Hae tästä blogista

28. marraskuuta 2013

Tiistaina jäässä!

Se oli sitten yksi tiistai kun päätin pyörällä mennä töihin. Kulkuväline oli sulamassa keskusvarastossa ja ajattelin että se toimii moitteettomasti.

Ulkona olikin pakkasta -6 C, mutta pyöräileehän muutkin konkarit tuolla kesät talvet.

Lunta ei vielä ole eikä liukasta.

Puin lämpimästi päälle, kypärämyssyt, talvikengät ja kaikki.

Puolessavälissä matkaa jarrut jäätyivät, ei toiminut kuin toiseen suuntaan. No, vaihteita en edes yrittänyt käyttää. Päätä alkoi palella viimassa.

Ajattelin että tässäkö tämä oli sitten, pyöräilyt tältä vuodelta. Mietin missä kunnossa on pyörä kun lähden töistä. Miten ihmeessä ja millaisella pyörällä ihmiset sitten ajelee tuiskussa ja pakkasissa? Onko niillä jarrujen ja vaihteiden päällä villasukat, onko ne vuorattu villalangalla?

Hyvin se toimi kotiinpäin mutta en kyllä suosittele pyöräilyä ilman jarruja ja nastarenkaita. Ainakaan pakkasessa.

27. marraskuuta 2013

Mitä maanantai toikaan tullessaan?

Rakastan maanantaita! Monikaan ei varmasti sano niin, mutta minulle maanantai julistaa uuden alkua. Uuden viikon alkua. Jos on ollut rento, laiska viikonloppu, kuten edellinen, on ihana mennä töihin ja tehdä töitä, juosta asioilla eestaas ja nähdä ihmisiä.

Maanantaihin kuuluu myös viikon ruokalistan pohtiminen ja ostaminen. Tietysti helpottaisi jos laiskana sunnuntaina tekisi listan jo valmiiksi, mutta yleensä en jaksa. Tai en koskaan jaksa.

Maanantaiaamuna tai sitten työpäivän jälkeen raapustan listaan näkyvästi puuttuvat tavarat, vien toisen lapsen harrastukseensa ja sitten menen asioille.

Tänään tosin meinasi kaikki mennä jo aamusta mönkään. Minut herätettiin tulemalla ovelle ja olla sanomatta mitään. Jokin oli huonosti ja se vaati ylösnousua lämpimän peiton alta ennen aikojaan. No sitä se on, lapsiperheen elämä.

Päätin sitten nousta ja keitin itselleni teetä ja söin aamupalaa. Olin päättänyt mennä töihin pyörällä. En ole juurikaan sellainen ihminen joka seuraa uutisia tai säätiedotuksia. Jotenkin tunsin että ulkona saattaisi olla kylmä. Vilkaisu lämpömittariin. Juu, oli siellä viisi astetta pakkasta. No ei hätää, on se polkupyörä ennenkin kulkenut pakkasella.

Siinä sitten puin säänmukaisen vaatteet päälleni toppatakkia myöden, kypärä ja alusmyssy, legginssit ( on muuten uudet, me&i:n outlet tapahtumasta ostetut oranssit 5€:lla), oranssit housut ja tuulipuvun housut ja villalapaset. Ja talvikengät. Pääsin ulos ja totesin että jarrut ei toimi. Jäässä! Tuskin sitten vaihteetkaan on hyvässä jamassa. Vein pyörän keskusvarastoon sulamaan.

Vaihtoehdot:
a) Mennä bussilla (ei oo pikkurahaa, kortissa tuskin on arvoa). Ei
b) Kävellen / juosten. Varmasti myöhästyisin. Ei.
c) Autolla. Jep. Hilasin huurteita 20 minuuttia pois ikkunoista ja kirosin. Ei enää ikinä! Noin pieneen matkaan menee niin tuhottomasti energiaa. Menin kyllä autolla kun muutenkin tänään sitten, tuli ajeltua harrastuspaikkaan, kauppaan, (samalla kirjastoon), hakemaan treeneistä...

Julistinhan kesällä että sitten menen vaikka kävellen töihin! No, voisin vaikka mennä mutta treeneihin vientejä on joka päivä..

Iloista tiistaita kaikille!

26. marraskuuta 2013

Kirjastossa on elämää

Hätkähdän joka kerta kun käyn kirjastossa. En tiedä kuinka moni tämän blogin lukijoista ovat sitä vuosimallia, että tuntevat samoin kuin minä.

