Hae tästä blogista

31. lokakuuta 2012

Kummituksia

Tämä Ghost -video kokonaisuudessaan on todella viihdyttävä. Ja sekin löytyy minulta..

Joku yhdennäköisyys löytyy muuten tuosta harmaahapsisesta miehestä... Kuka näyttelee häntä?

30. lokakuuta 2012

The kid is not my son..

Billie Jean By young Michael..

Veljelleni ostettiin C-kasetti Thriller joskus vuonna 198... Omin sen sitten jossain vaiheessa itselleni ja myöhemmin toki tuli Cd-levynä.

Näin vähän vanhempana vain pätkiä Thriller-biisin videosta ja nyt olen nähnyt sen kymmeniä kertoja kokonaan.

Tuo video Billie Jeanista on mielestäni kaikkein paras. Michael sanoi kaikissa haastatteluissaan että pyörähdyksen jälkeinen varpaillaseisonta meni pieleen ja se harmitti. Minusta se vain on se aitous mikä esiintymisessä on.

Alan kohta kaivamaan kaikkia videoita ja levyjä esille, joita voimme sitten porukan kanssa katsella. Mitähän muuta...

29. lokakuuta 2012

Pelasta maailma..

Earth Song Tässä on sitä sanomaa.

28. lokakuuta 2012

They Don't Care About Us

Yksi minun lempibiiseistäni ja videoistani

MJ: They Don't care About Us

Rummut pistää jalan vipattamaan.

27. lokakuuta 2012

Viikko Popin kuninkaan seurassa

Tästä alkaa viikkoni Michaelin parissa.

Tässä toinen mun lempibiiseistä Michael Jacksonilta ja juuri tämä konserttitaltiointi

26. lokakuuta 2012

Toisten blogit loistaa, oma taas junnaa paikallaan!

Ärsyttää. Suorastaan ärsyttää tää olemattomuus.

Siis blogiin kirjoittamisen olematon olemus. Toki on tässä eletty oikeaa elämää, tehty töitä ja oltu lasten kanssa. Parannettu maailmaa ystävien kanssa ja odotettu talvea tai kylmää syksyä. Tehty töitä.

Sain eilen kassillisen ihania tilaamiani kynttilöitä ja nyt haaveilen niiden polttamisesta. Ihanan oranssin kynttiläkupposenkin hankin, se pitää ajaa sisään.

Kun olen autoillut (niinä harvoina kertoina kun käytän kaaraa), olen vaihtanut musiikin Chisusta Michael Jacksoniin. (jos mukanaolijat autossa hyväksyvät radion asemesta cd:n) Sitäpä en ole kuunnellut yli kolmeen vuoteen. Aika huono fani olen ollut. Mutta kieltämättä jotkut biisit on niin haikeita ja itkettäviä, etten kunnolla voi niitä vieläkään kuunnella. Kohta sekin testataan.

Kyky kuunnella ja katsella miestä, joka kuoli yli 3 vuotta sitten.

Sitten pääsen kuulemaan toivottavasti ne kaikki ihanat biisit, joita rakastan ja joiden kanssa olen elänyt ison osan elämästäni.

6.11.2012 Näen varmasti jotain erilaista. Mulla on mukana 5 naista, jotka halusivat tulla minun kanssa katsomaan esitystä. Heille varasin liput ja 3.11. fiilistellään tulevaa iltaa musiikin, videoiden ja hyvän syömisen parissa. Sitä minä odotan.

Tämänkin konsertin nähneenä mykistää tämä laulu täysin.. Kylmät väreet menee pitkin selkäpiitä..

Mukavaa viikonloppua kaikille...

Tästä se lähtee!

