Hae tästä blogista

27. kesäkuuta 2013

LOMA isolla L:llä!



Hyvää lomaa kaikille!

26. kesäkuuta 2013

Hiljaiseloako?

Olette ehkä huomanneet että Oranssifriikin blogi päivittyy satunnaisesti. Asia ei ole suoraselitteinen. Ei Niin etteikö elämässä tapahtuisi mitään mistä kirjoittaa mutta että löytäisi aikaa sille kirjoittamiselle. Se se on se ongelma. Ainainen, taitaa olla.

Olen vähemmän ja vähemmän päivisin tietokoneen ääressä, töissä todella vähän (ja kuka nyt töissä blogia kirjoittaisi muutenkaan?) ja enemmän ja enemmän puhelimen ääressä ja netissä. Pelaan valitettavan paljon omalla älypuhelimellani. Olen addikti. Siinä mielessä huono ostos minulle, mutta ehdottomasti siitä hyvä puhelin että sähköpostit voi lukea milloin vain ja vastatakin niihin. Onnistuu nykyään myös kuvien lähettäminen puhelimella ja sähköpostitse mikä on etu... Blogia en vielä (?) voi päivittää puhelimella, ehkä sitäkin jossain vaiheessa.

Nytkin kirjoitan lasten vanhalla koneella. Niille liian hidas jo pelaamiseen ja siksi käyttämätön. Niilläkin puhelimet toimii pelikoneena kuten myös iPad, meidän oikea tietokone ja sitten on vielä pelikoneet.. Vähän liikaa mun mielestä. Peliajat on määritelty pelikoneelle ja tietokoneelle muttei kännykälle...vielä. Itsellä ainakin tuntuu silmissä pitkäaikainen pelaaminen.. huh.

Ajatuksetkin ovat menneet laidasta laitaan. Syystäkin. Työpaikan vaihto on joillekin pikkujuttu, mutta itselle ilmeisen suuri. Pinnan alla kuohuu, eri asioista eri päivinä. En halua sanoa juuta enkä jaata jatkosta, mitään ei voi tietää mitä tapahtuu vuoden kuluttua. Sitä pohdin ja kovasti itsekseni ja ystävien kera. Mitä haluan tehdä loppuelämäni, siis mitä töitä? Onko tämä se mitä haluan?

Ennen kaikki oli vaan niin selvää. Joka päivä, edelleenkin, on kiva mennä töihin. Uran vaihto tässä iässä ei mahdoton ajatus ole, mutta aika epätodennäinköinen, ainakin omalla kohdalla. Haluan tehdä tätä työtä, tahti vaan ei nyt sovi itselle. Se ei ole sama kuin 10 vuotta sitten.. Ajat muuttuu ja ihmistenkin pitää...Olenko valmis?

Otin haasteen vastaan ja vaihdan taloa ainakin vuodeksi. Katsotaan miten naisen käy.

Iloista kesää ja lomaa kaikille!

25. kesäkuuta 2013

Anna Hyvän Kiertää

Osallistuin haasteeseen Ihan Kaikki Kotona -blogissa. Ja minun tuli jatkaa sitä täällä eli laittaa hyvä kiertämään.

Siitä tuleekin haaste sinänsä että saan jonkun kommentoimaan tänne, saati osallistumaan :)

Mutta haaste kuuluu näin:


Kolme ensimmäistä rohkeaa henkilöä, jotka lähtevät haasteeseen mukaan, saavat postitse jotain omin käsin tekemääni 12 kuukauden kuluessa. Ilmoittautuminen tapahtuu tähän postaukseen kommentoimalla ja osoitteesi voit lähettää minulle sähköpostitse: Haaste loppunut.


Sääntönä on myös se, että näiden kolmen ilmoittautuneen tulee jatkaa haastetta omassa blogissaan samalla tavalla (tai jos et omista blogia, voit soveltaa tätä esim. työkavereihin tai muihin ihmisiin)

Tämä oli aika hauska haaste. Kiva jäädä odottamaan mitä postista ilmaantuu ja myöskin innolla odotan osallistujia!

Rohkeasti vain mukaan!



23. kesäkuuta 2013

Kymmenen hyvää

Sain hauskan haasteen Ihan Kaikki Kotona - blogin Tanjalta jossa listataan ihania hyviä asioita kesästä ja sitten niitä ikäviäkin asioita. Minun 10 hyvää asiaa kesässä ovat:

1. Loma - 4 viikkoa tänä vuonna
2. Jäätelö - aina voi syödä, ja ihanasti on eri makujakin tarjolla, vaikka aina otan sen saman..
3. Ulkomaanmatka - irti arjesta kunnolla
4. Uusien avaimenperien etsiminen uusista paikoista - aina yhtä kivaa
5. Kiireettömyys
6. Aurinko - tarpeeksi lämmin
7. Oma(kin) aika - ihan aikaa itselle ja vaikka askarteluille
8. Mökillä olo - pieninä annoksina nautittuna
9. Ystävät - niitä tapaa niin harvoin aina
10. Huvipuistot - ne hurjimmat laitteet kuuluvat minun kesääni!

Ikävempien asioiden lista:
1. Hyttyset ja itikat - no kuka niistä tykkää?!
2. Liiallinen lämpö ulkomailla - 5 päivää yli +32 asteessa on liikaa minulle.
3. liian lyhyt loma
4. liian humalaiset örkit - pilaa tunnelman, oli sitten minkä maalainen tahansa
5. No enpä jaksa enempää miettiä ikäviä asioita!!

Heitän tämän haasteen
MouMou - blogin Iinalle

On My Way - Blogille

Kristiinan Näpertely-blogille




10. kesäkuuta 2013

Mietiskelyä minuudesta ja ryhmistä elämässäni...

