Hae tästä blogista

29. joulukuuta 2012

Desigual paita

 Tämä hurmaava paita löytyi yhdestä paketista. Se on erittäin mukava päällä. Murisen välillä lapsille kun pitävät mukavia yksiä paitojaan päällä monta päivää putkeen, syyllistyin samaan tällä viikolla..

Miehen joululahja :)

<3

28. joulukuuta 2012

Joulun lahjat


Ihana joulu on takana ja lahjaksi tuli:
Pikku Prinssi kirja (aivan ihana tarina)
Space angry birds (lapselta)
kynsilakkoja
Oranssinvärinen räsymatto (juuri sopiva sängyn viereen)
E.L. Jamesin Sidottu-kirja (luettu 550 sivua neljässä päivässä, oli hieman koukuttava, K-18)
Desigualin Marilyn Monroe- paita <3
Skype kuulokkeet
Lahjakortti kauneushoitolaan <3
iso valkoinen Toblerone (lapsi kuuli toiveen :))
ja sit suklaata koko perheelle


Ihana Joulu :)

26. joulukuuta 2012

Hyvää jatkoa

En kykene kirjoittamaan ainuttakaan sanaa joulustani. Siihen on syy yhdessä kirjassa jonka sain lahjaksi. Olen Sidottu tähän kirjaan. Palaan asiaan kun kirja on luettu. Noin huomenna.

24. joulukuuta 2012

Joulukorttisatoa


Yksinkertaisuudessaan ostin (en suinkaan tehnyt!) kierrätyskeskuksesta pieniä olkikoristeita, joita minulla oli toki jo ennestäänkin, laitoin kiinni ja kirjoitin tai laitoin kultakirjaintarran HYVÄÄ JOULUA.  Näitä oli kiva tehdä.


                                   RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE !

20. joulukuuta 2012

Oranssifriikin täydellinen kirppislöytö


Löysin lastenvaatekirppikseltä (oli naistenviikot) itselleni aivan ihanan villatakin. Koko oli S, joten sitä piti koettaa ensin... Se sopi täydellisesti ja kun hintakin oli täydellinen (2€) ja täydellinen väri niin ostin pois.

Ihan paras!

19. joulukuuta 2012

Tuunattu lyhty


Laitoin "joulu saa tulla" lyhtyyn edellisen kerran jäätä, joka vahingokseni suli liian nopeasti ja luovuin ajatuksesta.

Tässä kiepasin lasin ympäri oranssia silkkinauhaa ja sidoin sen punaisella nauhalla kiinni. Kestävä ja saa helposti vaihdettua. Eikä sula pois.

18. joulukuuta 2012

Oma pipari

Jokainen saa koristella oman ison sydän piparinsa kuin tahtoo. Tässä minun tämänvuotinen.

17. joulukuuta 2012

Vuoden piparit

En jotenkin pysty aina innostumaan piparitalkoista. Meillä niitä ei tehdä isoa määrää edes, kuten joinakin vuosina on tullut tehtyä.

Kun lapset olivat pieniä, me kutsuttiin naapurin lapset ja äidit oikeisiin piparitalkoisiin. Lapset jaksoivat noin 5 leipoa, aikuisille jäi loput, mutta mukavaa aikaa se oli. Silloin näki äitejä enemmän ja lapset saivat leikkiä toistensa kanssa.

Joka vuosi mies kehittelee jotain uutta taloa, tönöä tavallisen talon sijaan. Minä ennenmuinoin vannoin ranskanpastillien perään katolla, tänä runsaana aikana ne on jotain muuta. Englannin lakritsia ja ässämixiä.

Tämänvuotinen luomus on ESB.

16. joulukuuta 2012

Joulu saa tulla

Kyllä sen joulun tunnelman ja odotuksen saa aikaiseksi oikeastaan nykyään vasta kun lasten joulujuhlat on juhlittu.

Maa on niin kaunis -laulu saa aina kyyneleet silmään.

Ihanaa joulunodotusta kaikille.

12. joulukuuta 2012

Kunnon äidin kuhavuoka

Ote kirjasta " Stressaavatko neuvolan puheet terveellisestä ruokavaliosta?"

Aina välillä tulee yllätettyä lapset, nuo kasvisruokaa rakastavat kullanmurut. Yrittänyttä ei laiteta, sanon minä.

Joskus pitää olla tarjolla muutakin kuin jauhelihakastiketta tai maksalaatikkoa...

Valitettavasti ruoka valmistui jo edellisenä päivänä ja meni muihin suihin ennenkuin ehdin kuvaa ottaa. Mutta ensi kerralla sitten!

Ohje on kirjasta Yksikätisten keittokirja.
Kirjoittaneet Senja Larsen ja Riitta Aukia vuonna 1996.

Kunnon äidin kuhavuoka

1 pieni kesäkurpitsa
1 pieni parsakaali (jätin itse pois, vähentääkseni kasvismäärää ja kammotusta)
1 purjo (hups, tämäkin jäi pois)
1 porkkana
öljyä voiteluun
4 kuhafilettä (nahattomia) (Meille riitti 2)
1/2 sitruunan mehu
1/2 tl suolaa

Kastike:
2 dl kevytranskankermaa ( en mä kevyttä löytänyt mutta ranskankermaa kuitenkin)
1 dl kevytkermaa
1/2 tl sitruunapippuria
1 tl Aromat-suolaa (käytin tavallista)

Lisäksi:
1/2 dl tillisilppua (tämäkin jäi laittamatta. ei ollut listassa)

Viipaloi kesäkurpitsa. Halkaise, huuhtele ja viipaloi purjo ja porkkana.
Laita kasvikset mikrovuokaan. Kypsennä täydellä teholla (laitoin tilkan vettä mukaan) n. 8 minuuttia.
Öljyä uunivuoka ja nosta kuhafileet vuoan pohjalle. Purista sitruunanmehu päälle ja mausta suolalla. Lisää kasvikset kalan päälle.
Sekoita yhteen kermat ja mausta. Kaada päällimmäiseksi uunivuokaan.
Laita 175C uuniin n. 30 minuutiksi, kunnes kala on kypsää ja valkoista. Koristele tillillä.