24. lokakuuta 2012

Tallinnan reissu syyslomalla

Seuraavaksi on tulossa selostus ja kirjoitus ihanasta arjen katkaisusta. Viihdyimme Tallinnassa kaksi yötä ja tuntui kuin olisi ollut viikon lomalla. Nämä päivät vaan huristavat taas niin nopeasti, ovat työntäyteisiä ja ehkä vähän stressaavia.
(Edit Ei nyt jaksa muistaa mitä piti koko reissusta kertoa muuta kuin nämä ostokset)

No kaikenlaista muutakin hässäkkää ollut, muttei niistä sen enempää..

Mutta tässä Tallinnan ostoksia..

Nappeja, lankaa ja oransseja juttuja

Pitsejä ja pitsejä

Hmm, lisää pitsiä askarteluun


Olisin voinut ostaa kokonaisen kerän tätä oranssia kukkapitsiä, mutta piti sanoa metrimäärä. valitsin 3metriä :)
Uudet talvikengät Marco Tozzi :)
vaahtokarkkitikkarituliaiset!

Silkkilankaa ja pari isompaa virkkuukoukkua




 

18. lokakuuta 2012

Mosaiikkia ja saumalaastia..

...En olekaan ennen kokeillut!

* Kirppiseltä haalittu tuikkukippo (ei Iittalan, vaikka siltä näyttääkin.)
* Mosaiikkimiljööstä hankittuja lasimosaiikkipaloja (tai oikeammin Helsingin kädentaitomessuilta, heidän osastoltaan)
* silikon-liimaa (mitälie)
* vaaleaa saumalaastia, jollaista en ole ikinä käyttänyt.

Mielestäni kippo näyttää aika hassulta, ilman laastia. Lasipalojen pitää kuivua 12 tuntia.

Saas nähdä miten käy.

Kokeilin myös styrox-sydämen tekemistä mosaiikkipaloilla. Liimasin sydämenpuolikkaan vanerialustaan ja käytin taas tuota silicon-liimaa.



(mä alan toistaa itseäni, en enää muista mitä olen kirjoittanut ja mitä en, kaikki näemmä tulee kahteen kertaan. ärrinmurrin)

17. lokakuuta 2012

Jotta näyttäisin yli 30 vuotiaalta...

Pitää varmaan tehdä ihmeitä.

Siis kun kaupat alkaa kohta kyselemään henkkareita Kaikilta ihmisiltä, jotka näyttävät alle 30 vuotiailta etteivät vain myy alaikäisille alkoholituotteita. Asiahan on hyvä ja tärkeä.

Ennen se raja oli 23v. Jopa minä näytän yli sen ikäiseltä! Mitkä tekee sitten ihmisen iän? Vaatteet, muu pukeutuminen, meikkaaminen ja käyttäytyminen...? Rypyt, valkoisen hiukset..?

En tiedä kummalle se on enemmän noloa, myyjälle vai minulle itselle, jos minulta kysyttäisiin papereita kassalla. 70-luvulla syntyneenä ehkä sille kassalle, mutta hän tekee vaan työtään. Voi apua.

En ole juuri koskaan mennyt muodin mukana. Ostan vaatteita, joissa viihdyn ja jotka varmaan näyttävät hyvältä päällä. Niin

Lauantaina shoppaillessa tyttösen kanssa mietin näytänkö ikäiseltäni.. Päälläni oli:

Ruskea vakosamettibleiseri, joka on roikkunut naulakossa viimeiset 10 vuotta. En ole ollut mielestäni tarpeeksi vanha sitä käyttämään ja aina on löytynyt jokin korvike. Nyt olen käyttänyt sitä muutaman kerran. Se on mukava päällä. Syksyinen takki, joskin hieman ohut tähän kylmään viimaan.

Virkattu huivi. Ilman huivia tunnen olevani hunningolla. Tämän on ystäväni minulle tehnyt ja se sopii minkä takin/paidan kanssa vain.

Levi's pillifarkut. Nämä löysin juuri Fidasta! LÖYTÖ! Ne sopi kuin valettu, olin hakemassa etupäässä leviksiä, ne kestää kulutusta ja ne on ehjät ja mahtuu päälle. 15€ ei musta paha hinta. Täydelliset.