Olen pohtinut tätä aihetta tosi kauan enkä ole saanut vielä mitään kirjoitettua ylös. En koneella tai käsin.

Ihminenhän tahtomattaan kuuluu elämänsä aikana ainakin johonkin ryhmään, joukkoon ja yhteisöön.

Minäkin olen kuulunut itse asiassa todella moneen. Pienenä lapsena en koskaan ollut päiväkodissa. Tai lastentarhaksi sitä taidettiin silloin kutsua. Minun ensimmäinen ryhmäni (jotenkin en nyt saa kiinni sitä sanaa jota käytin ennen kirjoittamista, saan sen ehkä mieleeni tässä kirjoittaessani) ennen kouluun menoa oli (1)perheeni. Sitten tuli (3)koululuokka. Luokallani oli muutamia tuttuja kasvoja jo kerhoajoilta: kävin jotain seurakunnan (2)kerhoa pari vuotta ennen koulua. Kuudenteen asti luokkani pysyi miltei samana. Muutama uusi oppilas tuli lisää, muutama muutti. Opettaja pysyi samana useamman vuoden, sitten tuli vaihdoksia, mutta jengi pysyi yhtenäisenä.

Vaikka toisaalta koin pientä koulukiusaamista ulkonäköni tai "taustani" perusteella, luokan yhteishenki oli hyvä. Hankimme luokkasormukset ja sovimme tapaavamme sitten tulevaisuudessa.

(3)Yläasteelle mennessä luokkamme jaettiin kolmeen osaan ja läheisestä pienestä taajamasta tuli lisää lapsia luokillemme. Joitakin asioita muistaa todella tarkasti. Osaa asioista ei halua muistaa ja todella iso osa on hämärän peitossa. Pysyin tämän 9 vuotta aika samanlaisessa maineessa. En harrastanut muuta kuin pianon soittoa, joten en ryhmäytynyt sillä saralla mitenkään. Oli perhe ja sitten ne luokkakaverit. Sain sieltä elinikäisiä ystäviä. Otimme taas luokkasormukset.

 Menin (4)lähilukioon, joten siinä vaiheessa elämää jengi jakaantui. Osa lähti muihin kuntiin lukioihin, osa meni ammattikouluun, osa varmaan, en tiedä? Sain uusia luokkatovereita, tosi mukavia! Osa oli vanhasta koulusta, osa jopa ihan sieltä ekaluokasta lähtien. Tunsin kuuluvani ryhmään, mutta en tiedä olisinko ollut oma itseni? Olinko? Vai katsottiinko minua vain sinä hiljaisena ujona tyttönä, joka ei vastaillut juurikaan tunnilla? Minuus taisi olla vielä siinä vaiheessa aika hukassa.

Lukiosta päästyäni olin hetken tyhjän päällä. Mietin mitä tekisin elämälläni. Muutin uuteen kaupunkiin miehen kanssa ja kävin (5)talouskoulun, jossa minut otettiin erilailla vastaan. Kukaan ei tuntenut minua ennestään ja pystyin olemaan "se puhelias" itseni. Oli aika kiva tilanne. Sieltä tosin ei elinikäisiä ystäviä tullut, mutta mukavaa oli. Ryhdyin ammattiopintojeni(6) pariin hieman vahingossa ja pari vuotta opiskeltuani pääsin oikeisiin töihin(7). Hiljainen olin edelleen ja varovainen ja kokematon.

Nykyisessä työssäni (8) olen ollut kymmenisen vuotta ja kaikki ovat menneet ihan nappiin. Mukavaa on ollut, olen saanut uusia ystäviä, minuun luotetaan ja minun kuulumisistani välitetään. Kuulun ryhmään.

Tapasin ala-asteen luokkakavereitani tässä hiljattain ja ajatus pompahti mieleeni. Millaisena he muistavat tai näkevät minut? Ovatko he kiinnostuneita siitä olenko muuttunut paljon, olenko muuttunut ollenkaan, olenko saanut muita ystäviä, olenko menestynyt elämässäni, onko minulla miestä( elämän kuulumiset toki vaihdoimme kaikki tarkkaan)? Miten pärjään työelämässä, olenko muuttunut puheliaammaksi?

Aika avoimesti sitten kerroin vähän kaikesta, mutta tietysti jäi paljon asioita kertomatta, mikä on selvää kun tavataan vain yhden illan aikana. Kehkeytyykö tästä uusi alku ja alan tavata vanhoja koulukavereita enemmän? Tyydymmekö me vain siihen samaan että tapaamme 5 vuoden välein ja that's it? Miten läheisiksi haluan vanhojen tuttujen tulevan? Haluavatko he pitää yhteyttä?

Muutamat heistä ovat kavereitani (9)Facebookissa, mikä on yhteydenpidon kannalta ja uutta tapaamista ajatellen hyvä asia, mutta kaikkien kaveri ei varmaan siellä tarvitse olla? Ja jos tavataan muualla, on kiva moikkailla ja jutella muuten vaan. Yhteisiä asioita löytyi muutaman kanssa yllättävästi, mutta paljon jäi varmasti monilla kertomatta.

Ehkä sitten viiden vuoden päästä, tai kymmenen, jolloin olemme jo aivan ikäloppuja!

Olen tällä hetkellä tyytyväinen elämääni. Pääsen toisen ryhmän tai toisen työyhteisön jäseneksi (joka on kymmenes) syksyllä ja heillä on vissiin minusta jo eräänlainen käsitys. Hyvä vai huono, en tiedä, siitä lähden ottamaan selvää!

Lukijat