Hae tästä blogista

27. joulukuuta 2014

Kriisejä, Alkuja, Loppuja ja Elämää...

Reilu kaksi kuukautta on nyt  blogin kirjoittamistaukoa takana. Se on toisaalta mennyt ihan hyvin ja toisaalta katastrofaalisen kamalasti. Kirjoittaminen on ollut mielessäni koko ajan ja juttua kirjoittamisen jättämisestä riittänyt. Haikeaa on ollut. Toisaalta on ollut aikaa, aikaa itselle ja perheelle, sitä ylimääräistä aikaa mutta omaa tietokoneaikaa ei liiemmin ole muutenkaan ollut. Ensimmäinen viikko oli se pahin. Kädet syyhysi, aivot toimi kierroksilla. Mietin kävellessä, autolla ajaessa, pyöräillessä jutun aiheita. Tajusin aina sunnuntaisin että nyt on kirjoittamisen aika, mutta koneelle en istahtanut. Pidin pääni. Päätetty mikä päätetty.

Aloitin kokeilun myös facebookin käyttämisen suhteen. Ensimmäiset kaksi päivää olin täysin ilman facebookia ja voisin kuvailla tilaa sanoilla tärinä, krapula. Koin tärinää ja tarvetta tehdä jotakin mitä tein aina joka päivä: tarkistin oliko joku päivittänyt jotain, mitä jäin paitsi kun en roikkunut naamakirjassa. Elämäni pahimpia päiviä. Osa ihmisistä (facebookissa, IRL) eivät ymmärtäneet sitä. Olin kirjautunut ulos, mutta olin sisällä silti. Messenger-sovellus piti minut silti kiinni facessa, halusin tai en ja siksi vaikka olin poissa, ihmisten mielestä en ollut. Moni ihmetteli, miksi halusin pois. Minä tiesin miksi. Osasin selittää miksi halusin pois. Tiesin sen jo olevan minulle pahasta. Onneksi.

Nyt olen palannut naamakirjan maailmaan, mutta eri tavalla. Voin sanoa itselleni: en tarvitse sitä elääkseni, voin käydä kerran päivässä katsomassa onko joku päivittänyt jotain tai linkittänyt. Toisaalta minut on sitten muutama ihminen sillä välin poistanut ystävistä, mutta heitä alkaa kaipaamaan vasta kun he ovat heittäneet sinut pihalle. Mitä enemmän klikkailet "like", sitä paremmin pysyt heidän elämässään mukana.

Tämä hetki, mikä sai minut tänään tarttumaan "kynään" on yksinäisyys. Tai voisiko ehkä sanoa oma rauha. Oma aika. Väki on poissa kotoa ja oon saanut tehdä asioita oman pään mukaan. Kävin filmipurkkikierroksella, kiertelin kauppoja ostamatta mitään ja kävin yksin leffassa. Kerrassaan nautinnollista. vaikka tosin olisihan se ollut mukavaakin jonkun ystävän kanssa, mutta ehkä sitten toisen kerran. Ja nyt kahlattuani läpi tvkanavat, ennenkuin aion hautautua johonkin Tom Cruisen leffan pauloihin, ajattelin kirjoitella teille pari sanaa.

Uusi blogi on ollut mielessä jo jonkin aikaa mutta mietinnässä on että millainen? Ja miten. Mulle oikeastaan on tärkeää tällä hetkellä se että saan kirjoittaa. Ei se kuka tätä lukee, onko katsojia tai ei. Kommentointi tuo elävyyttä ja huomion että joku lukee, mutta tällä hetkellä en odota sitä. Kaikkein mieluiten kirjoittaisin omalla nimelläni, mutta siitä jää jälki nettiin, toki tästäkin ja tutut tietää kuka täällä kirjoittelee. Sain lahjaksi kirjan, jonka luen ennenkuin uusia tuulia puhaltaa uuden kirjoittamisen kohdalla. Hommasin myös uuden vanhan kirjeystävänkin, jonka avulla toivottavasti orastaa uusi into kirjeenkirjoittamisen saralla.

Aion myös ensi vuonna jatkaa syntymäpäiväkorttien lähettämistä. Se lähti hyvin alulle lokakuussa, mutta kun facebookin käyttö loppui, kaikki tärkeä tieto sen kautta katosi, katosi osa tärkeistä päivistäkin.. Olen kuullut niin hyvää palautetta korteistani, joten aion pitää postimiehet jatkossakin kiireisenä!

Kriisejä. No niitähän riittää ensi vuonna! Se iänikuinen vanhenemisen kriisi. (mä olen kirjoittanut tämän kohdan nyt jo viisi kertaa enkä osaa laittaa ajatuksiani sanoiksi. Anteeksi tämä). Parissa joulukortissa luki Onnea Uudelle Vuodelle 2015... Sitä todella tarvitaan!

Luulen että olen sinut itseni kanssa. Olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Toivottavasti kaikki myös ympärilläni ovat. Olen muuttunut 20 vuodessa todella paljon. Kuka nyt pysyisi samanlaisena? Se on normaalia että ihmiset muuttuvat. Olenko muuttunut sitten hyvään vai pahaan suuntaan, en osaa sanoa? Olen omasta mielestäni itsenäisempi, osaan sanoa mielipiteeni ja toisaalta olla sitten vaan hiljaa. Olen oppinut paljon asioita kantapään kautta, mutta yrittänyt olla onnellinen siitä hetkestä mitä minulle on luotu. Yritän tästä päivästä lähtien (dramaattista!) olla onnellinen siitä mitä minulla on jo ja olla miettimättä sitä mitä minulla ei ole. Haaveilla saa ja unelmia saa toteuttaa...