Mustat nilkkurikorkkarit. Nää on jotenkin karseet mut ihanat jalassa. Tai no 2 tuntia niillä voi kävellä ja olla, mut sit ne alkaa puristamaan varpaita. Mutta silti ne on laitettava vapaa-aikana jalkaan, aina kun vaan muistaa.

Laukkuna heiluu yleensä se Marilyn-laukku, mutta kelpuutan mä muitakin :)

Kuvia tulee joskus :)

16. lokakuuta 2012

"Äiti, missä mun kumi on?"

Tässä taannoin hankin lapsille uusia kumeja koulua varten, koska ne ovat aina hukassa. Lattialla, pöydällä, kynälaatikossa, papereiden alla..

Mutta yksi kumi ei häviä. Ei katoa näkyvistä, eikä kulu puhki ainakaan vuoteen. Tai kahteen.

Se on Tigeristä ostettu SUPER ISO pyyhekumi. Vai mitä luulette? Harmi kun tuli ostettua vain 1.

Ja tämä ei oo mikään leikkikumi. Tämä oikeasti kumittaa.

15. lokakuuta 2012

Chilin con carne meidän tapaan

Laittelin ruokaa viime viikolla lapsille. Periaatteena on yleensä että saavat vatsat täyteen kotiruokaa. Itsetehtyä, Itseostettua ja ne maistuu.

Tämän reseptin olen todennut hyväksi ja se maistuu lapsille. Vaihtelua sille ainaiselle maksalaatikolle (kaupasta ostettu, vaikka ei olekaan lisäaineita), vaikka se onkin aina tilauksessa. Itse söin chili con carnea lapsena kotona ilman riisiä, mutta nykyajan lapset ainakin koulussa ovat oppineet riisin makuun.

Tässä resepti:

Jauhelihaa ( riippuu syöjämäärästä 400-700g) (TAI soijarouhetta (vaikken ole vielä kokeillut kotona, niin varmaan sopii))
2 prk tomaattimurskaa (meillä ei tykätä tomaatinpaloista joten sauvasekoittimella surraan sileäksi)
1 prk kikherneitä
1 prk kidneypapuja
mausteita maun mukaan, mm. chiliä, inkivääriä (jauhe), paprikajauhetta, pippuria..

Paista jauheliha, mausta ensin miedosti.
Lisää tomaattimurska, annan kiehua n. 10 minuuttia. Maista ja mausta uudelleen. Lisää kikherneet ja pavut ja anna kiehua ainakin 10 minuuttia. Keitä riisi.

13. lokakuuta 2012

Kuin kaksi marjaa

Kirpputorilta ostin reippaan vihreän värisen rasian (0,60€) ja ystävältä sain tarpeettoman ihanan Oranssin värisen rasian.

Tuunasin niitä serveteillä ja kannen koristeet löysin askartelupakkauksesta, jonka löysin kierrätyskeskuksesta. Aika hyvin osui ja upposi :) Vai olisiko pitänyt laittaa vihreä koriste oranssiin rasiaan ja toisinpäin..?

Decoupage-lakka on tällä kertaa vain servetin alla, mutta pidän kuitenkin ehkä siitä että sitä on myös servetin päällä...

12. lokakuuta 2012

Suuri yllätys!

Miehen syntymäpäiviä juhlittiin hiljattain. Kauhean vaikea keksiä mitä ostaa, sellaiselle jolla on jo kaikkea (no ei nyt ihan, mutta sellaista helposti keksittävää).

Ja tässä toim. huom. Kun syksyyn osuu syntymäpäivä, isänpäivä ja joulu niin ei helppoa ole! Onneksi suurimmaksi osaksi lapset isälleen lahjoja taikovat silloin, mutta kuitenkin.