Oli kyllä suussasulavaa, sen teki varmaan noi kermat johon en ole tottunut. Kesäkurpitsa ja porkkana riittivät ihan hyvin, varmaan voi laittaa mitä vaan..

Kokeilemisen arvoinen!

Noh, kala maistuu aina lapsille, kasvikset (pehmeät) eivät. Niin tälläkin kertaa. Minä herkuttelin!

11. joulukuuta 2012

Olipa kerran maanantai

Jotenkin alkaa tuntua että maanantaisin tapahtuu kaikkein eniten. Ei mitään maata mullistavaa, mutta pieniä yksityiskohtia, sellaisia joita kerrot ohimennen työkaverille tai illalla perheelle.. Ihan pieniö minusta hauskoja juttuja.

Sunnuntai-iltana se alkoi. Etsin lapsen kotiavaimia hullun lailla, kun ne eivät olleet siellä missä yleensä ja pitäähän lapsen kotiin maanantaina päästä. Ei repussa, neljän takin taskussa, kolmen ulkohousujen taskussa, mun takin taskussa, eteisen laatikossa, eteisen lattialla. Ei missään. Olisiko unohtunut kaverille, kävikö tällä viikolla kaverilla kylässä? Lapsi oli jo nukkumassa joten yksin pähkäilin näitä ja sain pähkäillä aamuun asti. Luultavasti en edes näkisi lasta aamulla kun lähden aikaisemmin töihin kuin hän herää. Päätän kirjoittaa lapun asiasta laukun päälle ja menen nukkumaan.

Maanantaiaamu: Etsin edelleen avainta ja nyt se mun lappukin on kadonnu laukun päältä. Kirjoitan uuden. Ai, se olikin tippunut laukun alle. Jaahas.Sujautan avaimeni näkyville sivutaskuun, joudun luovuttamaan omani. Katson vielä kerran laukun sisään kirjojen alle. Noh, avain. Siellä. Tallessa. Huoh.

Lähden töihin hieman kiireessä ja huomaan puolimatkassa pysäkkiä että unohdin tärkeän varusteen kotiin ja palaan hakemaan sitä. Myöhästyn siitä paremmasta bussista.

Töiden jälkeen tulen kotiin ja lähden autolla kauppaan. Iso lista viikon tavaroista. Ostan kaikki tarvittavat ja palaan kotiin.
Alan purkaa kassin sisältöä jääkaappiin ja ihmettelen. En muista ostaneeni mansikka-viilis purkkia. Yhtä. Kahdelle lapselle?? Tosin en muista edes pakanneeni sitä saatika ihmetelleeni sitä että linjalle on osunut sellainen. Hmm. Jotain puuttuu. Ne toiset perunat. Listassa oli muttei kassissa. En ottanut niitä. Unohdin. Katson kauppalaskusta. Ei perunoita muttei myöskään viilistä. Hups.

Illalla aloin sumplimaan taas kerran toisen lapsen kaverikyläilyjä puhelimitse. Yleensä viestittelen mutta tänään jostain syystä kärsivällisyyteni ei olisi kestänyt odottelua...Soitin A:n äidille. Puhelu meni vastaajaan ja juuri kun aloin puhua asiaani vastaajaan, sain toisen puhelun. Vastasin siihen ja sanoin että odota hetki, mulla on toinen puhelu kesken. Ja tajusin vasta sitten että miten ihmeessä pääsen siihen toiseen puheluun takas! Ja sitten puhelin alkoi soida taas ja A:n äiti soitti. Siinä vaiheessa painoin vain punaista lopeta-puhelut nppäintä ja aloitin alusta.. Aika sekavaa. Mutta ymmärrystä sain.. huh.

Päivän päätteeksi taisin nukahtaa kunnolla yöunille klo 2.30 päivän kahvitilkkasen takia. Ja näin unta yhdestä blogia kirjoittavasta immeisestä :) Mistähän sekin pilkahti mieleen :)

Mukavaa tiistaita kaikille!

10. joulukuuta 2012

Heräämisiä...

Taas se on voitettu yksi taisto elämässä. Oman tahdon taisto. En halunnut uskoa. Se ei voinut olla mahdollista. Kaikki ei ole itsestäänselvää.

Ja todettava että itseään on hoidettava.

Työssäni käytän koko kehoa koko ajan, se on treenissä koko ajan. Juoksut on jäänyt taka-alalle ja sählykin loppui. Kuntonyrkkeily on ollut haaveissa. Josko jaksaisi aloittaa. Tai ehtisi!

Mieti itseäsi jos menisit joka päivä painonnostotreeneihin kylmiltäsi? Miltä se tuntuisi päivän tai viikon päätteeksi? Helpolta? No, kyllä siihen keho tottuu kun teet kuitenkin koko ajan samoja liikkeitä? Ei, se tuntuu kipeältä. Hyvin kipeältä. Kun tulis treeneistä eikä ikinä venyttelis. Niin taisi mulle käydä viikko sitten.

Treenasin ahkerasti neljä kuukautta. Tekemättä lämmittelyjä saatika venyttelyjä. Ikinä.(hyi minua, en meinaa kehtaa edes myöntää!)
Kaaduin mäessä selälleni. "Miten kukaan voi kaatua selälleen, lapaluut edellä?? En ymmärrä." Tämän sanoi minua hoitanut lääkäri. Olinhan vihainen, vihainen kun kipuja ei otettu todesta, kuin joku olisi pistänyt nuppineulalla lapaluiden väliin. Tai että olisin valehdellut että miksi olen ylipäätään lääkärissä.

