Hae tästä blogista

13. elokuuta 2017

Odotus on päättynyt

Pitkään olen etsinyt aikaa kirjoittaa blogitekstejä.

Aikaa on kyllä kaikkeen muuhun. Someiluun.

Tykkään lukea blogeja, selailla facebookia, instagramia, pelata pelejä...

Tykkään tavata ystäviä, olla perheen kanssa, käydä töissä, virkata, käydä kirppiksillä; myymässä ja ostamassa.

Kuljetan jonkin verran nuorisoa harrastuksiinsa ja liikun mahdollisuuksien mukaan itsekin.

Eihän tähän menisi kuin hetki.

Mutta edelleen haluan kirjoittaa kuvien kera ja kännykkä ei ole yhteistyökykyinen tämän tietokoneen kanssa.

Bloginkirjoittamisen tuska ja ihanuus.

Lopun alkua. Sitä se on. Nyt. Pitkään  mietin etten halua lopettaa. Mutta kun en sitten kuitenkaan ehdi, jaksa, halua kirjoittaa, miksi pitkittää lopetuspäätöstä? Ehkä tälle tulee toisenlaisessa elämäntilanteessa se draivi kirjoittaa, joka nyt puuttuu.

Jos tulee kuitenkin ikävä oranssifriikkiä, aina voi kurkistaa kuvaelämää instagramin puolelta käyttäjätilin tatioranssi kuulumisia.

Hellurei elämä!

22. kesäkuuta 2017

#peittoprojektin loppu

Isoäidinneliö-Peittoprojektini oli tauolla jonkin aikaa mutta uusi innostus tuli yhtäkkiä ja tajusin että haluan peiton valmiiksi ennen juhannusta. Ja se tuli valmiiksi. Sain vinkkejä reunuksen tekoon ja se oli sitten parin illan homma.

Peitosta tuli värikäs, iloinen, surullinen, kirjava ja minun näköiseni. Palojen sijoitteluun yritin käyttää järkeä "ei jokaista oranssia vierekkäin". Taisi onnistua aika hyvin. Käytin siihen vain jämälankoja ja aloitettuja keriä. Yhdistelin palat kirjavalla langalla ja reunukseen tein pylväitä murretulla oranssilla seitsemän veljes-langalla.

Pahoitteluni siitä etten saa edelleenkään kuvia tänne ladattua. Emme saaneet sopimaan kännykkää yhteen tämän koneen kanssa. Kuvia löytyy kuitenkin Instagramista tatioranssi- nimen alta. Siellä päivittelen kuvia myös loman aikana kuvia.. Tervetuloa seuraamaan!

6. kesäkuuta 2017

Lakon loppu!

Viikot ja päivät vilisevät silmissä ettei ole aikaa pysähtyä ja kirjoittaa!

Kesäkuun viikonloput ovat täynnä suunniteltua ohjelmaa joten päätin lopettaa lakon suunnitellusti lauantaina 27.5.2017. Lasillisen viiniä nautin hyvässä seurassa kotona ja kyllähän se maistui. Piste.

Kyllä lakko aiheutti niin paljon muutoksia itsessä ja ajatusmaailmassa ettei sitä edelleenkään voi kiteyttää pariin lauseeseen. Tästä olen jo paasannut varmasti kyllästymiseen asti mutta aion tätä vielä puolustella.

Ennen: ajattelin etten voisi juhlia kuivin suin, sehän kuuluu asiaan!
Nyt: Kyllä, on järkevää juhlia ihan mitä tahansa ilman kuplia ja päänsärkyjä

Ennen: Alkoholiton siideri ei maistu millekään ja mitä järkeä siinä on nyt sitten?
Nyt: yllättävän hyviä vaihtoehtoja löytyy ja miksei! Ei päänsärkyjä ja voi vetää seurassa vaikka kuusi! Myös janoon.