Sitten yksi aamu näin ihmeen. Mies oli kadottanut amulettinsa kaulakorustaan jonnekin ja sitä suri. Minä kävin roskiksella aamusella ja huomasin lapun "löytynyt" ja lapussa kiinni pieni asia. Ihmeellisin asia maailmassa. Se amuletti joka oli hukassa. LÖYTYNYT! Löytäjänä naapurin poika. Fiksua oli laittaa nimi ilmoitukseen.

Koko päivän mietin miten kiittää pientä poikaa joka varmaan luuli asiaa mitättömäksi.

Kotiin tullessani onneksi poika oli kotonani. Kerroin tarinan korusta ja ojensin sankarille kympin käteen. Hieno ele pelastaa koru!

Askartelin pikkurasian korulle, laitoin sen pehmusteiden päälle. Ja annoin lahjaksi.

Coca-colan ystävänä hän sai pikkurasian.

Lasten tekemät kortit ja yksi muu lahja varmasti myös tavoitti sydämen.

11. lokakuuta 2012

SisäChilit


Kesäkausi loppui ja mieleeni alkoi hiipiä, että chilit ovat yksivuotisia ja ne pitäisi hävittää. Kävi sääliksi pieniä, vahvoja, itsekasvatettuja taimia (siemenistä asti), jotka antoivat ja kantoivat hedelmää pikkasen meille. Minä päätin pikkuisessa päässäni antaa näille vielä mahdollisuuden ja siirsin ne sisälle.
(edit: Mä tiesin, mä tiesin tän, että olen ainakin ajatuksissani tämän postauksen jo kirjoittanut. Ja niin olinkin, ilman kuvaa. Toistan itseäni. Inhoan sitä. Yrittäkää kestää)
Juuret olivat isoja ja pitkiä. Eikä ole taattu, että selviävät talven yli. Kaikkea pitää kokeilla!

Tässä raasut ensimmäistä päivää sisällä. Turvassa tuulelta ja tuiskeelta. Auringonvaloa hieman tulee läpi ikkunoiden, joten otimme kasvilampun taas käyttöön.

Ja kas vain. Iso Aji Cristal on tänään aivan punainen! Se ainakin piristyi sisällemuutosta. Bolivian rainbow rypisti ensiksi kaikki chilit ja sato oli pakko korjata (tulisuus on kohdallaan) ja sitten se tiputti kaikki lehtensä. Aika surkea...

Hengissä henkeä pidätellen...

10. lokakuuta 2012

Lauantain tuunausinspis


 Sain jokin aika sitten kannellisia rasioita ja pitkään mietin millä lailla päällystän ne. Ja millä tekniikalla. Yleensä on hauska tehdä suoraan jollekin, mutta kun niitä juhlijoita näin syksymmällä on vähemmän (kts. Kesäkuu), niin pakko saada vaan tehdä jotain ja miettiä vasta sitten kelpaako se kenellekään. Ja nyt kun ne ovat vielä täällä esille kaikelle kansalle, niin eivät ole niin salaisia.

Tämä ensimmäinen iso oli aika haasteellinen. Muotokin sinänsä. Rasia oli puunlaista. Kuva on servetistä kuten kukatkin. Decoupage-lakka oli käytössä. Rasia on vielä viimeistelemättä. Ja pohja kokonaan tekemättä :)
Ostin kesällä Anders Mederin liikkeestä Helsingistä kasan ihania servettejä ja nyt alkaa hahmottumaan tekotapa ja ajatus näistä ihanista vanhanaikaisista kuvista. Nämäkin ovat kesken vielä. Tarvitsen PALJON pitsiä, joita menen hakemaan Tallinnan Karnaluksista ihan pian :)



