaksi saatu mukialunen, toimii!

Noh niin, tässä on jämät kekseistä ja karkeista! Surkea kuvaaja ollut liikkeellä viikonloppuna...


Mutta ei enää flunssaa!

3. helmikuuta 2014

Viime viikon selviytymiskeinot

Makeannälkään toimii! kaurajuoma, tarpeeksi makea ja halpa. Tämä, EI se suklaaversio. Kalsiumia ja vitamiineja. JES!

Tiistaina se sitten alkoi kunnolla. Flunssa. Minä En Sairasta! Kurkkukipu iski maanantaina, ajattelin että stressinjälkeinen. Ostin sokeriversioo, ettei vatsa mee sekaisin xylitolista. En osaa ottaa iisisti näiden kanssa

Pakkasta ja kädet korppuina. Maailman paras käsirasva tähän mennessä. Toinen täysinäinen purkki pitää löytää ennenkuin tämä loppuu. Ja kun muistaisi iltaisin rasvata kädet...

Keskiviikkona otettiin kovat aineet käyttöön. Teetä ja symp... eikun hunajaa, joka epäonnekseni loppui loppuviikosta. APUA!

Torstaina muistin että "vesi vanhin voitehista" ja aloin kitata vettä ISOSTA lasista. Upposi hyvin. Pikkasen oli lämpöily aiheuttanut nestehukkaa. Maistui.

Perjantaina olin ansaitulla viimeisellä kesälomapäivälläni ja nautin. Ja lepäsin. Ostin ruoaksi tämän ja melkein oli yhtä hyvää kuin nepalilaisessa ravintolassa. Luxusta.

Sain myös postia äidiltä :)

Kävin ostamassa varastoooon vähän juomia...

Lukijat