(en valitettavasti löydä sitä artikkelia enää uudestaan jossa kerrottiin kahdesta tipattomasta kuukaudesta ja sen hyödyistä. Mutta uskon itse siihen)

Ennen: Paljonkohan alkoholissa on (eri juomissa) on kaloreita? Laihdunko kun tipaton on päällä?
Nyt: Herkut maistuivat saman verran koko lakon aikana. Minun kohdallani alkoholi ei vaikuttanut painoon.

Ennen lakkoa: nukuin kohtalaisesti mutta näin painajaisia lähes joka viikko. Ja aamuisin oli aina hirmuinen jano
Nyt: Olo on virkeä joka ikinen aamu ja nukun todella sikeästi.Kuka sellaisesta haluaisi tieten tahtoen luopua? Painajaiset ovat loppuneet

Ennen: varmasti lakon aikana jaksan lähteä useammin viikonloppuisin salillekin kun ei tartte pitää huilipäiviä
Nyt: en jaksanut lähteä viikonloppuisin salille. Lepoa tarvii kroppa.

Jatko: Käytän viisaammin ja nautin elämästä!


10. toukokuuta 2017

Lakkoni lähenee loppuaan

Ajatuksia tipattomasta kaudesta lyhyesti ja ytimekkäästi:

1.Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo?:

Kyllä, alku oli todella hankala. Puhutaan tipattomasta tammikuusta ja sen aiheuttamasta hyvästä uudesta alusta. Voisin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa että kuukausi ei riitä huomaamaan kaikkia asioita joita liittyy omaan alkoholinkäyttöön. Kyseessä on kuitenkin oma henkinen, psyykkinen ja fyysinen hyväolo. Tammikuun vielä kärvistelee, voi ajatella "kyllä mä tämän kestän, helmikuussa sitten saa taas...". Luin jostain ja pitää kyllä varmasti paikkansa että alkoholi tarvitsee kaksi kuukautta aikaa poistuakseen kokonaan kehosta. Joillakin vierotusoireet vasta alkavat tammikuun jälkeen. Vieroitusoireilla tarkoitan lähinnä sitä ajatusmaailmaa mikä saattaa pyöriä alkoholin ympärillä ja ihan fyysinenkin tutina on sitä. Maaliskuussa keho tottui olemaan vasta kunnolla ilman. En lipsunut lakossa minkään juhlan aikana ja olen ylpeä itsestäni.

2. "Kyllä minä osaan ottaa kohtuudella"

Päätin tehdä lakosta sen verran julkista että minun on pakko pysyä siinä. Facebookissa en ole ajatuksiani vielä jakanut mutta todellisessa elämässä kyllä ja täällä blogissa. Olen keskustellut avoimesti ystävien, sukulaisten ja työkavereiden keskuudessa. Kommentit ovat olleet sekalaisia kun olen kertonut lakossa olemisestani. Osa puolusti heti omaan alkoholinkäyttöään, osa ihmetteli lakkoani, osa ei ymmärtänyt ollenkaan että olen ryhtynyt moiseen lakkoon. Muutama kannusti tekemään omat valintani ja pysymään niissä.

Mutta syy lakkoon oli se että aloin joulukuussa tunnistamaan (juu, kyllä kaikkien näiden aikuisvuosien jälkeen) itsessäni etten hallinnut juomistani. Ja tämähän saattaa kuullostaa siltä että joisin yli 24 annosta viikossa mikä viittaa runsaaseen alkoholinkäyttöön. Ei, kyse ei ole siitä. Join viikonloppuisin sen pari lasillista enkä välttämättä edes humaltumiseen asti. Mutta monta päivää putkeen, niin siis , viikonloppuisin. Sitten oli joululoma ja glögiä tuli juotua kyllä. Ajattelin että voisin valita toisin. Minulle tuli mieleen että maksani kuormittuu ihan turhaan. Miltä mahtaa maksani näyttää? Yhdessä voisimme valita toisin. Tarvitsin toisen tukea tähän asiaan.
Päätös syntyi yhdessä. Saisin tukea läheltä.

