Hae tästä blogista

28. helmikuuta 2013

Ystävän kanssa ostoksilla

Rupateltuamme ja herkuteltuamme lähdimme kauppakeskusta kiertämään. Mitäänhän en tarvitse, kaikkea on jo tarpeeksi, uskottelin. Kunnes muistin että juuri tässä ostosparatiisissa on se postimyyntikauppa, jossa ei tarvitse maksaa lähetyskuluja. Sinne siis.


Viime vuonna ostamani käsirasvapurkki on loppumaisillaan ja ajattelin käydä tsekkaamassa josko vastaava löytyisi. Pidin siinä ystävälleni myyntipuheen rasvasta ja onnistuin (tai eihän se mikään tavoite ollut :) mainiosti. Tarvitsin myös jonkin vartalovoiteen ja ensin päätin ostaa ison purkin, mutta sitten havaitsin pienempiä purtiloita. Ostin kaksi, kokeilen mikä paras ja käyn sitten jossain vaiheessa ostamassa.



Kävimme myös TIGER-sälämyymälässä, muttei tarttunut mitään mukaan. Lisäksi se oli rempassa.

Kirjakaupassa puheeksi tuli käyttämäni 10 vuoden kalenteri, johon helposti kirjoittaa tärkeimmät asiat lyhyesti ja säätila. Myyty :)

Meillä oli tosi kiva iltapäivä :)

27. helmikuuta 2013

Ystävän kanssa kahvilla

Tässä taannoin otin aikaa itselle ja tapasin ystävän, jota näen liian harvoin. No, samaa voisi sanoa kaikista ihmisistä joita kutsun ystäviksi. Onneksi niitä kuitenkin on, elämästä en selviäisi hengissä muuten.

Päätimme mennä kahvilaan. Ja sopiva löytyi pitkällisen kiertämisen jälkeen. Minulla kun iski töissä ajatus että haluan Paninia. Kuuma panini ja jokin juoma kruunaisi päivän.

On tainnut kuumat paninit mennä muodista kun sellaista ei meinannut löytyä. Onneksi sentään sitten löytyi, kuuma leipä!

Palan painikkeeksi halusin kaakaon ja kun listalla oli minttusuklaakaakao,  mikäs se parempaa. No siirappi olikin sattunut loppumaan joten sain vaan kaakaota. Kun myyjä kysyi haluatko kuitenkin kermavaahtoa päälle, ette varmaan arvaa mitä vastasin... Tietty!

Oli muuten herkullisin kahvila-annos koskaan. Panini taisi olla kanaversio.



Ja kuten huomaatte, ystäväni ihastui myös ISOON kuppiin ja sitten me herkuttelimme :)

26. helmikuuta 2013

Mikä Valkoinen Paita?

Esittelin nuorisollekin tätä ihanaa uutta paitaa, puseroa johon ihastuin entistä enemmän.

Paras kommentti oli ehkä: " Äiti, en mä kyllä muistanut että sulla olis ollut tollanen valkoinen"

Kyllä. Tämä on paljon värikkäämpi kuin se valkoinen harmaa hiirulainen.

Väriä elämään ihmiset!

25. helmikuuta 2013

Tadaa!


 Pesun jälkeen käyttäjä lisäsi koneen rumpuun pussillisen väriä ja 500g ruokasuolaa. Ja sitten sen valkoisen onnettoman puseron, joka oli aivan märkä pesun jälkeen. Surkea rätti.




Kesti kaksi tuntia että kone pyöritti myttyä. Jo heti aluksi käyttäjä epäili, oliko tehnyt oikean päätöksen puseroa kohtaan? Oliko se oikein kohdella sitä niin? No, se oli päätetty ja tehty, enää ei voinut peruuttaa!

Tältä mytty eli pusero näytti ensimmäisen pesun jälkeen.

Sitten kone piti laittaa päälle vielä toisen kerran. Sama ohjelma, samat 40C astetta ja tällä kertaa menisi sisään myös pesuainetta.

Kello kävi ja käyttäjän silmät alkoivat lupsua.. taisi huomata liian myöhään että tällainen projekti kannattaa aloittaa päivällä, ei illalla.