9. lokakuuta 2012

Pikkutikkuaskarteluja

 Aina välillä tulee askarteluahdistus. Siis sellainen että pitää päästä tekemään edes jotain pientä ettei iske suuri ahdistus :) Se päivä on yleensä lauantai...
 Yksi kaunis päivä löysin Tarjoustalosta puntin tulitikkuaskeja ja päätin koristaa ne uudenlaiseksi. Tämähän on jo siis vanha kikka. Mummoni teki näitä meille aina joka joulu, tuo jouluaiheinen kuu-poroaski on hänen tekemänsä. Ne olivat kivoja pikkuisia joululahjoja joista tuli aina hyvä mieli. Mistä hän löysikin aina ihania kuvia.. King of pop- aski on taas ostettua Tallinnasta yhdestä kaupasta, vanhankaupungin alusta, sieltä toisesta suunnasta.
Näitä sitten aion sujautella pikkupikkulahjojen joukkoon. Näitä oli ihan huippuhauska tehdä, eikä rahaa omista kätköistä juuri mennyt.

8. lokakuuta 2012

Syksyn tunnelmaa ja mietintää

Mä niin unohdin että kamerassa olevat kuvat olivat vaan askarteluista.

Syksy hiipi yllättäin sisään. Sytytin kynttilän.

Pimeys laskeutui äkkiä illan päälle.

Yritän pakottaa joka aamu lapsille pipoa, hanskaa mukaan. ULKOHOUSUA! NYT on Syksy isolla S:llä, pitää pukeutua lämpimästi.

Ja väistellä pöpöjä, joita minäkin yritän joka päivä. Vaan ei ole helppoa jos joku aivastaa suoraan naamaan. Siitäs sain!

No ei se iskeny viikonloppuna edes kunnolla. Pientä lämpöä, väsymystä, uupumista. Ja kaksi aivastusta. Niistä on mun nuhat tehty.

Olen pistänyt itseni vaikka mihin likoon. Jäseneksi järjestöön ja vaikka mihin kissanristiäisiin. Kai se kohta loppuu. Mutta haluaa olla tärkeä edes jollekin. No, perheellekin koska ne on ihania ja tärkeitä koko maailmassa. Aivan kuin tekeminen loppuisi kesken. Nurkat täynnä askarruksia. Keskenjääneitä, odottavat valmistumista.

Muista hidastaa tahtia välillä. Ota aikaa itselle (ja perheelle).

Viikonloput ovat liian lyhyitä.

Ajatelkaas sitä aikaa kun tehtiin vielä lauantaisinkin töitä. ("Äiti, oliko sun lapsuudessa lauantaityöpäiviä?")



1. lokakuuta 2012

Omenoita ja Oranssia

Niin se viikonloppu vaan on taas hurahtanut. Hurjaa vauhtia. On sitä ehditty levätäkin. Luultavasti ihan sopivasti.

Lauantai alkoi mukavasti lasten koulupäivällä. Paistoin vanhemmille tarkoitettuun kahvilaan croissantteja. Hyviä tuli, mutta ei ole kuvaa nyt kattauksesta. Olis pitänyt ottaa, sen verran ihaanat tarjoilut oli koululla. Ja kaikki meni. Lapsetkin saivat sitten ostaa ruokailun jälkeen.

Sitten katsottiin perheen ja ostettujen herkkujen voimin uusi MiB 3. Oli kyllä mainio pätkä. Kerrassaan katsottava liikkis.

Sit menin pihalle ja riivin kaikki omenat puusta. Kaikki oli tosi korkealla mutta olin onnekas kun sain lainaksi omenat-pussiin-jatkovarren. Hyvin olivat kestäneet sateet ja tuulet. Hieman kirpakka lajike ja soikea, vihreä ja punainen, mutta kyllä uppoo suoraan puusta tai piiraassa (tai en ole näitä vielä kokeillut, ehkä vielä ehtii?). Nuoreen ja vähän vanhempaankin. Ei kuvia puustakaan. 3 ämpärillistä taisi tällä kertaa tulla. 1 on jo syöty. (ämpärillinen) Kuinka monta omenaa on tarpeeksi per päivä? Voiko omenoita syödä liikaa? Per päivä?