Mutta taas. Kantapään kautta oppini tie käy.

Tästä ei nousta kuin ylöspäin. Ja joo. Taitaa aamutorkku joutua heräämään paljon aikaisemmin kuin yleensä että ennen töihinmenoa ehtii venyttelemään..

Vai voisikohan sen tehdä bussissa..? :)

7. joulukuuta 2012

Kattilan pohjalla on muusia...

Enpä raaskinu heittää poieskaan! (Alan tulla ystäväni kaltaiseksi, pikkuhiljaa, ja vähäsen kerrallaan)

Nappasin netistä perunalettujen ohjeen ja muuntelin ohjetta hieman.

Perunaletut:

n. 2 dl perunamuusia
2 kananmunaa
2 dl maitoa
suolaa
1 dl ruisjauhoja (netin ohjeessa selkästään vehnäjauhoja) ja 0,5 dl vehnäjauhoja

Anna turvota 15 min.

Paista tavallisten lettujen tapaan. Tarjoile vaikka puolukkahillon kanssa. Minä ajattelin kokeilla jotain muuta mitä jääkaapista löytyy: Kenties pihlajamarjahyytelöä :)

Alkuperäisessä ohjeessa oli vielä persiljasilppua, en laittanut koska kaapissani ei ole sitä..

2. joulukuuta 2012

Lumi yllätti autoilijat ja jää oranssifriikin

Viikonloppu on mennyt.

Kipuillessa. Lumi luiskahti altani perjantaina ja kaaduin selälleni. Jää allani ilmeisesti. Mitään harmia ei käynyt, ihmettelin.

Lauantaiaamuna sen sijaan kipua oli yläselässä. Ajattelin että kyllä se kylmägeelillä, voltarenilla ja särkylääkkeillä menee.

Ei menny. Lääkäriin vie tieni huomenna. Saas nähdä.

Mutta ihanaa perjantaissa oli se että näin ystäviä pitkästä aikaa ja nautimme kynttilänvalosta ja tunnelmasta.

Tuli pimeys ja lumi!

Saa polttaa hyvällä omalla tunnolla kynttilöitä. Aidoissa on sitä jotain.

Vai mitä?

uljas valo (partylite)


Oikea herkkulöytö oranssifriikille (partylite)

Tämä piparkakkutalo säilyy vuodesta toiseen, on saatu lahjaksi joskus vuonna 2004, myös partyliten

28. marraskuuta 2012

Lumi yllätti autoilijat!

...Tai no ei ihan, millimetrin paksuinen lumikerros peitti asfalttia kun suuntasin nokkani kohti koulutusta tänään. Autolla tietenkin. Säästin omia hermojani tällä kertaa enkä mennyt kahdella bussilla, joka tosin toimi viime kerralla kun oli aikaa lähteä ja aikaa talsia koulutuspaikkaan.

Aika näppärästi autot ajoivat toistensa takana tänään.

Ja sit oli pakko aloittaa glögikausi kun pääsin kotiin ja maistaa yhtä laatua, jota olen varastoinut jääkaappiin perjantaita varten. Oli hyvää! Ihan tavallista siis.

Joulu saa tulla :)

26. marraskuuta 2012

Ihmiskohtaloiden pohdintaa...

En nyt sanoisi, että herkuttelisin ihmisten kohtaloilla. En todellakaan. Ne kiehtovat minua. Minun tulee vain luettua, katsottua ja kuunneltua paljon ihmisten erilaisia elämiä. Miten ne ovat sujuneet, onko ollut jotain erityistä, vai ihan tavallista. On surullisia, iloisia, kohtalokkaita, jännittäviä, sairauskeskeisiä ja sitten on ihan "terveitä". Kaikki kiehtovat. Kohtalot sivuavat omaani jollain lailla: sukulaisten, kavereiden, ystävien, tai sitten vaan kuuluisien henkilöiden tai fiktiivisten henkilöiden kohtaloita.

Luen tällä hetkellä kirjaa "Kaikki peliin", jonka on kirjoittanut David Nicholls. Kuulemma kuuluisa. Aiemmin en ollut tästä ihmisestä kuullutkaan, toki piti googlata. Sain kirjan lahjaksi kesällä ja nyt vasta olen syventynyt vuoteen 1985 jolloin päähenkilö meni yliopistoon ja miten hän aikoo rakastua tyttöön. Aluksi tämä ajatus siitä, että Minä luen kirjaa, miten englantilaisnuorukainen yrittä rakastua naiseen, tuntui ihan käsittämättön tylsältä, mutta kun nyt olen lukenut 100 sivua, kirja on kirjoitettu äärettömän hauskasti! Suosittelen kaikile aikuisille. Kirjan kielenkäyttö sopii aikuisille. :).   ..

Toinen sykähdyttävä ihmiskohtalon (tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin, ehkä kerron niistä lopuista sitten myöhemmin) tapasin perjantai-iltana jolloin katsoin nauhalta elokuvan "vihreä maili". Äärimmäisen surkeat kohtalot on jaettu aika monelle henkilöille tässä elokuvassa, tämä elokuva on juuri niin koskettava kuin sen mainostrailerit ovat antaneet ymmärtää. Olen nähnyt pariinkin kertaan. Iso kookas musta mies suuruudessaan ei olekaan niin paha. Vanhus, joka on oikeastaan aika vanha, pitää sisällään koskettavaa salaisuutta ja jolla on pieni salaisuus vanhassa talossa. Vanginvartija saa palkkansa ilkeästä työstä. Suosittelen elokuvaa aikuisille. Ja ei niin herkille.

Ehkä eniten mietityttää oma kohtalo. Mihin sitä lopulta päätyy tässä elämässä? Olen aivan todella tyytyväinen nykyiseen, onnelliseen elämääni. Mutta mitä tapahtuu 10-20 vuoden jälkeen? Toivottavasti vain hyvää.

