Hae tästä blogista

28. syyskuuta 2013

Sanoin EI Tallinnan reissulle

Joudun nuukuus-teemani vuoksi jättämään tämän syksyisen Tallinnan reissun väliin. Kyllä, houkutus olisi liian suuri jotta voisin matkustaa vain katselemaan. Kyllä, siellä on ihana Karnaluks-askareteluvillalankakauppa, josta saa kaikkea tuhottoman halvalla. Mutta ei, en tarvitse nyt juuri uutta materiaalia josta askarrella kun sitä on kaapit täynnä. Villalankoja, peilikehyksiä, mosaiikkia, teippejä, valokuvakehyksiä, decoupage-lakkaa, papereita, korttipohjia ja vaikka mitä muuta.

Kuukausi sitten aloitin projektin mistä taisin vihjaista täällä blogin puolella. Nimittäin ensimmäisen villaisen kaulaliinan teko on alkanut. Ensin oli langat, joita hamstrasin Tallinnan reissulta keväältä..

 
Ja sitten idea mitä niistä tehdään. Ja mikä lanka valitaan:
 


Ja tässä on sitä alkua...

Silmukat loin varmaan 5 kertaa kun joka kerta se toinen lanka loppui kesken! Mutta tässä siis lopulta kaikki 200 (?) silmukkaa luotuna. Ja kutominen voi alkaa!
 

27. syyskuuta 2013

Elämää oranssimaailmassa

Olen yrittänyt miettiä mitä laittaisin blogini facebook-sivuille muuta kuin tiedonantoja päivittämästäni blogista.

Mutta nyt tuli mieleen että siellä voisi näkyä enemmän aiheita kierrätyksestä, ekoasioista, kirpputoreista, vapaaehtoistyöstä tai muusta hyvästä. Joten seurailkaa sivuja ahkerasti ja piipahtakaa täälläkin aika ajoin!

Iloista viikonloppua kaikille!

26. syyskuuta 2013

Syksy saapui!

Syksy on vihdoin tullut. Mistä sen huomaa?

Puut muuttuvat keltaisiksi, punaisiksi, ORANSSEIKSI.

Ihmiset etsivät kaapeistaan kaulahuiveja, lapasia, hanskoja, säärystimiä ja päähineitä.

Lapsille pitää hankkia uusia kenkiä, takkeja ja housuja.

Sitä miettii, miten pääsisi halvemmalla. Mitä löytää kirpputoreilta, mitä en osta käytettynä.

Syystalkoot ovat odotettu hetki meidän pihalla.

Ensimmäiset oikeat kylmät aamut pistävät nenän punoittamaan ja tuuli tuivertaa korvissa.

Chiliparat saivat ensikosketuksensa alle viiden asteen kylmyyteen vähän liian äkkiä...

Täytyykin siirtää ne sisälle!

24. syyskuuta 2013

Sehän on kohta jo joulu!



Ette varmaan arvaa? Olin viikonloppuna yhdessä kauppakeskuksessa ja siellä oli jotkut alehömppäpäivät. Kulutin aikaa kaupoissa kun laps oli synttäreillä, niin kiertelin puolitoista tuntia siellä täällä.

Olisi pitänyt ottaa enemmän kuvia mutta tämän kuvan sain otettua salaa. Voitteko kuvitella että se joulu vihdoin tulee? Aa, oottakaas, kun katson kalenteria. Niin, just taisi kesä loppua? Juu, yhdessä kaupassa oli jouluvalot jo esillä hyllyillä. Myynnissä! Ajattelin jos olis vaikka viime vuoden erät alennuksessa.. Ei, ihan kunnon hinnoilla. Oli myös pallot ja koristeet ja hörsylät. Kyllä tänä vuonna on aloitettu V-Ä-H-Ä-N liian aikaisin tämä vouhotus.

Vai mitä mieltä olette?

Selvisin muuten reissusta ostamatta yhtään mitään. Aikamoinen suoritus sanoisin. Kaikenlaista ihanaa, halpaa ja kallista oli tarjolla :) Nuukuus voitti!

23. syyskuuta 2013

Juoksunhuumaa

Treenasin koko syksyn yhtä tapahtumaa varten. Piti juosta enemmän, käydä salilla vetämässä punttia ylös ja muutenkin olla urheilullinen. Siinä oli mun haave, päämäärä.