Minulle kirjasto on paikka, jossa voi lukea ja selata lehtiä rauhassa. Siellä etsitään kirja hyllyistä hiljaisesti. Siellä on hiljaista, siellä kuiskitaan, hyssytellään ja ollaan yksinkertaisesti suu supussa. Ainoa ääni joka siellä kuuluu on vaikka kirjastohoitajan työn ääni, siirtää kirjat takaisin hyllyyn tai että hän näpyttää konetta.

Tällainen oli minun lapsuuteni kirjasto pienellä paikkakunnalla. Muistan myös että noin kymmenisen vuotta sitten isojen kaupunkien kuten Helsinki ja Espoo, kirjastot olivat hiljaisia. Muistan opettaneeni lapsiani kuiskimaan kirjastossa, kun he olivat pieniä jotta eivät häiritse toisia ihmisiä. Se oli minusta ihan normaalia.

Milloin viimeksi olet käynyt kirjastossa? Minä käyn melkein joka viikko.  Lapseni lukevat kirjoja paljon, monta kuukaudessa ja kirjasto on mitä parhain paikka, ei maksa mitään! Varaaminenkin on tullut ilmaiseksi, tosin ei se 0,50€ ollut paha hinta mielestäni aiemminkaan. Ja minähän käyn lainaamassa, vaikka tyttönenkin on jo niin iso että varaa itse netistä haluamansa kirjan ja käy sen lainaamassa. :)

Voi olla että nykyään kirjastoissakin on eroja. On isoja kaupunkikirjastoja ja sitten pienten paikkakuntien kirjastoja. Tämä kertoo vain minun mielipiteeni.
Nyt jo eteisaulassa valtaa mielen Melu. Ihmiset puhuvat Kovaan ääneen, Lainausautomaateista tulee piipitysääntä. Nuoriso istuu hyllyjen välissä eväitä syöden, kovaäänisesti puhuen, kiroillen. Taitavat ehkä läksyjäkin tehdä. Lehtisalissa en ole nyt käynyt, olisiko siellä hiljaista?

Palvelupisteen luona, jossa kaksi kirjastonhoitajaa istuvat tietokoneillaan, on myös nuorten suosimat tietokoneet. Niihin saa varata aikaa ja niissä voi pelata vaikka nettipelejä. Kovaan ääneen kaverukset huutavat toisilleen pelin tiimellyksessä. Tytöt ja pojat.

Kerran kysyin eräältä virkailijalta apua kirjan etsimisessä ja tokaisin siinä samalla että "enpä olekaan tottunut että kirjastoissa on nykyään niin kova meteli". Naisihminen totesi minulle että "yliopiston kirjastoissa on hiljaista, sinne kannattaa mennä". Hmm, tästä mietin että mitä hän ajoi takaa. Eikö hän muista miten kirjastossa oikeasti kuuluisi olla hiljaa. Mutta eipä vissiin sitten nykyaikana!

Tai ainakaan tässä kirjastossa missä minä käyn.

Harmi.

Kuuluisiko teidän mielestä kirjaston olla hiljainen paikka? Vai onko se jo vanhanaikaista? Millaisia kokemuksia teillä on?

Tänään selviää kuka voitti Junior-Finlandian! Minä niin toivon että Aino ja Ville Tietäväinen :)


25. marraskuuta 2013

Aloitettuja, keskeneräisiä ja valmiita...




Olen pitänyt pitkään taukoa askartelusta ja kutomisesta. Eilen liottelin pitkästä aikaa postimerkkejä irti kirjekuoren kulmista, jotta voisin tehdä decoupage-juttuja niistä. Saapi nähdä millaista tällä kertaa syntyy. Kaapin perällä on pitkään lojunut iso kasa kirppiksiltä löytyneitä Ikean peilikehyksiä. Kukahan läheinen on seuraava sopiva uhri?






Sitten tuunailin heijastimia. Löysin kaapista heijastimia ja sovelsin eri ohjeita. Tässä yksi. Solmutekniikalla olen tehnyt ennenkin nyörin.  Angry birds heijastimen oma muovinen nauha katkesi liian helposti joten tein siihen oman ja aika soman. Tämä heijastin matkasi vaaleanpunaisia villasukkia käyttävälle Iinalle. Noh, ei ne värit nyt ihan vahingossa tulleet, jostain vain tiedän hänen pitävän pinkistä :)


Solmutekniikka on hankala selittää mutta aika helppo tehdä. Ehkä teen kuvien avulla demonstraation jossain vaiheessa.