Seuraan ympärilläni olevaa maailmaa avoimin silmin. Tykkään pysähtyä tuntemieni ihmisten kanssa juttelemaan muutakin kuin "hei". Tapaan aika ajoin vanhoja naapureita, vanhoja työkavereita ja vanhoja koulukavereita ja kysyn "mitä kuuluu?", koska oikeasti minua kinnostaa. Miksen voisi yhtä hyvin kysyä tuntemattomalta bussissa (rikkoa suomalaisuuden hiljaisuuden) miten menee tänään? HUI kauheaa! varsinkin vanhuksilta. Vai onko se tunkeilua?

Muuttakaa maailmaa ja puhukaa ihmisten kanssa!

Tällaisia ajatuksia tänään oranssifriikillä...

25. marraskuuta 2012

Vielä viikko synkkää marraskuuta

Kuvailin tällä viikolla pitkästä aikaa aikaansaannoksiani, vaikka niitäkin on tullut vähän tehtyä. Mosaiikkipalat liimautuvat yllättävän helposti lasikuppeihin, mutten jaksa tehdä niitä kuin yhden illassa, joten saumausta odottelee sitten varmaan joulukuun puolenvälin jälkeen tarpeeksi lasikippoja, jotta saumaus kannattaa aloittaa. Ihan pientä määrää jauhetta ei kannata sekoittaa koska loppu menee sitten hukkaan. Tai en mä tiedä, voiko sen kuivuttua kosteuttaa uudelleen...toimisikohan?

Jos lokakuu tai syyskuu oli hullu menokuu, ja tällä en nyt tarkoita mitään biletysmenokuuta, niin on kyllä marraskuukin ollut. Menoja, tuloja, turnauksia, harrastuksia, töitä, työiltoja, juoksuharrastusta, kokouksia ja salibandyn peluuta. Ei siis mitään ihmeellistä. Tuntuu vaan että vuorokauden 24 tuntia ei riitä. Tosin kuten blogin alkuvaiheissa totesin, en aio tinkiä yöunista ja niitä on nukuttu riittämiin. Blogi onkin jäänyt sitten vähän vähemmälle. Mutta so what.. elämää ei sen enempää...

Joulukortit on nyt väännetty ja kun tätäkin lukee osa sukulaisista, kuvia tulee myöhemmin, vaikkei niistä mitään ihmeellisiä tule enkä ole aiemmin niitä kuvaillut, niin kuva tulee myöhemmin. Idean keksin jo viime vuonna, silloin en tainnu lähettää yhtäkään. Onneksi lapsista on hieman apua näinä päivinä.

Marraskuun viimeisenä päivänä sitten laitetaan pöytä koreaksi. Ainakin vähän. Ja juodaan ekat glögit!



18. marraskuuta 2012

Tunnelmaa mosaiikkipaloilla

ei ole iittalan kippo vaan feikki


1. Valitse lasikippo, joka kestää kynttilänlämpöä. (esim. kierrätyskeskukset ja kirpparit). Mieluiten läpinäkyvää lasia.

2. Liimaa lasin pintaan lasimosaiikkia silicon liimalla, jätä palojen väliin n. 2-4 mm välit. Paina lopuksi kaikki palat vielä kiinni.

3. Anna kuivua 12 h, jotta palat ovat kunnolla kiinni.


4. Sekoita saumalaasti pienessä astiassa ohjeen mukaan. Anna vetäytyä ja sekoita uudelleen.

5. Levitä saumalaasti kumilastan avulla mosaiikkien väliin ristiin rastiin, käytä hanskoja.



6. Anna saumalaastin kuivua 5-10 minuuttia ja pyyhi työn pinta sen jälkeen kostealla sienellä pyörivin liikkein. Toista tarvittaessa.






7. Pyyhi astia pehmeällä rievulla ja anna kuivua. Tsadaa! Lasimosaiikkilyhty on valmis!

Kynttilä palaa

14. marraskuuta 2012

Immortal Michael

Olin valmistautunut kerrankin kameran kera ja sitten siellä ei saa ottaa kuvia. Michael Jackson Immortal World Tour oli ikifanille ihana, mieleenpainuva kokonaisuus. Musiikki toi mieleen Michaelin oman mahtavan työn jonka hän teki musiikkinsa eteen.

Me istuimme aika korkealla...


Oikeastaan ei haitannut vaikkei oikea laulaja ollutkaan paikalla. Musiikki raikasi Hartwall Areenalla isoista kaiuttimista, Tanssijat osasivat asiansa ja Cirque de soleil on mahtipontinen. En aio esityksestä mitään arvostelua kirjoittaa.

"Vaikkei laulaja ollutkaan paikalla" on varsinaisen huonosti sanottu. Tietysti olisin halunnut että hän olisi paikalla! Eikä kuollut. Siellä sen oikeastaan tajusi. Laulut ilman Michaelin läsnäoloa. Ne tulee nauhalta. Ne tanssii Moonwalkia ilman Michaelia. Mitähän Popin kuningas mahtaisi tästä kaikesta ajatella? Oliko kaikki niin täydellistä kuin hän halusi kaiken olevan?

"Will you be there" sen teki. Toiset ystävät vuodattivat kyyneliä jo alussa, toiset katsoivat vain esitystä ilman tunneryöppyä. Minä ihmettelin, mikä minua vaivaa, mutta ajattelin tämän biisin kolahtavan enkä estellyt. Maailman Paras Biisi tunnepuolella. Kyyneleet. Ihanat kyyneleet. Sydämiä esiitymislavalla. Kiitos.

Esityksessä oli väliaika tunnin jälkeen. Toiset fanit olivat tullessaan jo ostaneet mukeja ja kirjoja ja paitoja esityksestä ja mä ajattelin kanssa haluta. Ainakin Avaimenperän.

