Hae tästä blogista

27. syyskuuta 2012

Willit Wiikot

Huh. Pitää ihan hengähtää. Olen ollut menossa pää kolmantena jalkana koko viikon ja nyt on vasta torstai.
Maanantaina oli aamuvuoro ja lääkäri itsellä. Piti myöskin leipoa seuraavan päivän kutsuihin, joten omenakukko kyllä onneksi valmistui käden käänteessä :) Ja ehdinpä siinä vielä viedä pojan harrastukseensa.

Tiistaina olin töissä ja sieltä riensin siivoamaan kotia vieraita varten. Lastenvaatekutsut (Me&i) olivat mukavat ja löysinkin yhden pökät itselleni ja lapselleni.

Keskiviikkona klo 13 tajusin töissä etten ollut muistanut poikaa muistuttaa koululääkäristä, joka oli aamulla. Mietin muistiko mennä sinne ja oliko ollut rokotus.. Tunsin olevani huono äiti. Tekstiviesti koulupäivän jälkeen kertoi että lääkäri joutui hakemaan pojan tarkastukseen luokasta :( Illalla oli vielä yksi kokous mihin olin luvannut mennä. Tietysti kävin töiden jälkeen kaupassa, tein ruokaa lapsille ja tarkastin läksyt.

Tänään torstaina moikkasin lapset sängystä käsin klo 8, toivotin hyvät työpäivät miehelle n. klo 8.30, sängystä edelleen. Ja ajattelin että hetken vielä makailen tässä, kun laiskotti ja nukuttikin, vaikka yö oli mennyt hyvin.
Havahduin. Mitä? Mikä päivä tänään on? Mitä kello on? 9.20... Jaa! No jos nyt sitten nousis ylös, pukisi päälle, söisi aamupalaa (jogurttia), laittaisin meikkiä naamaan ja lähtis töihin. Jaa no en ehtinyt tehdä mitään mitä piti (laittaa hiuksia, maksaa laskuja, pestä pyykkiä, nauttia runsas aamupala ihan rauhassa, miettiä askarteluja..) Hyppäsin autoon ja ajelin töihin kuin unessa. Olin töissä vain pari minuuttia myöhässä. Hieman olin töttöröö koko päivän, mutta kummasti siinä sitten heräili.
Töistä tullessa rähjäsin pojalle chilien syöttämisestä kavereille ja mietin missähän se toinen on...??
Kaverilla! Josta haen hänet yleensä jo klo 17. Soitin kaverin äidille ja sanoin hakevani hänet pojan harrastuksenviemisen jälkeen klo 18.

Voisiko tää viikko jo loppua? Ei, huomenna on vielä perjantai. Varmaan samoissa tunnelmissa menee.

26. syyskuuta 2012

Pitsiä, pahvia ja liimaa

Olen ahminut jälleen kerran toisten blogeja, käsityöblogeja, sisustusblogeja, muoti ja lifestyleblogeja ja askartelublogeja. Mainittakoon etten yritäkään matkia ketään tai sanoa että "keksin tämän itse", joten linkittäminen on tarpeen.

Olen ihastellut pitkään mm. Kasperiinan purkkeja ja miettinyt löytäisinkö itse niille käyttöä...tai löytävätkö lahjansaajat (hahaa! varokaa vaan!) niille käyttöä vaikka ovat kauniita ja suloisia. Toisaalta jos tuon täällä kaikki tekemiset näytille, voi olla että tuleva lahjansaaja on jo nähnyt purkin..hmm...
Olen metsästänyt kirpputoreilta rasioita ja olen saanut sukulaisilta pahvilaatikoita, joissa on kansi (askartelumyymälöissä aika kalliita). Ostin Mederin askartelu- ja posliinikaupasta kasan ihania servettejä ja nyt keksin kokeilla itse..

Kuvan laatikkoon tarvittiin siis:

kannellinen puurasia
2 servettiä
decoupage-lakkaa
ja reunapitsi. Sen hankin vasta pari päivää purkin tekemisen jälkeen, sattumalta löytyi Matinkylän kierrätyskeskuksesta pussi, jossa oli erilaisia pitsejä :) Mutta se sopi mielestäni kuin valettu. Tällainen siitä tuli:

Onnistui aika hyvin tuo kansi, ei melkein yhtään ryppyä

Huom. Musta pitsi on servetti :)

Reunapitsi piilotti ruman reunan

Ja sitten tekemään lisää.....

25. syyskuuta 2012

Twin Peaks muisteloita

Sarja Twin Peaks on taas alkanut Televisiossa pyöriä. Sarjahan tuli ensimmäisen kerran joskus vuonna 1990 ja olin kai liian nuori sitä katsomaan, koska ne painautui mieleen tosi voimakkaasti ja muistan nähneeni siitä unia. Pelottavan synkeä tarina, jonka en muista oikein edes päättyneen. Selvisikö koskaan, kuka tappoi Laura Palmerin.