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Toivottavasti! Kirjoittelu jatkuu tavalla tai toisella. Oranssimaailma hiljenee taas toistaiseksi. Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta Kaikille!



20. lokakuuta 2014

Simpukoiden vuosi 2014

 
En nyt valitettavasti näe että olisin tästä kirjoittanut jo vuoden 2014 alussa mutta jotenkin tiesin että tästä vuodesta tulisi ennustettu simpukoiden vuosi.
 
Valoin tinaa uutena vuotena 1.1.2014 ja tinasta muodostui vain yksi asia: Simpukka. Yleensä en näihin taikoihin usko, mutta se kohtalo on ajanut minua tähän asti. Katsokaa vaikka:

 
Vuoden alussa kyläilin sukulaisen luona ja heillä oli olohuoneen matossa Simpukoita. Nehän oli pakko kuvata kun jo viikko sitten sain "näyn" tulevasta vuodesta.
 
Meriltä keräsimme myös pienempiä simpukoita ja tämä iso oli kyllä jättipotti.
 
 
 
Mitähän ensi vuosi tuo tullessaan? Ihan varmasti aion valaa uuden vuoden tinaa ja ennustaa!
 
EDIT: Tämä kirjoitus on kirjoitettu talteen ja jaan tämän teille nyt etukäteen koska blogin kirjoittamistauko tuli voimaan.


19. lokakuuta 2014

Lainehtii yli

Olen pohtinut viime aikoina vähän kaikenlaista. Mihin kaikkeen ihminen käyttääkään aikaansa ja mihin sitten ei.

Roikun aivan liian kauan aikaa Facebookissa, tai en roiku vaan käy monta kertaa päivässä. Siinä ei ole oikeastaan mitään järkeä. Siellä ei ole oikeaa elämää, siellä on tapahtumia, linkkejä, kuvia, videoita, kavereita, ystäviä, kontakteja, virtuaalielämää, pelejä, eventtejä, kutsuja.....

Mutta on siellä jotain hyvääkin. Uusia tuttavuuksia, informaatiokanava ilmoitella tapahtumista ja mainostaa ja ottaa yhteyttä kavereihin joiden puhelinnumeroita sulla ei ole.

Mutta silti roikun liian usein siellä. Pitäisi lopettaa koko touhu. Mistä jäisin paitsi?

Noh, ainakin saisin aikaa enemmän itselle, perheelle ja oikeille ystäville. Juuri äsken soitin oikealle ystävälle jonka kanssa jaoimme asioita joita ei kaikille kerrota. Sain tukea, kannustusta ja iloa. Näemme liian harvoin...

Pohdin myös aika usein olenko ollut tarpeeksi hyvä äiti. Olenko antanut tarpeeksi aikaa lapsilleni? Olenko jaksanut hoitaa heidät niin hyvin että heillä on hyvä tulevaisuus, hyvät eväät elämälle? He eivät akuutista tarvitse enää hoitoa 24/7 mutta huomio on tarpeellista. Turha murehtia menneitä, ole hetkessä läsnä. Kuuntele. Välitä oikeasti. Roiku vähemmän netissä.

Ikäkriisiäkin olen ehtinyt kehitellä. Kyllähän se on vain numero, mutta kun kaikki toitottavat sitä ja paasaavat niin alkaa kyllä kyrsimään. Nainen parhaassa iässä! Niin miltä kantilta? Kriisit oli todellisia aikasempina tasalukuina, nyt vaan pitää oppia elämään oikein.

Tämäkin aika jona kirjoitan tätä, vie aikaa. En osaa kirjoittaa koneelle valmiiksi juttuja, jotta niitä voisi hieman ajatella etukäteen. Juu, on ajastus ja kaikkea. Mutta ehkä jokin kunnon tauko tekisi hyvää kaikesta somesta, kaikesta informaatiotulvasta, kuvatulvasta, linkeistä ja muista ja palaisi kultaiselle 80-luvulle.

Siellä oli lankapuhelimet: et koskaan tiennyt kuka vastaa puhelimeen soittaessa ja jos kukaan ei vastannut, kukaan ei ollut kotona. Tapaamisten sopimiset tehtiin ajoissa, jos myöhästyit, toinen odottaisi...

Näit kavereita kasvotusten, tosin olin ehkä hieman nuorempikin ja kävin koulua, mutta kukaan ei tuijottanut silloin kännykkään niska vääränä.

Kaikkea. Pohdintaa.

Hyviä päätöksiä ja huonoja päätöksiä.

Päätän, että jätän blogin kirjoittamisen tauolle määräämättömäksi ajaksi. En tunne että olisi NYT paljonkaan annettavaa. Suon aikani ihmisille joita ympärilläni on ja soitan ystäville useammin. Katsotaan millainen tyhjä aukko sieluun jää kun en pääse kirjoittamaan. Tai jospa aloittaisi kirjeen kirjoittamisen uudelleen? Onkohan kenelläkään aikaa siihen?

Matkamuistoja varmaan palailen tänne kirjoittamaan. Tai jostain tosi kivasta asiasta jota haluan jakaa teidän kanssa.