Juoksin hullun lailla 20 minuuttia (väliajan kesto) ympäri hallin käytäviä löytämättä ollenkaan kojua jossa myytäisiin tavaraa. Tulimme nimittäin 15 minuuttia ennen esityksen alkua paikalla mukavan parkkipaikkahässäkän takia joten emme silloin ehtineet katsastaa mahdollista valikoimaa.

En löytänyt. Anti olla. Jos päättymisen jälkeen ei ole enää kojuja, se oli kirjoitettu taivaissa niin.

Konsertin päätyttyä otimme vielä yhteiskuvan poppoosta ja suuntasimme kuka minnekin omiin koteihin.

Pääovella oli koju!

Ja hirveä kasa ihmisiä edessä mutta päätin yrittää.

Avaimenperä maksoi 12€!!! Pääsin luukulle ja sanoin jostain syystä englanniksi "Keychain". Myyjä alkoi etsiä laatikoista helyä joka kiehtoi minua niin kovasti ja totesi ettei ole yhtään...!

...Ja hän joutui ottamaan mallikappaleen seinästä. Minulle viimeinen kappale tästä kojusta. Että olin onnellinen!! Ja otinpa sitten vielä jääkaappimagneetin muistoksi.

Ai että olin onnellinen.

avaimenperä

13. marraskuuta 2012

Tunnelmaa postipaketista?

Oli taas yksi kaunis päivä kun minun ei pitänyt olla tietokoneella vaan esim. tehdä kotitöitä. Tein elämäni ensimmäisen tilauksen mosaiikkimyymälän verkkokaupassa. Olen aiemmin ostanut mosaiikkipaloja ja tarvikkeita Kädentaitomessuilta ja tiesin siis mitä tilaisin. Lasimosaiikkia ja liimaa ja saumalaastia. Mustaa. Valikoima kaikenlaisia ja kokoisia mosaiikkeja on siis ihan valtava määrä, mutta aika hyvin ne on siellä kuvattu ja lokeroitu.

Tässä eräänä kauniina päivänä tein koevedoksen kynttilälyhdystä, joka päätyi jo lahjaksi. Teen teille havaintoesityksen sen tekemisen helppoudesta myöhemmin kuvien kera.


3 päivää tilauksesta paketti saapui lähimpään Siwaan (yleensä haen pakettini postista...)
Tässä yllätysten paketti kuvina:
Paketti!

Sanomalehteä, eh?

Ai täällä ne on, ne mosaiikit..

Näyttää lupaavalta

On lupaavaa!!



Kävin myös kierrätyskeskuksessa hamstraamassa tuikkukippoja ja niitä löytyikin aimo kasa suht edulliseen hintaan (0,30€/kpl). Ja nyt vain lasisakset käteen ja pilkkomaan lasia!



12. marraskuuta 2012

Oranssifriikin pitkä hiljaisuus...

...on vihdoin päättynyt!

Elämä on vienyt oranssihullua pitkin poikin viimeisen viikon, eikä valitettavasti vielä loppua näy. Ja siitä on kärsinyt pää, mieli ja kirjoittamisen halu. Ajatukset kasaantuvat möykyiksi pään sisälle ja ne turskahtelee aika ajoin suuremmin ja pienemmissä määrin kenelle tahansa, mikä ei aina ole hyvä asia. Osansa ovat saaneet työkaverit ja perhe, no onneksi ei kuitenkaan vielä ohikulkijat.
Oranssifriikki yrittää sitkeästi käyttää oranssia toppatakkiaan, joka muutti hieman muotoaan viime keväänä. Pesin untuvatakin koneessa ja kuivausrumpu ei tuottanut toivottoa tulosta. Märäksi jäi ja puolet höyhenistä taisi imaista pesukone. Mutten voinut luopua, Oranssista käytettynä ostetusta Toppa(höyhenetön)takista!

Talvi ei tainnutkaan siis tulla. Vielä pärjää bussipysäkillä pelkillä farkuilla.
Hei, no jos ulkona on +8 C marraskuussa, niin ei paljoo palele!

Michael Jacksonin Immortal World Tour ei jättänyt ainakaan minua kylmäksi. Konsertti oli mahtavaa fiilistelyä, onneksi sain lukea hesarin arvostelun vasta jälkeenpäin. Tylyä tekstiä fanille. Siellä ei saanutkaan ottaa kuvia joten ainoaksi kuvaksi jäi näkymä katsomosta eteenpäin. Huh, olimme korkealla! Ostamisista tuonnempana...

Mulla on kaikki askartelutyöt tänne laittamatta!

Miten ihmeessä saan aikaiseksi?

Tervetuloa takaisin ja anteeksi että "katosin" joksikin aikaa ilmoittamatta.

6. marraskuuta 2012

5. marraskuuta 2012

Tyylikkäästi bussilla

Tänään jätin polkupyöräni varastoon ja päätin, että on talvi. Päätin viedä sen myös huoltoon, koska jarrupalat ovat palaneet litteiksi ja ketjut tippuu aika ajoin pois paikaltaan ja ärräpäissäni laittelen niitä milloin missäkin takaisin paikalleen, sormenpäät iloisesti mustina öljystä.

Nappasin toppatakkini ylleni, virkatun kaulahuivini käärin kaulaani, olkalaukku olalle (Desigual) ja uudet talvikengät jalkaan. Ja menoksi pysäkille. Lapaset lämmittivät käsiäni, vaikka asteet olivat reippaasti plussan puolella. Bussikortti mukana oranssissa kuorissaan. Piponi odotti minua töissä kaapissa.

Bussista hypätessäni totesin itselleni, että tärkeät avaimet eivät ole mukana. Tiesin, vaikken vilkaissutkaan laukkuun. Koska ne on aina repun taskussa, kun pyöräilen. Reppu on kotona. Perfect!