No. Tulin juosseeksi jonkin verran. Kuntopiirissä kävin muutaman kerran ja jäin kyllä koukkuun. Työssäkäyminen ja perhe-elämä vähän vaan hidasti kuntoutumista kunnonkohotusta.

Sitten sairastuin. Ensin oli viikonpäivät outoa kurkkukipua. Sitten oli korvat kipeänä. Viikon ihmettelin että tuleekos sitä flunssaa tai jotain! Ja sitten tuli flunssa joka kesti tasan 4 päivää. Sit otin iisisti 3 päivää ja menin kuntopiiriin.

Ja sit oli toi kympin juoksu. Vähän aamulla tuntui siltä ettei jalat veny, selkä jumissa ja missään ei oo mitään voimaa. Söin runsaan aamiaisen ja 3 tuntii ennen juoksua, vedin Valion pro feel proteiinijogurttijuoman.

Pyöräilin paikalle alkulämmittelyksi ja sit vähän jumppasin muiden mukana.

Juoksu kulki ihan oletettavasti. Alkumatka meni aika joukon mukana eli hitaasti. Päivä oli aurinkoinen ja pilvinen eikä satanut vaikka sen uhka olikin. Viiden kilsan kohdalla oli juomapiste, joka meinasi mennä ohi huonon infon takia. Taisin suullisen ehtiä nakata kielen päälle kun tajusin että se oli jotain energiajuomaa. Toisella pisteellä oli sitten vettä, jota halusin. Sille kävi vähän samalla lailla. En malttanut pysähtyä kunnolla juomaan joten hörppäsin ja viskasin roskiin.

Juomapisteen jälkeen oli tiukka ylämäki jolle sanoin ei kiitos ja kävelin ehkä minuutin. Sitten alkoi loppumatka ja mieleen iski että sisulla jaksetaan! Jalat eivät oikein kantaneet enää, sitten mentiin takapuolenlihaksilla. Pari kilsaa ennen maalia oli tuttuja kannustamassa ja kuvaamassa. En tainnut edes hymyillä siinä vaiheessa. Sitten kun pastillit loppui, otin käyttöön "pyhänhengen". Sillä jaksoin juosta loppuun asti ja vielä ohitinkin juoksijan siinä!

Voittajafiilis oli kyllä. Kyllä siinä vaiheessa aina miettii (toisen kerran elämässä) että miksi ryhtyy tällaiseen rääkkiin? Ihan vapaaehtoisesti olin ilmoittautunut. Ja itse asiassa tänne ilmoittauduin ENNEN kuin olin juossut Naisten Kymppiä. Positiivinen ajattelutapa ehkä??

Mutta kyllä se olo on ihan parasta kun saa istua alas ja alkaa kaivamaan yllätyssyömistä kassista jonka olet saanut käteesi juoksun jälkeen. Jalat eivät olleetkaan niin loppu.

Monta tuntia juoksun jälkeen, suihkun, syömisen, venyttämisen ja taas syömisen jälkeen jaksaa taas ajatella. Jaksaa ajatella tulevaa ja seuraavaa koitosta. Kyllä siitä vaan tulee niin voittajafiilis kun on saanut juostua.

Suosittelen kaikille liikunnaniloa! Ihan mitä tahansa.

18. syyskuuta 2013

Oranssifriikin viikon parhaat

Viikon paras herkku on ollut ehdottomasti Chilit. Niitä on kypsynyt kivasti pihamaalla ja ollaan saatu maistettua oman maan satoa. Sitä on löytynyt mm. pizzan päältä. Aika tulista, mutta juuri sopivasti. Olemme saaneet niitä myös tuiaiseksi ja teimme aasialaiseen makuun soijakastikkeesta ja chileistä kastikkeen, johon dippasimme pannulla paistettua kasvissekoitusta (herkkusieni, kesäkurpitsa, paprika) ja kananugetteja. Vaihtelua iltapalaan!



Viikon paras huijaus on kylläkin jo toissaviikolta. Tein itselleni tatuoinnin. Tai oikeastaan toinen lapseni halusi itselleen siirtotatuoinnin ja kuvien joukosta valikoitui minullekin sopiva ja sain laittaa sen itselleni. Se oli niin aidon näköinen, että kun esittelin sitä parille työkaverille, he luulivat sitä oikeaksi! Nopeasti kyllä oikaisin ja kerroin totuuden.