  Löysin lankakorini pohjalta ihanaa pehmeää vaaleanpunaista lankaa joka ei kyllä ole villaa. Yksinään se meni vain sotkuun, nyt neulon sitä vaaleansinisen villalangan kanssa. Tuleekohan se koskaan valmiiksi? Ja mikä siitä tulee? Ja tuleeko siitä koskaan valmista? Sitä ei kyllä koskaan tiedä. Nyt jo olen saanut neulottua siihen pari ylimääräistä kerrosta, mistä lie tulleet...

Facebook-sivuillani kävinkin tahtojen taistoa erää kaulaliinaprojektin kanssa. Purin tekeleen noin 3 kolme kertaa, siksi koska siinä oli ensin liian vähän silmukoita ja sitten siihen tuli reikiä ihan itsekseen. Käänsin jopa työn ammattilaisen pyynnöstä jotta saisin sen jotenkin kuosiin, mutta. Siinä oli jopa minun makuuni liikaa reikiä, joten se oli yks kaunis lauantai-ilta kun purin koko höskän. Kolmen kuukauden uurastus joutui takaisin lankakeräksi. Ja jäi odottelemaan uutta inspiraatiota, kenties vielä ennen joulua.

Itselleni minä sitä huivia neuloin. Ja kyllä aion vielä saada sen päätökseen.








Vielä mä tuunaan näistä napeista koruja. Ovat muuten Isoja :)




 
.



24. marraskuuta 2013

Chilit talvella

Kesä meni nopeasti ohi ja oli aika taas päättää mitä tehdä kesällä ulkona kasvatetuille chilin taimille.

Päätimme siirtää ne sisälle jotta kaikki chilit ehtisivät kypsyä. Kastelu tuotti ongelmia, huonot ulkokäyttöön tarkoitetut ruukut päästivät vettä läpi. Parkettilattialle. Kastelimme ne pari kertaa niin että siirsimme ne parvekkeelle.

Nyt niitä ei enää kastella. Chilien lajeista emme tiedä mitään mutta katsokaapa mitä on tapahtunut kuukaudessa parille vihreäksi luullulle kasville?

 Se on puoliksi keltainen!
 Kuvat on otettu lokakuun lopussa..

Nämä kuva on otettu marraskuun puolessa välissä


Nyt ne ovat muuttuneet punaisiksi. tai oransseiksi.
Chilit ovat olleet tulisia ja niitä olemme syöneet pizzan päällä sekä muiden ruokien kanssa.
Näitä ei säästetä ensi vuodeksi. Viime vuonna säästin Bolivian rainbow-lajiketta ja istutimme sen talven jälkeen takaisin ulos. Se tuotti vielä alkukesästä Chilejä mutta sitten se kuihtui pois.

Tammikuussa kasvatushomma alkaa uudestaan! Kolmas vuosi, toisikohan yhtään parempaa satoa. Kasvihuone pitäisi hankkia...

22. marraskuuta 2013

Lennän mä perhosen lailla...

Olen nähnyt jonkin verran selatessasi nettisivustoja erilaisia koristuksia kenkiin, erityisesti lenkkitossuihin. Ja nyt sain sitten ahaa-elämyksen. Juuri äsken.



Itse en juurikaan tai siis ollenkaan shoppaile netissä ja olen miettinyt missä niitä myytäisiin.

Googlasin "siivet lenkkareihin" ja löysinkin Moumoun postauksen siivistä jota luin jo aikaisemmin. Siron näköiset olivat nuo siivet. Ja tajusin sitten että Suomalaisesta kirjakaupasta löytämäni siivet ovat samaa merkkiä ja niiden nettisivut löytyvät täältä. Shwings-merkkisiä siipiä löytyy erilaisia ja eri värisiä. Voitteko arvata millaiset hankin itselleni? Oli muuten ihan pakko!


 
 Suomalaisessa Kirjakaupassa valikoima oli aika suppea, siellä oli eri värisiä perhosen siipiä ja sitten tulenlieskoja, niitä myös eri väreissä.

Mitäs tykkäätte?
Nämä pääsivät jo testaukseen kuntopiiriin, valitettavasti eivät keränneet huomiota. Lepattelin sitten itsekseni näillä :)

20. marraskuuta 2013

Kato ne on Buutsit!