---

Kotiinpäästyäni etsin avaimia. Ne olivatkin toisen takin taskussa, ei repussa.

Bussilla matkustaessa on pari plussaa ja pari miinusta. Bussille ehtiminen ajoissa on välillä tuskaa, jos ei muista katsoa aikataulua. Yleensä työpaikalle päin menee peräkkäin 3 bussia ja jos yhden missaa, missaa loputkin.

Bussissa voi lukea viestejä ja Facebookia. Kotiin tullessa seison yleensä pysäkillä 5-15 minuuttiin, enhän koskaan ole ajoissa tai ne menee just nenän edestä. Odottaminen ei ole mun heiniä.

No en viitsi sitten edes kävelläkään, vaikkei matkaa mitenkään tolkuttomasti ole.

Joskus olen haaveillut matkan kulkemista myös juosten. Mutta pitäisi lähteä NIIN aikaisin että ehtii suihkuun töissä yms.

Mutta onni on, ettei matkaan mene tunteja, tunnen olevani onnekas siinä suhteessa.

4. marraskuuta 2012

We miss you so much!

No Michaelia.

Eilinen ilta on mitä ihanin. Ihanat ihmiset tulivat meille herkkujen ja kukkien kera (oransseja tietysti) ja me kilisteltiin ja syötiin aivan ihania herkkuja ja katsottiin videoita ja kuunneltiin musiikkia.

Aivan ihana ilta.

Nyt vain odottelemaan tiistaita.


3. marraskuuta 2012

Popin kuninkaalle kunniaa

Michael Jackson Immortal tour On mielessä tänään kun me kokoonnumme fiilistelemään tulevan viikon esitystä...

Syömme herkkuja ja kilistelemme.

Ja tietysti katsomme videoita ja kuuntelemme musiikkia. Illasta toivottavasti vähän kuvia (jos muistan ottaa)



Löytyi näistä kuunneltavaa

..ja katseltavaa

Erikoispainos

Hupsut vieraat laittoivat servetit suoraan laukkuun, ei kelvannu suun pyyhkimiseen :)

Decoupage-lyhty otti vieraat vastaan ovella

Michael oli läsnä kuvin olohuoneessa

31. lokakuuta 2012

Kummituksia

Tämä Ghost -video kokonaisuudessaan on todella viihdyttävä. Ja sekin löytyy minulta..

Joku yhdennäköisyys löytyy muuten tuosta harmaahapsisesta miehestä... Kuka näyttelee häntä?

30. lokakuuta 2012

The kid is not my son..

Billie Jean By young Michael..

Veljelleni ostettiin C-kasetti Thriller joskus vuonna 198... Omin sen sitten jossain vaiheessa itselleni ja myöhemmin toki tuli Cd-levynä.

Näin vähän vanhempana vain pätkiä Thriller-biisin videosta ja nyt olen nähnyt sen kymmeniä kertoja kokonaan.

Tuo video Billie Jeanista on mielestäni kaikkein paras. Michael sanoi kaikissa haastatteluissaan että pyörähdyksen jälkeinen varpaillaseisonta meni pieleen ja se harmitti. Minusta se vain on se aitous mikä esiintymisessä on.

Alan kohta kaivamaan kaikkia videoita ja levyjä esille, joita voimme sitten porukan kanssa katsella. Mitähän muuta...

29. lokakuuta 2012

Pelasta maailma..

Earth Song Tässä on sitä sanomaa.

28. lokakuuta 2012

They Don't Care About Us

Yksi minun lempibiiseistäni ja videoistani

MJ: They Don't care About Us

Rummut pistää jalan vipattamaan.

27. lokakuuta 2012

Viikko Popin kuninkaan seurassa

Tästä alkaa viikkoni Michaelin parissa.

Tässä toinen mun lempibiiseistä Michael Jacksonilta ja juuri tämä konserttitaltiointi

26. lokakuuta 2012

Toisten blogit loistaa, oma taas junnaa paikallaan!

Ärsyttää. Suorastaan ärsyttää tää olemattomuus.

Siis blogiin kirjoittamisen olematon olemus. Toki on tässä eletty oikeaa elämää, tehty töitä ja oltu lasten kanssa. Parannettu maailmaa ystävien kanssa ja odotettu talvea tai kylmää syksyä. Tehty töitä.

Sain eilen kassillisen ihania tilaamiani kynttilöitä ja nyt haaveilen niiden polttamisesta. Ihanan oranssin kynttiläkupposenkin hankin, se pitää ajaa sisään.

Kun olen autoillut (niinä harvoina kertoina kun käytän kaaraa), olen vaihtanut musiikin Chisusta Michael Jacksoniin. (jos mukanaolijat autossa hyväksyvät radion asemesta cd:n) Sitäpä en ole kuunnellut yli kolmeen vuoteen. Aika huono fani olen ollut. Mutta kieltämättä jotkut biisit on niin haikeita ja itkettäviä, etten kunnolla voi niitä vieläkään kuunnella. Kohta sekin testataan.

Kyky kuunnella ja katsella miestä, joka kuoli yli 3 vuotta sitten.

Sitten pääsen kuulemaan toivottavasti ne kaikki ihanat biisit, joita rakastan ja joiden kanssa olen elänyt ison osan elämästäni.

6.11.2012 Näen varmasti jotain erilaista. Mulla on mukana 5 naista, jotka halusivat tulla minun kanssa katsomaan esitystä. Heille varasin liput ja 3.11. fiilistellään tulevaa iltaa musiikin, videoiden ja hyvän syömisen parissa. Sitä minä odotan.

Tämänkin konsertin nähneenä mykistää tämä laulu täysin.. Kylmät väreet menee pitkin selkäpiitä..

Mukavaa viikonloppua kaikille...