Muista minua ja ystäviäsi soittamalla, kortilla tai kirjeellä. Kutsu itsesi kylään kertoaksesi jotain ihan pientä tai suurta.

Tulenko katumaan päätöstäni lopettaa bloggaus tällä erää? En tiedä. Kuulette minusta vielä, mutta tapaa en voi sanoa kun en tiedä sitä itsekkään.

Päätökset eivät synny hetkessä. Niihin tarvitaan miettimistä, pohtimista ja aikaa. Tämä on ollut mielessä jo jonkin aikaa, mutta olen ehkä pelännyt sen askeleen ottamista.

Kiitos kaikille lukijoille, jotka olette käyneet sivuillani! Tekstit jäävät tänne ja julkaisen kommentteja jos niitä tänne ilmestyy, mutta ehkä hieman viiveellä...

12. lokakuuta 2014

Yhden vaatteen kiertokulku

Niinkuin useimmat teistä ovat huomanneet, en juuri shoppaile vaatteita. En osta niitä uutena enkä juurikaan myös käytettynä. Ja jos ostan, harkitsen, tarvitsenko oikeasti ja onko vaatekaapissa tilaa. Poikkeuksena tekee ihan muutama merkki, kuten Desigual, Levi´s ja kengät. Toki teen myös heräteostoksia kuten varmasti useimmat, mutta nyt olen vaan tajunnut että mitä vähemmän vaatteita, sitä paremmin ne mahtuvat kaappiin ja sitä parempi mieli mulla on.

Puolisen vuotta sitten ihailin eräässä Prismassa yhtä vaatekappaletta. Se oli tietysti oranssi. Se oli sellainen napiton collegeneule, jota ei saanut kiinni, mutta suojaisi kesäillalla käsivarsia ja selkää. Kevyen tuntuinen ja mukava. Kokeilinkin sitä, mutta siinä vaiheessa 30€ tai jotain tuli vastaan. En varmaankaan tarvitsisi sitä, vaikka ihana se olikin. Jätin henkarille roikkumaan.

Aina välillä Prismassa käydessä kävi mielessä tuo ihanuus. Miten ihanaa olisi pitää ihan uutta vaatetta päällä. Tässä vaiheessa en kyllä ollut tietoinen materiaalista tai merkistäkään, vain siitä että se oli oranssi.

Sitten se tuli kesällä alennukseen, puoleen hintaan! Josko sitten...? Kokeilin uudestaan, vielä löytyi sopiva kokokin. Mutta sitten tuli mieleen että miten epäkäytännöllinen se sittenkin on. Sitä ei saa kiinni, se on kuitenkin kovin ohut (katson ja mietin aina voiko sitä käyttää vuoden ympäri vaikka useimpia vaatteita ei olekaan tarkoitettu siihen) ja se on vaan oranssi valkoisilla kuvioilla.

Tein päätöksen: En edelleenkään tunne kovin tarvitsevani sitä joten en ostanut sitä.

Käydessäni päivänä eräänä Fida lähetystorilla, huomasin jotain tuttua vaaterekissä. Siellä oli myynnissä juuri täsmälleen samanlainen neuletakki, jota on tuskin kukaan koskaan käyttänyt, se on ostettu vain siksi että se on uusi ja näyttää henkarissa hyvältä...

Mietin vaan että kuka mahtoi sen ostaa, millä hinnalla, ehkä sovittamatta, ja hyljännyt sen aika nopeasti...

Vaatteiden kiertokulku....

Surullista.

9. lokakuuta 2014

Se Linssi-pastavuoka

Löysin kuiva-ainekaapistani aineksia joita en ole juuri käyttänyt koska kukaan ei kuitenkaan kokkauksiani syö jos on jotain uutta. Löysin kuitenkin purkillisen punaisia linssejä jotka on ostettu aikaa sitten enkä ole sen chililinssikeiton jälkeen tehnyt niistä mitään.

Nyt selasin haulla "punainen linsi" reseptejä joita voisi soveltaa tai käyttää sellaisenaan edullisen ruoan toivossa.
Törmäsin pariinkin reseptiin ja yksi sopiva ehdokas löytyi tämän sivuston ja linkin kautta.
Omassa versiossani jätin sipulin pois kun sitä meidän perheessä ei syödä ja artisokan sydämiä en lähtenyt kiireessä etsimään, lie miten kalliitakin olisivat, en tiedä.

Omasta mielestäni ruoka onnistui hyvin, vaikka mustapippuri jäikin laittamatta. Koostumus ei miellyttänyt toista lasta ja toinen söi kun oli nälkä eikä muuta ollut. Ei niin suuri suksee mut parantaa aina voi!

eli mun ainelset tähän:
makaronia/pastaa
tomaattimurskaa
valkosipulinkynsiä, kasvisliemikuutio
punaisia linssejä
vettä, pizzamaustetta
mozzarellajuustoraastetta pinnalle.

8. lokakuuta 2014

Tapahtui kerran kaupassa

Eilen käydessäni kaupassa kävi monenlaista kommellusta, jonka jaoin parin ihmisen kanssa. Osin ne jo naurattaakin mutta harmittikin, vaikka sainkin omanlaisen haasteen mm. käydä kaupassa.