Vihdoin! Kone oli tehnyt tehtävänsä ja pusero nostettiin niin märkänä kuin olla voi, henkarille kuivumaan. Voi että se oli nätti! Kauniin kultakalan värinen, oranssi! No tietysti... :)

Tässä hän roikkuu pitkänä pienellä henkarilla




Tässä tuunaustarina valkoisen puseron matkasta oranssiksi. Suosittelen kaikille kokeilemaan vaatteiden uudistamista värien kanssa. Valikoima on aika laaja kaupoissa ja tosiaan ruokasuolahan ei paljoa maksa :) 

24. helmikuuta 2013

Oranssit herkut



Tässä esittelen teille minun selviytymiskeinoni talvesta.

Oranssit Appelsiinit. Merkillä ei niin juurikaan ole väliä mutta ikivanha mainos pyörii edelleen päässä, joten "JAFFAT TULLOO!! (-ja helemat paukkuu", muttei se liity tähän mitenkään). Niitä ku popsii niin pysyy pöpöt loitolla. Toki C-vitamiinia saa muualtakin :)

Toinen Oranssi herkku on mulle jo vanha tuttu vuosien takaa. Sharon-hedelmä tai Kaki-hedelmä. Nimi vaihtuu vuodenajan mukaan, riippuu mistä sitä milloinkin kauppoihin saadaan. Voi syödä kuorineen, aika rasvainen, jos hedelmästä voi sanoa mutta täyttävä välipala. Suosittelen maistamaan.

Porkkanat on kanssa mun herkkua :)



23. helmikuuta 2013

Valkoisen puseron matka..

Valkoinen pusero joutui pesuaineen ja veden maailmaan. Toki se oli siellä ollut aikaisemminkin monta kertaa, mutta nyt se aavisti että jotain uutta ja virkistävää oli tapahtumassa.

Käyttäjä kaivoi ostoksensa esille samalla kun pusero pyöri pesukoneessa suu vaahdossa...
                                                                                        
 
 



 
 

22. helmikuuta 2013

Olipa kerran valkoinen pusero



Olipa kerran ihana valkoinen napillinen pusero, joka ihastutti käyttäjäänsä vuodet ympäriinsä. Se oli ihanan kevyt, helposti puettava ja se sopi niin arkeen kuin juhlaan. Toisinaan se kyllä ylhäisessä yksinäisyydessään makasi kaapin pohjalla ja murjotti, kun se ei kelvannut, kun se oli niin valkoinen.

Mutta sitten yksi päivä sen käyttäjä keksi hauskan jutun, jonka aikoi toteuttaa kun tulisi tarpeeksi tietoa ja aineksia toteuttaakseen sen!

No, siitä ajatuksesta taisi vierähtää ainakin vuosi, ennenkuin tapahtui!

Käyttäjä hankki suuuresta kaupasta tarvikkeita ja sitten alkoi tapahtua!


...

No, ensin täytyi valkoinen pusero pestä tavallisella pesuaineella...


21. helmikuuta 2013

Helmikuun Houkutuksia

Jos mä jotain päätän, se kyllä pitää!

Tai, oikeastaan ei. Varsinkin juomisten ja syömisten suhteen.

Houkutuksia työpäivän aikanakin on tosi paljon. Siis että jos vaikka päätän kivenkovaan, etten enää koskaan juo kahvia, niin jo heti seuraavana päivänä tekee mieli ja vahingossa ottaa kuppiin kuumaa suoraan termarista ja kaataa maitoa päälle... Mutta kun se on niin hyvää!

No ei Tarvitse olla edes työpäivä. Sunnuntaina päätin haluta kylässä klo 16.00 yhden cappuccinon. Eipä tullut yöllä uni kovinkaan helposti. Nyyh, mutta kun se on niin hyvää ja harvoin saa...

Mutta aina voi ostaa kaupasta ihania kylmiä houkutuskahveja ja unohtaa ne kotiin. Kyllä mä tämän vielä joskus otan töihin ja juon!



Työpaikalla on myös viikon verran ollut kahvihuoneen pöydällä ISO houkutus, olen myös päättänyt jättää karkin napostelun jo ihan hampaiden takia... Kukaan ei ole ostanut mitään herkkuja viikkoon kun tarjolla on ollut Karkkia. Vähän karkkia penkkariajeluiden myötä..