Viikon pahin kärsimys liittyy siihen että elän edelleen nuukuus-vuotta. Saan jatkuvasti sähköpostiini Showroom8:ltä tarjouksia, kutsuja ystävämyynteihin, kutsuja viimeisiä-viedään-muuttomyynteihin, alennuskuponkeja yms kaikkea ihanaa. DESIGUAL-vaatteita olisi tarjolla! Mutta kun. Ne maksaa maltaita Suomessa, en-mitenkään-voi ostaa niitä Suomesta. Nyt niitä mainoksia näkee myös lehdissä. Mä en kestä!
Desigual-vaatteita näen muuten aika paljon nyt katukuvassa.

Viikon paras uusitavara löytö ovat kyllä ehdottomasti Crocs-kumisaappaat. Mun on pitänyt hankkia itselleni jo vuosia uudet saappaat, mutten ole raaskinut. Missä mä niitä käyttäisin? Pyöräilyyn töihin, mökillä, kotona? No mutta nyt tuli aika hankkia lapselle omat, joten saan käyttää niitä sitten kun hän ei niitä tarvitse! Samankokoinen jalka!! Ne luultavasti sitten kestävät kanssa. (mutta ne on mustat, mutta oransseja ei ollut tällä kertaa tarjolla, ja annoin aika helposti periksi värin valinnassa...)



17. syyskuuta 2013

Yks' maanantaipäivä

Millainen on normaali maanantaipäiväni? Mitä se pitää sisällään, mitä mä teen, missä mä liikun? Mitä normaalistikin teen minäkin viikonpäivänä?

Ajattelin kertoa teille yhdestä päivästä nyt vaan.( tai tarina siis alkaa jo sunnuntaista)

Menin nukkumaan normaalisti sunnuntaina illalla. Laitoin herätyskellon päälle ja ajattelin lukea vähän kirjaa, mutten sitten jaksanutkaan. Heräsin aamulla valoon.

Mietin, että mikäs päivä se mahtaa olla tänään? Ai niin, maanantai. Mietin mihin oikein heräsin. Kello oli 6.28 ja miehen herätyskello oli päällä. Jaa niin se valo! Mitäs minun kello sitten näyttää, eikös sen pitänyt soida näihin aikoihin?

Jaahas, sehän ei ole vielä edes soinut eikä tulisi soimaankaan, koska unohdin illalla laittaa sen päälle. Pimeenä koko toosa.. No hyvä että heräsin valoon!

Nousin ylös ja söin aamiaisen, puin päälle ja tein meikkaukset ja muut nopeasti. Sitten lähdinkin jo töihin. Kuului lapsien heräämisääniä...

Melkein myöhästyin töistä! Joka ikinen jalankulkijan liikennevalo näytti punaista! Pitihän siinä nyt näyttää esimerkkiä muille ja odottaa pyörän kanssa, vaikkei lapsia siihen aikaan vielä näy. Puolet ajasta seisoin siis liikennevaloissa. Ei tullut edes hiki.

Töissä meni mukavasti ja nopeasti päivä ja olin päättänyt jo illalla, että treeneihin menisin. Kassi pullollaan treenikamoja ja muuta tärkeää, poljin lähimpään keskukseen. Etsin postia, mutta törmäsinkin yllätyksekseni ensin valokuvausliikkeeseen jota hain myös. Vein vihdoin ja viimein lahjaksi saamani kertakäyttökameran kehitykseen. Siellä lienee muutama kuva otettuna kesän läksiäisistäni..

Kysyinpä sitten siinä liikkeessä, että missähän se posti sijaitsee, kun siitä on aikaa kun viimeksi shoppailin kyseisessä paikassa. Vastaukseksi sain " siinä torin laidassa". Noniin!

Löytyihän se posti. Lähetin paketin kummilapselle, joka minun olisi pitänyt postittaa jo kesällä. Hyi minua, mutta viesti on kulkenut puhelimitse, etten ole ihan unohtanut!

Sitten jäin kiertelemään vaatekauppoja. Olen tehnyt samaa jo viimeiset pari päivää. Huolestuttavaa. Ehkä kohta oikeasti löydän jotain ja ostan! Harkittu on monesti ja monelta kantilta. Jossain jotain koetinkin, muttei onneksi iskenyt.

Sitten pyöräilin jumppapaikkaan ja sain hien otsalle helposti. Olin vissiin hieman toipilas vielä, mutta hyvältä tuntui.