Ajelin eilen sydämeni kyllyydestä ja säästelemättä autolla töihin, sieltä kotiin, hain lapsen ja suuntasimme pitkään odotetulle kampaajareissulle (jota kyllä harkittu kuukausia), jota siis lapseni oli kinunut minulta viikkoja. Saavutus sinänsä että sain varattua sen ja pääsimmekin sinne.

Vein lapsen takaisin kotiin, ja jälkikasvu jäi syömään edellispäivän ruokaa...Sujahdin takaisin auton rattiin mukanani kauppakassi (tietysti) ja pieni kasa palautuspulloja, kun halusin säästää tilinrahoja muualle ja ostaa säästeliäästi ja harkitusti ostoslistan mukaan. (vrt. nuukuusviikot viime keväänä)

Palautettuani pullot huomasin että käsilaukkuni uupuu. Höh, jätinkö sen autoon kaikessa kiireessä. Autolla totesin että ei, se jäi kotiin. Niinpä. Just mun tuuria! Hetken punnittuani sitä, kannattaako taloudellisesti ajaa kotiin hakemaan lompakkoa, päätin olla hakematta ja ottaa muutama kolikko säilöstä mukaan ja toivoa että kaikki listan tarvikkeet eivät maksa liikaa. Pullonpalautuksesta tuli nippanappa neljä euroa ja listaan olin lisännyt ihan vain perustarvikkeita. Olin jopa ehtinyt miettiä ruokalistaa etukäteen oman kaapin aineksista ja oli syntynyt ajatus linssi-pastavuoasta...

Ainoastaan karpalomehu jäi listalta ostamatta. Laskin mielessäni koko ajan paljonko ainekset maksavat. Ostin siis maitoa, juustoraastetta (kallein!), perunoita, tomaattimurskaa, hiivaa.. Kassalle päästyäni huokaisin ja ladoin kaikki ostoksen vetokärrystä hihnalle ja nostin kärryn pinon päälle ajatuksissani kun selvisin niinkin hyvin. Ja samassa kuului järkyttävä räsähdys! Koko koripino kaatui rämähtäen pitkin käytävää erittäin kovaäänisesti ja pitkälle! "Oho, tsori, that's me!" Oli vaan pakko todeta ja samaan hengenvetoon sanoin kassaneidille että lompakko jäi muuten kotiin ja katsotaan riittääkö rahat. "No sellaista sattuu aina välillä" sanoi kassaneiti. Just joo, Ainakin mun kohdalla...

Monenlaista tilannekuvaa olis saanut otettua jos olisi kehdannut.

Seuraavaksi linssi-pastavuokareseptin kimppuun...

22. syyskuuta 2014

Syyshaaste toiselta bloggaajalta

Sain On My Way- blogin kirjoittajalta haasteen vähän aikaa sitten ja ajattelin nyt sitten tarttua siihen. Alunperin se on nähty mm. Ihan Kaikki Kotona -Blogissa ja hän taas sai sen yhdeltä lukijaltaan. Näin se menee: Katsotaan niitä kysymyksiä:


1. Miksi pidät blogia? Kirjoittamisen ilosta. Jotta voi jakaa asioita tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Pääasia ensin tälle oli että pääsee kirjoittamaan.










2. Miten blogisi eroaa muista käsityöblogeista? Noh, niin. Omani ei ole käsityöblogi vaan... Blogi joissa ehkä käsitellään asioita laidasta laitaan. Oman kiinnostuksen mukaan. Välillä on käsitöitä, lähinnä epäonnistumisista mutta sitten on paljon esillä askarteluita...

3. Mikä käsityö sinulla on kesken juuri nyt? Just nyt ei mikään itse asiassa. Keväällä aloitin pannulappuhommia, mutta yhden sain valmiiksi ja nyt olisi tarkoitus aloittaa uudelleen...joululahjoja...

4. Mistä löydät parhaat ideat käsitöihin? Netistä varmaan. Ja omasta päästä. Ystävillä on niin vaikeita että yritän hetken ja luovutan sitten...

5. Minne laitat ideat muistiin? En mihinkään.

6. Kuinka nopeasti ideasta syntyy valmis käsityö? Aikas hitaasti. Tarvitsen kypsyttelyaikaa ja harkintaa. Ja yleensä vain toimivan ompelukoneen (joka kaipaa nyt kipeästi huoltoa)

7. Missä teet käsitöitä? Onko sinulla käsitöille omistettu nurkkaus vai peräti työhuone? Olohuoneen sohvalla

8. Ovatko käsityötarvikkeesi hyvässä järjestyksessä? Ei... yksi kaappi niitä varten on varattu alakerrassa, siellä siis lähinnä askartelutarvikkeita.. villalangat on yhdessä korissa...lisätila ei olisi pahitteeksi.

9. Millaisia käsitöitä teet mieluiten? mosaiikkitöitä, decoupage-lakkauksia, teen mielelläni kortteja, ja sitten virkkaan, vaikka isoäidinneliöitä

10. Parhaiten onnistunut käsityösi? hmm....En tähän hätään osaa ihan tarkkaan sanoa koska kaikki "käsityöt" ovat epäonnistuneet, siis kudotut. Mutta tykkään decoupage-lakatuista rasioista eniten. Joten ne.

11. Onko sinulla käsityöhaaveita? No juu. Oppi ja olla aikaa oppia jotain uutta. Jota voi sitten oikeasti hyödyntää ja tehdä itse





12. Paras syksyn piristys Kaikki eläinaiheiset käsityöt ja värikkäät sellaiset!






18. syyskuuta 2014

Muutosten aikaa

Kesä loppui ja kesälomahuvien kirjoitukset.