Ja samanmoinen toinen kulho on tarjolla (siitäkin on kuva mutta sattui kuvaajalle pieni kömmähdys ja se onkin nurinkurin...sensuroitu siis). Maistuis varmaan teillekin...


Tätä herkkua tulee kyllä harvemmin ostettua kaupasta, mutta se on NIIN nostalginen että välillä on pakko. Aito Susette maistuu kermavaahdolle ja suklaalle yhtäaikaa. Aikamoinen kaloripommi varmaankin, mutta niin hyvää!




No, olen kyllä todennut että kohtuus kaikessa. Ja kun noita toffeekarkkeja syö päivässä noin viisi, eipä tee mieli mennä lähikauppaan ostamaan yhtään mitään "matkaevääksi" bussiin kotimatkalla, koska se ällö maku leijuu suussa tosi pitkään.

Ja tee on maistunut nyt tämän viikon tosi hyvin. Sain ystävältä syntymäpäivälahjaksi kätevän teepussilompakon, josta napata sopiva teepussi jokaiseen päivään. Harmi vaan että ei hän luvannut siihen automaattista täyttöä kun pussit loppuvat, mutta aina voin mennä omalle kaapille sitten...



20. helmikuuta 2013

Säärystimet

 
 
Joko saitte tarpeeksi sukista, jotka muuntautuvat säärystimiksi?
 
No nyt saatte kuvan oikeista säärystimistä.
 
 


Joku siis tietää että tykkään säärystimistä... tai antaa niitä vain ilmaiseksi :) Nämä minä vielä vähän tuunaan (sain luvan, nämä on kaupasta ostettu) oranssifriikin makuun, mutta kyllä nuo pampulat veivät mun sydämen ilman oranssia väriäkin!

19. helmikuuta 2013

Leikkaa ja tarjoile !

Kiertelen aika paljon kierrätyskeskuksia ja lähetystoreja ja kirpputoreja, jos joku nyt ei ole sattunut huomaamaan.

Niistä tarttuu sitten mukaan yleensä pilkkahintaan kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Yleensä kun näkee juttuja siellä myynnissä, muistaakin yhtäkkiä kaikkea mitä tarvitsee. Silti kyllä punnitsen kauan ennenkuin ostan mitään. Ihan heräteostoksia en tee, koska niitä ei voi palauttaa ja saada rahoja takaisin. Toki ne voi laittaa sitten kiertoon uudestaan.

Tällaisella tavanomaisella askartelutarvikehakureissulla osuin kierrätyskeskuksessa keittiövälineosastolle.

Meillä oli taannoin opiskeluasunnossa sellainen musta Tefalin pizzalasta, jossa oli pizzapyörä samassa. Juu-u, ihan oikeasti. Olen sitä miehellekin selittänyt useamman kerran, että sellainen oli. Siihen asti kunnes unohdin sen uunipellin päälle, uunipelti oli uunissa ja laitoin uunin päälle... No sehän suli ja harmitti ihan vietävästi! Se oli niin paras. Samassa "työkalussa" oli kaikki kerralla. Sen jälkeen on sitten ostettu paistinlastaa ja pizzapyörää erikseen. Muistan jälkeenpäin monta vuotta etsineeni ja kyselleeni kaupoista vastaavaa, muttei sellaisia ollut.

Muutava vuosi sitten löysin internetin avartavasta maailmasta sen kaltaisen välineen, mutta netistä ostaminen ei ole mun juttu oikein, joten jäi ostamatta "slice 'n serve pizza cutter".

Niin. Osuin veitsien ja haarukoiden osastolle ja meinasin kyllä ihan oikeasti lentää selälleni. Yhdessä korissa huolettomana makasi Valkoinen Tefalin keittiöväline, jota olin etsinyt!! En ollut uskoa silmiäni. Tiesin, vaikka olisikin ehkä hassu, niin mainio joululahja :) Mietin siinä vaiheessa, että tällaisessa paikassa se ei kai voi maksaa paljoa... hinta 0,50€!!!!!