3. Entäs kaikki juhlat? Risteily, synttärit, pääsiäinen, vappu, illanistujaiset, talkoot ja saunaillat?

Kun ottaa sen asenteen että alkoholi on kielletty Kaikissa tilanteissa, ongelmaa ei ole. Vissyvettä saa aina ja olen minä punaviiniä ja siideriä juonut mutta alkoholittomina ja ihan on hyvin mennyt alas. Itseasiassa ne ovat nykyään ihan hyviäkin. Ja hauskaa on ollut! Se ongelma on ollut oman pään sisällä, omien ajatusten pitää muuttua ja oman asenteen miten juhlii. Tarvitseeko sitä aina juoda humalaan? Kuinka oppia kohtuukäyttäjäksi? Milloin tulee raja vastaan? Ennenkuin on liian myöhäistä. Ja sitten on tämä mallin antaminen nuorisolle. Se on myös isossa osassa tätänykyä.

4. Mites jatko? Millainen käyttäjä olen lakon loputtua?

Toukokuu on kohta puolessa välissä ja olo on virkeä. 130 päivää lusittu lakkoa ja muutama jäljellä. Rutiini saada viinilasi perjantaina eteeni on karissut pois mielestä. Istun tv:n edessä ja juon vettä ja virkkaan. Lauantaina alkoholiton siideri maistuu jos joku sellaisen on saattanut muistaa ostaa. Huhtikuun lopussa hieman mietin että miten osaan esimerkiksi juoda vain yhden lasin viiniä. Sen on pakko onnistua. Voin poisoppia kun olen kerran oppinutkin. Olen päättänyt onnistua.

5. Mikä onnistui, missä epäonnistuin, millaiseksi luulin tulevani?

Tänään voin jo sanoa että lakkoni oli menestyksekäs. Sain ihan hyviä keskusteluja aikaan ystävien ja tuttavien kanssa ja oli myös pohdintaa miksi, miten, kuinka. Luulin että jaksan joka viikonloppu lähteä kuntosalille ahkeroimaan, kun ei ole alla juomisiltaa, mutta ei. Raskas työviikko tarvitsee vastapainokseen lepoa kotona, joten en ole ollut joka lauantaiaamu salilla rehkimässä. Hieman ehkä laiskaa luonnettakin, mutta siinä suhteessa olen ollut armollinen itselle. Herkkujen syöminen ei myöskään ole ollut tauolla vaikka vähentää olen yrittänytkin. Olo on kyllä virkeämpi. Ainakin tuntuu siltä ajoittain.

6. Kannattiko? Kenelle suosittelisin?

Kannatti! Sain uusia ajatuksia elämästä ja miten elää sitä. Voin suositella ihan kaikille kokeilla tipatonta kahta peräkkäistä kuukautta per vuosi. Sitten vasta huomaa millainen alkoholinkäyttäjä kukin on, Kuten sanottu, yksi kuukausi ei riitä.

Tästä kirjoituksesta ei tarvitse hernettä vetää nenäänsä, toki keskustelu on toivottavaa kommenttikentässä. :)

Mitä ajatuksia kirjoitukseni lakosta herätti sinua, tunsit minua tahi et?


24. huhtikuuta 2017

Loppu "vuosi ilman uusia vaatteita" - projektille?

Olen ollut tietämättäni ja tietoisesti mukana haasteessa "vuosi ilman uusia vaatteita". Haasteen aikana kaupoista ei saa ostaa uusia vaatteita, asusteita eikä kenkiä. Muutaman poikkeuksen jokainen määrittelee itse. Saa ostaa joko alusvaatteita tai sukkia tarpeeseen uutena.

Minulle kehittyi aikaa myöden pihiys uusia vaatteita kohtaan. En vaan voinut ostaa vaatteita kaupoista. En oikeastaan edes löytänyt itselleni sopivia kuteita. En halunnut mennä muodin mukana ja käyttää samanlaisia vaatteita kuin jokainen vastaantuleva. Halusin värikkäitä vaatteita. Kengät olivat ainoita joita ostin uutena. Kirpputoreilla vaatteet olivat halvempia ja jos kyllästytti jonkin ajan päästä, ne laitettiin uudelleen vaan kiertoon.