Pyöräilin kotiin kaikessa rauhassa (mikä ei kyllä kuulu normaalitapoihin vaan niskalimassa joka paikkaan yleensä viiletetään) ja söin hedelmiä ja jogurttia.

Mitä?! Tässäkö tää mun päivä nyt oli? Ei mitään sen kummallisempaa, ei.

Ai joo. Jumpan jälkeen kuuluu mennä suihkuun, mutta minä suuntasinkin vielä kauppaan! Olin varmasti näky. Jumppa oli kuitenkin vetänyt mehut irti ja pyöräily kotiin vaivasi jalkoja, joten näky kaupassa ei ollut fresh! Tapasinkin kaupassa samanmoisen rääkin läpikäyneen tutun, joka kyllä näytti mun peilikuvalta. Väsyneet silmät, fresh-olo naamalla (ilman meikkiä) ja toivoo ettei kukaan näe. Kyllä mä kai jotain järkevää sain ostettua.

Enkä ostanut herkkulohtua.

11. syyskuuta 2013

Kirppishuumaa

Päätin jo kesän alussa että tahdon mennä myymään vaatteita ja tavaroita kirpputorille. Kaveri vain puuttui.

Mutta sitten löytyi ihana kaveri, jonka kanssa menikin siihen asti hyvin suunnitelmat kun päästiin jonottamaan paikkaa. Emme päässeetkään vierekkäin. Hän paleli puoli päivää varjossa, minä paistattelin koko päivän kuumassa auringonpaisteessa, oli syksyn kuumin päivä! Ei ollut oikein enää Espanjan aurinkoraitoja jäljellä, mutta sainpahan vähän väriä! Olin kyllä varautunut niin että kasvoille ja kaulalle laitoin aurinkorasvaa, mutta kiireessä vesipullo unohtui kotiin.

Kauppa kävi ihan mukavasti ja tavaraa lähti kotiin paljon vähemmän. Ensi vuonna uudestaan!

kamat esillä

rekissä takkeja




Tee pysyi kuumana koko päivän. Eväät maistuivat jo alkupäivästä.

10. syyskuuta 2013

Leffoja leffoja!

Olen varmaan aika fanaattinen leffafani. Mulle kelpaa leffa kuin leffa. No vähemmän on enää tullut katsottua ihan kauhuleffoja, kun näen niistä painajaisia. Mutta kaikki toiminta, fantasia, komedia, tosielämään perustuvat ja lastenkin leffat uppoaa.

Katsoin nauhalta (nauhoitin tv:stä) muutama kuukausi sitten parin päivän ajan (ihmettelen vieläkin, miten ihmeessä sen tein, kun -koskaan- en ole yksin kotona iltaisin tai päivisinkään jotta rauhassa saisi katsoa) kaikki kolme Twilight- leffaa: Epäilys, Houkutus, Uusi kuu. Ja olin haltioissani! Mietin onko jatko-osat jo ilmestyneet... Olivat! Katsoin ystävän luona Aamunkoi osa 1 elokuussa ja perjantaina sain lainattua videovuokraamosta kakkososan ja nyt saaga oli nähty, koettu, ahmittu, ihastuttu. Lumoava teinitrilleri. Voisin katsoa kaikki vielä ainakin kerran uudestaan.
Twilight-Leffapäivä!

Leffan kanssa oli saatava karkkia ja minähän ostin. Lapsen kanssa katsoimme The truman show'n, mikä on yksi lemppareistani myös. Ja sitten katsoin tämän.


9. syyskuuta 2013

Liikennekäyttäytymisistä

Olen liikkunut kotikaupunkini liikenteessä nyt taas enemmän kun lomat ovat loppuneet ja työt ovat alkaneet. Liikun liikenteessä enimmäkseen pyörällä, mutta jonkin verran myös autolla ja kävellen.

Kiinnitän huomiota kaikkiin ikäluokkiin, miten he liikkuvat ja käyttäytyvät liikenteessä.Itse pyrin noudattamaan liikennesääntöjä. Nämä seuraavat kommentit ovat aivan omia havaintojani enkä halua niillä loukata ketään. Mutta ihan huomionarvoisia mielestäni on ja tuon ne siksi julki. Kukin taaplaa tyylillään...