Tästä se lähtee!

24. lokakuuta 2012

Tallinnan reissu syyslomalla

Seuraavaksi on tulossa selostus ja kirjoitus ihanasta arjen katkaisusta. Viihdyimme Tallinnassa kaksi yötä ja tuntui kuin olisi ollut viikon lomalla. Nämä päivät vaan huristavat taas niin nopeasti, ovat työntäyteisiä ja ehkä vähän stressaavia.
(Edit Ei nyt jaksa muistaa mitä piti koko reissusta kertoa muuta kuin nämä ostokset)

No kaikenlaista muutakin hässäkkää ollut, muttei niistä sen enempää..

Mutta tässä Tallinnan ostoksia..

Nappeja, lankaa ja oransseja juttuja

Pitsejä ja pitsejä

Hmm, lisää pitsiä askarteluun


Olisin voinut ostaa kokonaisen kerän tätä oranssia kukkapitsiä, mutta piti sanoa metrimäärä. valitsin 3metriä :)
Uudet talvikengät Marco Tozzi :)
vaahtokarkkitikkarituliaiset!

Silkkilankaa ja pari isompaa virkkuukoukkua




 

18. lokakuuta 2012

Mosaiikkia ja saumalaastia..

...En olekaan ennen kokeillut!

* Kirppiseltä haalittu tuikkukippo (ei Iittalan, vaikka siltä näyttääkin.)
* Mosaiikkimiljööstä hankittuja lasimosaiikkipaloja (tai oikeammin Helsingin kädentaitomessuilta, heidän osastoltaan)
* silikon-liimaa (mitälie)
* vaaleaa saumalaastia, jollaista en ole ikinä käyttänyt.

Mielestäni kippo näyttää aika hassulta, ilman laastia. Lasipalojen pitää kuivua 12 tuntia.

Saas nähdä miten käy.

Kokeilin myös styrox-sydämen tekemistä mosaiikkipaloilla. Liimasin sydämenpuolikkaan vanerialustaan ja käytin taas tuota silicon-liimaa.



(mä alan toistaa itseäni, en enää muista mitä olen kirjoittanut ja mitä en, kaikki näemmä tulee kahteen kertaan. ärrinmurrin)

17. lokakuuta 2012

Jotta näyttäisin yli 30 vuotiaalta...

Pitää varmaan tehdä ihmeitä.

Siis kun kaupat alkaa kohta kyselemään henkkareita Kaikilta ihmisiltä, jotka näyttävät alle 30 vuotiailta etteivät vain myy alaikäisille alkoholituotteita. Asiahan on hyvä ja tärkeä.

Ennen se raja oli 23v. Jopa minä näytän yli sen ikäiseltä! Mitkä tekee sitten ihmisen iän? Vaatteet, muu pukeutuminen, meikkaaminen ja käyttäytyminen...? Rypyt, valkoisen hiukset..?

En tiedä kummalle se on enemmän noloa, myyjälle vai minulle itselle, jos minulta kysyttäisiin papereita kassalla. 70-luvulla syntyneenä ehkä sille kassalle, mutta hän tekee vaan työtään. Voi apua.

En ole juuri koskaan mennyt muodin mukana. Ostan vaatteita, joissa viihdyn ja jotka varmaan näyttävät hyvältä päällä. Niin

Lauantaina shoppaillessa tyttösen kanssa mietin näytänkö ikäiseltäni.. Päälläni oli:

Ruskea vakosamettibleiseri, joka on roikkunut naulakossa viimeiset 10 vuotta. En ole ollut mielestäni tarpeeksi vanha sitä käyttämään ja aina on löytynyt jokin korvike. Nyt olen käyttänyt sitä muutaman kerran. Se on mukava päällä. Syksyinen takki, joskin hieman ohut tähän kylmään viimaan.

Virkattu huivi. Ilman huivia tunnen olevani hunningolla. Tämän on ystäväni minulle tehnyt ja se sopii minkä takin/paidan kanssa vain.

Levi's pillifarkut. Nämä löysin juuri Fidasta! LÖYTÖ! Ne sopi kuin valettu, olin hakemassa etupäässä leviksiä, ne kestää kulutusta ja ne on ehjät ja mahtuu päälle. 15€ ei musta paha hinta. Täydelliset.

Mustat nilkkurikorkkarit. Nää on jotenkin karseet mut ihanat jalassa. Tai no 2 tuntia niillä voi kävellä ja olla, mut sit ne alkaa puristamaan varpaita. Mutta silti ne on laitettava vapaa-aikana jalkaan, aina kun vaan muistaa.

Laukkuna heiluu yleensä se Marilyn-laukku, mutta kelpuutan mä muitakin :)

Kuvia tulee joskus :)

16. lokakuuta 2012

"Äiti, missä mun kumi on?"

Tässä taannoin hankin lapsille uusia kumeja koulua varten, koska ne ovat aina hukassa. Lattialla, pöydällä, kynälaatikossa, papereiden alla..

Mutta yksi kumi ei häviä. Ei katoa näkyvistä, eikä kulu puhki ainakaan vuoteen. Tai kahteen.

Se on Tigeristä ostettu SUPER ISO pyyhekumi. Vai mitä luulette? Harmi kun tuli ostettua vain 1.

Ja tämä ei oo mikään leikkikumi. Tämä oikeasti kumittaa.

15. lokakuuta 2012

Chilin con carne meidän tapaan

Laittelin ruokaa viime viikolla lapsille. Periaatteena on yleensä että saavat vatsat täyteen kotiruokaa. Itsetehtyä, Itseostettua ja ne maistuu.

Tämän reseptin olen todennut hyväksi ja se maistuu lapsille. Vaihtelua sille ainaiselle maksalaatikolle (kaupasta ostettu, vaikka ei olekaan lisäaineita), vaikka se onkin aina tilauksessa. Itse söin chili con carnea lapsena kotona ilman riisiä, mutta nykyajan lapset ainakin koulussa ovat oppineet riisin makuun.

