Hae tästä blogista

28. marraskuuta 2012

Lumi yllätti autoilijat!

...Tai no ei ihan, millimetrin paksuinen lumikerros peitti asfalttia kun suuntasin nokkani kohti koulutusta tänään. Autolla tietenkin. Säästin omia hermojani tällä kertaa enkä mennyt kahdella bussilla, joka tosin toimi viime kerralla kun oli aikaa lähteä ja aikaa talsia koulutuspaikkaan.

Aika näppärästi autot ajoivat toistensa takana tänään.

Ja sit oli pakko aloittaa glögikausi kun pääsin kotiin ja maistaa yhtä laatua, jota olen varastoinut jääkaappiin perjantaita varten. Oli hyvää! Ihan tavallista siis.

Joulu saa tulla :)

26. marraskuuta 2012

Ihmiskohtaloiden pohdintaa...

En nyt sanoisi, että herkuttelisin ihmisten kohtaloilla. En todellakaan. Ne kiehtovat minua. Minun tulee vain luettua, katsottua ja kuunneltua paljon ihmisten erilaisia elämiä. Miten ne ovat sujuneet, onko ollut jotain erityistä, vai ihan tavallista. On surullisia, iloisia, kohtalokkaita, jännittäviä, sairauskeskeisiä ja sitten on ihan "terveitä". Kaikki kiehtovat. Kohtalot sivuavat omaani jollain lailla: sukulaisten, kavereiden, ystävien, tai sitten vaan kuuluisien henkilöiden tai fiktiivisten henkilöiden kohtaloita.

Luen tällä hetkellä kirjaa "Kaikki peliin", jonka on kirjoittanut David Nicholls. Kuulemma kuuluisa. Aiemmin en ollut tästä ihmisestä kuullutkaan, toki piti googlata. Sain kirjan lahjaksi kesällä ja nyt vasta olen syventynyt vuoteen 1985 jolloin päähenkilö meni yliopistoon ja miten hän aikoo rakastua tyttöön. Aluksi tämä ajatus siitä, että Minä luen kirjaa, miten englantilaisnuorukainen yrittä rakastua naiseen, tuntui ihan käsittämättön tylsältä, mutta kun nyt olen lukenut 100 sivua, kirja on kirjoitettu äärettömän hauskasti! Suosittelen kaikile aikuisille. Kirjan kielenkäyttö sopii aikuisille. :).   ..

Toinen sykähdyttävä ihmiskohtalon (tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin, ehkä kerron niistä lopuista sitten myöhemmin) tapasin perjantai-iltana jolloin katsoin nauhalta elokuvan "vihreä maili". Äärimmäisen surkeat kohtalot on jaettu aika monelle henkilöille tässä elokuvassa, tämä elokuva on juuri niin koskettava kuin sen mainostrailerit ovat antaneet ymmärtää. Olen nähnyt pariinkin kertaan. Iso kookas musta mies suuruudessaan ei olekaan niin paha. Vanhus, joka on oikeastaan aika vanha, pitää sisällään koskettavaa salaisuutta ja jolla on pieni salaisuus vanhassa talossa. Vanginvartija saa palkkansa ilkeästä työstä. Suosittelen elokuvaa aikuisille. Ja ei niin herkille.

Ehkä eniten mietityttää oma kohtalo. Mihin sitä lopulta päätyy tässä elämässä? Olen aivan todella tyytyväinen nykyiseen, onnelliseen elämääni. Mutta mitä tapahtuu 10-20 vuoden jälkeen? Toivottavasti vain hyvää.

Seuraan ympärilläni olevaa maailmaa avoimin silmin. Tykkään pysähtyä tuntemieni ihmisten kanssa juttelemaan muutakin kuin "hei". Tapaan aika ajoin vanhoja naapureita, vanhoja työkavereita ja vanhoja koulukavereita ja kysyn "mitä kuuluu?", koska oikeasti minua kinnostaa. Miksen voisi yhtä hyvin kysyä tuntemattomalta bussissa (rikkoa suomalaisuuden hiljaisuuden) miten menee tänään? HUI kauheaa! varsinkin vanhuksilta. Vai onko se tunkeilua?

Muuttakaa maailmaa ja puhukaa ihmisten kanssa!

Tällaisia ajatuksia tänään oranssifriikillä...