Katsoin ensimmäisen jakson ja olen ottanut nauhalle, jos jaksaisin syventyä paremmin... Henkilökuvat ovat mielenkiintoisia.

Luin itse asiassa kirjan "Twin Peaks - Laura Palmerin salainen päiväkirja" joskus vuosi sitten ja se oli kyllä todella ahdistava. Laura kertoo siinä aika yksityiskohtaisesti tapahtumia, ja hän on todella nuori...





Kirjan tekijä on Jennifer Lynch, David Lynchin tytär. David ohjasi sarjan. Ostin kirjan kirppikseltä, ja ajattelin laittaa sen kiertoon, mutta jotenkin se kiehtoo minua joten kirjahyllyyn olen sen laittanut..

Fire, walk with me....

24. syyskuuta 2012

Syksy saa tulla osa kaksi

Lauantain Chisun keikkaa odotellessa sain sukulaisapua lapsien hoitoon ja päätin uudistaa pihaa syyskuntoon. Lehdissä on paljon ideoita miten kesäkukat kannattaa vaihtaa syyskukkiin ja kanervoihin. No multa jotenkin pursuaa noi kanervat jo korvista, vaikken ole mitään syyskasveja koskaan ostanut. Edes kanervia. Siis en koskaan ole koristanut ruukkua tai kukkapenkkiä syksyn kasveilla joten kai se on joskus aloitettava.

Lähdin Plantageniin Kaalien toivossa. Siis syyskaalien jossa on samettiset lehdet ja violettia keskellä. Tässä oli mun visio.


Ja tällaista sain..



Muutama kaalilajike löytyi, mutta valikoima ei ollutkaan niin runsas kun ajattelin. Tai sitten en osannut vain katsoa. Löysin pakkasen kestäviä kukkia ja pari kaalia ja pari pienilehtisiä kasveja. Ja sitten muistin erään täyttämättömän toiveen: Kukkia miehelle! Tällaisia löysin:

 
Hän ilahtui :)
 
Kävin vielä Bauhaussissa metsästämässä kaaleja ja sieltä löytyi kivasti.
Nyt vaan unohdin ne kasvit sitten koko sunnuntaiksi varastoon koska tuli hieman kiire laittautua valmiiksi konserttiin. Siellä ne mua odottaa, ihanat syyskasvit, varaston pimennossa. Sunnuntaina meinaan satoi ihan koko päivän.
 
 
 
.

23. syyskuuta 2012

Chisulle heittämässä hyvästit

Olipa eilen ihana ilta. Ostimme kaverin kanssa liput Chisun keikalle jo varmaan keväällä, heti kun liput tulivat myyntiin, ettei vaan missata kauden päätöstapahtumaa. ja kyllä sitä odotettiinkin ja vihdoin se päivä koitti.

Ajattelin taas tyhmyyksissäni etten viitsi ottaa kameraa mukaan, mutta olisi pitänyt. Niin monella muullakin oli ja enhän mä keneltäkään niitä kuvia tänne saa :(

Saimme ajoissa kyydin Kaapelitehtaalle ja hetken pyörittyämme seurasimme letkaa pääovelle. Eh, siellä ei ollutkaan jonoa, vaikka luulis et 2998 ihmistä sellaisen saisi aikaiseksi. Hyvä niin.

Kun pääsimme sisään, sali oli liki tyhjä.Tiukan aikataulumme takia syöminen jäi väliin ulkona tänään, joten siirryimme suoraan juomisiin. :)

Lämmittelijöinä toimivat hieman outo minulle Ronya, jota kuuntelimme kauempaa, mutta kun juomat oli juotu siirryimme eteenpäin ja yllätykseksemme pääsimme suht eteen. Mariskaa ja pahoja susia seurasimme jo läheltä eikä siinä vaiheessa enää viitsinyt paikkaa toisille antaa. Lupaus oli et Chisu aloittaisi laulamaan klo 22, mutta taisi siinä vierähtää laulajan vartti vielä päälle.

Chisu aloitti laulun ihana kultainen takki päällään ja mustaa alla. Hiukset olivat ihanassa kiharassa ja hän suorastaan säteili.

Illassa kuulimme mm. nämä laulut:
Muut
Mun koti ei oo täällä
Miehistä viis
Kerrasta poikki
Baden-baden
Sama nainen
Etsijät
Saaliit
Yksinäisen keijun tarina
Sabotage
Tie
Kriisit
Kun valaistun
Kolmas pyörä
Frankenstain

ja keikan päätti Kohtalon oma (hei, korjatkaa jos joku meni pieleen, en niinkään kiinnittänyt huomiota mitkä biisit tuli, olin niin menossa mukana :)

Tunnelma oli loistava. Kukaan ei örveltänyt, häirinnyt, ilmassa ei lentänyt kalja eikä lasi. Sai seistä ihan rauhassa, ilman et kukaan tunki eteenpäin tai taaksepäin. Hieman mietin tuliko minusta yhtään kuvaa jonkun kameraan, kun joku otti takaani kuvia edessäsivulla olevasta miehestä..hmm..