Kuten osa on saattanut huomata, kirjoituksia ei ole tullut moneen päivään. Sairastin reilun viikon verran tosi pahan flunssan, kuten kuulemani ja lukemani perusteella aika moni muukin tässä rakkaassa Suomenmaassa. Jokaisella se vaan ilmenee eri tavalla. Osalla on tosi kipeää kurkkukipua ja sen jälkeen flunssaa. Osa saa kovaa kuumetta ja nuhaa. Tauti voi jatkua pitkäänkin jos ei malta levätä. Minä sairastin viime viikolla ihan kotona asti, mitä en tee useinkaan. Siis edes sairasta, ole kipeänä. Saati kotona. Flunssani talttuvat perinteisesti kahdessa päivässä.

Nyt olen ollut töissä, ja levännyt ihan kunnolla. Juoksuharrastukseen on laitettu jäitä, joten en ilmoittaudu nyt ainakaan vähään aikaan tapahtumiin johon liittyy juoksemista. Sen täytyy olla kivaa, pakolla en lähde. Pyöräilen töihin kun aikataulu sallii.

Mutta jokin uusi liikuntaharrastus pitää saada. No, jos roskienkeräämistä ei lasketa...

Sain haasteenkin On My Wayn-blogin kirjoittajalta, mutta en ole ehtinyt siihen tarttua. Nykyään päivääni ei mahdu käsitöitä ollenkaan. Sen sijaan olen tuunannut ja lähetellyt kortteja synttärisankareille ja muutenkin. Ostettuja kortteja ainakin nyt mutta kun saan buumin tehdä itse, niin tulee persoonallisempia...

Kuvien lisääminenkin on nyt hankalaa kun tietokone ei vielä tue uuden puhelimen kuvia. Hankala selittää, toki hätä keksii keinot.

Blogikin edelleen tarvitsisi uudistusta, mutta uudistukset tulevat sitten kun on aikaa ja idistäkin.

...

12. syyskuuta 2014

On se vaan niin että

* flunssa kun iskee niin pitäisi heti jäädä kotiin sairastamaan (ettei tartu(ta)
* haluaa kuitenkin olla niin tunnollinen ja tuntee olevansa korvaamaton ettei voi jäädä pois töistä
* Kun kuume ei nouse niin olohan on vallan mainio, mitä siitä jos on nenä vähän tukossa
* mutta kun on mikään ei suju eikä jaksa töitä tehdä, itselleen on sanottava (ja työkavereiden) että kotiis siitä. Kyllä me pärjätään.

* yleensähän käy niin että kun kotiin jää, olo on jo paljon parempi
* tällä kertaa ei tullut ihmeparantumista
* jopa kävely pakollisella kauppareissulla hengästyttää

Joten omat ohjeeni ovat olleet tänään käytössä:

1. Juo lämmintä ja ota hunajaa monta kertaa päivässä.

2. Ota höyrysuihku, se avaa röörit. Vaikka keskellä päivää

3. Lepää, makaa sohvalla, katso pari leffaa kun kun kukaan muu ei ole kotona

4. Syö karkkia. Se ei paranna mutta tulee vaan jotenkin hyvä mieli

5. Kotityöt ehtii myöhemminkin tai valjasta ja kehu lasta kun hän tekee ne puolestasi

6. Juo paljon vettä ja niistä. (ohjeet myös annettu lapsille.)

7. Lenkille saa mennä vasta kun tervehtymisestä on kulunut viikko pari.

8. Kokeile vielä jotain uutta: keitä vettä ja uuta tuoretta inkivääriä siinä. Juo.
Sain tämän ystävältäni :)

9. Ajattele oranssisia ajatuksia

10. Ajattele positiivisesti, flunssa on vain ohimenevää...

11. Älä koukutu liikaa.....

11. syyskuuta 2014

Omenavarkain

Pitkästä aikaa tuli lähdettyä "maalle", kuten kutsun lapsuudenkotiani. Kutsu kävi, kun omenapuut kuulemma notkuivat satoaan. Ja kyllähän niitä omenoita olikin! Puolikas perhe teki visiitin omenatarhaan, toisen puolikkaan jäätyä sairastuvalle.

Sain myös mahdollisuuden nähdä millaiseksi lapsuudenkodin oma huone on muuttunut. Takkahuone, jota nimitin omaa huonettani, oli muuttunut.. noh Takkahuoneeksi.

Huone on ollut valmiina jo puolisen vuotta, mutta nyt valmistunut lopullisesti. Ja ei, en ole muuttanut vuosi sitten pois lapsuudenkodistani. Huone oli vuosikaudet toisessa käytössä ennenkuin se muutettiin siksi miksi pitikin.


Takka

Seinävaate alias ryijy

Aikas korkea auringonkukka

Mun omenat

Puussa

10. syyskuuta 2014

Syksyn Oranssit


 
Kauniita nuo runsaat pihlajanmarjaoksat! Kun saisi jonkin inspiraation ja tekis hilloketta tai jotain. Kuulemma kannattaisi odottaa ekoja pakkasia, mutta säilyykö ne sinne asti?
 
Näistä voisi jotain askarrellakin...