* Perhe pyöräilee iloisesti pyörätiellä. Lapsi istuu kyydissä isän takana istuimessa kypärä päässä. Vanhempi lapsi pyöräilee omalla pyörällä, kypärä päässä tottakai. Isällä eikä äidillä ole kypärää päässä. Mitäs JOS auto ajaa päälle suojatiellä? Lapset säilyvät luultavasti vammoitta, miten käy vanhempien, kuka heitä auttaa? Miten käy lapsien? Miten he velvoittavat lapsiaan käyttämään kypärää jos eivät itse käytä, missä malliesimerkki?

Itse käytän aina kypärää, esimerkin vuoksi ja sen vuoksi etten voi tietää millainen hullu vastaan ajaa, kävelytiellä, tiellä tai suojatiellä. Moikkaan aina kun auto väistää minua suojatietä ylittäessäni, siitä on tullut tapa. Olen lukenut monta artikkelia siitä kumman pitäisi väistää suojatietä ylittäessä, mutten vieläkään tiedä. Olen kiitollinen, jos autoilija väistää minua, koska yritykset pysähtyä ja väistää autoa ylittäessäni suojatietä, eivät ole tuottaneet tulosta. Minua ne viuhtovat jatkamaan matkaa. Ja aika useasti sitten otan kunnolla varman päälle ja talutan kävellen tien yli.

* Käytä pyörän soittokelloa jos aiot ohittaa lapsia, eläimiä, vanhuksia tai muuten vaan keskellä tietä käveleviä ihmisiä.

Itse olen alkanut käyttää enemmän kelloa. Se pirahtaa välillä liiankin kovaa. Se säikäyttää kauempaa ja kovempaa mutta jos ei käytä ollenkaan, liian läheltä ajettuna säikyttää kyllä enemmän. Kiitän aika useasti ohittaessani.

* Nuori ajaa polkupyörällä, reppu selässä ja kypärä roikkuu tangolla.

Miten nuori, jos häntä on pyydetty pitämään kypärä ajaessa päässä, selittää vanhemmilleen, jos onnettomuus sattuu että kypärä ei ollutkaan päässä? Kyllä sen huomaa... Voi sattua päähän aika paljon. Ehkä hän ei ole täällä selittämässä tapahtumaa. Ehkä kypärä roikkuu vieläkin tangossa.

Unohdin kerran tässä päivänä eräänä kypärän kotiin. Olin niin järkyttynyt tapahtuneesta että melkein kävelin tulomatkan kotiin.

* Nuori kävelee ja katsoo samalla kännykkäänsä. Suojatien kohdalla ei välttämättä irrota katsettaan puhelimesta. Miten kaikki unohtuukaan?
.
Tässä asiassa painottaisin vanhempia opastamaan turvallista liikennekäyttäytymistä! Kaikki muu unohtuu kun näpyttää kännykkää liikkuessaan ulkona. Koulutkin voisivat ottaa tämän puheeksi.

Itse kävin samantien ojentamassa lastani kun näin tapahtuman.

* Autolla ajaessa ei näpytellä tekstiviestiä tai puhuta kännykkään. Ne ei vaan sovi yhteen.
Havannointikyky tässäkin vaarassa.

Handsfree on keksitty.


Loppusrysäys:

Kun seisot suojatien edessä, katso kuka odottaa kanssasi. Niin kiire ei voi olla ettetkö näyttäisi esimerkkiä lapselle tai nuorelle ja noudattaisit edes sen kerran liikennesääntöjä. Älä kävele tai aja punaisia päin.

Opeta lapsesi taluttamaan polkupyörä suojatien yli. Näytä esimerkkiä! Silloin havannoit paljon paremmin kääntyviä autoilijoita, mopoilijoita, mopoautoja ja muuta liikennettä. Vasta n. 13 vuotias kokenut ajaja pystyy havannoimaan liikennettä. Useissa risteyksissä autoilijoille ja kävelijöille palaa samaan aikaan vihreä valo.






4. syyskuuta 2013

-30% alennuksella!

Kyttääkö joku muu kaupoissa alennustarroja? Olen aina ostanut ruokaa, joissa on tarra -30% hinnasta pois kassalla. No aina on väärä sana, mutta tässä hetkessä se tarkoittaa sitä että se tapa ei ole tullut nuukuus-teeman tai elämäntavan mukaan vaan että olen harrastanut sitä jo aiemmin.