Konsertin lopussa Chisu sai kukkia äidiltään ja hän uskalsi heittäytyä yleisön vietäväksi, aivan mahtavaa.

---

Keikan loputtua ja päästyämme ulos kävelimme bussipysäkille vaikka päkiät huusivat jo hoosiaa. Jalat eivät todellakaan ole tottuneet korkokenkiin, mutta olin niihin kyllä tyytyväinen. Asuni jäi kuvaamatta mutta muutamia tuttuja elementtejä löytyy blogistani jo etukäteen, esim. ne oranssit höyhenkorvikset ja paita jonka ostin Tallinnasta. Laukku oli tytön kaapista.

Kiitos Chisu kun teet musiikkia. Se on ihan parasta, mutta nyt saat nauttia tauosta, opiskelusta ja vapaa-ajasta.

Chisu Kaapelitehtaalla!

Niin, tämä teksti pääsi häviämään kun kirjoitin selostuksen jälkeenpäin. Tässä siis luki että olinpa katsomassa Chisua Kaapelitehtaalla ja selostus tulee myöhemmin. Kuvia valitettavasti ei ole koska kamera jäi kotiin ja kännyssä on kamera rikki.

22. syyskuuta 2012

Kävinpä Kampaajalla

Tuli eilen sellainen olo kun töistä pääsi et nyt tää tyttö lähtee muuttumaan. Vanhat ulos, uusi sisään.

Oikeastaan ajatus heräsi vasta kampaajalle päästyäni, kuten aina. Luottokampaajani loihtii toivomuksestani aina kivoja ideoita. Tasapitkä hius joka puolelta, otsahiukset (jotka on muuten aina kiharassa, jos en muista suoristaa raudalla) ja luonnonkiharat hiukseni eivät varmaan koskaan kasva pitkäksi, vaikka kuinka haluaisin, joten päätin, että nyt takaa leikataan suht lyhyeksi ja edestä vähän pidempi. Sain lisäksi suklaanruskean sävyn joten kyllä nyt on uutta.

Hiukseni aina föönataan suoriksi mikä hivelee mieltä sen päivän. Illalla on pakko mennä suihkuun karvojen poistoon, joten tänä aamuna kävi kuten olin uumoillutkin. Sain kaupanpäälle permanentin. Ilman aineita. Hius lyheni entisestään, mutta Tykkään!

Uusi minäni valloittaa tänään kaapelitehtaan, 2999 muun ihmisen kanssa! Vaatteetkin on jo valittu, mutta ne paljastan vasta huomenna.

No eipä siinä mitään ihmeellistä ole. Ainoa kismittävä huoli oli laukusta ja takista. Kaikki muut olivat jo selvää. No laukun lainasin jo tytön kaapista ja takki...Onpi sellainen jota en ole ulkoiluttanut kai vielä ollenkaan. Mutta kivaa tulee olemaan!

Hei, Chisu!

19. syyskuuta 2012

Järkytyksiä, hulinaa ja askarteluja

Ja sama meno jatkuu. Kuvat kamerassa odottaa tuloaan tietokoneelle...

Eilen hain kirppikseltä vaatteet pois. Loppujen lopuksi tavaraa vissiin meni aika kivasti, mutta paljon jäi. Vien loput töihin josko jollekin lapselle kelpais ja loput säästän toiselle kirppikselle. Pari kymppiä jäin plussalle, mutta hyvän tahdon ja kierrätyksen nimeen oli hinnat laitettukin.

Eilen purkaessani kasseja koin ehkä elämäni järkytyksen. Yhden vanhan kirjan välistä tipahti valokuvia, joita en tiennyt enää olemassa olevankaan, saatika että ne ovat olleet "näytillä" kirppiksellä! Luulen että kukaan ei tosin koskenutkaan 50v vanhoihin tyttökirjoihin, mutta jos ovat niin... Ne eivät sinne kuuluneet ja ovat tulleet joskus muinoin muuttokuormani kanssa lapsuudenkodistani mukaan. Päätin jo että ne hävitetään, mutta ennen sitä kerron niistä tarinan - kaverilleni.Valitettavasti tämä oli vain tällainen purkaus, enempää en aio täällä kertoa. Että kaikkea yllättävää voi sattua ja tapahtua...

Maanantai-iltana sain askartelupuuskan ja ihan uuden. Löysin lähitarjoustalosta puntin tulitikkuaskeja ja väsäsin niiden päälle liimalla ja decoupage-lakan avulla kuvia. Tämähän ei ole uusi asia, jo mummoni teki näitä joka joulu ja saimme niitä aina erilaisilla kuvilla.
Erilaisia niistä tuli ja aika hyvän idean sain jo, joululahjoja pieniä! Kuvat ovat kamerassa...niitä odotellessa...