Tässä resepti:

Jauhelihaa ( riippuu syöjämäärästä 400-700g) (TAI soijarouhetta (vaikken ole vielä kokeillut kotona, niin varmaan sopii))
2 prk tomaattimurskaa (meillä ei tykätä tomaatinpaloista joten sauvasekoittimella surraan sileäksi)
1 prk kikherneitä
1 prk kidneypapuja
mausteita maun mukaan, mm. chiliä, inkivääriä (jauhe), paprikajauhetta, pippuria..

Paista jauheliha, mausta ensin miedosti.
Lisää tomaattimurska, annan kiehua n. 10 minuuttia. Maista ja mausta uudelleen. Lisää kikherneet ja pavut ja anna kiehua ainakin 10 minuuttia. Keitä riisi.

13. lokakuuta 2012

Kuin kaksi marjaa

Kirpputorilta ostin reippaan vihreän värisen rasian (0,60€) ja ystävältä sain tarpeettoman ihanan Oranssin värisen rasian.

Tuunasin niitä serveteillä ja kannen koristeet löysin askartelupakkauksesta, jonka löysin kierrätyskeskuksesta. Aika hyvin osui ja upposi :) Vai olisiko pitänyt laittaa vihreä koriste oranssiin rasiaan ja toisinpäin..?

Decoupage-lakka on tällä kertaa vain servetin alla, mutta pidän kuitenkin ehkä siitä että sitä on myös servetin päällä...

12. lokakuuta 2012

Suuri yllätys!

Miehen syntymäpäiviä juhlittiin hiljattain. Kauhean vaikea keksiä mitä ostaa, sellaiselle jolla on jo kaikkea (no ei nyt ihan, mutta sellaista helposti keksittävää).

Ja tässä toim. huom. Kun syksyyn osuu syntymäpäivä, isänpäivä ja joulu niin ei helppoa ole! Onneksi suurimmaksi osaksi lapset isälleen lahjoja taikovat silloin, mutta kuitenkin.

Sitten yksi aamu näin ihmeen. Mies oli kadottanut amulettinsa kaulakorustaan jonnekin ja sitä suri. Minä kävin roskiksella aamusella ja huomasin lapun "löytynyt" ja lapussa kiinni pieni asia. Ihmeellisin asia maailmassa. Se amuletti joka oli hukassa. LÖYTYNYT! Löytäjänä naapurin poika. Fiksua oli laittaa nimi ilmoitukseen.

Koko päivän mietin miten kiittää pientä poikaa joka varmaan luuli asiaa mitättömäksi.

Kotiin tullessani onneksi poika oli kotonani. Kerroin tarinan korusta ja ojensin sankarille kympin käteen. Hieno ele pelastaa koru!

Askartelin pikkurasian korulle, laitoin sen pehmusteiden päälle. Ja annoin lahjaksi.

Coca-colan ystävänä hän sai pikkurasian.

Lasten tekemät kortit ja yksi muu lahja varmasti myös tavoitti sydämen.

11. lokakuuta 2012

SisäChilit


Kesäkausi loppui ja mieleeni alkoi hiipiä, että chilit ovat yksivuotisia ja ne pitäisi hävittää. Kävi sääliksi pieniä, vahvoja, itsekasvatettuja taimia (siemenistä asti), jotka antoivat ja kantoivat hedelmää pikkasen meille. Minä päätin pikkuisessa päässäni antaa näille vielä mahdollisuuden ja siirsin ne sisälle.
(edit: Mä tiesin, mä tiesin tän, että olen ainakin ajatuksissani tämän postauksen jo kirjoittanut. Ja niin olinkin, ilman kuvaa. Toistan itseäni. Inhoan sitä. Yrittäkää kestää)
Juuret olivat isoja ja pitkiä. Eikä ole taattu, että selviävät talven yli. Kaikkea pitää kokeilla!

Tässä raasut ensimmäistä päivää sisällä. Turvassa tuulelta ja tuiskeelta. Auringonvaloa hieman tulee läpi ikkunoiden, joten otimme kasvilampun taas käyttöön.

Ja kas vain. Iso Aji Cristal on tänään aivan punainen! Se ainakin piristyi sisällemuutosta. Bolivian rainbow rypisti ensiksi kaikki chilit ja sato oli pakko korjata (tulisuus on kohdallaan) ja sitten se tiputti kaikki lehtensä. Aika surkea...

Hengissä henkeä pidätellen...

10. lokakuuta 2012

Lauantain tuunausinspis


 Sain jokin aika sitten kannellisia rasioita ja pitkään mietin millä lailla päällystän ne. Ja millä tekniikalla. Yleensä on hauska tehdä suoraan jollekin, mutta kun niitä juhlijoita näin syksymmällä on vähemmän (kts. Kesäkuu), niin pakko saada vaan tehdä jotain ja miettiä vasta sitten kelpaako se kenellekään. Ja nyt kun ne ovat vielä täällä esille kaikelle kansalle, niin eivät ole niin salaisia.

Tämä ensimmäinen iso oli aika haasteellinen. Muotokin sinänsä. Rasia oli puunlaista. Kuva on servetistä kuten kukatkin. Decoupage-lakka oli käytössä. Rasia on vielä viimeistelemättä. Ja pohja kokonaan tekemättä :)
Ostin kesällä Anders Mederin liikkeestä Helsingistä kasan ihania servettejä ja nyt alkaa hahmottumaan tekotapa ja ajatus näistä ihanista vanhanaikaisista kuvista. Nämäkin ovat kesken vielä. Tarvitsen PALJON pitsiä, joita menen hakemaan Tallinnan Karnaluksista ihan pian :)



Lukijat