Sitten luin Rinna Saramäen "Hyvän mielen vaatekaappi". Kirppisaate ei ollutkaan hyvä. Pitäisi ostaa kestävää ja laadukasta ja mielellään Suomessa tehtyä. Ja missä nykyajan vaatteet on tehty ja millaisissa oloissa, massatuotantona? Hmm. Mutta jos siltikin kyllästyy?

Ostin viime syksynä korkokengät. Minna Parikan korkokenkiin ei kyllästy. Ne ovat hyvät jalassa ja onneksi viiden vuoden sisällä on tulossa monet juhlat joissa niitä voi käyttää. Niistä olen ylpeä että sain ostettua uutena ja mustana, joten ne käyvät monen asun kanssa. Ne ovat ainoat korkokengät jotka omistan mutta ovat sen arvoiset.

Vaatekaappini pursuaa vaatteita. Minulla ei ole erikseen työvaatteita ja vapaa-ajan vaatteita, joten suosin rentoa tyyliä arkisin ja viikonloppuisin. Mutta jos nyt pitäisi lähteä vaateostoksille, niin millaisia vaatteita pitäisi ostaa? Sellaisia jotka sointuvat yhteen, tälle iälle sopivia, ajattomia, värikkäitä, värittömiä... Tulen hulluksi.

Mutta sitten keksin. Minun pitää palkata itselleni tyylikonsultti. Jos olisi varaa sellaiseen. En kyllä raaski. 

Innostuin klikkailemaan Zadaa-sovelluksessa vaatteita jotka näyttävät kivoilta, mutta sovittamaan niitä ei pääse. Ne tulevat kivasti lähelle postitettuna, mutta jos ovat epäsopivia, niin myyntiin vaan? Nyt on etsinnässä musta nahkatakki, mutta ostaisitko sinä nahkatakkia sovittamatta?

Tällaisia mietinnässä tänään..


17. huhtikuuta 2017

Vuoden 2017 projekteja

Alkuvuosi 2017 oli täynnä lupauksia ja odotuksia. Mitä kaikkea ihanaa sitä virkkaisin taas uudella innostuksellani. Ajattelin että tekisin paljon virkkuutöitä, koska siinä saa Arjen keskelle luksusta ja muuta ajateltavaa ja sitten minulla oli ajatus että blogiin kirjoittaminen tulisi aktiivisemmaksi kun olisi aina jokin idea. Postaussarja, jota jatkaa helposti.

Tietysti mutkia tulee aina matkaan eikä elämä ole sitten niin yksinkertaista. Instagramiin on helppo lisätä kuvia. En ole saanut aikaiseksi yhdistää kännykkää ja tietokonetta niin että kuvien lisääminen olisi helppoa kuin heinänteko blogin kirjoittamisen yhteydessä.  Arkisin on lähes mahdotonta löytää virkkausaikaa. Iltaisin yleensä kaadun sänkyyn (tai pelaan silmäni pilalle erästä mobile-peliä, joten silmät eivät taivu enää virkkaamaan). Menoa ja meininkiä on lasten harrastusten, oman liikunnan, työssäkäynnin ja kaupassakäyntien välillä niin paljon että yritän pyhittää viikonloput istumiselle. Aika hyvin on onnistunut.

Mitä projekteja olen sitten aloittanut? Pari-kolme on varmasti aina kesken mutta nämä seuraavat ovat nyt vallalla ja lankakerät täyttävät yhden nurkkauksen olohuoneestamme.