Iloista viikkoa kaikille!

17. syyskuuta 2012

Syksy saa tulla

Viikonloppu on ollut täynnä touhua. Ja toisaalta tuntuu, etten ole mitään (näkyvää ainakaan) saanut aikaan. Viikon työt on tullut nollattua aika tavalla, toisaalta hyvä, mutta toisaalta jos joku kysyy maanantaina miten viime viikko meni, niin enpä juuri osaa sanoa kuin että hyvin. Paitsi....

Yhdellä lapsella perheestämme pukkasi turnausta ja miehet menivät. Me tytöt oltiin kotosalla ja... oltiin. Kotitöitäkin vähän tuli tehtyä, hei mut mä siivosin perjantaina! Äh, eiku tyttö imuroi ja mä.. nojoo... Piti mopata, mut unohdin. Ei kaikkea voi muistaa!

Sunnuntaina sitten oli vähän puutarhahommia. Ajateltiin, ettei chilejä kannata pelastaa enää. Ne raukat olivat jo ihan kuihtumisen partaalla. Mutta sitten ajattelin, että yrittänyttä ei laiteta. Joten siirsin neljä elinvoimaisinta (ne chilipuskat huokaisi häpeästä kun otin niistä kuvan) pienempiin ruukkuihin ja laitoin ikkunalaudalle. Habanero oli niin heikko että pudotti toisen oranssisen ja vihreän hedelmänsä järkytyksestä pois ja mies sai nauttia ensimmäisensä... oli vahva ja sai nauttia hieman jogurttia päälle. Pelastin Aji Cristalin jossa on vielä kaksi hedelmää ja kolmas oli Bolivian Rainbow, jossa myöskin hedelmiä ja neljäs on naga. Rawit teki hedelmää mutta vihreät olivat muuttuneet jostain syystä mustiksi, niin jääköön ulos. Voi olla, että ihanteellinen kausi hedelmille oli tässä, mut ei sitä tiedä...

Omenoiden metsästys olikin sitten vuorossa. Pihassa on pylväsomenapuu, jonka herkut ovat, ikäänkuin pylvään päässä, korkealla. Huonot tikkaat löydettiin mutta niillä sai vain huitoa omenoita korkeuksissa.. Parhaat jäivät odottelemaan ensi viikonloppua, josko tippuisivat sitten itsestään?

Ja aamulla kävin kävelyllä. Tokihan sitä on tullut pyöräiltyä harva se päivä mutta jotain pikkuflunssaa on nyt liikkeellä, joten juoksuun en vielä lähtenyt. Sain ystävänkin lähtemään. Oli mukavaa!

Lokakuussa alkais sähly (JIPII) ja nyrkkeilyäkin jo kaipaa, ainakin hartiat kaipaa...

Kyllä se tästä.

Iloista viikkoa kaikille!

15. syyskuuta 2012

Osa Lupauksista jo pidetty ja...Paketti!

Haaremihousuni olivat menestys! Ne eivät puristaneet, kiristäneet, tippuneet jalasta, niistä oli mukava olla, kääntyillä, kummarrella ja istua, ja ne saivat tietynlaista mukavaa huomiota. Minähän siis luulin ostavani isohkon paidan kirppiksellä, kun oli niin paljon ihanan väristä kangasta että se oli saatava hintaan mihin hyvänsä (0,50€). Mutta kotona huomasinkin että "paidassani" on kaksi lahjetta ja rypytysosa kuuluukin vyötärölle...

Omenakukko oli myös menestys ja niin helppo tehdä. Sain viimeiset (ja ensimmäiset samalla) maistiaiset sitten päivää myöhemmin kun muut olivat todenneet sen maukkaaksi :)

Hartiahuivin otan ehkä vasta ensi viikolla käyttöön ja kerron kyllä kun loput lupaukset on lunastettu.

Eilen hain postista paketin jonka olin jo unohtanut, että moista tilasin. Tilasin siis vinkin perusteella MouMoun sivuilta Pantenen uusia shampoita. Paketissa tuli shampoo, hoitoaine ja joku extrahoitobalsami. Kaikki tuotteet valitsin värjätyille hiuksille tarkoitettuja tuotteita. Shampoo oli ainakin todella riittoisa, taisin laittaa sitä hieman liikaa ja hoitoaine tuntui kanssa hyvältä.

Paketti tuli siis ilmaiseksi :)

14. syyskuuta 2012

Päivän Aate






            Kirjoittaminen on hiljaa huutamista.

                                                                                                                                                                                - Aija Amee -





Tämä ajatus pompahti yksi päivä Princess-teepussini lapusta. Kerroin tästä ystävälleni ja se sopi kuin nenä päähän molemmille.