Se oli aivan priimakunnossa pientä pintanaarmua lukuunottamatta ja tässä tapauksessa en juurikaan ajatellut kun otin sen ja maksoin kassalla. Ja vaikka pyöräkin on muovia, se leikkaa yllättävän hyvin pizzaa.

Oli mieluinen lahja muiden lahjojen rinnalla...




18. helmikuuta 2013

Bowling with unknown..

En ole ikinä ollut missään tekemisissä ammattiliittoni ammattiosaston ihmisten kanssa. Kuulun vain liittoon ja that's it.

Nyt on kuitenkin viime aikoina kuulunut ja piippaillut sähköpostiin tiheästi syys -ja kevätkokouksista ja nyt olis ollut tilaisuus osallistua yhteiseen illanviettoon keilauksen merkeissä.

Voin sanoa, että hieman hirvitti ajatus mennä keilaamaan aivan tuntemattomien ihmisten kanssa. Näin jopa asiasta painajaisia edellisenä yönä, kuten tapaani kuuluu - jännitti siis oikeasti.

Miten he ottaisivat minuun kontaktia, tai ottaisivatko ollenkaan? Olisinko seinäruusunen joka "olisi-pakko-ottaa-mukaan-kun-kerran-maksetaan? Minkä ikäisiä ihmiset siellä ovat, mitä ne puhuvat, missä he ovat töissä? Uskallanko puhua heille, mitä he vastaavat?

Mutta ilmoittauduin sitten rohkeasti mukaan! Päivä ei ollut paras mahdollinen, mutta laitoin sen sopimaan.

Keilausta vieraiden ihmisten kanssa? Kyllä. Menin paikalle. En tuntenut entuudestaan ketään. Siinä sitten juttelin vanhemman rouvashenkilön kanssa keilauksen lomassa ja tutustuin. Meitä oli 9 ihmistä  ja 3 rataa. Heitto kulki mukavasti ja ehdimme tunnissa heittää melkein kolme kierrosta. Tunnelma oli mukava. Enpä siinä paljoakaan turissut, niitä näitä kaalinpäitä. Ja kun keilaukset oli ohi, kokoonnuimme vielä juttelemaan. Tulokset olivat huikeat, voitin koko porukan ekan kierroksen tuloksella 148 ja sain aplodit, mikä varmasti on henkilökohtainen ennätykseni.

Kuulin lisää tulevista suunnitelmista ja kuulosti kyllä ihan hyvältä.

Ihan luottavaisin mielin menen seuraavaan tapahtumaan. Nyt sieltä löytyy ainakin yksi tuttu kasvo...

17. helmikuuta 2013

Nyt läx vanha toppatakki roskiin !



Tämä, kulahtanut, rakaskin oranssi toppatakki saa lähteä roskiin tänään. Vaikka olenkin kierrätysihminen, en kierrätä sitä enää kenellekään, koska se koki kovia keväällä pesukoneessa eikä ole ollut entisensä.. Ihana väri, mutta lämpö ei ole enää tallella, kun ei untuvatkaan.

Sitten kävin tässä päivänä eräänä noin kolme viikkoa sitten cittarissa katselemassa takkeja. Toppatakkeja. Oransseja tietysti. Oransseja oli vaan miehille tarjolla ja sairaan isoja kokoja joten hylkäsin ajatuksen, jota vaalin. Törmäsin herkullisen värisiin toppiksiin ja annoin itselleni luvan sovittaa..

Jes! Sopi päälle kuin valettu ja päätin ostaa sen, jos se jäisi kismittämään vielä seuraavanakin päivänä. Kituutin yhden päivän vielä violetin värisessä kirppistakissa (ei kuvissa) ja totesin, että ei enää lämmitä sekään takki. Olen upouuden takin tarpeessa. Ehdottomasti.

Tässä se ihanuus sitten on. 69,90€ maksoi mikä sopi mun kukkarolle tällä kertaa ihan hyvin.. Tai annoin sopia.

 Tyköistuva ja alle mahtuu kuitenkin vaatetta, eikä liian lyhyt.