Jämälankapeittoprojekti edistyi alkuvuodesta vauhdilla. Löysin ennestään virkattuja isoäidinneliöitä ja innostuin uudestaan. Aloin tekemään itselleni torkkupeittoa. Värit eivät ole niin tarkkoja ja todella käytän vain toisten jämälankoja; sukulaiset kutovat paljon sukkia joten heiltä olen hamstrannut loppukeriä. Värejä on montaa erilaista ja paloja alkaa olla jo niin paljon että yhdistäminen on ajankohtaista. Maaliskuun lopulla Langat uhkasivat loppua ja väritys tummua jopa synkkyyteen asti. Mietin mistä saisin kätevästi lisää seitsemän veljestä -lankoja. Ystäväni sitten ehdotti että aloittaisin toisen peiton tekemisen joten saisin kuin itsestään jämälankoja. Loistoidea!

Innostuin hieman kun samainen ystävä ilmoitti että nyt saisi lankoja netistä alennuksella joten tilasin sinivalkoisia lankoja Suomi100-peittoon. Jotta peitosta ei tulisi liian yksitoikkoinen minun makuuni, tilasin kerän turkoosia, oranssia ja keltaista joita aion sirotella piristämään. En tiedä vielä kenelle teen sinivalkoisen torkkupeiton, selvinnee kun saan virkattua lisää paloja.

Olen ottanut vaihtelun vuoksi myös pikkuprojekteja. Tyttäreni luopui virkatuista pesulapuista, joita tein ystäväni kanssa hänelle reilu vuosi sitten. Vanulaput kaupassa eivät maksa juuri mitään, mutta nämä itse virkatut ovat ekologisempia kun ne voi pestä ja käyttää uudelleen. Jaoin löytöni instagramissa ja lappusista innostui toinen ystävä. Ryhdyin sitten hommiin ja virkkailin pallosia  Tallinnasta ostamastani Alize Bamboo fine-langasta. Tein kaksinkertaisesta langasta koska lanka on niin ohutta ja lappuset ovat ihanan kirjavia kun voi yhdistää kaksi lankaa. Paljon lappusen virkkaaminen ei vie aikaa mutta ainakin minulla se vaatii aikamoista näppivoimaa että saa pyöräytettyä pallon. Ohje on kotivinkin ja sen löytää täältä klik.

Sukulaiseni pyysi minua virkkaamaan kesäpöytäliinaansa painot ja minähän innostuin tekemään pääsiäiseksi sellaiset. Tosin pääsiäisenä oli sitten liian kylmä että olisimme voineet syödä ulkona, mutta odottavatpa sitten kesäilmoja. Pöytäliinojen koristepaino-ohje löytyy niin ikään kotivinkin sivuilta.

Liikuntaprojektit  ovat menneet omalla painollaan. Olen päässyt liikkumaan aina kun olen halunnut ja otinpa vielä lisäksi Heiaheia-sovelluksesta Lankku-haasteen vastaan. Ensimmäiset kaksi viikkoa takana ja edistystä on tullut. Voin suositella :)

Tästä tämä taas jatkuu. Elämä ainakin!

2. huhtikuuta 2017

91. päivä ja still going strong

Kolme kuukautta sitten join edellisen kerran alkoholia. Huimaa miten aika on lentänyt siivillä.

Maaliskuu meni jo aika iisisti. Olin yksissä juhlissa ja kilistin vissyvedellä, eikä oikeastaan haitannut ollenkaan eikä kukaan huomannut enkä joutunut selittelemään valintojani. Huomaan että ei ole enää rutiinia saada se viinilasillinen perjantai-iltana. Ja huomaan, että aiemmin olin ärtynyt jos en saanut sitä. Lauantait menevät kuivin suin. Vesi on paras kaverini. Ja kahvi.

Päätin lopettaa lakon 31.5. Mutta vielä on haasteita. Sukulaisilla syödään pääsiäisateria, mutta ilmoitin jo etukäteen että vissyvettä voi minulle varata. Ja sitten on vappu. Aina on kilistetty vapun kunniaksi kuoharilla.

Kyllä tämä tästä menee helposti!