 Mutta surullista kyllä, jotkut eivät arvosta vaan tiputtavat marjat maahan, tallovat ne ja "roskaavat".
Ei kauhean kiva näky...
 

9. syyskuuta 2014

Meksikonlahden tuliainen


Tämä on varmasti suurin näkemäni simpukka. Lapseni sukelsi sen merenpohjasta. Olimme uimassa Meksikonlahdella ja vesi oli todella kirkasta ja vesi turkoosia, pohjaan näki hyvin.

Se kuljetettiin Suomeen asti ehjänä ja nyt koristaa matkamuistohyllyä.

Upea!

8. syyskuuta 2014

Se Tallinnan reissu


Reissasin yhden spesiaalin naisihmisen kanssa Tallinnaan elokuussa ja meillä oli huippuhauskaa! Juttua riitti, vaikka ikäero oli aika suuri. Facebook, artistit, instagram, elämä, shoppailu, ravintolassa syöminen, intialainen ruoka, sekoilu lippujen kanssa...
 
Minun Desigual-friikkiyteni tuli sitten ilmi aika tavalla selkeästi. No olihan minulla mukanani D-pikkulaukkuni, lompakko ja paitakin...
Bongasin Rocca Al Mare- kauppakeskuksesta Denim Dream- liikkeen jossa tiesin myytävän Desigualia..



 

Sekoaminen tapahtui siinä vaiheessa kun huomasin että alennuksessa olivat ballerinat. (ja luulin että hyllyssä olivat ainoa pari). Olin koko kuukauden haaveillut ja ihastellut ja manaillut Minna Parikan ballerina Edith siniset kengät- mallia satasen hintaan, jotka näin tässä postauksessa mutten saanut aikaiseksi ostaa niitä. Ne olivat pakko olla hyvät jalassa, ja suomalaista tekoa, mutta jotenkin ostaminen vain jäi...No on se satanen aika paljon kengistä, mutta silti ne himottivat..

Puoleen hintaan olivat popot, hintaan 26€. Satuin vielä kokeilemaan kenkiä, pyysin toisen parin (englanniksi) ja ne istuivat kuin valittu. Desigualeista ei voi kieltäytyä, varsinkin kun ne olivat alessa. Varsinkin kun minulla ei ole ballerinoja ollenkaan. Koko oli oikea, ne eivät puristaneet.

Ostin ne.

Ai että olin onnellinen! Vaikka kesä olikin lopussa, olisi ensi kesäksi kävelykengät! Ja ihanan väriset!

Mitäs tykkäätte?

7. syyskuuta 2014

On Aika...

Onhan se jo aika kämänen. Ja käytetty. Ja vanha. Ja rikki. Haljennut.

Mutta se uusi. Uusi on hieno. Oranssi. Litteä. Magee.

Ai Mikä?




Sano se Laulaen

Virossa myytiin ainakin elokuussa coca-cola-pulloissa laulun sanoja tai pätkiä lauluista. Minähän innostuin jo ensimmäisestä saamastani, koska se oli Michael Jacksonin "You are not alone". Vein ystävälle tuliaiseksi samaisen pullon ja nappasin pari muuta itselle.
 
 
 
"I will survive" by Gloria Gaynor


"Come Mr. DJ." Madonna biisistä Music

"Hey Brother" Avicii

6. syyskuuta 2014

Pesulapäivä(t)


Ostoksilla ja myymässä kirpputorilla elokuussa löysin mielestäni aivan mahtavan kyltin. Välistä kyllä tuntuu siltä että pyörittää pesulaa. Aina on puhtaita vaatteita oltava kaapissa ja kuivumassa ja likaiset vaan huutavat pyykkikorissa pesuun pääsyään.
Jotenkin tämä kyltti myös kehoittaa / käskyttää minua myös viemään puhtaat pyykit kaappiin tai ainakin lähelle niitä. Edelleen kuitenkin oletan että puolet porukasta viikkaavat ne omille paikoilleen kaappiin jostane löytyvät nopeasti päälle.
 
Tämä kyltti nyt joka tapauksessa löytyy pesuhuoneen ovesta. Oli vaan niin mainio etten voinut jättää ostamatta!



























4. syyskuuta 2014

Leijonanharja



Tässä taasen on harjas jota olen käyttänyt vuosia. Ihana Ystävä tekaisi sen minulle muutama vuosi sitten ja kyllä on ollut ahkerassa käytössä. Pesty on käsin ja taas kulkee! On lämmin ja sopii takin kuin takin kanssa.

Tästä tulikin mieleeni että huivihaaste alkakoon! Lupaan kuvata kaikki huivini tänne ja huivifriikkinä kertoa kaikista sen tarinan... Tiedän että parikin lukijaani ovat samanmoisia friikkejä! Kiinnostaisiko lähteä mukaan?

3. syyskuuta 2014

Fazerin Sinistä Kakkua

Aina on aihetta juhlaan ja herkkuihin, sanoo yksi ystävistäni. Minä en ole juurikaan juhlinut viime aikoina. Mieltä on painanut monikin asia ja asiat pohdituttaa laidasta laitaan.

Mutta nyt ajattelin leipoa! Aika helposti tähän kaakkuun löytyy ainekset kotoa. Fazerin sininen levy tosin täytyi kaupasta hakea, niitä ei voi ostaa meille valmiiksi...