Vai mitä olette mieltä?

13. syyskuuta 2012

Omenakukkoa lepytykseksi...

Yksi hurja työpäivä omalta osaltani takana ja ajattelin että parempi on lepytellä hellästi kaverijoukkoa töissä.

Nappasin Omenakukon ohjeen maku.fi sivuilta ja sovelsin sen omaan käyttöön sopivaksi.

Tässä sovellettu ohje: (toisessa ohjeessa käytetty valmista pakasteruistaikinaa, minä käytin mustikkakukon ohjeessa olevaa taikinaa tässä)

Omenakukko: n. 8 annosta
Pohja ja kansi:
200 g margariinia tai voita
1 dl sokeria
4 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
-> sekoita pehmeä margariini ja sokeria (itse teen käsin, terapeuttista), sekoita ruisjauhojen joukkoon leivinjauhe ja sekoita vähissä erin joukkoon.

Täyte:
800 g kotimaisia omenoita (ulkolaisia käytettäessä kuori omenat?)
fariinisokeria
vaniljasokeria
kanelia
-> poista omenoista  siemenkodat ja pilko pieniksi paloiksi. Laita omenat kulhoon ja sekoita joukkoon n. 1 dl fariinisokeria, vaniljasokeria ja kanelia. Sekoita keskenään.

Vuoraa uunivuoka 2/3 osalla taikinaa, myös reunoille. Lisää omenaseos ja tee lopputaikinasta kansi.

Paista 175 C. n 50 minuuttia ja tarjoile joko vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kera. Kuumana tai haaleana. NAUTI!

omenat valmiina kukossa..

Kannen taiteilu oma lajinsa, tämä on käynyt jo uunissakin

12. syyskuuta 2012

Tänään lupasin itselleni, että...

Leivon omenoista jotain (tällä viikolla) työkavereilleni.

Tuon oikeita kukkia kotiin, mieheni toi edellisen kerran tällaisen suklaisen

Maistelen innolla kauden satoa, hyviä ne on, vaikka aika tulisia

Inspiroidun mosaikkilaatikon antimista ihan pian

Käytän näitä tässä kuussa

Otan tämän viralliseen käyttöön. Kotona jo toiminut aika hyvin

Otan suurella todennäköisyydellä käyttöön nämä housut (ja järkytän ihmiset olemuksellani:) 

11. syyskuuta 2012

Mitäs mä tänään tekisin...

Siinä ne toljottaa minua askartelukaapin päällä ja miettivät ja ihmettelevät mitä oikein tuumaan.



No tuumasin viikonloppuna, että mistä ihmeestä aloitan askartelun kaikella mitä minulla on jo kaapissani. Kun on korkkialustaa, pannunalustalevyjä, peilikehyksiä, valokuvakehyksiä, lasinalusia, kangasta, vetoketjuja, erikokoista puutavaraa, helmiä, pähkinöitä, hirveä kasa erilaisia papereita, decoupage-lakkaa, tarjottimia, heijastimia, kuminauhaa, pahvirasioita, peltirasioita, mosaiikkia, styrox-sydän, tuikkukippoja, saumalaastia...

No hain sitten vielä vähän täydennystä läheiseltä itsepalvelukirppikseltä. Kun mikään ei riitä...

No aloitin sitten miettimään, mitä tekisin näillä:

Piti ihan avata vanhat koristeina olleet saksanpähkinät, käytin niitä ennen koristeina kynttiläsomisteiden sisällä... Pienen idean sain tästä tirkistelijä-aiheesta Pitsisen askartelusta.


Kanelitankoja ei ollut alkuperäisessä, mutta jotenkin ne vain sopivat nyt pähkinöiden joukkoon. Ihan vaan lakkasin paperin kiinni kehykseen ja liimasin kehyksen lasiin(muoviin) pähkinöitä. Ja sitten piti antaa kuivua - ei niin mun paras piirre...

Yön yli mietittyäni sain vihdoinkin aikaiseksi koristella myös pari metallirasiaa, jotka sijoitan keittiöön.. Vähitellen kaikki muovirasiat saavat mennä ja siirryn peltisiin, ihanan värisiin ja hauskoihin kuvioihin....

Tässä valmiit tällä erää.



Vasemmanpuoleisen purkin kansi on hieman auki, siksi näkyy hassusti.

Keskellä 3D Pähkinöix-taulu

Ja oikealla valkoiseen purkkiin olisi voinut laittaa taustaksi jotain muuta, mutta siihen on nyt liimattu vain herkullisen näköisen kakun ohje, jota en vielä ole koskaan tehnyt.

                                                  purkit - kirpputorit
                                                  kehys - Ikea

10. syyskuuta 2012

Kerran Omppumaassa...