25. marraskuuta 2012

Vielä viikko synkkää marraskuuta

Kuvailin tällä viikolla pitkästä aikaa aikaansaannoksiani, vaikka niitäkin on tullut vähän tehtyä. Mosaiikkipalat liimautuvat yllättävän helposti lasikuppeihin, mutten jaksa tehdä niitä kuin yhden illassa, joten saumausta odottelee sitten varmaan joulukuun puolenvälin jälkeen tarpeeksi lasikippoja, jotta saumaus kannattaa aloittaa. Ihan pientä määrää jauhetta ei kannata sekoittaa koska loppu menee sitten hukkaan. Tai en mä tiedä, voiko sen kuivuttua kosteuttaa uudelleen...toimisikohan?

Jos lokakuu tai syyskuu oli hullu menokuu, ja tällä en nyt tarkoita mitään biletysmenokuuta, niin on kyllä marraskuukin ollut. Menoja, tuloja, turnauksia, harrastuksia, töitä, työiltoja, juoksuharrastusta, kokouksia ja salibandyn peluuta. Ei siis mitään ihmeellistä. Tuntuu vaan että vuorokauden 24 tuntia ei riitä. Tosin kuten blogin alkuvaiheissa totesin, en aio tinkiä yöunista ja niitä on nukuttu riittämiin. Blogi onkin jäänyt sitten vähän vähemmälle. Mutta so what.. elämää ei sen enempää...

Joulukortit on nyt väännetty ja kun tätäkin lukee osa sukulaisista, kuvia tulee myöhemmin, vaikkei niistä mitään ihmeellisiä tule enkä ole aiemmin niitä kuvaillut, niin kuva tulee myöhemmin. Idean keksin jo viime vuonna, silloin en tainnu lähettää yhtäkään. Onneksi lapsista on hieman apua näinä päivinä.

Marraskuun viimeisenä päivänä sitten laitetaan pöytä koreaksi. Ainakin vähän. Ja juodaan ekat glögit!



18. marraskuuta 2012

Tunnelmaa mosaiikkipaloilla

ei ole iittalan kippo vaan feikki


1. Valitse lasikippo, joka kestää kynttilänlämpöä. (esim. kierrätyskeskukset ja kirpparit). Mieluiten läpinäkyvää lasia.

2. Liimaa lasin pintaan lasimosaiikkia silicon liimalla, jätä palojen väliin n. 2-4 mm välit. Paina lopuksi kaikki palat vielä kiinni.

3. Anna kuivua 12 h, jotta palat ovat kunnolla kiinni.


4. Sekoita saumalaasti pienessä astiassa ohjeen mukaan. Anna vetäytyä ja sekoita uudelleen.

5. Levitä saumalaasti kumilastan avulla mosaiikkien väliin ristiin rastiin, käytä hanskoja.



6. Anna saumalaastin kuivua 5-10 minuuttia ja pyyhi työn pinta sen jälkeen kostealla sienellä pyörivin liikkein. Toista tarvittaessa.






7. Pyyhi astia pehmeällä rievulla ja anna kuivua. Tsadaa! Lasimosaiikkilyhty on valmis!

Kynttilä palaa

14. marraskuuta 2012

Immortal Michael

Olin valmistautunut kerrankin kameran kera ja sitten siellä ei saa ottaa kuvia. Michael Jackson Immortal World Tour oli ikifanille ihana, mieleenpainuva kokonaisuus. Musiikki toi mieleen Michaelin oman mahtavan työn jonka hän teki musiikkinsa eteen.

Me istuimme aika korkealla...


Oikeastaan ei haitannut vaikkei oikea laulaja ollutkaan paikalla. Musiikki raikasi Hartwall Areenalla isoista kaiuttimista, Tanssijat osasivat asiansa ja Cirque de soleil on mahtipontinen. En aio esityksestä mitään arvostelua kirjoittaa.

"Vaikkei laulaja ollutkaan paikalla" on varsinaisen huonosti sanottu. Tietysti olisin halunnut että hän olisi paikalla! Eikä kuollut. Siellä sen oikeastaan tajusi. Laulut ilman Michaelin läsnäoloa. Ne tulee nauhalta. Ne tanssii Moonwalkia ilman Michaelia. Mitähän Popin kuningas mahtaisi tästä kaikesta ajatella? Oliko kaikki niin täydellistä kuin hän halusi kaiken olevan?