Palaankohan enää ennalleni tai entisiin tapoihini? Toivottavasti en.

12. maaliskuuta 2017

Lakkoilua

Kyllä se on totta nyt. Minulla on jatkunut nyt alkoholinkäyttölakko 71 päivää ja päivä päivältä on helpompaa. Tipaton tammikuu oli yhtä tuskaa. Herkuton helmikuu ei onnistunut. Herkuista ja karkeista en päässyt eroon. Mauton maaliskuu koskee vain arkipäiviä. On tulossa helppo huhtikuu.
Suosittelen ihan kaikille kahta perättäistä kuukautta ilman alkoholia.
Lakkoilu koskee ilmeisesti myös blogin kirjoittamista.  Haluan kirjoittaa, mutten arjessa ja viikonloppuina vaan pääse koneen ääreen. Roikun somessa puhelimella, virkkaan isoäidinneliöitä, teen ruokaa, käyn kaupassa, kuljetan harrastuksiin, käyn töissä ja harrastan itsekin liikuntaa.
Aloitin somelakon. Mulle iski tänään someähky. Ihan omaa syytä. Lakon kunniaksi poistin puhelimesta facebook-sovelluksen. Instagram vielä jäi. Pahinta ehkä on että ilmoituksia tulee puhelimen näytölle jos joku on tykännyt kuvistani.
Lakko kestää perjantaihin asti tällä erää ja sitten katson pääsisiskö esim. Facebookista kokonaan eroon. Plussat ja miinukset täytyy punnita.

14. helmikuuta 2017

45. päivä

Se olisi sitten 45 päivää takana. Oon ollut juomatta alkoholia 45 päivää. Tipaton tammikuu oli ja meni. Voisi sanoa että ensimmäiset 21 päivää olivat vaikeimmat. Vapaaehtoisesti tässä olen mukana, itse olen päättänyt olla juhannukseen asti juomatta tippaakaan alkoholia. Tietysti lähtökohtana oli oma valaistuminen asiassa. Kukaan ei olisi voinut päättää asiaa puolestani.

Tämä ei nyt mitenkään tavatonta ole. Olenhan ollut juomatta alkoholia esimerkiksi kahden raskauteni aikana.

Sain juuri puhelimessa aivan mahtavat tsempit ystävältä tämän asian tiimoilta. Moni ihminen, jonka kanssa olen asiasta keskustellut, on ihmetellyt valintaani (edelleen). Varmasti monelle alkoholi ei ole ongelma, ei se minullekaan ollut niin iso, mutta ajattelin haastaa itseni. En ollut ollenkaan varma pystynkö tähänkään tammikuun alussa. Mielessä olivat usein ne tavanomaiset tilanteet: sauna-lonkero, punaviinilasillinen perjantaisin tai minttukaakao.

Kuukauden jälkeen eli vaikka sen tammikuun jälkeen pitäisi kyllä enemmän mainostaa tätä tipattomuutta. Ensimmäisen kuukausi on se vaikein. Toinen on jo helpompi. Ainakin omalla kohdalla. Maksa puhdistuu ja olo on mainio! Unenlahjat ovat pysyneet samoina ja oikeastaan en ole nähnyt painajaisia kolmeen viikkoon. Uni on yhtenäistä ja näen todella paljon unia.

Olen kyllä edelleen aika saamaton viikonloppuisin, löhöilen sohvalla ja katselen nauhalta rästiohjelmat. Mutta ehdin virkata! Sainkin aikaiseksi tänä viikonloppuna ainakin 5 ruutua peittoprojektiini. Sen etenemistä voi tiirailla instagramissa

Aloitin helmikuun alussa Herkuttoman helmikuun ja siitäkin piti täällä kirjoitella mutta enpäs saanut aikaiseksi ja se onkin jo ollutta ja mennyttä. Ei pysynyt lakko kurissa. Yritin todella ja lähes kaksi viikkoa se sitten kesti se. Mutta vähemmän on tullut syötyä kyllä. Karkkia siis

Onkos siellä ruudun takana tultu lakkoiltua nyt tai edes joskus? Miten ne päättyivät?