Kävin kylässä ja poimin omenoita. Siellä on vanha omenapuuni täynnä valkeita kuulaita. Olin jossain vaiheessa niille allerginen, mutta nyt ne maistuivat hyviltä. Sitten oli puu, jossa oli punakaneleita sekä puu, jossa oli vihreitä syysomenoita. Ne eivät olleet vielä kypsiä joten jäivät puuhun.

.

Punakaneleita

Valkea kuulas
Hyvä omenasato tänä vuonna. Luulen, että tulen tekemään paljon omenaherkkuja.



8. syyskuuta 2012

Kädentaitomessuilla ideoita hakemassa...

Käväisin tänään Helsingissä  kädentaitomessuilla Wanhassa satamassa. Huh, että oli taas porukkaa!

Ideoita pursui joka nurkassa ja myyntipöydillä. Halusin ostaa jotain, mistä tehdä itse, vaikka kaikki valmiiksitehdytkin oli ihania. Paljon oli oranssiakin tarjolla.

Ostin lopulta täydennystä mosaiikkivarastoon, kierrätyskeskuksen myyntikojusta löytyi vetoketjuja ja kangasta yhtä ideaa varten, nappeja ja puutavaraa kilohinnalla sekä "decoupage"-paperia ihan naurettavaan hintaan.

Järjestelinkin askartelukaappini uuteen uskoon. Löysin uusia ideoita joulukortteihin, mosaiikille uuden elämän ja ehkäpä aion lähikuukausina kaivaa ompelukoneen esiin. Sitäkin tarvitaan uusissa projekteissa.

Nyt vaan pitäisi saada jotain tehtyä. Valmiiksi siis. Ja se Mr. Aika siihen. No sain sen hartiahuivin valmiiksi! Ja sitä käytinkin tänään jo. Siitä sikisi uusi idea joululahjaankin. Beware ystävät ja sukulaiset!

Olisikohan nyt jo liikaa ideoita taskussa? Mistä sitä alkaa vähentämään?

Jätin ihan suosiolla Teipit ostamatta, on kuulkaa muotia just nyt. Jotain edes jätin sinne.

Vielä jotain tarvitsen, jotta pääsen alkuun...

7. syyskuuta 2012

Syyskuu - syksy kuu

Olenkin jo odotellut syksyä. En niiden sateiden ja kylmyyden takia niinkään vaan sen mitä saa laittaa virallisesti päälle.

Pipot: Niitä olen odotellut. Olen ostanut erilaisia erilaisiin tilanteisiin sopivia mutta kyllä kaikesta huolimatta lämpimämmät ovat Me&i:n pipot joita minulla on kaksi.


T-rex on vanha, mutta Oranssi siili on uusinta uutta. Paidoissa tänä vuonna on ruskea siili oranssilla pohjalla...miksei sitten myös pipoissa..? No mutta Oranssia kuitenkin!

Lisäksi hamstraan itselleni (ja läheiseni ilmeisesti tietävät tämän) kaikenlaisia huiveja. Virkattuja, tuunattuja, kudottuja, ostettuja... Harmikseni tähän kuvaan en saanut yhtään sellaista joka olisi kaulassa joten ette saa kunnollista kuvaa, ehkä joskus :)

 Ja valotus kämerakännykässä ei oikein toiminut, liekö syysulkoilman pimeyskin vaikuttanut..
Vasemmanpuoleisen on tehnyt äitini sellaisella sabluunalla, keskimmäinen on ystäväni käsialaa ja violetti on erään tuttavani tekemä.

Syksy toi tullessaan myös kaipaamani hunajan! Syksy antaa myös luvan juoda kuumia juomia mielin määrin.

Mehiläiset ovat olleet ahkeria kesällä ja sain itselleni taas hunajaa teen ja mustaherukkamehun joukkoon. Hunaja peittoaa sokerin mennen tullen!

 Hunaja on parasta. Ja miksei kahvinkin joukkoon. Maistuu.

6. syyskuuta 2012

Mustikasta kukkoa..

Olen tänä vuonna tehnyt useaan otteeseen mustikkakukkoa perinteisen mustikkapiirakan sijaan. Ensi kerran taisin tehdä sitä isänpäivänä (no ok, se oli jo marraskuussa 2011) sunnuntaiherkuksi ja kesällä tein mökillä tuoreista mustikoista ja rapujuhlissa taisi olla tarjolla myös tuoreita. Sen voi tehdä myös pakastemustikoista.

Tämä herkku maistuu myös lapsille, joten sitä on tullut sitten tehtyä. Parhaalta se maistuu mielestäni vaniljajäätelön kanssa, mutta hädässä menee myös vaahtoutuvan vaniljakastikkeen kanssa. Ja juu, lämpimänä tämä on syötävä.