Olen kyllä tullut tieni päähän tässä kuvattomuudessa. Ei ole blogia jos ei ole kuvia. Urpo tämä ei osaa käyttää kameraa. Ja kännykkä (vanha tarina jo joo)... Ensi vuonna ryhdistäydyn! (joulupukki tuo uuden puhelimen??)

Mun oranssin kellon ranneke meni poikki! Olin ihan uupo kun ei ollut ranteessa ajannäyttäjää, ei olis uskonu. Puoli vuotta sitten en vielä edes käyttänyt ja nyt ei voi elää ilman. Siispä kuittien ja lappusten kanssa lähdin mä Helsinkiin korjauttamaan kelloa. Myyjä lupasi tunnissa korjata. Mikäpä siinä. Minäpä menisin vaikka Kluuviin :)

Talsin suoraan Showroom8 - liikkeeseen jossa oli torstaina avajaiset. Se siis muutti uusiin tiloihin ja siellä myydään nyt myös lastenvaatteita. On siellä muitakin merkkejä, mutta yllättäin keskittymiskykyni riittää vain Desigualin koko kokoelman hahmottamiseen. Todella laaja valikoima: Laukkuja, paitoja, farkkuja, mekkoja, vöitä, sukkia. Päätin ostaa sukat. Edelliset ovat selvästi kesämallistoa lyhyine varsineen joten nyt oli saatava pitkät nilkkoja suojaamaan.


Eikös ole ihanat :) Ja niin hyvät jalassa. Päätin mennä kassalle.
Myyjäihmiselle roikkui kaulassa DESIGUAL-avainnauha ja olen niitä ihaillut joka kerta kun näen sellaisen. Yksi ystäväni oli ostanut sellaisen muistaakseni Barcelonasta, mutten itse koskaan ole nähnyt siellä enkä täällä myynnissä. Kysyin tietysti onko niitä myynnissä ja vastauksen jo tiesinkin: ei ollut. No aloin siinä sitten puhumaan, että harmi kun en päässyt avajaisiin (sain uutiskirjeen, missä kerrottiin avajaisissa olevasta 15% alennuksesta). Myyjä sanoi suu virneessä että valitettavasti alennusta ei saa näin jälkikäteen, mutta hän voi antaa tällaisen hyvityksen kun en päässyt avajaisiin. Hän sujautti jotain pientä ostoskassiini ja ajattelin että se on kännykkäkoru tai vastaavaa. Mikä siis olis ollut aivan mahtavaa, koska rakastan tätä merkkiä :)

Kiitin (muistaakseni aika pliisusti) ja lähdin ulos kaupasta. Vasta ulkona katsoin kassiin ja olin..noh, hieman hämmentynyt, hämmästynyt! Ihmeissäni, kauhistunut. Avaimenperä, josta olen haaveillut vuosia, olisin ollut valmis maksamaan siitä vaikka 50€, oli tupsahtanut kassiini. Ilmaiseksi! Vau. Tässä vaiheessa mun olisi pitänyt palata kauppaan ja kiittää oikein kunnolla. Mutta olin niin hämilläni, että kävelin vaan eteenpäin. Vau!

Kello valmistui ajallaan ja nyt on joustavampi ranneke ja vielä oranssi löytyi. Kipaisin vielä huokailemassa kaikkia Ruohonjuuren tuotteita. Sinne kun niin harvoin ehdin Helsingin matkoillani käydä. Löysin pussin chilisipsejä miehelle. Ei ne kyllä olleet yhtään tulisia.

Nyt voi taas viikon aloittaa hyvillä mielin.

Ai joo, kävin muuten aamusella pienellä lenkillä. Juoksu ei maittanut yksin, joten ihastelin jo tulevaan ruskaa, poimin oransseja vaahteranlehtiä ovenpieleen, otin yhden talon vierestä ilmaisen omenan ja törmäsin yhteen koulutuksessa tutustuneeseen naiseen. Maailma on pieni.

Valmistaudun hyvillä mielin lokakuuhun...




Lukijat