Kenkähaaste jatkuu. Juuri totesin yhdellä palstalla että minulla taitaa olla yhteensä alle 20 paria kenkiä. Yhteensä. Voisi olla enemmänkin, mutta olen aika kranttu mitä kenkien ostamiseen tulee. Kaikki ei kelpaa. Laatua pitää olla ja Mukavuutta. Sitä haen kengissä eniten.

Mutta tämän päivän kenkiin.



Muutama vuosi sitten, aika tarkalleen vaikka viisi vuotta sitten, naapurini luopui näistä kengistä. Ne eivät kuulemma enää sopineet jalkaan tai uudet oli jo hankittu. Kysyi haluanko nämä? Enpä voinut vastustaa kiusausta ja otin ne vastaan. Kaappiin jäivät. Mihin minä Bootseja, buutseja tarvitsen?

Monta vuotta ne lojuivat vaatehuoneen perällä. Olen ne jo pari kertaa laittanut kirpputorikasaan miettien, että paljonkohan niistä uskaltaisi pyytää? Kuitenkin olen perunut aikeeni ja siirtänyt takaisin, sinne vaatehuoneen perälle.

Sitten tuli yksi lauantai kun päätin kokeilla näitä jalkaan. Juu, kyllä, ensimmäistä kertaa! Ne ovat hieman isot, mutta pohja on ok ja niillä voi kävellä. Hieman niitä pitäisi hoitaa jollakin aineella että ne näyttäisivät kunnollisilta.

Nyt mulla on buutsit. Missähän näitä käyttäisi? Farkkujen kanssa ainakin, leveälahkeisten...


Oliskos se ollut jotain yhdeksäkyt lukua kun näitä virallisesti käytettiin? :)

15. marraskuuta 2013

Yksi pakkomielteistä

Varmasti jokaisella meistä on pakkomielteitä joistain asioista.

Minulle ne asiat ovat pitkältä aikaväliltä, tai sellaisia mitä en voi saada. Mitenkään.
Osa asioista on lapsuudesta menetettyjä asioita ja jotkin nykyisyydessä olevia ehkä aika kalliitakin juttuja.

Eräs tällaisistä himotuista kohteista on: Cobra-puhelin. Uskokaa tai älkää, mulla oli omassa huoneessani tällainen ihanuus, jolla sain soittaa. Se oli jo silloin 80-luvulla erikoisuus, luuri ja veivauskiekko samassa, ei siis mitään näppäimiä vaan perinteinen kiekko. Se oli punainen. Kuulin myöhemmin että se oli myyty, silloin kun en enää tarvinnut sitä. Harmitti vietävästi.

Nyt se maksaa esimerkiksi huutonetissä kymmeniä euroja, eikä ole kyllä varaa maksaa sellaisia summia. Mitä tekisin semmoisella jos sellainen ilmaantuisi? Koriste-esine se olisi. Muisto nuoruusvuosista, omasta huoneesta ja kyllä, ehdoton retroasia mikä säilyisi itsellä pitkään.

Mitkään muut värit kuin punainen ei käy.

6. marraskuuta 2013

Kenkähaaste2013 (2)

Tässä toiset kengät Kenkähaasteeseen 2013.
Olen ostanut nämä Tallinnasta, piti saada mustat saappaat joilla voi tepastella vaikka oopperaan tai juhlavasti ihan minne vaan.


Nämä sopivat kuin nenä päähän ja ne oli saatava. Täydellinen istuvuus. Loistava ulkonäkö. Korkoa...

Mutta näissä kengissä on pieni "ongelma". Niitä ei voi käyttää kesällä (liian kuumat) ja talvella ne ovat liian liukkaat (pitäisi varmaan mennä vaihtamaan korkolaput). Syksyllä en muista niitä käyttää. Kaapissa lojumassa kaukana.

Mutta nyt! Otin ne kaapista. Ei ole vielä Liukasta tai Pakkasta. Vettä on mutta sepä ei haittaa.

----

"Äiti, miksi sulla on korkokengät?" Lapsen suusta, kuinkas muuten. Siinä sitten selittelemään. (kts. pari lausetta ylemmäs)

Vein lapsen harrastukseensa. Kuului kopinaa asfaltilla. Yllättävän hyvä näillä on ajaa autoa. Ja kävellä!


Ekana iltana nämä olivat jalassa yhteensä ehkä puoli tuntia. Tunsin oloni naiseksi.