Tässä ohje jota käytän: (kotikokki.net)

Mustikkakukko

200 g margariinia tai voita
1 dl sokeria
4 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

  • sekoita pehmeä rasva ja sokeri kulhossa
  • lisää ruisjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe
  • sekoita tasaiseksi taikinaksi
  • painele noin 2/3 taikinasta korkeareunaisen uunivuoan pohjalle ja reunoille
  • voit käyttää myös pieniä annosvuokia tai uuninkestäviä kuppeja




  • täyte:

    8 dl mustikoita (pakastemarjoihin 1 rkl perunajauhoja)
    3/4 dl sokeria

  • kaada tuoreet tai jäiset mustikat vuokaan
  • lisää jäisiin mustikoihin 1 rkl perunajauhoja( ja hyvin kosteisiin tuoreisiinkin laittaisin)
  • ripottele mustikoiden pinnalle sokeria
  • tee lopusta taikinasta kukolle kansi (itse teen palasia joilla teen yhtenäisen kannen..)
  • paista kukkoa uunissa 175 asteessa noin 60min
  • tarjoa haaleana vanilijajäätelön kanssa (tai vaahtoutuvan vaniljakastikkeen kera)




  • Tällä viikolla aion kokeilla samaa omenoiden kanssa, joita tänä vuonna on tulossa runsaasti...

    5. syyskuuta 2012

    Miauu sanoo kissa!

    Nämä ihanat pienet korvikset löysin taannoin muistolaatikkoani penkoessani. En ole ihan varma enää, mistä olen ne saanut, mutta sen tiedän etten ennen ole pystynyt niitä pitämään. Ennen kävi vain kultaiset ripustimet, mutta nyt pystyn käyttämään mitä vain. Kunhan on vain lepopäiviä korville.

    Nämä korvikset kyllä huomataan :)

    EDIT: äiti kertoi että nämä on ostettu Lontoosta, Covent Gardenin torilta. Mutta tästä on aikaa yli 20 vuotta aikaa :)

    4. syyskuuta 2012

    Ilon päivä se Sunnuntai oli

    Peruuntuneet juoksutreffit vähän harmitti. Mutta sitten edellispäivänä jo keksin, että  pitäisi ehtiä käydä kirppiksillä vielä ennenkuin talvi tulee. Päätin lähteä katsastamaan Vermon konttitorin eli kirpputorin, josta olen haaveillut pitkään mutta joka paikkana oli kumma ja jotenkin liian kaukana. Mutta liikunta piti suorittaa tänään kuitenkin, joten läksin sitten pyörällä sinne.

    Sää oli todella sopiva pyöräilyyn, juoksutrikoot ja lenkkarit ja tuulitakki ja reppu mukaan ja menoksi. Nappasin vielä pari ylimääräistä kassia mukaan, JOS sattuu niin että löytyykin tavaraa ja reppu jää pieneksi.

    Olin kyllä hieman epävarma sään suhteen, Hietsun kirppiksellä Helsingissä kun ei ole ketään, jos on vähänkään sateen uhkaa. Ja nyt oli edellisyönä satanut ja pientä pisaraa tuli taivaalta... Mutta onneksi se selkeni.

    Paikka löytyi suht helposti, olin ottanut pienen kartan mukaan, jos sattuisi niin että eksyisin.

    Paikalla oli ihan kivasti myyjiä. Täynnä paikka ei missään tapauksessa ollut eikä ostajiakaan ollut liikaa, ehkä juuri sopivasti. Jätin pyörän sivuun ja suuntasin ensimmäiseen pöytään. No mitään pöytiä ei varsinaisesti ollut, auton takakontit oli auki, kaikki vaatteet oli mytyssä maassa kassien päällä, joillakin oli pyykinkuivaustelineitä pöytinä yms. kekseliäitä systeemejä. Pengoin maassa hullun lailla vaatekasaa ja ihania värejä sieltä löytyikin. Ja löytyi ihana mytty! Rypytetty yläosa ja sitten ihan hirveästi mustaa ja murretun oranssin väristä kangasta. Ajattelin sitä isoksi paidaksi tai hameeksi. Viis siitä mikä oli, se lähti mukaan värinsä puolesta! Löysin kasasta vielä "palapelipaidan" ja kirjoja, joten sain menemään vähän enemmän rahaa kun vaihtoraha oli tiukoilla myyjillä.



    Yksi ihanista ja hauskoista t-paidoista jotka löytyivät konttitorilta ja se salaperäinen mytty


    Kierreltyäni hiukan osuin taas oivaan paikkaan jossa kaikki paidat 50centtiä. Link'n kuvapaitoja löytyi pari, kuvassakin yksi ihana joita jo melkein keräilen; "need some vitamins". Osuva iskulause.

    Muutaman muun kivan jutun löysin töihin, mutta vein ne suoraan sinne matkalla joten niistä ei ole kuvaa.

    Kassit ja vähän rahatkin loppuivat ja päätin 50minuutin jälkeen lähteä kotiin. Ilma kirkastui, matka sujui nopeammin kuin tullessa vaikka painoa repussa ja tangossa oli enemmän kuin tullessa. Mutta niin onnellinen olin, että aion ehkä tulla tänne myymään seuraavana kesänä...