Alennuksella saa ruokakaupasta saman päivän aikana kaupasta poistettavia lihatuotteita, maitotuotteita, kertakäyttöastioita, kuivatuotteita ja esimerkiksi karjalanpiirakoita, vain muutamia mainitakseni. Maidosta voi tehdä puuroja ja sämpylöitä, lihatuotteen voi kypsentää ja käyttää myöhemmin, kertisastioita kyllä voi käyttää silloin tällöin, vaikkei ne olekaan ekoteko. Yleensä tuotteet ovat ihan käyttökelvollisia ja meille ne käy! meillä ne säästää selvää rahaa!

3. syyskuuta 2013

Nuukuus - Kaupassa

Kaupassa on tullut käytyä nyt harvemmin. Ja olenpa varma että säästetty rahaakin. Maanantaina ja perjantaina on meidän tahti. Maanantaina ostetaan koko viikon ruoat ja perjantaina sitten viikonlopun ja välillä sen kiireisen maanantain ruoka. Asiaan kuuluvat itsetehdyt kankaiset kauppakassit, jotka on tehnyt minulle Tanja. Olen vienyt satunnaisia kankaita tai minulle jostain syystä tärkeitä kankaanpalasia ja niistä on syntynyt taitavissa käsissä kasseja. Iso Kiitos! Noh, onpa niitä tullut ostettua muutenkin. Niin ihania ne on.


Kyllä näillä kelpaa mennä kauppaan ja kantaa ostokset kotiin, vai mitä?

Tässä omista kangaspaloista tehty kassi. Farkkutaskut on rakkaista farkuista leikatut, niitsä meni polvet rikki ja ne oli ostettu v. 2005 Ranskasta :)


Nämä kankaat on ihanista vauvanvaatteista, oranssi ja raidallinen kangas on söpöistä housuista!

kuin siivet
saman kassin monta puolta
Oli vanha naisten paita josta en itse keksinyt mitään järkevää

Miten tämä voi mennä väärinpäin? 
 

Erityinen kiitos kuuluu myös kestovihannespusseille. Ei ole ainakaan kassaneideiltä tullut negatiivista palautetta kun niitä on käytetty :)

Betty Boop yöpaita oli liian... mutta sopiva kassiksi!
Mutta kyllä mä himoitsen välillä muovisia kasseja niiden printin takia... Vai mitä sanotte tästä? Tätä ei voinut olla ostamatta, eihän??

2. syyskuuta 2013

Se oli yksi lauantaipäivä...

...kun suuntasin lapseni kanssa Helsinkiin!

Tarkoitus oli siis suunnata Ruttopuiston kirppishuumaan ja ehkä jopa ostaa jotakin! Olin kotona katsonut siivouspäivän sivuilta että siellä olisi eniten yhdessä paikassa myyjiä. Hui sentään, nuukuus-vuosi on kyllä hyvin lähtenyt käyntiin ja rahaa säästetty. Nyt oli aika hieman kuluttaa...


 Löysin itselleni pari tunikaa, jotka valitettavasti eivät säily ehjinä vaan tuunaan niistä jotain, joka säilyy nyt salaisuutena.. Tyttönen löysi hameen. Ei me paljoa köyhdytty ja lähdettiin ajoissa pois ja suuntasimme kävellen kohti muuatta kioskia.

Olen siitä lukenut ja kuullut paljon hyvää, joten sen on oltava joku toosi erikoinen.

Nimittäin Salmiakkikioski! Runeberginkatu 43 on aika tarkka osoite. Kiva myyjä antoi maistella muutamia herkkuja ja lähdin iloisin mielin sieltä pois. Ostin ihan irtareina salmiakkikaloja ja salmiakkinappeja, salmiakkijauhokarkkeja, hollantilaisia pisaroita ja salmiakkitoffeeta jossa maistui Naga morich! Chilitoffeeta! Maistoin ihan reilulta kädeltä sitä kotona kun mies sanoi ettei se juuri polta. Poltti! Mutta silleen sopivasti :)





Sieltä matkasimme Ratikalla takaisin keskustaan ja Ruohonjuureen. Ostin ison pussillisen Pesupähkinöitä. Ostin muuten edellisen kerran huhtikuussa 400g ja ne ovat kestäneet siis 5 kuukautta. Nyt ostin 500g, niin ei tarvitse heti ostaa lisää. Voin edelleen vaan suositella.



Kierroksemme päättyi Käsityökortteliin, joka pidettiin Narinkkatorilla. Tarjolla olikin monenmoista käsityötä, kaikki aivan ihania. Tytsy osti itselleen Elvarin karkkikorvikset. Nam!

Lukijat