Muttamutta. Luulin tarvitsevani vielä yhden takin, jos aioin heittää kaksi takkia pois. Kaksi takkia pois, kaksi tilalle.
Prismassa oli kanssa takkiale. On muuten hyvä aika ostaa talvivaatetta nyt! Näin siellä samanmerkkisiä mutta eri värisiä takkeja myytävän PUOLEEN HINTAAN nyt. Uskomatonta.

Olihan mun pakko sovittaa. Sinisiä, keltaisia, mustia, värikkäitä. Mä harkitsin nyt 10 minuuttia ja tein päätöksen. Näin halvalla ei saa mistään. Ei uutta ainakaan.

Tässä se toinen sitten. Aika pönäkkä kuva, kuvat vaatteista mun päällä ei jotenkin onnistu välillä ollenkaan. Tää taisi olla hieman leveämpi malli ja siinä oli vielä hihassa vetoketjutasku. Tulee mieleen sukelluspuku!!

Kyllä nyt kelpaa...

Nyt pitäisi vaan miettiä kumman ottaa arkitakiksi, kumman työtakiksi, kumman paremmaksi takiksi...

Tarvitsisin vielä uudet toiset toppahousut....

16. helmikuuta 2013

Tunnustan !

En ole tainnut ikinä uskaltaa pelata flipperiä!! Niitä on ollut tarjolla varmaan lintsillä ja sit nuorisotiloissa joissa tuli hengattua, öö, nuorena.
 
Mutta nyt pelasin. Oikein monta peliä. Yhden harjoitushallin kahviossa sellainen nökötti ja pitihän sitä päästä kokeilemaan.
 
En mä mitään kai voittanut mutta ihan mukavaa se oli..
 
 
 

 
NO FEAR!
 
 

15. helmikuuta 2013

Tuo tuntemattomien vaatteiden paratiisi (lähetystori fida)

Enpä ole aikoihin käynyt Fidalla ostoksilla !

Yllättävää kyllä, etsin sieltä aina oranssin värisiä vaatteita ja valikoima tällä kertaa oli aika surkea. Leviksen farkkujakin olen sieltä löytänyt vaan en tällä kertaa, tai ainakaan ne eivät olleet minun kokoisiani.

Silmiin osui kuitenkin yksi huippu. Oranssinvärinen tunikatoppiäitiysmekko. En oikein tiedä millä nimellä tätä kutsuisin. Se tuntui hyvältä päällä kun kokeilin ja ostinpa sitten pois. 5€ :)

Nyt vielä pitäisi keksiä missä käyttää sitä :)

Kuva ei anna oikeutta siitä miltä se näyttää päälläni.

 
No mutta yritin sitten itse ottaa kuvaa itsestäni.. ei kuva taaskaan anna oikeutta. Mutta tältä näytin (tai pusero yritti näyttää) eilen ! Parempi kuva tulossa paidasta kun saan kuvaajan :)
 
 

14. helmikuuta 2013

Synttärilahja Armaat Oranssit

Vietin taannoin vanhentumista. Siis synttäreitä.

Sain paketin, äidiltäni, postissa.

Siellä oli ihana Muumikortti ja ... Villasukat! Täydellisen väriset!!

Sopivat niin hyvin mun raidalliseen villapaitaan...



(polvipussit tuli vahingossa, niiden kanssa en elä!)

Ja täydelliset kenkien kanssa, erillisiä säärystimiä ei tarvitse.

13. helmikuuta 2013

Synttärit!



Sain ystävältä synttärikortin. Arvatkaapa mitä tapahtui, voitinko miljoonan??

Sisällä kuoressa oli myös Magneetti jossa luki "Syntymäpäivä ei ole tekosyy vanheta" sekä bisbis-laku joka ei valitettavasti näy kuvassa. Se on jo nautittu hyvällä mielellä yksin.

12. helmikuuta 2013

Kun linja-autossa istuu..

Näkee ja kuulee kaikenlaista. Matkustan töihin aika usein näin talvella bussissa. Vaikkakin matka ei ole pitkä, riippuu tietysti reitistä, niin kuulee ja näkee ihan kaikenlaista.

Aika paljon on koululaisia. Menossa kouluun tai koulusta kotiin. Riippuu tietysti päivän ajankohdasta. Toivottavasti oikeaan suuntaan ovat menossa. Ja sitten on tavallisia aikuisia ihmisiä, ulkomaalaisia ja suomalaisia.