    Niin. Siis se mysteerimytty olikin pussihousut! Hurjasti oli oranssia kangasta laitettu haaraväliin, ehkä hiukan liikaa mun makuun. Päällä ne näyttivät ihan ookoolta, mutten kyllä tiedä voiko näitä niin vaan laittaa päälle julkiselle paikalle...ehkä naamiaisiin...?
     
     
     

    3. syyskuuta 2012

    Kirppiselämää...

    Minä taas päätin, vaikka lupasin olla päättämättä. Kasasin lasten vanhoja vaatteita kasseihin, laputin ne, maksoin kalliilta tuntuvan kirppispöytähinnan ja vien maanantaina ison kasan vaatteita läheiseen lastenvaatekirpputorille myytäväksi. Kahdeksi viikoksi. Toivotaan että jollekin ne kelpaa. Isot satsit meni jo kahdelle sukulaislapselle ja he saavat kyllä lisää, jos kauppa ei käy..

    Itse en ole myynyt omia vaatteita pariin vuoteen missään. Suoraan kierrätykseen on mennyt. Tai on niitä kai jonkin verran myyty töissä, joskus ne menee siellä kaupaksi, joskus ei..

    Ostan pääosin vaatteeni kirppiksiltä. Oransseja vaatteita katselen kaupoista, mutta harvoin osuu kohdalle sopivaa, mikä harmittaa vietävästi. Ne joko ei istu kunnolla tai "on liian kalliita". Katselen, ihailen, haaveilen, tingin, pihistelen, pihisen, odotan alennusmyyntejä ja sitten unohdan. Eli en kovasti tarvitse mitään. :) Oikeasti.

    Harmi, ettei Desigualeja näy käytettynä muuten kuin nettihuutokaupoissa, mutta tuskin nekään ovat käytettyjä. Pitäisi vissiin suunnitella retkeä ulkomaille... Myydäänhän niitä Suomessakin jo netissä, mutta valikoima on niin laaja että sekoan joka kerta kun sinne menen. Liian paljon vaihtoehtoja. Ja kuitenkin niitä pitää ensin kokeilla.

    Tahtoisin edelleen kierrellä enemmän kirpputoreilla. Josko sitä menis konttitorille Vermoon tänään...? Vaikka pyörällä, niin tulis liikunta suoritettua samalla...

    2. syyskuuta 2012

    Kuukauden parhaat: Elokuu 2012

    Elokuun paras harrastus on ollut ehdottomasti juoksu. Lenkin pituus on ollut oikeastaan vaihteleva, mielialan ja seuran mukaan. Matkat ovat olleet 2 kilometristä 11 kilometriin ja tuo pitkämatka taitettiin vahingossa. Siinä oli kuitenkin juoksua ja reipasta kävelyä seassa. Tosiasiassa juoksuni taitaa olla kevyttä hölkkää, ellei reipasta kävelyä, mutta katson sen juoksuksi koska jaksan tehdä sitä pitkäkestoisesti. Ja kävelyä se ei ole.

    Elokuun parhaan kasvin titteli menee auttamatta chileille. Ne ovat kasvaneet ihan kivasti ja niiden kypsymistä on ollut kiva seurata.




    Elokuun parhaat juhlat olivat ehdottomasti jo aiemmin kertomani rapujuhlat ja taloyhtiöni juhlat. Niistä jäi mieleen hektinen järjestäminen ja iloinen tunnelma. Ilta venyi pitkälle yöhön, kuten jo aiemmissakin pippaloissa. Kakku oli ehkä parasta syötävää.



    Kuukauden paras perhepäivä oli elokuun puolessavälissä kun samana päivänä kävimme Korkeasaaressa, pelaamassa hohtominigolfia ja sukulaissynttäreillä.


    Ja nyt suunnittelemaan ihanaa syksyä liikunnan, kirpputorien ja kaiken kivan merkeissä.

    1. syyskuuta 2012

    Kesän Korkeasaari retki

    Kävimme pari viikkoa sitten perheen ja ystäväperheen kera Korkeasaaressa. Ilma oli todella lämmin ja vähän jännitin miten isot lapset jaksaa innostua eläimistä. Mutta hyvin meni reissu ja mukavaa oli. Tässä pieni kurkistus päivän eläimiin.

    Tiikeri liikkellä

    Pöllö

    Paviaani

    Nukkuva karhu

    
    Ylpeä riikinkukko

    Mangusti (pieni)

    
    Kukko! (ei tämä mikään kotieläintila ollut)

    Kilpikonna (iso)

    Pesukarhu etsii ruokaa ämpäristä

    Pakolliset tikkarit joita kirjoittaja ainakin sai lapsuudessaan. Ja jotka on edelleen syömättä.

    Lukijat