3. helmikuuta 2017

Tipaton Tallinnassa

Olimme tyttöporukan kanssa suunnitelleet kuukausia reissua Tallinnaan. Vähän ostoksia, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Jokainen varasi oman matkansa ja niin yhtenä lauantaina kokoonnuimme Länsisatamaan, kukin omalla tavallaan kirjautuen sisään ja lippunsa lunastaneena.

Ensimmäisenä suuntasin ystävän kanssa Karnaluksiin, tietysti. Olin käynyt joulun välipäivinä jo hamstraamassa tiskirättilankoja ja nyt etsin vain muutaman välttämättömän koukun ja seitsemän veljeslankaa mummille. Se kierros oli sillä kertaa nopeasti tehty ja suuntasimme ennaltasovittuun tapaamispaikkaan. Pohdimme hyvää ruokapaikkaa ja "matkaoppaamme" Tiesi hyvän paikan joka olisi n. 4 kilometrin päässä. Ajattelimme josko taksilla pääsis kivasti, voisi sitten kävellä vaikka takaisin. Probleema oli vain siinä että meitä oli sekalainen seurakunta eli pariton määrä eikä taksit ottaneet ylilastia kyytiinsä.

Pohdittuamme hiukan, päätimme ottaa reilusti kaksi taksia ja hurauttaa komeasti paikalle. Törkeen halpaa, voin vaan suositella, alle 8€ maksoi se lysti!

Paikka oli tupaten täynnä, se F-hoone. Paikallisia, turisteja ja jouduimme odottamaan pöydän vapautumista baaritiskillä. Ystävät menivät tilaamaan juomiaan ja minä istuin baarijakkaralle ja mietin.

Baarin takaseinällä pullorivistöt komeilivat peilin edessä. Tutun näköisiä pulloja. Liitutaulu seinällä huusi kuumia juomia, glögiä olisi tarjolla ja irish coffeeta ja muita lämpöisiä juomia tammikuun tuiskuihin. Puheensorina täytti korvat huumaavasti. Ystävät saivat juomansa ja minä. En tilannut mitään. Itse asiassa siinä iskostui hyvin tämä karu tammikuun todellisuus. Istun baarissa enkä tilaa mitään. Minua ei häirinnyt kaverien juomat, minulta ei kysytty mitään onneksi ja jätin alkudrinkin tilaamatta. Päätin olla kuivin suin ennenkuin on ruoan tilaamisen aika.

Ahdisti. Ihan hieman ahdisti se tilanne jossa olin. Totesin sen ystävälle ääneen ja samaan aikaan sanoin ettei haittaa vaikka muut juo. Onpahan toisenlainen perspektiivi elämään. Erilainen mihin olen tottunut.

Kymmenen minuutin päästä saimme pöydän ja tilasimme ruokaa jotka eivät olleet hinnalla pilattuja nekään. Tilasin juomaksi sitruunalimua, joka osoittautui todella hyväksi valinnaksi. Meille luvattiin ruoka puolen tunnin odotusajalla, mutta loppujen lopuksi ruoka tuli 1h 10 min myöhässä. Luulen että siitä hyvästä saimme myös alennusta ruoan hinnasta.

Tilasimme taksin koska ilta venähti pitkäksi ja saimme tilataksin. Voi sitä riemua! Minä ja muutama muu pikkuhiprakkainen ystäväni. <3

Loppuilta kuluikin sitten ostoksia tehdessä ja laivalle päästyämme olimme hieman poikki.

Että sellainen Tallinnan reissu. Suosittelen taksilla ajoa (halpa), ravintolaa F-hoone (viihtyisä ja todella hyvä ruoka), joka ei ole niin keskustassa (osoite Telliskivi 60A) ja Karnaluksia tietysti (osoite K.A.Hermanni 1) lankahulluille.

Lukijat