Aika usein, kun astun bussiin, se on aivan täynnä. Aamulla tai illalla. Vaihtoehtoja istumapaikoista ei juurikaan ole. Yleensä vapaaana olevat ovat: a) väärinpäin matkustavien paikat. Niissä tulee kaikille (osalle ihmisistä) paha olo joten ne jäävät vapaaksi. B) ihan takana olevat jonne kestää matka ikuisuuden ja huomaat joutuvasi spurgun viereen joka haisee (anteeksi ilmaisu) c) jonkun viereen joka ei odottanut saavansa seuraa joko sen takia että laukkunsa omistaa viereisen paikan tai hän istuu niin leveästi että ei tee mieli istua viereen ahtauden takia vaikka olisit normaalikokoinen.

Minä valitsen usein sen käytävänpuoleisen paikan jonka ikkunapaikalla istuu jo ihminen. Toki minusta sen verran huokuu suomalaisuus että istun ihan vapaaseen paikkaan, jos sellainen oiva tilaisuus avautuu. Tietysti. Kuka nyt toisen vieressä haluaisi istua, jos EI OLE IHAN PAKKO?

Ihan suomalainen olen siinäkin suhteessa etten vieraille jutustele. En minä!!!

Mutta ongelma onkin siinä JOS ikkunanvieressä istuva vieruskaveri haluaakin bussista pois ennen minua. Miten sinä ilmaiset, jos haluat päästä pois ennenkuin vierustoverisi?

Ehdotuksia.
1. Alat vääntelehtiä paikallasi levottomasti
2. Puet vaivihkaa hanskat ja pipon päähäsi kun bussi lähestyy pysäkkiäsi
3. Painat nappia vierustoverin silmien yli ja odotat että jotain tapahtuu, esim liikkumista toverin suunnalla automaattisesti
4. Et ole varma millä kielellä sinun pitäisi ilmaista poispääsyhalukkuutesi jotta vieruskaveri ymmärtäisi
5. Käytävänpuolella istuva kysyy poistuvalta oletko kenties jäämässä pois kun noin vääntelehdit, laitoit jo pipon päähäsi ja hanskat käteesi, painoit nappia sanomatta sanaakaan ja mumisit että pitäisi päästä pois äkkiä, ennenkuin bussinovi menee kiinni!!!
6. Vai sanoisitko kohteliaasti hyvissä ajoin suoraan vieruskaverille( sille joka istuu käytävänpuolella): "hei, anteeksi, olen jäämässä pois seuraavalla pysäkillä."

Saan kuulla mitä ihmeellisimpiä muminoita siitä että ollaan jäämässä pois seuraavalla.  Yleensä minä joudun kysymään tyhmiä että ollaankos sitä jäämässä pois seuraavalla kun en muka ymmärrä tätä 
suomalaisten tai ulkomaalaisten SELVÄÄ elekieltä poisjäämisestä. 

Kohteliaisuus kunniaan ja suut auki! Puhukaan ihmisille! Ensi kerralla leikin kuuroa ja istua nökötän kunnes mulle puhutaan. Eh..?

Yksi joululahjoistani oli..

Huh. Pitääpä aloittaa kaukaa kirjoittamisen aiheet. Näistä taitaa olla jokin kirjoitus mutta nyt on kuvatkin!

Sain äidiltäni joululahjaksi aivan ihanat sukat, nimittäin villasukat!

Joku voisi sanoa yök villasukille, mutta mulle ne ovat taivaanlahja koska itse en osaa vielä kutoa. Tai no, sukan varren osaan ja siihen on jäänyt.

Mutta herttileijaa, en tällaisia varsia!

Ja mikäs eläin ja minkä niminen eläin teillä tulee mieleen näistä?

Nämä ovat ihan ehdottomat minulle joka rakastan myös pillifarkkujen kanssa pidettäviä säärystimiä..


Uusien valkoisten talvikenkien kanssa nää on ihan ehdottomat!

Late lammas, eikö vaan? Ainakin mun mielestä!

Kiitos äiti!

4. helmikuuta 2013

Desigualia kerrakseen.