Tässä ohje!
(otettu netistä joskus vuonna 2002)

200g marg.
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
0,5 dl maitoa
1/2 levyä fazerin sinistä eli 100g

Paloittele 100g suklaata 0,5 cm paloiksi. Vaahdota sokeri ja margariini. Lisää munat yksitellen vaahtoon, sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen maidon kanssa vaahtoon. Sekoita suklaapalat kevyesti joukkoon.
Korppujauhota rengasvuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista 175C 45min - 1 h

Parhaimmillaan kakku on muutaman päivän jälkeen, muhittuaan jääkaapissa :)

2. syyskuuta 2014

Oranssi Lempihuivi

Oli käsittämätöntä miten pystyin luopumaan kaikista huiveista koko heinäkuuksi. Yleensä irtaantuminen on todella raastavaa ja vaikeaa. Irtautuminen alkoi jo siitä kun lähdin matkalle kesäkuussa enkä huolimattomuudessani ottanut yhtäkään huivia mukaan! Olin lievästi järkyttynyt, kun sitten muistin että otinhan mä. Juuri lahjaksi saamani Desigual-jättihuivin, tosin sitä ei voinut kaulaan kiepauttaa.
Tämä oranssi ihanuus oli minulla mukana kesällä 2013 koko ajan. Sain sen ystävältä lahjaksi ja käytin sitä koko ajan. Joko kaulassa tai päässä. Sillä reissulla ei ollut tilaa lippikselle joka suojaisi päätä. Tämä oli erinomainen. Tämän oli tarkoitus lähteä Amerikan reissulle, mutta kiireessä en löytänyt sitä ja nyt se on löytänyt paikkansa taas kaulassani.

 

Se on itse tehty, taitavasti, hellästi. Tuo maskotti karkoittaa pahat henget pois ja antaa ilmettä.

Lempihuivini tällä hetkellä!
 




1. syyskuuta 2014

Ne Loppu ja Uuden Alku

Nyt on sitten kerrottu teille meidän kesälomamatkasta. Aikas huippu matka oli ja kiva olisi kokea se kaikki uudelleen. Mulle tuli ihan hiki kuvia katsellessa (matkan sää muistoissain), mutta ne ovat kivat muisto unohtumattomasta matkasta.

En tiedä mitä te siellä ruudun toisella puolella mietitte, mutta kun sain tehtyä nuo postaukset aika lailla yhteen putkeen ja kun niitä riitti kolmeksi viikoksi, niin ei tarvinnut ajatella kirjoittamista.

Nyt taas ajatuksia vilistää puolelle ja toiselle. Välillä ollaan niin positiivisella mielellä ja elämä on ihanaa, sitten on se syksyn synkistelyvaiheen aika kun kaikki jurppii. Mutta vain omassa mielessä ja tokihan niitä purkaa sitten ystäville aika ajoin ja tällä kertaa ei sen vakavempaa.

Kyllähän sitä tulee miettineeksi elämää nyt ja ennen ja sitten tulevaakin.

Sain kokea hetkellisesti sen kuinka olla nuori 13 vuotias ja koulumaailma otti ohjat minusta. Sain kokeilla kouluelämää uudemman kerran ja kyllähän se maailmaa avarsi. Lapsen koulussa oli "avoimet ovet" ja sain olla yksi oppilaista yhden päivän. Kokemus oli mukaansatempaava. Opettajat olivat mahtavia, mukavia, asiansatuntevia...

Se toi hieman ajattelemisen aihetta.

Millaista blogia haluan kirjoittaa?

Mitkä tulevat olemaan aiheita tänä "kautena"?

Mikä on yksityiselämäni pääkohdat?

Mihin vedän rajat?

Mihin käytän vapaa-aikani?

Millainen työkaveri haluan olla?

Tuleeko minulle ikäkriisi?

Miten tapaisin mahdollisimman paljon ystäviäni jotta perhe-elämäkin saa aikaa?

Miten ihmeessä saan mahdutettua liikuntaharrastustakin mukaan kun on treeneihin vientiä, kotitöitä, olla läsnä lapselle, tee ruokaa, siivoa, vie roskat?

...

Olen kyllä ylpeä itsestäni kun pari päätöstä olen saanut jo tehtyä. Ilmoitin parillekin kotimyyntiyrityksen edustajalle etten pidä kotikutsuja tänä syksynä ollenkaan. Tykkään tavata ihmisiä mutta kutsujen kautta en saa oikeaa yhteyttä ihmisiin. Sillä tavalla joo, näen ihmisiä, mutta heillä on harvoin aikaa kysellä minun kuulumisia ja toisin päin joten se on jotenkin väkinäistä. Tällä en tarkoita kaikkia ihmisiä, joita kutsuillani tapaan, mutta muutamia en sitten tapaa muutenkaan. Ja kutsuillani ei luonnollisesti ole ollut ostospakkoa... Jos palaisi siihen, että vaan tapaisi ihmisiä!

Haluaisin päivittää blogia säännöllisesti mutta voi olla että siihenkin tulee taas muutos syksyn mittaan. Ei niinkö etten haluaisi kirjoittaa, vaan aikani tietokoneella on kortilla... Puhelimen kautta pystyn kirjoittamaan mutta kuvien lisääminen on mahdotonta. Kuka sitten lukee kirjoituksia joissa lukee "kuva tulee myöhemmin". Voi olla etten minä ainakaan.