"Will you be there" sen teki. Toiset ystävät vuodattivat kyyneliä jo alussa, toiset katsoivat vain esitystä ilman tunneryöppyä. Minä ihmettelin, mikä minua vaivaa, mutta ajattelin tämän biisin kolahtavan enkä estellyt. Maailman Paras Biisi tunnepuolella. Kyyneleet. Ihanat kyyneleet. Sydämiä esiitymislavalla. Kiitos.

Esityksessä oli väliaika tunnin jälkeen. Toiset fanit olivat tullessaan jo ostaneet mukeja ja kirjoja ja paitoja esityksestä ja mä ajattelin kanssa haluta. Ainakin Avaimenperän.

Juoksin hullun lailla 20 minuuttia (väliajan kesto) ympäri hallin käytäviä löytämättä ollenkaan kojua jossa myytäisiin tavaraa. Tulimme nimittäin 15 minuuttia ennen esityksen alkua paikalla mukavan parkkipaikkahässäkän takia joten emme silloin ehtineet katsastaa mahdollista valikoimaa.

En löytänyt. Anti olla. Jos päättymisen jälkeen ei ole enää kojuja, se oli kirjoitettu taivaissa niin.

Konsertin päätyttyä otimme vielä yhteiskuvan poppoosta ja suuntasimme kuka minnekin omiin koteihin.

Pääovella oli koju!

Ja hirveä kasa ihmisiä edessä mutta päätin yrittää.

Avaimenperä maksoi 12€!!! Pääsin luukulle ja sanoin jostain syystä englanniksi "Keychain". Myyjä alkoi etsiä laatikoista helyä joka kiehtoi minua niin kovasti ja totesi ettei ole yhtään...!

...Ja hän joutui ottamaan mallikappaleen seinästä. Minulle viimeinen kappale tästä kojusta. Että olin onnellinen!! Ja otinpa sitten vielä jääkaappimagneetin muistoksi.

Ai että olin onnellinen.

avaimenperä

13. marraskuuta 2012

Tunnelmaa postipaketista?

Oli taas yksi kaunis päivä kun minun ei pitänyt olla tietokoneella vaan esim. tehdä kotitöitä. Tein elämäni ensimmäisen tilauksen mosaiikkimyymälän verkkokaupassa. Olen aiemmin ostanut mosaiikkipaloja ja tarvikkeita Kädentaitomessuilta ja tiesin siis mitä tilaisin. Lasimosaiikkia ja liimaa ja saumalaastia. Mustaa. Valikoima kaikenlaisia ja kokoisia mosaiikkeja on siis ihan valtava määrä, mutta aika hyvin ne on siellä kuvattu ja lokeroitu.

Tässä eräänä kauniina päivänä tein koevedoksen kynttilälyhdystä, joka päätyi jo lahjaksi. Teen teille havaintoesityksen sen tekemisen helppoudesta myöhemmin kuvien kera.


3 päivää tilauksesta paketti saapui lähimpään Siwaan (yleensä haen pakettini postista...)
Tässä yllätysten paketti kuvina:
Paketti!

Sanomalehteä, eh?

Ai täällä ne on, ne mosaiikit..

Näyttää lupaavalta

On lupaavaa!!



Kävin myös kierrätyskeskuksessa hamstraamassa tuikkukippoja ja niitä löytyikin aimo kasa suht edulliseen hintaan (0,30€/kpl). Ja nyt vain lasisakset käteen ja pilkkomaan lasia!



12. marraskuuta 2012

Oranssifriikin pitkä hiljaisuus...

...on vihdoin päättynyt!

Elämä on vienyt oranssihullua pitkin poikin viimeisen viikon, eikä valitettavasti vielä loppua näy. Ja siitä on kärsinyt pää, mieli ja kirjoittamisen halu. Ajatukset kasaantuvat möykyiksi pään sisälle ja ne turskahtelee aika ajoin suuremmin ja pienemmissä määrin kenelle tahansa, mikä ei aina ole hyvä asia. Osansa ovat saaneet työkaverit ja perhe, no onneksi ei kuitenkaan vielä ohikulkijat.
Oranssifriikki yrittää sitkeästi käyttää oranssia toppatakkiaan, joka muutti hieman muotoaan viime keväänä. Pesin untuvatakin koneessa ja kuivausrumpu ei tuottanut toivottoa tulosta. Märäksi jäi ja puolet höyhenistä taisi imaista pesukone. Mutten voinut luopua, Oranssista käytettynä ostetusta Toppa(höyhenetön)takista!