Itsellenikin muistinvirkistykseksi kasasin  teille kokoelman paidoista joita omistan. Siis Desigualin. Vähän haalistuneita ovat jo mutta niin rakkaita. Uusin on ensimmäinen vihreä. Muita D-vaatteita näet varmaan jossain kohtaa blogiani :)



1. helmikuuta 2013

Erikoinen, erilainen päivä

Tänäänhän oli minun syntymäpäiväni, Tänä vuonna se osui arkipäiväksi ja kun kesästä jäi lomapäiviä jäljelle, otin loppuviikon vapaaksi.

Etukäteen mietin mitä tekisin Ihan Omana Vapaapäivänäni ja sehän osoittautui vähän toisenlaiseksi mitä ajattelin. Suunnilleen se meni niin kuin olin ajatellut, mutta kiireetön se ei ollut.

Kotona ehdin olla aamun. Katsoin sopivasti edellisenä päivänä tulleen Smallville-jakson telkkarista ja söin aamupalan ennenkuin lähdin ulos talosta.

Tarkoituksenani oli ottaa päivä kuvina-postaus-blogipostaus, muttei se ihan toteutunut. Olin ujo ottamaan sittenkin "turistina" kuvia pääkaupunkiseudulla ja lisäksi oli niin surkea loskakeli, joten kuvia on vain muutama.

Parhaat otokset pilasi siis lumenpudottajamiehet, ruskeat sohjolumikasat ja oma ujous kuvaamiseen ulkona.ehkä tähän tulee muutos. Blogin nimeen!

Aamulla kävin siis kampaajalla tutulla 'miehellä' joka on ollut " hovikampaajanani" jo liki 20 vuotta.
Harmaat piiloon ja letti lyhyemmäksi. Avot.

Seuraavaksi suuntasin pääkaupunkiseudulla mieheni kanssa lounaalle, joksi ilmaantui thaimaalainen ravintola. Hyvää oli ja tarpeeksi.

Aamupäivällä olin jo tekstaillut isoäidilleni onko hän paikalla ja kun ilmoitti olevansa, suunnittelin sinne menoa. Ehdin kuitenkin poiketa matkalla omille ostoksilleni joten löysin halvalla Oranssivärisiä alusasuja. - jes -. No ostin mä muunkin värisiä. Niiden tilalle jotka ostin vuonna tossu ja sukka kun laihdutin 10 kioa. Ostin väliaikaiset, jotka lupasin korvata oikeilla sit kun olen oikeissa mitoissa. Ja nyt koen olevani, n. 5 vuotta myöhemmin.

Sitten piti huolehtia että urheileva lapseni saa ruokaa tähteistä jääkaapissa, että voin mennä seuraavaan tapaamiseen. -kiirettä pukkas-

Onneksi oli uusi puhelin joka hoiti viestinnän vallan mainiosti.

Suuntasin kohti junalaituria. Kuin tsägällä löysin oikean junan jolla matkasin seuraavaan tapaamiseen, ihanan miehen hoitaessa kotona velvollisuudet tältä päivältä.

Tapaamisessa vierähtikin pitempi tovi kuin olin ajatellut, ajattelematta aikaa ollenkaan, joka aina häviää jonnekin kun on hyvää seuraa, joten tuli hieman kiire johonkin bussiin. Ehdin mukavasti kun katsoin puhelimen nokia yhteydet.palvelua, milloin lähtee lähistöllä  busseja.

Olin 45 minuutin päästä kotona, juoksin bussipysäkiltä 1,5 km kotiin jotta ehtisin sanoa toiselle lapselle "hei!" ennenkuin lähtisin hakemaan toista lasta treeneistä.

Samaan hengenvetoon kuin toinenkin lapsi kotiutui, lähdin omiin sählytreeneihin jotka ovat nykyään elinehto.

Ihanan hikisenä juosseen ja onnellisenä menin saunaan ja nautin viimeisistä hetkistä syntymäpäivänäni lukien facebook-viestejä ja tekstiviestejä.

Ei olisi päivä voinut kuitenkin mennä paremmin. Olisin voinut kyllä nauttia enemmän kiireettömyydestä, mutta hauskaa oli,

(kuvat tulee myöhemmin, käy katselemassa)





Lukijat