Tuntuu että joka syksy sama juttu. Muutoksia, ei muutoksia, pohdiskeluja, miettimistä ja siltikään ei valmista, päätöksiä, keskeneräisiä...

No katsotaan mitä tuleman pitää!


30. elokuuta 2014

Korttihulluutta

Kirje. Kortti. Sähköposti. Tekstiviesti. Puhelu.

Minkä näistä vastaanottaisit mieluiten vaikka nimipäivänäsi, syntymäpäivänäsi tai ihan muuten vaan? Minkä lukisit henkilökohtaiseksi?

Minä ajattelin parantaa tapani ja muistaa ihmisiä. Korteilla. Kortilla nimipäivänä ja syntymäpäivänä. Hääpäivänä, vuosipäivänä, ystävänpäivänä tai ihan muuten vaan! Pitääkö olla jokin syy?

Niin kamalan useasti tulee laitettua tekstiviesti, vaikka kuvalla. Sen saa heti perille, juuri oikeana päivänä, vaikka "vähän myöhässä". Mutta se onkin niin tätä päivää, helppo ja vaivaton, mutta samalla aika persoonaton. En sano että huono tapa, "muistinpas!", enkä että ikävä tapa. Ihan kiva että jollain lailla muistetaan :) Tulee kyllä itsekin käytettyä..

Kortti pitää lähettää edellisenä päivänä, ellei jo aikaisemminkin jotta se varmasti tulee perille oikeana ajankohtana. Se pitää olla viimeistään postissa tai postilaatikossa klo 12, 16 tai 17 jotta ehtii saman päivän kuljetukseen. Se kortti pitää muistaa ostaa, siihen pitää laittaa oikea määrä postimerkkejä ja sekä maininta onko ykkös- vai kakkosluokka. Kortteja on myös iso kasa erilaisia, erilaisissa kaupoissa, mutta vielä henkilökohtaisemman oman näköisen saat kortista, jos teet sen itse... Teet joko ison kasan etukäteen tai pari päivää ennen...

Minä kunnostauduin nyt lähettämällä kortteja ulkomailta. Lähetin ison kasan New Yorkista, vähemmän Miamista ja vielä satsin Bahamalta. Olen lähettänyt synttärikortin, nimipäiväkortteja ja kortteja muuten vaan :)

Se onkin sitten jännää koska ne tulevat perille. New Yorkista kuului tulevan alle viikossa, Miamista reilun viikon ja Bahamalta, noh, luulin etteivät tule perille ollenkaan! Nakkasin ne punaiseen, englantilaistyyliseen postilaatikkoon Nassaun keskustassa ja ajattelin sitten että ehkä olisi kannattanut kävellä sinne kilsan päässä olleeseen postitoimistoon. Ne tekivät matkaa kuukauden! Mutta perille tuli, ainakin kolme niistä...

Pienen ongelman tyngän aiheuttaa se ettei sinulla ole ihmisten osoitteita. Toki ne saa osoitepalvelusta, mutta kaikki eivät halua pitää sielläkään näkyvillä.

Kortteja on ihana saada, mutta vielä kivempi niitä on lähettää!

Kenelle sinä lähetit viimeksi kortin?

Bahamalta lähetetyt kortit

29. elokuuta 2014

Kyltit, omituisuudet, hassut ja muut-osasto

Hyvin yleinen esimerkiksi SUBWAYn yleisövessan seinässä. En tiedä olisiko pitänyt olla kiitollinen että seinässä oli tällainen vai olisiko pitänyt juosta karkuun!

New Yorkin kiinalaiskorttelin ikkunassa. Joo, ei menty syömään...



Mainoskassi, ekologisen kaupan kassi

Universal Studios <3

Vaunuparkki



Joutsenilla on ruokavalio Orlandossa - ei popcornia eikä leipää, kiitos
Yhden yleisen vessan seinässä, varmaan turisteja varten

Järven rannassa Orlandossa

Orlandossa...

Risteilyalus toivoi että kädet pestään usein, ainakin vessassakäynnin jälkeen. Vessan ulko-ovikin piti avata paperinenäliinalla



Just tulikin mieleen paratiisisaarella että huuhtelisin jalat vessanpöntössä...

27. elokuuta 2014

Everglades Luonnonpuisto


Tänne susirajan taakse menimme yhtenä päivänä. Taidan toistaa itseäni mutta ilman oli todella kuuma. Olimme kuulleet että siellä olisi hyttysiä ja olimme ostaneet paikallisesta kaupasta hyttysmyrkkyä. Ajattelimme että tavalliset suomalaiset Offit ei auta...
 
Minä suihkauttelin heti parkkipaikalla itseni hyväntuoksuiseksi ja tälle alkutaipaleelle saavuttuamme, muu perhe kysyi raastavasti saada suihketta joka paikkaan.Tässä ne iskivät! Loppumatkasta niitä ei sitten ollutkaan...
Lähdimme siis "metsästämään" alligaattoreita. Niitä piti lymytä ihan näkyvillä. Vastaantullut ryhmä hihkui iloisesti että edessäpäin tulette näkemään juuri niitä alligaattoreita. Ajattelin että niin varmaan..

Siellä yksi pieni

Ja yksi isompi sillan alla!

 
Suoaluetta


Pariskunta aurinkovarjoineen :)

Kaskas, hepokatti, heinäsirkka. Mikä lie mutta iso!

Lukijat