Talvi ei tainnutkaan siis tulla. Vielä pärjää bussipysäkillä pelkillä farkuilla.
Hei, no jos ulkona on +8 C marraskuussa, niin ei paljoo palele!

Michael Jacksonin Immortal World Tour ei jättänyt ainakaan minua kylmäksi. Konsertti oli mahtavaa fiilistelyä, onneksi sain lukea hesarin arvostelun vasta jälkeenpäin. Tylyä tekstiä fanille. Siellä ei saanutkaan ottaa kuvia joten ainoaksi kuvaksi jäi näkymä katsomosta eteenpäin. Huh, olimme korkealla! Ostamisista tuonnempana...

Mulla on kaikki askartelutyöt tänne laittamatta!

Miten ihmeessä saan aikaiseksi?

Tervetuloa takaisin ja anteeksi että "katosin" joksikin aikaa ilmoittamatta.

6. marraskuuta 2012

5. marraskuuta 2012

Tyylikkäästi bussilla

Tänään jätin polkupyöräni varastoon ja päätin, että on talvi. Päätin viedä sen myös huoltoon, koska jarrupalat ovat palaneet litteiksi ja ketjut tippuu aika ajoin pois paikaltaan ja ärräpäissäni laittelen niitä milloin missäkin takaisin paikalleen, sormenpäät iloisesti mustina öljystä.

Nappasin toppatakkini ylleni, virkatun kaulahuivini käärin kaulaani, olkalaukku olalle (Desigual) ja uudet talvikengät jalkaan. Ja menoksi pysäkille. Lapaset lämmittivät käsiäni, vaikka asteet olivat reippaasti plussan puolella. Bussikortti mukana oranssissa kuorissaan. Piponi odotti minua töissä kaapissa.

Bussista hypätessäni totesin itselleni, että tärkeät avaimet eivät ole mukana. Tiesin, vaikken vilkaissutkaan laukkuun. Koska ne on aina repun taskussa, kun pyöräilen. Reppu on kotona. Perfect!

---

Kotiinpäästyäni etsin avaimia. Ne olivatkin toisen takin taskussa, ei repussa.

Bussilla matkustaessa on pari plussaa ja pari miinusta. Bussille ehtiminen ajoissa on välillä tuskaa, jos ei muista katsoa aikataulua. Yleensä työpaikalle päin menee peräkkäin 3 bussia ja jos yhden missaa, missaa loputkin.

Bussissa voi lukea viestejä ja Facebookia. Kotiin tullessa seison yleensä pysäkillä 5-15 minuuttiin, enhän koskaan ole ajoissa tai ne menee just nenän edestä. Odottaminen ei ole mun heiniä.

No en viitsi sitten edes kävelläkään, vaikkei matkaa mitenkään tolkuttomasti ole.

Joskus olen haaveillut matkan kulkemista myös juosten. Mutta pitäisi lähteä NIIN aikaisin että ehtii suihkuun töissä yms.

Mutta onni on, ettei matkaan mene tunteja, tunnen olevani onnekas siinä suhteessa.

4. marraskuuta 2012

We miss you so much!

No Michaelia.

Eilinen ilta on mitä ihanin. Ihanat ihmiset tulivat meille herkkujen ja kukkien kera (oransseja tietysti) ja me kilisteltiin ja syötiin aivan ihania herkkuja ja katsottiin videoita ja kuunneltiin musiikkia.

Aivan ihana ilta.

Nyt vain odottelemaan tiistaita.


3. marraskuuta 2012

Popin kuninkaalle kunniaa

Michael Jackson Immortal tour On mielessä tänään kun me kokoonnumme fiilistelemään tulevan viikon esitystä...

Syömme herkkuja ja kilistelemme.

Ja tietysti katsomme videoita ja kuuntelemme musiikkia. Illasta toivottavasti vähän kuvia (jos muistan ottaa)



Löytyi näistä kuunneltavaa

..ja katseltavaa

Erikoispainos

Hupsut vieraat laittoivat servetit suoraan laukkuun, ei kelvannu suun pyyhkimiseen :)

Decoupage-lyhty otti vieraat vastaan ovella

Michael oli läsnä kuvin olohuoneessa

Lukijat