Toisena päivänä käytin niitä vähän enemmän, kävelyyn ja autolla ajoon. "Oi, sullahan on fiinit kengät!" Työkaverin suusta.

Ihanat kengät!


Kolmantena päivänä mulla on Grande ajatus. Lähden ulkoiluttamaan niitä ulkomaille asti. Tallinnaan!

Ajatus kaunis ja ihana. Olen aina ollut Tallinnassa mukavilla lenkkareilla, niin turistin näköisenä kuin olla ja voi! Tai mukavilla tasapohjaisilla kengillä. Olen tainnut kerran kävellä jollain muillakin mutta tämä "Korkokengäsaappaat Tallinnassa" oli kuningasajatus.

Noh. Ensin kävelin sateessa ilman sateenvarjoa 2,2 km askartelukauppaan. Ehdin kuivua päästä varpaisiin parissa tunnissa sopivasti.

 Sieltä 2km sateessa ilman varjoa Tallinnan keskustaan. Kävellen. Kävelin kaupoista kauppoihin. Kävelin, kävelin. Lopussa usko meinasi loppua kesken. Jalat olivat kipeät. Päkiät olivat tunnottomat. Kantapäätä ei ollut. En uskaltanut ottaa kenkiä pois pelkäen etten saisi niitä enää jalkaan. Jalat turposivat.

Mutta seuraavana päivänähän ne olisivat jo virkonneet, uudenlaiset, ei huolen häivää.

Ei.

Löysin uusia lihaksia reiden sisäpuolelta, päkiöitä särki ihan julmetusti, jalkapohjissakin on vissiin lihasta. Tai ainakin ne olivat kipeät.









2. marraskuuta 2013

Sytytä kynttilä

Sytytä kynttilä kuolleiden muistoksi tänään.
























Muista lähimmäistäsi ja halaa heitä.

1. marraskuuta 2013

Halloween-kassi

Tytsy lähti synttäreille joilla oli Halloween-teema. Sitä onkin nyt tullut joka tuutista, ja itse inhoan tuota krääsäjuhlaa, joka on rantautunut Suomeen Amerikasta. Oranssiteema sopii minulle ja hämähäkit, mutta silti. Tarjouksia teeman mukaan, ihan joka kaupassa.

Askartelin paperikassin tytön lahjalle. Tässä noin vaihe vaiheelta, liimausvaiheesta ei valitettavasti ole kuvia, oli tahmaista puuhaa...


 Ensin oli käytetty paperikassi. Pieni sellainen koska lahjakin oli pieni.
Ajattelin että olisi pakko tuunata jotain Halloween-aiheista, ja sain ajatuksen hämähäkistä. Cava-pullon korkki tuli mieleeni. Kuohuviinipullon korkki ajaa saman asian. Näitä olen joskus nähnyt kierrätyskeskuksessa myytävänä.. tämä on oma.
 Väritin mustalla tussilla mattoveitsellä halkaistun korkin. Ole varovainen, veitsi on huipputerävä! Liimasin myös kassin toiselle puolelle oranssin paperin.
 Tahmainen osuus oli jalkojen liimaaminen korkkiin. Kaikki saavat kokeilla miten "helppoa" se on :)
 Kassin toinen puoli sai matelijanvärisen paperin
 Olisin halunnut mustan hämähäkin. Ensin kokeilin pitsiä ruumiiseen mutten löytänyt sopivaa. Sitten kävi mielessä villalanka, mutten jaksanut alkaa tekemään tupsua. Löysin kätköistä huovutusvillaa, joka menetteli tässä tapauksessa ihan hyvin ja oli helppo kiinnittää. Verkon piirsin vain tussilla
 Matelijapaperin päälle liimasin "kortin" johon tyttö kirjoitteli onnittelut.
 Valmis kassi.

Solmutekniikka

Kaivelin vanhoja varastoja ja löysin joskus pari vuotta sitten aloittamani nyörin tekeleen. Tein tällä tekniikalla aikoinaan paljon rannekoruja ystäville, mutta taito melkein unohtui vuosiksi. Nyt verestelin muistoja...

Äitini opetti tämän minulle aikoinaan ja innostuin siitä kovasti. Nyt yhdistin sen heijastimeen, josta tuli oiva riipus hakaneuloineen. Ainut fiba tässä vaan on että pari vuotta sitten aloittamani on erilainen kuin nyt jatkamani, vaikka olen varma että tämä on se sama tekniikka :)


pieni mutka matkassa vuosien varrelta

Lukijat